Viikolta mieleen pulpahtelevia

omakohtaisia

Areena

• Mikko Kekäläisen nikotiininkellertävät rakennekynnet - Eerikäisestä viis.
• Hondan jakopäänhihnaa ei saa mistään, tiedusteltava Japanista. Museorekisteröinti viivästyy; eipä silti: sillä mikään kiire.
• Verenpainemittausseurantalapukkeessa kysyvät elopainoa. Enpä ole viiteen vuoteen mitannut. Nyt vaakaan. 73 kg.
• Soili Pohjalaisen romaani Perätilassa oli aikajuoksua rakenteissa monessa tasossa, jännitti, pysyykö lukiessa telineiltä putoamatta. En ainakaan kolhinut itseäni, siis en pudonnut? Lopulta kysymyshän oli kirjan kirjoittamisen vaikeudesta. Kuten esim. Karppasen Alkuromaanissa tahi Mukan Kesäheinän kuolemassa.
• Taitaa puskea päälle Lumen pelko Mukan kirjan nimeen viittaillen: vaaksan verran vajaana hiihtotonni. Mutta miten käy lumen?
• Ulkosaunan lauteiden uusinta edessä: puulajin valinta. - Enää ei apassia saa, sanoi kirvesmies.
• Ilmaiseksi kolmoselta näytetty Ilves - KalPa -peli oli jännä. Oli 'kotoisaa' kuunnella Mertarantaa pitkästä aikaa. Siihen yhteen suosikkiähkijään, joka selostaa  matsit vissiin vessanpytyltä, perin kyllästyneenä. Ja mikä mukavinta: Kalpa voitti. Kolme voittoa enää loppuotteluun livahtamiseksi tarvitaan; voipipa tosin olla kiven alla. Raipekin voitti Lukon. Hyvä sekin.
• Loppujen Lopuksi: Nämä lauantait ovat leppoisia, rattoisia kivoja päiviä, kuten kaikki muutkin eläkkeelläolopäivät. Ja suurin ilo tulvi kuvina: siinä vuoden ikäinen pikku-V seista tökötti muina miehinä omin jaloin keskellä lattiaa eka kerta - hämmästellen, mites tässä näin kävi.

Kirkkopelto:
Molli ja hurrrjat tunteet

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä