Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

maanantai 2. elokuuta 2021

Kustannustoimittajan tuomio omasta kirjastaan

 kiinnostaisi kovin

Kirjaileva ystäväni oli viikolla penkonut puolenvuosisadan takaisia papereitaan ja löytänyt pölyn seasta Otavan kustannustoimittajan runonivaskan palautussyysaatteen:

Eipä tullu "runoilijaa", vaikka hinku oli, van ei taitoa, tuumailee leppoisaan sävyyn nykyisin, muutaman julkaisemansa kirjan jälkeen; mitenkähän lie suhtautunut tuolloin.

Tuttu nimi tyssääjän paikalla, kuten näkyy. Mahtanut olla viheliäinen paikka Hannulla. Mitenhän suhtautuisi omaan tekstiinsä, jos joutuisi kustantajan puolesta palautetta antamaan vaikkapa tästä luennassa olevasta omasta kirjastaan Pilven reunalla - tyssäisikö, löytäisikö tinkimättömyyttä ja kaikkea muuta vaadittavaa? 

Kalahtaisiko kalikka omaan nilkkaan? 😁

Toivasten Salsaa ja Mojitoa tänään Kirjavinkeissä

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Akateemikon kokemuksella

 jatkan Pilven reunaa tänään toisellakin suunnalla



Haudan reunalle tästä päivemmällä askeleemme suuntautuvat: on taas hautajaisten aika; miespolvet vaihtuvat toisen suvussa, eno-Auliksen aika on täysi - yli yhdeksänkymmenen. 
Vuosi sitten hautasimme toisen sukua.

Hannu Mäkelän Ilmari on kaukana siitä kuoleman odotuksesta, jonka kynsissä on elellä kärvistellyt vuosikausia ennen salamaniskua, tulista rakastumistaan. Liki kasikymppisestä on tullut miltei teini. Virilöitynyt. Uskomaton onni on kohdannut kuolemaa odottavan miehen.

Menepä ja arvostele Mäkelän kirja! 
Miehen, joka on suomalainen kirjallisuus, sen sisäpiiri, kirjailija joka tuntee liki kaikki kirjailijat ja on ollut tekemisissä heidän kanssaan, monesta heistä tehnytkin kirjailijan, avannut portit kirjojen julkitulolle. Otavan kustannustoimittajana vuosikaudet toimittuaan.

Äsh, antaa tuon tällä haavaa olla.

Sen sijaan luen hänen Vanhan miehen mutinablogistaan taas yhden valaisevan kertomuksen lapinlumosta ja  Lapin kirjailijoista, jotka tietenkin hän on tuntenut kaikki, ja päälle vielä Reitarin ja Palsan. 

Kävelevä kulttuurikaappi tämä Hannu.

Myöh. lis. 🙇

Kirjavinkeissä

tiistai 27. heinäkuuta 2021

Mäkelän Hannu liekeissä

Tohdin akateemikkoa noin tuttavallisesti nimitellä, vaikken pers.koht. tunnekaan, sen sijaan moninaiset hienot, sujuvasanaiset kirjat kyllä läpilukenut
Valo - kertomus rakkaudesta yllä kaiken loistamassa.

Ja liekki-otsikkoonkin syynsä: a) kuukauden kahden sisällä ilmestynyt mieheltä taas kaksi kirjaa yli kahdensadan kirjan jatkeeksi - pian lähennellään 300-kirjarajaa; b) toisessa uutuudessa rakkaus salamana iskeä roihahtaa niin että polttaa.

Aviador 2021
Hannu Mäkelän Pilven reuna -romaania luen. Romaani se on, koska päähenkilöminä on Ilmari eikä Hannu ja koska rakkauden kohde on E eikä A eli Elina eikä Auli. 
Muuten melko paljon yksi yhteen hommat skulaa hesalaisittain ilmaistuna; Hannuhan on Kallion kundi, joka tosin on viimeiset kolmekymmentä vuotta asunut maalla Sitarlassa Lohjalla.

Sekin selkään-ihastuminen täsmää yksi-yhteen todellisuusmeininkiin. Saas nähdä, onko kyseessä avainromaani: vielä ei voi tietää 50 sivun ja kahvilassa selkään ihastumisen jälkeen, eikä kiivaan sähköpostikirjeenvaihdon alkaessa.

Niin, noista samoista Hannu on kirjoitellut alkuajoista alkaen parinkolmen vuoden ajan Vanha mies mutisee -blogissaan, jonka kultivoituun atmosfääriin olen innolla uppoutunut ja mielistynnyt. Kansakoulunopettajia kun kumpikin meistä. 👏
 
Yhdenäkin blogiin alkoi ilmestyä rakkausrunoja, sekös ihmetytti; aanailinkin tällä omalla potulla, siinä missä Tillmankin kommentissaan, otsikolla Kuka nyt ET-lehteä lukisi, jotta mahtaapi rakkaus iskeneen.

Se oli helmikuuta 2019. Lukekaas nämä runot ainakin, niin pysytte kanavalla: Ei tuulesta vaan tulesta, Kolme runoa, Lähellä.

Ja niinhän oli! Ja naimisiin mennä hupsahti viidennen kerran. 
Jokin roti sentään kirjan Ilmarin ikärajalla:

"Elinan ikä oli juuri ja juuri viidenkymmenen korvilla. Onneksi edes niin. Puolet vuosisadasta tuntui minusta absoluuttiselta rajalta, jonka alle en voinut mennä. Nuorempia naisia en halunnut edes ajatella; heidän elämänkokemuksensa ja ajatusmaailmansa olivat suppeita ja kuuluivat nykyaikaan, johon en enää millään saanut otetta."

Myöh. lis. 😌😋
Kirjavinkeissä


sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Vastustamaton terapianippu

Jos joskus huokaeluttaa - yksinäisyys tai mikä tahansa 'vääryys', niin apupa on lähellä,
kas,

posti toi toisen, 
        nipun ihan uuden

Ella Brigatti / Capuchina Kustannus

kun toisen 
            ihanuuden
 
haki mukaansa kirpputorin iskä - pah!


Nyyh ...

Kirjavinkeissä
eilen
Xenakis: Lahja

perjantai 23. heinäkuuta 2021

suomen kaunein sana

Kävin juuri äänestämässä.

Me Naiset

En kelpuuttanut yhtäkään ehdotetuista, vaikka kauniita olivatkin. Jotenkin soinnuttomia silti. Sanat - kaikki tyynni.
Lemmikkini yhä on
"ettei"

Olen kirjoittanut suosikistani aiemminkin*
Perustella en kuitenkaan ole osannut/halunnut. Nyt tavallaan oli pakko, ja pakon edessä perustelin:

"kielteisyydessään myönteisen soinnukas"  kuin mummo kiikkukeinussa

- Revi siitä! sanois rivompi kielenkäyttäjä.

Yleisöäänestyksen tulos
äiti voitti

*käsitellessäni 
täällä tätä kirjaa:


Kirjavinkeissä

tiistai 20. heinäkuuta 2021

Kuka nyt Tieteessä tapahtuu -lehteä lukisi

"Ihminen - hullu eläin"


Mielikuvituksen liikakasvusta varoittelevat numerossa 3/2021. Jos paljon muustakin kirjoittelevat, mutta
tähän juttuun jumahdan:

koko juttu

Eipä ole tullut ajatelleeksi moista, että voisi liikaa mielikuvitella tahi fantasioida. Päinvastoin. Tätä rataa tähän saakka on oma mielikuvitus tarpeen tullen laukannut:
 
... on voinut soittaa rimpauttaa koska tahansa Bidenille, Putinille, Niinistölle, Selänteelle, kelle tahansa merkilliselle miehelle ja naiselle niin kuin Merkelille tarpeen tullen. 
Niin ja autotallissa on ootellu Lamborziine, vai miten se kirjoitetaan, siinä missä Keskisen Vesallakin. Huvila Floridassa. Vene Monacossa. Rahaa tilillä enemmän kuin Gatesilla. Luakkosista puhumattakaan ... muata mehtee silimänkantamattomiin ...

Jotta mikäs tässä ollessa!

Jos se tuohon jäisi retostaminen, niin mikäs.
 
Vaan nyt on piru merrassa! 
Seilataan mielen vaarallisilla vesillä.

Kuunnelkaas kreikkalais-ranskalaista filosofi, taloustieteilijä ja psykoanalyytikko Cornelius Castoriadista (1922-97):
"Hänen mukaansa ihmismielikuvitus on kehittynyt niin pitkälle ja tullut niin autonomiseksi, että ihmisen psyyke on menettänyt toiminnallisen yhteyden biologiseen tasoonsa. Tämän vieraantuneisuuden tuloksena eläinten käyttäytymistä määräävä vaistosäätelyjärjestelmä on ihmisellä rikkoutunut."                                                                                       -Castoriadis

Ja tästä päättelee (ex) lääketieteen ja kirurgian tohtori, psykiatrian erikoislääkäri ja ryhmäpsykoanalyytikko Olli Piirtola:

"Ihminen ei siten ole vain sairas eläin, kuten G.W.H. Hegel asian ilmaisi, vaan hullu eläin, joka on alusta lähtien elämään sopeutumaton." -Piirtola

Kun mielikuvitus keiskahtaakin pahan puolelle tuolta elintasokilpailun puolelta niin paha meidät perii, hukka haukkaa ja siirrymme tuhon tielle, lopulta alamme toteuttaa mielikuvituksen vaateita, kuten
  • koulukiusaamiset
  • joukkomurhat
  • valtiopäivätalon valtaukset
  • kaksoistorniin tuholennot
  • moskeija-ampumiset
  • vankileirien saaristot
  • keskitysleirit
Utöyan-tragedia on jäänyt Piirtolan listalta, muuten konkreettinen ja ajantasainen yhteenvetopäivitys sekä varoitus ihmiskunnan mielikuvituksen vinksahtamisesta, kun jätetään ilmastoasiat syineen käsittelemättä 

Hereilläolon ja unennäön aikainen kuvittelu on keskenään erilaista. Valveilla mielikuvitus lähtee aivojen etuosan rationaalisesta verkostostosta, sen sijaan REM-unen lähteet sijaitsevat taka-aivokuoressa vailla rationaalista LPFC-kontrollia. 
"Niinpä unikuvien yhdistelmät ovat dali-picassomaista taidetta?" -hikkaj
Siis aika köhnö mielikuvitus minulla, kun olen pyrähdellyt ainoastaan toisia vahingoittamattomien asioiden mielikuvitusympyröissä.
Pitänee terhistäytyä: lisätä skaalaa.

 
Kirjavinkeissä tänään luettavissa
yhtä 'tieteellinen' arvostelu
Virpa Pennan Unto Yökodissa -kirjasta 

lauantai 17. heinäkuuta 2021

Kuubassa

 puolikuukin (½Q) on kuumempi - ja seljällänsä makaapi -

Toissapäivänä värjöttelemässä Buenos Airesissa  +8,5°C 
nyt helteisessä Havannassa:  + 24 °C  tänään lauantaina - 17.7.2021.
kuten moni muukin asia. 
Viimein uskaltautuneet asukkaat kadulle mellakoimaan äänekkäämmin kuin Samartinin romaanissa Naiset valkoisissa.

Ja jos ihan totta puhutaan niin Toivasten Salsaa & Mojitoa -matkakirjaa tässä edetään, upeita Reijon kuvia ja Pirjon valaisevaa tekstiä, muistumia Kuubasta vuodelta 2010, jolloin ohiajava nuorimies kiskaisi kaulalta kultakäädyn ja polkaisi näkymättömiin. Päästäänpähän poliisilaitokseen tutustumaan, vaikkei rosvoa löydykään: kalkkeeripaperivihkoon tehdään kyllä tärkeitä merkintöjä.

Fidel puhuu tuntikausia vallankumouspuistossa, ja kansa jaksaa kuunnella innolla. Fidel on jo 84. Toivaset toivovat, kunpa olisivat päässeet käymään Havannassa vaikka kymmenenkin vuotta aiemmin:
 
"2010-luku on tuonut kaupunkiin niin paljon eriarvoisuutta ja ristiriitoja, että Buena Vista Social Clubin DVD alkaa kerätä pölyä kirjahyllyssämme."

Niinpä. 
Meitäpä onnisti: pääsimme neljännesvuosisata aiemmin, jolloin kaikki oli omalaatuisen lämmintä. Honeymoonista johtuen? Tuolloin muuten samat asiat, samat ihmetyksen ja ihailun aiheet esillä kuin nyt kymmeniä vuosia ajastaikaa myöhemmin: siivekkäät jenkkiautot, uljaat ränsistyneet, rappeutuneet kerrostalot, sikaritehtaat, 'Mi mojito on La Bodeguita, mi daquiri en el  Floridita, Hemingwayn villa' ...

Vau! Ja perään voi hitsi ...

Kuva Reijo Toivanen kirjasta Salsaa et Mojitoa. Stresa 2021

No onneksi meillä albumissa kotona sen aikaista Guamoa, Gironia, krokotiilisaarta ja Sikojen lahden maihinnousua. Uintia Karibian meressä sun muuta poikkeavaa.
Ja ennen kaikkea jäljellä videokasetilla nämä La Vieja Trova Santiaguera -velloset, aidommat kuin BVSC-soittajat.  Kuunnelkaapa
Suosittelemme lämpimästi. 
Enemmän kuin näitä tropicanalaisia yötyössä potkiutujia:

ns. omakuva
 
pst
Toivasten matkakirja
Salsaa et Mojitoa etenee
seuraavaksi Meksikoon 
- se jää jo teidän kontollenne 👌👍
Kirjavinkeissä

torstai 15. heinäkuuta 2021

Argentiinassa asti vilvoittelemassa

käväisimme: + 8,5 °C  tänään torstaina - 15.7.2021


Aika paljon viliposempaa, ettenkö sanoisi: kun nyt siellä/täällä Suomessa viikkotolkulla kolmessakympissä! 
Tangot väännettiin Buenos Airesissa. Iquazun putouksilla ihmeteltiin valtavaa vesimäärää.
Bullrichin aukiolla ihasteltiin 18 tonnin metallikukkaa, kuin jalkapallo, joka toimii aurinkoenergialla: aamuisin avautuu ja yöksi painaa terälehtensä suppuun.
 
Eikö vähän kuin Käenpesä Joensuussa Suvantosillan päässä? 

Maradonan maa Argentiina on, jalkapallo tärkeintä ja sitten tulee kaikki muu. Koronan runtelema velkainen valtio, missä inflaatio laukkaa nopeammin kuin Messi.
 
Muttei hätää: 
"Sitkeää kansaa ei mikään pidä polvillaan pitkään. --- Kun pandemia taittuu Argentiina nousee. Ahkeruus voittaa ja tango kutsuu", lohduttavat oppaamme.

Yliuomenna onkin edessä sitten Kuuban-keikka. 
Sitä odotamme halulla hartahalla, tuttuja maisemia niin monen vuoden takaa.

pst
näin me matkustamme, 
tosi taitavien oppaiden kanssa:
Pirjo ja Reijo Toivanen - Stresa 2021

 


















Kirjavinkeissä

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Kuusi vierasta Lapista

Ollaanpa edelleen lomatunnelmissa - kirjoista viis, paitsi vieraskirjasta!

Tuli Käsivarresta kuusi odotettua vierasta pariksi yöksi, kilttejä ja tottelevaisia kuin mitkä - kaikki. Valon toivat tullessaan, huhhelle olikin jo valmiina. Vieraskirjaankin kirjoittivat kiitokset ja ylistykset talonväen sanelun mukaan.

Neljä juoksuvierasta Lapista.
Käveltiin naistenlenkki entisen maratonkaverinaapurin kanssa; Pörröä, Voittoa eikä Taistoa otettu matkaan läähättämään. 
Enää ei juostu: ne ajat ovat takana. 
Muisteltiin. 
- Monesko kierros maapalloa sinulla menossa? 
- Neljättä jo pitkälti.
- Meikä jätti yhteen. Enin juoksukutka hiipunu.
- Jänkiä pitkin on rapsakkata rynniä.

Entistä kotimaisemaa kaiholla katseltiin. 
Ei muuta muutosta kylillä, minkä nyt puut olivat kasvaneet ja lihoneet - me emme. 


No se oli erilaistauutta, että kirkon seinillä kiipeilivät maalarit: 'mahtaa olla paahteessa urakkaa nokko' ja 'elä jo muuta virka!'.


Mutta onhan palkkiokin kohtuullinen: 
130 000 eurosta puhuvat.
 
Voi paljon pahemmin muuta virkellä, kuin 

'on siinä sutimista jos raapustamistakin'
 ja

 'onneksi ei kirkko kuulu omistukseen'.


Saunottiin päivän päätteheksi helle pois. 
Vilvoitti. 
- vähä jottei kunnon munalöylyjen jälkeen holotnan puolelle kääntynyt olo patiolla! 

Kirjavinkeissä

lauantai 10. heinäkuuta 2021

Pyörällä päin

Ei tässä nyt jouda kirjoista kirjoittelemaan, kun saa ihka oikeesti elellä "sorsapoikueen" ka!

=


Kirjavinkeissä
No, tään verran sentään eilettäin: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/miksi-vihaan-miehia/

tiistai 6. heinäkuuta 2021

- Huh hellettä!

huokas ukki kun lapsen lasten kanssa telusi monen monta päivää. Välillä piti kesken kaiken kiireen oikaista itsensä, vakkautua omaan rauhaan, jotta taas jaksaisi mekastaa.


Päivät pääksytysten pärskyteltiin.


Iltaisin lämmitettiin sauna, päästiin hellettä pakoon. Saunan jälkeen ei helle tuntunut missään. 
Imaistiin iltapala ja köllähdettiin yöpuulle Unton yöpuuhia ihmetellen: Unto ei saanut yöllä nukkua, mutta päivällä oli pakko!


Sitten selvisi, että Unto olikin pöllönpoikanen, jonka isä toi Pikkuisen munasen kanssa yökotiin helikopterilla joka ilta töihin mennessään. Ja aamulla, kun työt loppuivat, haki Unton ja Pikkuisen munasen kotiin. Kerran Untosta yön aikana oli tullut isoveli kun munasesta oli putkahtanut Pikkuinen pöllösisko, ja kopterin kyytiin lehahtikin kaksi matkustajaa. 
Harmi vaan kun kotona, melkein heti, piti ruveta päiväksi nukkumaan, jotta taas yöllä jaksaisi yökodissa puuhailla, puissa kiipeillä.

- Hyv'' yötä, toivotti ukki luvut luettuaan.

- Hyvää huomenta! kuului vastaus haitarisängystä. 

Ja kohta jo syvässä unessa oli koko lukusakki.

Siitäpä päättelemään, mikä on totta ja mikä satukirjan satua! 

Kirjavinkeissä

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Yhteinen kritiikki

 -kirjaa selailen enkä tahdo millään jaksaa paneutua syvemmälle; tuokin aurinko ulkona helottelemassa.

Tekijät yms. linkki

Vähän kuin kuumaa perunaa kädessä pyörittelisi: nielaisenko vai heitänkö hatelikkoon.

Näiden kanssa tahtoo käydä kuin olisi tod.näk. käynyt Rokalle, Hietaselle & kumpp. jos olisivat tekemisen sijasta tarttuneet lukijoina Tuntematon sotilas -kirjaan. 
Saati Väinö Linnan 100-vuotisjuhlakirjaan Haapala et al.: Väinö Linna -Tunnettu vai tuntematon, WSOY 2020.

”— Laine toteutti eeppistä teatteria, hylkäsi samastumisrakenteen ja draaman kaaren ja selvisi ilman anagnorisista ja peripeteiaa —”

Kirjavinkeissä kirjaa murjoessani arvelen, että siinä sitä olisikin hietasilla nielemistä tuonkaltaista kritiikin kieltä lukiessa - kun jo perkeleen kaloreissa nokko.

Itse olen nyt saman kumman edessä: varusteissani puutteita, termistö osin hukassa - puolen vuosisadan kokemusasiantuntijuudesta huolimatta. 
Syynkin termistön puutteeseen ja toisenlaisuuteen tiedän: olen vähitellen, mukavuussyistä, siirtynyt helpommille tantereille sohimaan, kuten Seiskan uutiskirjeen tilaajaksi, kuvien katsojaksi.


Vaan kyllä minä Heidi Backströmin toimittaman kirjan vielä selvittelen muikkuverkkojen ohessa. Kunhan kesä mennyt on, on Yhteinen kritiikki - Näkökulmia yhteisöllisyyteen ja inkluusioon luettu ja osin omaksuttu.

Ainakin noihin Reader, why did I marry him? -blogisti (>200 lukijaa) Omppu Martinin vaatimiin kirja-arvostelun sääntöihin puutun: 
"Niistä tärkein on, että teoksen juonta ei saa spoilata. Teosten spoilaamattomuudesta on tullut jokaisen itseään kunnioittavan kirjablogistin automaatioksi muodostunut ohjenuora."
Olen jyrkästi eri mieltä, tosin en ole varma tarkoittaako termi spoilata paljastamista. Mutta ajatelkaapa vaikka Volter Kilpeä: haittaako tuo mitä juonen, jota ei ole kuin tyngäksi, paljastaminen. 👀

Saatan tosin olla väärässäkin kahdeksan lukijani kanssa. ៨ 
LINKKI



Kirjavinkeissä


keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Lahja-kirja

Vihon viimeksihän sitä nyt nykykreikkalaiselta elämänohjeita onkeensa ottaa!
Paikalliselta hjallikselta?

Siinä ensimmäinen ajatus pyörimässä tässä laiturinnokassa liikemies Stefanos Xsenakisin Lahjaa rapistellessa. Mies pahasti ylivarojen eläneestä EU-säännöistä piittaamattomasta Välimeren maasta jakamassa neuvoja, miten elää inhimillisesti.

Aikoihin on eletty, kun joutuu epäilemään Sokrateen, Platonin, Aristoteleen maan nykyneuvonantajia, elämänohjeiden jakajia! Auta muu kuin huutomerkein vahvistaa epäuskoaan.

Tuossahan tuo Stefanos meille
virnuilee hyvät neuvot jaettuaan.
Osoittautuu Stefanos kuitenkin inhimilliseksi mieheksi. On lopettanut liikemieskiipijä-uransa ja perustanut voittoa tavoittelemattoman Yes, I can -järjestön, joka opettaa elämäntaitoja lapsille.

Tässä Lahja-kirjassa, jonka alanimenä on Miten nauttia elämästä ja nähdä ihmeitä kaikkialla, Xenakis palaa elämän alkujuuriin ja kertoo lyhyin kertomuksin elämän perusasioiden ihmeellisyyksistä, jotka harmi kyllä muuttuvat itsestäänselvyyksiksi. Ne menettävät toistuvina jokapäiväisyyksinä ainutlaatuisen arvonsa, emmekä osaa niistä lahjoina iloita. Näin:

"Heräsin aikaisin. Makasin lämpimässä sängyssä puhtaissa lakanoissa. Nousin ylös, ja jalkani pitivät minua pystyssä. Ne tottelivat jokaista käskyäni. Jalkani veivät minut kylpyhuoneeseen. Avasin hanan ja nautin puhtaana ryöppyävästä vedestä."

Stefanos aloitti Ihmeiden päivä/muistikirjan pitämisen: "Ihmeiden muistikirjasta tuli kamerani." 
"Kauneutta oli ollut ympärillä aina!"

Merkintä jokaisen päivän lopuksi.

Tässäpä laiturin nokassa alan uskoa Stefanokseen - vaikka kreikkalainen onkin. 😃😄

Siksikin, koska tein tuota samaa kymmeniä vuosia lenkkipäiväkirjoja raapustellessani.

Gummerus 2021
Kirjavinkeissä

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Kävi köpelösti

Juhannusajelu loppui heti alkuunsa. Puolipeninkulmaa poljettuamme Ilovaaran suuntaan alkoi kummallinen ääni edestä, vähän kuin entisajan pyykkipoikaräpätin olisi kiinnittynyt etupyörään.

Ilmahan sieltä suhisi ulos kiihtyvällä puhinalla.

Eipä muuta kuin jätä pitkäpyörä Pepen tienhaaraan ja lähe kävellä läpyttelemään kärrinhakuun. 
Vaikka vitonen nyt matka mikään pyhäisenä päivänä hyvässä seurassa auringon helossa.

Ja oisko edes kertomisen arvoinen jokin tandemin kuminpuhkeaminen; vertaapa sitä vaikka eiliseen Tour de France -rytäkkään: video
Tahi koko vastoinkäyminen maa-ilmallisiin-murheisiin.

Tuossapa tuo raato lahtipenkillä makoelee ja
kohtalonkouraa oottelee.

Kirjavinkeissä

perjantai 25. kesäkuuta 2021

Ju-han-nuk-seksi

suursiivous - talo yltäpäältä kuurataan

Aivan aluksi: katolle Hän kiipeää


Sammalvuoteen kaapii katolta, jottei se oravaisenpahus asettuisi öisiä unia häiritsemään.
Posthumanismi ei siis täysin ole vielä kotoutunut, asettunut kiipiijän sisimpään olemukseen, vaikka sitkeää ja hellittämätöntä yritystä on vuositolkulla siihen suuntaan jatkunut, kamppailua käynyt Hän. 

kyllä sammallämpärekin lopulta irtoaa

🐦 🐶🐼  🐦 🐶🐼  🐦 🐶🐼 🐦 🐶🐼 🐦 🐶🐼 🐦 🐶🐼 🐦 🐶🐼 🐦 🐶🐼🐦 🐶🐼

Hyvät 
          mittumaarit 
                     kaikille! 





Kirjavinkeissä
Tänään: Väinö Linna: Tunnettu ja Tuntematon

torstai 24. kesäkuuta 2021

Kaksi erilaista nuorta kirjailijaa

Kirja-lehti tuli. Lehden nimellä kulkee, vaikka enemmän kirjaa paksuudellaan muistuttaakin. Mielenkiintoista ilmaista luettavaa nokko. Ainakin puolet menee luettavaksi.

Nuo kääntäjät* poimin ja varsinkin nämä kaksi nuorta miestä, joilla jo kirjailijauraa takana ihan kohtuullisesti: Nilsiän-poejjalla Antti Heikkisellä (s. 1985) varsinkin, ja mikä ettei myös muutaman teoksen kirjoittaneella oululaisella Miki Liukkosella (s. 1989). 

Ulkonäöllisesti luokittelen, huvittunneena, energisen Heikkisen armeijakelpoiseksi ulkoilmaihmiseksi, Liukkonen tuskin jaksaisi asetta olalle viedä, ulos mennä. Samanlainen rimpula on kuin Antti Nylén (s. 1973), jota kalpeena kuin haamu haastatteli mukavasti rupattelemalla mielenkiintoisessa tv-ohjelmasarjassaan Miki Liukkonen, sivullinen

Heikkisen bravuureihin kuuluvat elämäkerrat viihdemiehistä Juice, Jaakko Teppo, Kari Tapio ynnä kirjailijoista Päätalo ja Turunen kera liikemies Vieremän Ponsse-Einari Vidgren; maalaistollukoita kaikki tyynni. Siihen kun päälle pannaan romaaneista Pihkatappi, niin on siinä siunailemista kirjapiireillä. 👊

No tuostahan seuraa tämä: Antti 'maalitetaan' maalaiskirjailijaksi ja Miki luokitellaan intelligentsiaan kuuluvaksi lahjakkuudeksi, mitä hän varmaan onkin ja on

Kiireistä Heikkistä haastatellaan, kännyköitse, lehdessä; on muuten autolla liikkeellä, autolla jota on koeajamassa ja kotiin päin kulkemassa. Liukkosella ei ole kiire minnekään, kertoo korona-ajan tuomasta uudenlaisesta olemisesta:

"Mutta jos vuosi 2020 jotain opetti, niin tietynlaisen ihoakiristävän tylsyyden voittamisen keskittymällä yksittäisten hetkien sisäisiin ulottuvuuksiin, olivat tapahtumat sitten kuinka mitättömiä tahansa. - - - Sitä ikään kuin kiinnittää huomiota asioihin, jotka ennen tuntuivat niin triviaaleilta. 
Astioiden tiskaaminen, istuminen, ikkunasta ulos toljottaminen."

---
* Ei kadonnut käännettäessä
italiantaja Helinä Kangas, englannintaja David Hackston sekä suomentaja Kristina Rikman, joka on kääntänyt jokaisen John Irvingin teoksen. "John velvoitti minut 'elämään kauemmin kuin hän', jotta varmasti kääntäisin hänen tuotantonsa loppuun asti. En luvannut mitään!"

Kirjavinkeissä 

maanantai 21. kesäkuuta 2021

Otavan Värikasvio

BJÖRN URSINGIN "Fältflora"
Teoksen mukaan Suomen oloihin sovittaen toimittanut
Ilmari Hiitonen 1956

En aio arvostella - se se nyt vielä puuttuisi, että Linnén kimppuun kävisin!

Ihan vaan lustikseni kaivoin aitan periltä, kun pihan leinikit hakusessa. Liian matalia niittyleinikeiksi.  Nämäpä:

rönsyleinikki?










- Kahtosit googlesta, kuulen äänen sieltä suunnalta.

Vaan vanhan liiton mies ei tässä kohin sinne taivu. 

Aikani sivuja kääntelen, en hullua hurskaammaksi tule.



Hellitän: 
- Antaa olla. Leinikki mikä leinikki! Ei ne itekään nimeänsä tiedä.

Kirjavinkeissä 

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Maksamattomien laskujen mappi

 "Kun sain ensimmäisen työkkärin työttömyyskorvauksen, ostin itselleni Cumuluksen hotellipaketin, söin ja nukuin. Katsoin telkkaria ja kävin ilta- ja aamusaunassa ja nautin uima-altaasta."

Mies oli menettänyt pakkohuutokaupassa firman ja kodin ja siinä ohessa vaimonkin. Työkkäri ei aluksi huolinut firmanmiestä, sossu ei auttanut.

Kaikki 'loisto' oli kadoksissa, elämänhalusta puhumattakaan.


Luen J. K. Tammisen kirjaa Perintämies ei soita kahdesti. Minerva 2021. Suomen 1990-luvun lamasta.

Tai oikeastaan en enää lue, vaan muotoilen, työstän, taon siitä arvostelua tässä, vähän kuin seppä pajassaan. Valmis kirja-arvostelu on joskus aikanaan nähtävissä Kirjavinkeissä, kunhan aikani liemennän.
 
Taon soppaan laman syyt, syynsä sysissä ja sepissä: Oli liian vahva markka; tulivat ulkomaiset luotot; Neuvostoliitto hajosi; tavaroiden tuottaminen unohtui; nautintataloudessa ei muistettu tehdä työtä, polskuteltiin kylpylöissä kun olisi pitänyt työskennellä jne.  

Seiskasta, jo ennen kirjan lukemista, olen napannut leikkeen talteen, sillä aavistelin heti kirjan nimen nähtyäni, että juuri samasta menosta on kysymys: uusjuppius syntymässä - eikun rolexi ranteeseen ja estepelit alle!


Ensin autot, veneet, kellot - lopulta perskeikka. 
Siitä kertoo Tamminen, itsekin kaiken kokenut yrittäjä, lakimies, teologi, ex-konna, nyk. väitöskirjaa pomottamisesta tekevä tohtoriskokelas, joka on kirjoittanut konnuudesta puolentusinaa kirjaa Aarnioista sun muista älykkäämmän puoleisista rikollisista.

Totta kai käyn myös Minervan kotisivuilta tarkastelemassa, mitä kustantajalla on Tammisesta sanottavaa: pitkä on rikoskirjaluettelo!

Kirjaa lukiessa tehdyistä muistiinpanoista kaivan esille parit sitaatit, joissa haastatellut siunailevat:

"Onneksi minussa ei ole ainakaan enää isompaa viinavikaa, eli on pysynyt pää siltä osin kirkkaana. Omissa oloissa olen. Minulla on mottona: Rankkaa on ollut, mutta hengissä ollaan!"
"Loppulasku oli aivan järjetön. Onneksi maksamattomien laskujen mapissa oli tilaa. Sinne se jäi."

Siitä se hiljalleen sepän soppa kypsyy, arvostelu syntyy, kunhan aikansa takoo ja hämmentää.
Tavataan tarkemmin Kirjavinkeissä! 📢
Kirjavinkeissä tänään:


sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Itku pitkästä ilosta

Osaavat ne raavaat miehetkin itkeä!

"Hullutus ylimmillään näinä EM-jalkapallokisapäivinä. 
Vaan en minä silti jätä kisoja väliin, pelejä katsomatta, sillä taidettahan he jaloillaan tekevät, ja huutelen pukkipukkia!." hj eilen

Elämän ja kuoleman dramaattinen näytelmä siitä kehkeytyi: sotainto ja kiihkeys leikkautuivat kertalaakista poikki. Vastustajan pelaaja tuupertui kenenkään koskematta taistelukentälle. 

Draamaa roppakaupalla illallisessa EM-jalkapallo-ottelussa Suomen ja Tanskan välisessä leikkisodassa.

Mutta riittääkö Pauline Harmangen misandrialle todistukseksi toisenlaisesta maskuliinisuudesta? 

Katso ihmistä! 
Herkkyys on jokaisen ihmisen ominaisuus.
Josko oikeatkin sodat sittenkin olisivat vältettävissä?

Kirjavinkeissä  


lauantai 12. kesäkuuta 2021

Misandriaa

Alkutilanne: Hullun puolustuspuhe / August Strindberg. Tässä, ole hyvä! 
- no siitä ei hyvä seurannut.

Jatko: Miksi vihaan miehiä / Pauline Harmange. S&S 2021. Ole hyvä!
- no siitä ei hyvä seuranne.

Välissä 150 vuotta.

Ja noiden omaluentaisten kirjojen väliin mahtuu vielä varsinainen lukuelämys: Perhosten valtakunta -  / Heidi Liehu  (s.1967 - ) Sphinx Oy  =
"Manifesti viimeisestä tulevaisuudesta - 1137 s.!/1998  
Yksi parhaista tiiliskivistä, joilla olen itseäni muurannut, vaikuttaa vielä enemmän kuin Pekka Kuusen Tämä ihmisen maailma." KL-blogi 9.12.2009 /hikkaj

Harmange aloittaa enkunkielisellä Sylvia Plath -sitaatilla - vaikka on itsetietoinen ranskalainen - taustatueksi: "The trouble was, I hated the idea of serving men in any way."

Ärsyttää kuin pientä oravaa, niin kuin pitääkin, ennakkoon, hinku kuitenkin nähdä toisenlainen ellei peräti vastakkainen näkökanta tähän maailmalliseen melskeeseen ja kalisteluun.

Joten hoplaa!
 
Ennen kuin pääsen aloittelemaan kirjaa, luettelen suomalaisia miehiä, jotka maskuliinisuudessaan ärsyttävät minuakin: joukkueurheilijoista koko sakki faneineen, Jere Karalahti etunenässä, ranta-ahot, dannyt...

Vaan olkoot (ja vastahan jononjatkona olin minäkin kauramaitokorkkeineni), ja käännetään Paulinen pamfletista misandria-käsite esiin:
"Minulle, ja tässä kirjassa, misandria tarkoittaa siis kielteistä suhtautumista koko miespuoliseen väestöön. --- Ja kun sanon 'miespuolinen väestö', tarkoitan kaikkia cis-miehiä, jotka ovat sosiaalistuneet miehiksi ja jotka eivät kyseenalaista nauttimiaan miehisiä etuoikeuksia ---"
Eli se on just tuo lueteltu poppoo.
Hullutus ylimmillään näinä EM-jalkapallokisapäivinä. 
Vaan en minä silti jätä kisoja väliin, pelejä katsomatta, sillä taidettahan he jaloillaan tekevät, ja huutelen pukkipukkia!.

Onpahan tässä kisojen ohella toisenlaistakin jännitettävää: eli pystyykö Pauline Harmange puolensadan sivun Miksi vihaan miehiä -pamfletissa kiteyttämään tuhannen sivun Heidi Liehun Perhosten valtakunta -teoksen sanoman. 
Sama tasa-arvon sanomahan kummallakin, ylilyönneistä huolimatta. 

Kuva: Magali Delporte

Muistutukseksi mitä aikoinani Heidi Liehun Perhosten valtakunnasta kirjoitin KL-Joulukalenteriin päivämäärällä 9.12.2009:

Heidi Liehu, nuorena väitellyt (Kierkegaard-Hegel), käy tieteen yksipuolisen mittausjärjestelmän kimppuun, mittatouhuissa unohtuu puolet elämän mitasta mittaamatta: tunne. Emansipaatio, naisen alistaminen, patriarkaalisuuden ylivalta, matriarkaalisuuden vaje ja sen toisarvoisuus - kiinnostavaa. Mutta silti tuhannestasadasta sivusta yli puolet lukematta. Tuntuu että kaikki tarpeellinen on jo siihen mennessä sanottu, paljon toistoa toiston perään.
Yksi parhaista keskenheitetyistä kirjoista. (Kustantaja saa käyttää slogania vapaasti myyntipuuhiin.)
"Todellinen älyllisyys on todellista uteliaisuutta, joka hyväksyy tunteenkin tuomat uudet ajatukselliset maisemat." HL
ps 
2021 mennessä
Kirjavinkeissä