Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Huhtikuun 2012 Kauppalehti-blogit


"Matkalla jossakin keskisessä Suomessa"


30.04.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, liikenne, lapsismi, voe mahoton!

siellä missä Poika saunoo

.

... hei pienen pienen pienen pieni trallall...Kansa hyppi, voitti Jyppi!...  pienen pieni pienen pien pienenpienii trallaalla ... hei pienen pien... ... kansaa nyppi ...

 

vapustakin seonnut eläkeläisukko vaimoineen on painunut matkoihinsa peräkontti täynnä serpentiinejä huiskia ja viinejä

 

"... vastuuntuntoisia kansalaisia pyydetään ottamaan yhteys välittömästi lähimpään poliisiviranomaiseen ..." 

 

 https://secure.quebles.com/content/hotmail/emoticons/1508331.gif



 


Että joutavat saataisiin karkoitetuiksi



aloitetaan vaikealla

.

.

 "Teoksessa refrenginä toistettu kuva kuvaa kertojaa ja hänen sieluaan ja samalla symbolistis-dekadenttia taidetta metaforalla, joka varsinkin ajan kontekstissa on hyvin feminiininen.

Dekadentti taide myös nietzscheläis-dionyysisessa muodossaan tunnustaa tässä 'feminiinisyytensä'."

Kotimaisen kirjallisuuden professori Pirjo Lyytikäinen Joel Lehtosen Mataleenan esipuheessa

 

Samaa mieltä.

Siis oikeasti: siinnon Heikaraisen akan poika, äitinsä hylkäämä Joel-äpärä kuvailtu melekosen uilakkaasti!

 

Melkein sanattomaksi vetää. Ja vetääkin.

Täytyy nieleskellä tuota; jätetään Joel vapuksi perkauspöydälle.

Lehtosen suomustus- ja suolistushommiin palaillaan kunhan on kunnolla ja kutkulleen juhlittu kevään koittoa.

 

Nieleskelkää tekin tykönänne professorin valaisevaa lausetta - viimeistään vappuaamuna varsinkin luulis juutas maistuvan.

 


Joeliksi taitaa kääntyä



Lehtonen vie mukanaan kun vähänkin taustaa lukee

.



.



  1. Syntyi loisnaisen Karoliina Heikaraisen lehtolapsena. Äiti hylkäsi ojan varteen, myytiin huutolaisena useampaan paikkaan, kunnes papin leski Augusta Wallenius huusi nelivuotiaan ripuloivan pojan parempaan talteen.
  2. Teki itsemurhan hirttäytymällä ankaran reuman runtelemana Helsingissä viikkoa vaille 53-vuotiaana. 

Joel Lehtonen (1881-1934) Säämingin Savonlinnan poikia. Pitkäänkös tästä Putkinotkoon piipahtaa - vajaat sata kulttuurikilsaa!

Tarkat pöydällä ja siitä se sitten pyörähtänee vuoden kahden urakka käyntiin, pikkuhiljaa ja hiljokseen.

Jos ei muuta tietoa ennestään kuin Putkinotko ja Kuolleet omenapuut, niin kohta on.

Lähdetään liikkeelle Pekka Tarkan kaksiosaisesta elämäkerrasta:

Joel Lehtonen I  Vuodet 1881-1917 sekä Joel Lehtonen II  Vuodet 1882-1934.

 

Ihan vähän sormet syyhyävät, menkööt Salaman loput ja Lehtonen rinnan. Onhan tässä useamman vuoden savotta kaadettavana.

Toivottavasti ei niin sinkeälle ota kuin Pekka Tarkan tohtorinväitöskirjaprosessi, joka vei Tarkalta kahdeksan kesää, viisi virkaa ja kaksi vaimoa.

 

Inventaario alkupääomasta, so. Lehtosen teoksista omassa hyllyssä:

  • Putkinotko
  • Kuolleet omenapuut
  • Markkinoilta runokokoelma =   ks.
  • Mataleena
  • Rakastunut rampa
  • Lintukoto / Hyvästijättö Lintukodolle 
  • Henkien taistelu  postissa tulossa

Mataleena, jossa Lehtonen kertoo äidistään, on lukematta, kuten myös lintukodot ja rampa sekä maan mahtimiehistä, sen ajan julkkiksista kertova Henkien taistelu. Henkien taistelu on pettyneen kirjailijan tilinteko, avainromaani, jonka henkilögalleriasta iso osa on tunnistettavissa. Niin olen ennakkoon ymmärtänyt.

Mutta eiköhän kaikki selviä.  Matkaan!

Selvittelemään, ken on Hotti, Polli, Hyyppönen, Tarmo, Hörhölä, Kimmonen, Kokko, Mursuma, Myyrimö, Reineck, Salomander, Tommola, Bongman, Falk, Kukkelman Sakris, Könölin Konstantin, Muttinen Aapeli, Käkriäinen Juutas jne.

Pitäkää kiinni vaikka noista kärrin reunoista, jottei puota. 

Kiirettä ei pietä.

 

joulukin ensin katellaan, missä lueteltu Joelin koko tuotanto



Kulttuuriministeri ihan ulalla


27.04.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, LEHDISTÖ

ihmettelen ihan päntänäijänä, pokkana mukana - paraskin

.

http://www.eduskunta.fi/fakta/edustaja/kuvat/454.jpg http://www.eduskunta.fi/fakta/edustaja/kuvat/185.jpg  http://www.eduskunta.fi/fakta/edustaja/kuvat/963.jpg 

.

Kuka kaikkia Terttu-Huttu-Juntusia muistaa, tunnollisia ministereitä, kunnollisia jotka eivät hesalaisia tai liepeiltä ole. Samalla lailla se Kyllönenkin on ohimenevää lajia, katoavaa kansanperinnettä, linjurityttöjä, rahastajaneitosia ...

 

Anna-Liisa Kasurinen. Kukas muistaa? Muistatko Sinä? Vasta kun luin että ministeri, alkoi muisti palautua pätkittäin kuin kaimallani Uunolla. Muistattehan toki Turhapuron, presidentin vävyn edes.

Anna-Liisa Kasurinen oli kulttuuriministeri Imagen perustamisen aikoihin 1985 tai jotain. Tiedättehän mikä on Image?

Lehti lehti! aivan oikein.

 

Image kertaa Vaaran vuodet 1985-2010 matkaoppaassaan Kekkoslovakiasta nyky-Suomeen taivaltaan. Stillerin, Harakan, Härkösen, Lehtolan, Onkelin, Korhosen ym. kulttuuriväen aikanaan julkaisemilla lehtijutuilla valaisu onnistuu.

Hyvää matkaa vain!

Lainaus kirjasta:

 

"Hardcore-numerossa (1/89) Kaj Kalin haastatteli kulttuuriministeri Anna-Liisa Kasurista. Juttu osoitti, ettei ministeri tiennyt oikein mitään kulttuurista.

[Kalin:] Kuka kuvataiteen suurista klassikoista tuntuu Teistä läheisimmältä?

[Kasurinen:] Siinäpä kysymys?... Tunnetteko työn (Kulttuuriministeri viittaa työhuoneensa seinällä olevaan Albert Edelfeltin maalaukseen)... Järnefeltin."

 

Itse jumiuduin Kasuriseen, en pääse etenemään.

Kulttuuriministeriin joka sotkee Edelfeltin ja Järnefeltin toisiinsa!

 

Kamalaa.

 

Voitteko kuvitella: kulttuuriministeri eikä tiedä että toinen oli kirjailija ja toinen taidemaalari!

Taikka olihan se Eero taidemaalari, se Järnefelt ja Albert arkkitehti,  siis ei Albert Edelfelt vaan Albert Järnefelt, niin ja sitten oli Arvid ja ... voi hitto miksei ne ollu Makkosia, Hirvosia tai Pakarisia niin saisi jotakin tolkkua! Tai Kasurisia tai Kyllösiä tai ...

 

Mutta kun eivät olleet. Ja sekaisinhan tässä ollaan nyt molemmin puolin, häväistyinä. Mutta onneksi en ole kulttuuriministeri, Arhinmäki on ja Kasurinen oli, tasoiseni. Arhinmäki lienee viisaampi - ainakin jalkapallosta tietää kaiken ja sen lieveilmiöistä. Ja tyylistä, palloilupukeutumisesta. Oopperasta taisi olla jotain tietovajetta.

 

Niin kuin minullakin, ylipäänsä musiikista: minä vain Mattia ja Teppoa tikkaan, Katri Helenaa, Paulaa ja VoutilaisLauraa. Kuuban Salsavaareja parempaa ei ole vielä vastaan tullut! Vakavammasta musiikista en tiedä tuon taivaallista, termit hukassa, staccatot jne. Muutaman  nimen olen kuullut: Beethoven, Staruss ja Sibbe, niin ja Stravinsky.

 

 - Soutajana Sinski, sanoi Malisen ukki kun radiosta kuuli nimen George de Godzinsky.

 

No Bizet'n tiedän ja vetoavan Helmenkalastajat. Muut ovat sekasotkuna päässä, järjestäytymättöminä kuin ulkomaanmatkojen maat, hotellit ja hiekkarannat. Les pêcheurs de perles. Sillä ihanalla yksinkertaisuudella on selvittävä elämänsä loppuun saakka. Olen tuhannenkateellinen Rydmanin Karille - mikä maailma miehellä täytyy soida päässä! Ja Kaville ja kaikille näille blogipottuilijoille, oman alansa taitajille.

 

Van ettäkö Kasurinen ei erottanut Edelfeltiä Järnefltistä!  Se tässä nyt eniten pöyristyttää. Ja vielä kulttuuriministeri - ilmankos ei ole naista näkynyt ei kuulunut.

 

Van eiköpä tuo tuosta päivä taas kirkkene.

 




Kuka nyt Hymyä lukisi!


26.04.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, LEHDISTÖ

eipäs olekaan niin huono kuin maineensa, Suomen rikkain mieskin siellä kannen mukaan

(huom! blogipotussa tänään kirjalijaskaba! eli kyykistypä vastaamaan)

.

 

.

Nyt kun vertailukohteena on nippu Seiskoja, joiden jutut loppuvat ennen kuin kunnolla alkavat, Hymy kestää vertailun.

Piti viikolla taas päästä asioista perille: Nokiat, Wahlroosit, Wallinit, Merisalot, Kanervat alkoivat ottaa niin paljon koppaan että oli aika lehtienvaihdon eli vierailun rivitaloilla Persystävän pakaroilla.

Pyöräntarakalle viljosin omat vaihdokit, ne muka viisaammat SK:t, Kulttuurivihkot, Elonkehät, Kauppalehdet, ja eikun vaihtamaan. Ensin vaihdettiin ajatukset ja kylänkuulumiset: 'Olliko kuollu'? ja 'Teppo ja Essakkako lentäjinä!'. Sitten pyöriteltiin Wahroos ihan möykyksi ja potkaistiin kiireellä ovesta pellolle koko sontakokkare rätyn hyi! saatanoilla höystettyinä.

Saaliina siirsin tarakalle neljä Seiskaa ja yhden Hymyn. 4 x + 1   =

 

Yhden Seiskan kannessa näkyi olevan Timo T.A. Mikkosen kuihtunut olemus, sokeaksi miestä sanottiin. Ei sen enempää kiinnostanut, lehdet oli nopeasti käännelty ja ihmetelty kun ei Tervokaan tällä kertaa pällistellyt humalassa missään, jos olisi niin sen olisin lukenut.

Hymypä kiinnosti, monta hyvää juttua Hymyksi - ja vielä täältä päin kolme: Valamo Heinävedellä, Turusen Heikki Jokelassa ryypyillä  ja Jammun vaimo kertoo Veikko Ennalalle.

Pedofiili-Jammu, Veikko Siltavuori, kuollut vailla ketään, elänyt -50-luvulla P-Karjalassa Joensuun liepeillä, missä vaimon kertoman mukaan hän joskus 'katosi illalla jonnekin mukanaan reppu, jonka suusta pisti esiin sorkkaraudan pää' ja aikaisemmin jo Vihdin aikoina tyttö oli kertonut äidille 'miten isä näytteli "piippuaan" ja tehnyt muunkinlaista outoa'.

Hiljaiseksi veti.

Niin kuin hiljaiseksi veti luostarijumalanpalvelus Uudessa Valamossa myös nykytoimittajan; Esa Pesonen saa hetken rauhan vaikkei Jumalaa Heinävedeltä löydäkään. Vaan löytyypä korvikkeeksi kirjailija Turunen Joensuusta.

Tänne etäänperille eksyttyään toimittaja on yhdessä valokuvaaja Miguel Veran kanssa samaisella itäisellä reissulla hakenut käsiinsä kansankirjailija Turusen ja vienyt kulttuurikapakka Jokelaan, jossa Heikki huomaa miten vanhat ryyppykaveri ovat käyneet vähiin.

- Jomppa Ojaharju kuoli. Tuurin Antti raitistui ja Paasilinnan Arto sairastui. Kaikki vanhan ajan boheemidramatiikka on kadonnut, kirjoja tehdään kello kädessä.

'Turjailija Kirusen valtio on unohtanna puol'taettelijaeläkkeellä kitummaan: 400 eurroo puhtaana kouraan. Perkelleen koerat!'  yrittää Heikki sanoa, jos vain toimittaja taitaisi ilimasun oikkeella murtteella veäntee.

- Jos en kirjottelisi lehtiin, niin tiukkaa olisi ja olisin nälkäjonossa. Tämä on totuus, päättää Heikki raportin.

Ja näinhän Heikki kirjoittelee:

"Ja siihen aikaan näin minä ensi kertaa korven Ihmeen, kiihkeän intohimoisen, vihaavan, hekuman syliin hulluksi pyörtyvän, veren pisarallakaan tinkimättömän, kaipaavan ihanan ja hymyilevän, suutelemattomat huulet suudelmilla näännyttävän, säkenöivän ja rajun, murskaavan epäluuloisen ja mustasukkaisen, yksinäisyydessä kituvan ja ylpeässä vihassa tuiskien välttävän, kiroovan ja siunaavan, väristävän kylmän ja hurjana paahtavan, pistelevän myrkyllisen ja palsamilla lääkitsevän, ijäti kostavan - se oli nainen, metsän Ihme, jonka silmät välähtelevät villin vihreinä kuten fosfori ja siitinhehkua paisuvain nisäin nännit palavat tulipunaisina kuin kaksi ketoneilikan kukkaa."

Vai kirjoittaako? Jos ei niin seuraa lukijakysymys: kukas kirjailija tuon luoja sitten voisi olla?

(kommentit kiinni aamuun - nyt Vanhiskaan ei voi  moittia tasosta   )

 

  kuvassa pottuilija

 


Poutiaisen Iekku tipalla


25.04.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, ESITYKSET

armotonta peliä

.



Eino, Laina ja Lainan isä eli Timo Ruuskanen, Anna Ojanne ja Olli-Kalle Heimo puumopetia ihhailemassa.

.

Leppävirralta näkyy PoutiaisEino olevan kotoisin niin kuin Anu Vehviläinenkin. Ei siis hyvältä kuulosta! Eikös Kuikka Koponenkin loppuin lopuksi sieltä?

Aina luullu että Eino on kantakiihtelysvaaralaisia. Mitä vielä! Mutta paljon muutakin väärää uskomusta lie Einosta ihmisillä. Joskus tuli luettua elämäkertakin, Melkoisen kovaa leikkiä, vaan varsin vähän on muistiin jääny; semmoinen joutavanpäiväsyys jäi eli kun Iekku hakkas ukolle talaveks kessuja pölökyn päällä niin pissiä lirrautti maustetta jauheeseen.

Mutta männä lauantaina ainakin selvisi yksi olennaisempi asia: Eino se oli umpiraitis mies - on mahtanu 60--70-luvun politiikassa olla Johanneksen kanssa yks niitä harvoja tipattomia kansanetustajia.

Älä jätä Einoa tipalle! Niinhän putoamisen jälkeinen vaalilause sittemmin kuului, monimielisenä.

Kolme omaa kontaktia taikka havaintoa Poutiaiseen oli silloin 70-luvulla jolloin Eino roknooseineen oli millon pinnalla ja millon pinnan alla: kolehtia keräsi Kivisalmen lavalla Vennamon puheen jälkeen ukko-Veikolle ja puolueelle; korkeakoululehtori Kaikkosen (kok) kanssa munasillaan kävivät keskustelua Joensuun uimahallin saunanlauteilla; aina kaupunkiin mennessään kiepsautti skootan kyytiä tarjoamaan Kiihtelysvaaran Suojapirtin pysäkin kautta.

Havinaa havinaa noissa muistonpaloissa oli jo silloin! Oli selvästi karismaa jos huvittavaakin pienessä pyöreässä vantterassa hörökorvassa. Poikkeusyksilö niinkin monenlaisten persoonien seassa.

Näyttämölle on Eino nostettu Joensuussa. Ihan kelvollisesti. Ihan Poutiaisen tuntuisena, muttei näköisenä eikä kuulosena miehenä. Ja siinäpä teatterin mahti onkin: ei tarvitsekaan ulkonaisesti matkia elämää, kun sisäinen palo löytyy. Se nyt on yksi ja sama miltä Iekku näyttää, vaan sen on oltava paikallaan mitä näyttää ja tuntuuko tutulta. Katsojalle jää liikkumatilaa ja palikoiden asettamisen paikka.

Veikko Vennamo, Lasse Uimonen, oli näköisensä ja tapaisensa, Perhanan Sulo, Seppo Timonen, ihan mahoton väkkärä, mutta takuulla mieliinjäävä, Sirkka Vennamo, Minna Maaria Virtanen, just semmonen kokotti kun mikä kuva on annettu julki, Pekka Vennamo, Mikkomarkus Ahtiainen, koko juilake ja Poutiaisen pariskunta, Timo Ruuskanen ja Anna Ojanne vähemmän näkösijään, mutta perile män sanoma. Helekatti!

"EE-II-NOO!! EE-II-NOO!! EE-II..." sävelet kylymänviileästi korvissa kaikuvat vielä keskiviikkonakin tässä pihamaata raaputtaissa ja rantteella halakoja hakatessa, kuusaitaa harventaessa.  

Poutiaisen näköinen mies mopoilee Joensuun kaupunginteatterissa. Ei hassumpi, kun Pohjois-Karjala -lehden entinen päätoimittaja Tahvanainenkin on jo kahdesti käynyt esityksen katsomassa!

Mänkeehän kahtomaan deetöntä miestä!



Herlinit hississä - ikään kuin



kaksi toukokuun päivää täynnä tuskaa ja jännitystä

.

.

I toukokuinen jännityksen päivä 1994

PH ottaa kynän. Pian Konetta ei enää suvulla olisi. Thyssenin miehet hierovat käsiään, näillä hetkillä, tällä hetkellä on herkkupala harukassa.

PH perääntyy viime hetkellä, viime tipassa. Myynti merkitsisi itsensä myymistä.

Ei. Se tarkoittaa EI.

Mikä taas tarkoittaa että myynnin kanssa kovan työn tehnyt Ilkka-poika ei tämän jälkeen enää koskaa ole puheväleissä isänsä kanssa. Peli on rajua loppuun saakka.

Isä on juoninut Antin kanssa Koneen Antin haltuun. Muut lapset haukkovat henkeään. Eivät menetetyn omaisuuden takia vaan siksi että heidän selkänsä takana on kieroiltu, Antti ja isä eivät ole olleet avoimia eivätkä rehellisiä toimissaan.

Isä saa kuulla kunniansa, viimeistään tässä kirjassa, Ilkalta, Ilonalta, Hannalta ja Niklakselta.

Sukukronikka, menestys- ja menetystarina luettavissa John Simonin kirjassa: Koneen ruhtinas Pekka Herlinin elämä.

II toukokuinen jännityksen päivä 2009

Oikeustieteen lisensiaatti vankilan kesävartija Juha Turunen haalareissaan kärrää Helsingissä sieppaamansa Hanna Nurmisen 26-vuotiaan Minna-tyttären laatikossa autoonsa ja kuljettaa Turkuun, minne on rakentanut äänieristetyn kopin kerrostalohuoneistoon. Lunnasrahat leviävät aikanaan parkkihalli-Louheen ja Turunen jää kiinni. Kidnappausaikaa kestää kolmatta viikkoa. Turunen istuu parhaillaan tuomiotaan nimensä Louheksi muuttaneena.


Köyhille lohtua tuovat: Ei ole helppoa olla rikas. Ei totta tosiaan.

Mutta entä köyhänä olo - miten kohtalo Leeviä on kuljettanut?

Tässä sivussahan on kuljettu ja mulkoiltu toisen samanikäisen miehen matkaa eli taivallettu orpojan mukana aikuiseksi, Leevi Sajamäen matkassa yksi jos toinenkin puhelinpylväs pystytetty Savon mailla, saatu oma koti ja vaimo, vaimo menetetty mutta koti Savonlinnassa säästynyt.

 

Leevi on luettavissa omakirjoittamana kirjana Leevi Sajasmäki: Orpopojan elämää ja maistella voi täältä.

 

Suomen rakentajia kumpainenkin: Leevi ja Pekka, Pekka ja Leevi. Ihan kummassa järjestyksessä vaan! Jätämme miehet herran rauhaan, Pekan mananmajoille, Leevin Savonlinnaan.

 

Savonlinnaa emme jätä vaan siirrymme vähitellen Joeliin eli  pysymme edelleen linnan liepehillä.

Siis mitä? mitä!

     


Onko sekään nyt niin väärin, jos Nalle 2.)



BW haluaisi elää yhteiskunnan enemmistöpäätösten ulkopuolella

.

.

kaikkine kimpsuineen kampsuineen  

kuin PH?              

 

PH ihaili Mafiaa

 - saisi temmeltää muista välittämättä!

 



"Esimerkiksi tämä Mario Puzon Kummisetä-kirja, niin siitähän se innostui ihan hirveästi, että perhe pitäsi järjestää noin, ettei se ole missään tekemisissä yhteiskunnan kanssa."

Niklas Herlin isästään kirjassa Koneen Ruhtinas. Otava 2010 





20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Ikävä Alastalon salia



siis Antti Wihuriakin

.

.

Kylillä juoruavat ihan tosissaan että Volter Kilven Alatalon isännän mallina oli David Jansson. Laivanvarustaja ja maanviljelijä.

Jos kelle ei ole selvinnyt  mistä alastalolaisissa on kysymys, niin tässä kerta vielä kiellon päälle: 

Alastalon salissa kertoo pyhäisentuntuisesta kuusituntisesta kokouksesta, jossa päätetään hankkia yhteisomisteinen parkkilaiva; kylän porhot siinä kokoontuvat jahkailemaan.

Loistava teos, kertakaikkiaan, paloina herkuteltavaksi. Kirkolle-teos vieläkin visuisempi.

Niin, siitä juorusta: Alastalon isäntä Herman Matsson onkin siis oikeasti David Jansson, Volter Kilven mummon toinen mies. Davidista tuli isä kuolemansa jälkeen.

No eihän tuossa mitä!

Mutta malttakaas niin kerron. Kas,

Davidin poika on Anton Jansson.

Ja se on jo jotain! Uteliaisuus tyydyttyy näillä näppäimillä.

Voi kunpa saisi vielä ensimmäisen kerran lukea Alastalon salissa ja Kirkolle! - Eka kerta on aina Eka kerta! Onneksi on nahkaselkäinen Batsheba vielä koskemattomana verhon takana odottamassa sopivaa hivelyaikaa.

ps

Kaarlo Isotalon Saarten herra ja Saaret ja meri kuulemma kertovat ruohonjuuritasolta, piika/isäntä-paneutumisen kautta näistä kustavilaisista. 

 

 


Onko se nyt niin väärin? 1.)



http://niklasherlin.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/102303-punaiset-tahrat-lakanoilla

.

.

Jouni paskakaivoa sorhailee.

Niklas syö vadelmia Ranskassa.

 

Työikäisiä menninkäisiä.







20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Kolmesti kunnolla nenille



aina vahva Herlin häviää ja luovuttaa

.



.

Karjaton lukija jatkaa lukujaan, paneutuu Pekan, sen Herlinin, elämäkerran loppuvaiheisiin ja ottaa tuekseen sen toisen samanikäisen miehen elämäkerran, Leevin, sen Sajamäen, joka puhelinpylväitä ikänsä pystytteli ja yleni siinä sivussa puhelinyhtiön autonkuljettajaksi.

On siinä elämänurassa eroa, vaan milläs mittaat onnellisuuden - kummallako parempi elämä: orpopojalla vai ruhtinaalla? perinnöttömällä vai perillisellä? Leevillä vai Pekalla?

Kaikkivoipa mies ei kaikkea saakaan.

Nämä kolme tapahtumaa suht lyhyessä ajassa mursivat miehen, joka oli aina tottunut voittamaan:

  1. Haughton Elevator hissifirman oston kariutuminen viime metreillä.** 
  2. Ahti Karjalaisen presidentiksi saaminen.
  3. Valmetin törkyveto: valtio myy hissituotannon Koneen sijasta ulkomaille. 

Disaster after disaster - eipä siinä iän ja ryppyjen myötä enää muuta voinut kuin: enemmän ryyppyjä. Pekan peli oli pelattu. Tuli omaisuuden jaon aika.

Vaan siinäpä sitä.

Isä sulkee aikuiset lapsensa Thorsvikin tilan kirjastohuoneeseen ja kieltää ulos tulemasta ennen kuin perilliset ovat sopineet, kuka istuu Koneen hallitukseen. Antti oli maanviljelijä ja karjankasvattaja, Hanna, Ilkka ja Ilona lukivat humanistisia tieteitä, Niklaksella oli Bachelors of Science in Business -tutkinto. Insinööri ei siis kukaan.

Niklas, 23 v, sieltä tulee suostuneena, vastahakoisesti.  Amerikasta hankittu kaupallinen koulutus ei kuitenkaan riitä kun perhe-elämäkin on alkuvaiheessa: "Mun valintani Koneen hallitukseen oli kerta kaikkiaan virhe." "Ei siinä tilassa valita pörssiyhtiön perintöprinssiä!"

Antti sai maatilan ja muut saivat Security Tradingin osakkeet.

Erimielisyyttä omaisuudenjaosta ei lasten kesken syntynyt, paitsi että Hanna ei halunnut koskeakaan saamaansa, koska halusi osoittaa itsenäisyyttään ja sitä ettei hänen rakkautensa ole rahalla ostettavissa.

Pekan ystäväpiiri harvenee, kuolema vierailee tiuhaan, PH synkistyy ajallisuuden rajallisuuteen. Kari Kairamon, jolla samanlainen kiihkomielisyys-masennus -vaihtelu, itsemurha joulun alla 1988 synkistää miehen mielen lopullisesti.

Silti on kyettävä vielä ratkaisemaan lopullisesti Koneen kohtalo.

Perinnöttömän Leevin kohtalo on yksinkertaisempi: tyhjästä on rakentanut talon Sulkavalle, myynyt sen ja muuttanut Savonlinnaan ja siellä vaihtelee asuntoaan milloin minkin kokoiseen, tarpeen mukaan. Eikä jakajia ole siunaantunut.

Kirjaton karjaton lukija sulkee tässä vaiheessa Herlinin Koneen ruhtinaan Paratiisinsa kirjastohuoneeseen ja jättäytyy yksikseen pohtimaan asiaa. Ei kerro vielä tässä vaiheessa tulosta, vaan jättää mahdollisen lukijansa odotuskannalle.

** "Haughton Elevator meni kilpailijalle aivan viime metreillä. Se oli rankka tappio isälleni.

Mä ihmettelin, kun mä näin sen kun se tuli kotiin sieltä, että mitä nyt on tapahtunut. Se oli aivan kuin sokissa.

Se oli kai ensimmäinen kerta, että hän sai aivan totaalisesti turpiinsa. [Antti Herlin]

Koneen ruhtinas Otava 2010 

 

 


pro pro prooo!########



jo nyt on yhtä perhanaa tuon puljun kanssa!

.



 

.

Taisin joskus kehuakin*, mutta nyt on ääni kellossa muuttunut:

  • ma 16.4. Pelicans - JYP  Pro2
  • ke  18.4. Jokerit - Blues Pro2
  • to   19.4. Pelicans - JYP  Pro2

Pro2 on myöhemmin Pro-perheeseen tullut lisäke, harvemmilla. Pro1 on aito ja alkuperäinen perushankinta.

Suoranaista keljuilua omistajan taholta!

No samaan aikaa näyttävät toki tänään meitä enemmän kiinnostavan KHL-liigan loppukahinan, jossa Summanen johdattelee omskilaisia tavallaan. Ja eilen näyttivät pronssipelin aikana Ranskan pääsarjaa! Ja maanannantainakelesamanaikaisesti Navigarea = ehtaa kotimaista lifestyleä veneissä ja vesillä.

Palvelivat.

On niillä kanttia!

       nimim.  'NASSE-stä'

* http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/23048/sm-latka-urholla-ja-prolla

Telkku.com


Jokohan tuli raja vastaan RuutuAkalle ?



muistattehan naisen joka iloitsee toisten kuolemasta, varsinkin jos kuollut on nuorempi häntä

.




.

Kummallisia ystäviä, tai no ystäviä ja ystäviä, on kertynyt Onni Eläkeläisen ihmistuttavuuksiin. Kuten Akka joka nauttii kun toinen kärsii! Käsittämätön, mutta kiehtova ämmä.

Onni otti pyörän liiteristä edes jotain liikuntaa saadakseen hiihtokauden jälkeen ja polkaisi saman tien päivän täytteeksi lähikaupunkiin: mitäs tuonne - vajaat neljäkymmentä. Oli semmoinen rospuuttokeli, räntää työnti taivaalta ja rapa lensi; ohiajavat autot pitivät huolen että koko ajan O pysyi kunnolla märkänä.

O polki vimmatusti, järkyttyneenä sen yhden ääliön puheista, välittämättä autonikkunoista virnuilevista naamoista kunnon raparoiskeet lennätettyään Onnin ylle ja päälle ja alle.

-Siinäpähän roiskitte!

Paitsi liikuntatarpeen ajamana oli OE liikkeellä oikean asian takia, suoranainen kiihko oli hänessä syttynyt seurattuaan puoli päivää Yle Areenan, MTV3 Katsomon ja VG:n sekä Aftonbladetin rättegångenia mot Breivik suorina lähetyksinä, tuijottanut aamupäivän tämän Norjan psykopaatin naamaa niin että polkemaan pani miehen ja miehen mielen: - Päivittäinköhän tosiaan meinaavat näyttää kaikelle kansalle tätä tappokonetta, sitten painaakin päälle jääkiekon MM-kisat...sekö lautamies tässä suurimman synnin teki kun kuolemantuomiota ehdotteli...

Oli otettava selvää mitä RuutuAkka asiasta ajatteli, joko kerrankin oli samaa mieltä kuin muut eli tuomitsisi miehen teot ja surisi kuolemia. Toinen vähän pienempi selville otettava oli P-Korean Kimin kuolema, se josta Tuomiojan Eki käytti suurinpiirtein RuutuAkan sanoja: Tuskin kukaan jää aidosti suremaan, tai  jotain sinne päin.

Mennessään OE osti kutostieristeys-Immosesta paketin Presidenttiä, koska tiesi että sillä sisäänpääsy, jos akka kotona on, varmistuu, sillä sen verran kahvihammaspakotteinen nainen oli, ja perso kupposille, joissa terästystäkin saisi mielellään olla. Sitä nyt Onnimme ei joutanut hankkimaan, pelkkä pressa sai kelvata. Oli kiire tiedon lähteelle, ihmiskieroutuman toisin sanoen.

Pyörä lukkoon, satulan päälle muovipussi ja sisälle.

No ei se ihan noinkaan käynyt. Se sisälle pääsy. Kelloa sai kummasti pimputtaa ennen kuin Akan naama ilmestyi ison ikkunan taakse kurkkimaan, sitten pää työntyi tuuletusikkunasta ulos ja kuului ääni kuin paremmaltakin Siljalta: - Minä nukun.

- Olis asiaa, sanoi Onni ja vilautti pakettiaan.

- No vartti, myöntyi RuutuAkka näyttämättä yhtään ilahtuneelta ystävän pistäytymisestä.

Akka pisti kahvin tippumaan ja käytiin suoraan asiaan. Jotenkin Onnista tuntui että Akka oli muuttanut bisnekseksi suhtautumistapansa, piti vastaanottoa, antoi lausuntoja asiakkailleen, helpotti näiden pahaa oloa kertomalla vielä pahempaa itsestään...

- Siitäkö Andersista mieltä? 

- Siitä. Breivikistä, Onni vahvisti, vaikka pahaa pelkäsi kun RuutuAkka käytti etunimeä.

- Siinä ja siinä, sanoi Akka, - fiftysiksty sanos Nykänen. - Tuus kesän korvilla uudelleen kyselemään, jatkoi Akka kelloonsa vilkuillen, - pitää joutua levolle. Raskas ilta tulossa.

Nousivat pöydästä, ei puhettakaan että Akka olisi kansioitaan ruvennut levittelemään ja niistä totuutta lukemaan. Kiireenhötäkkä tuntui olevan, ohjasi Onnin eteiseen ja availi jo ovea ja Onnilta oli jäädä kysymättä kokonaan se toinen kysymys.

- Se on selvä juttu. Sitä suren. Hyvä mies meni hukkaan, siitä pojasta, siitä Sunista taida olla. Vaan tulepa toisella kerralla ajan kanssa, varaat ajan, puoltoista tuntia on pisin aika niinkun hierojilla.

Pois polkiessaan OE ei niinkään ajatellut Breivikiä tai Kimiä kuin RuutuAkkaa: vai että bisneksen puolelle on luiskahtanut. Sitä siunaili mies niin syvässä polkukyykyssä edetessään, ettei huomannutkaan ohikiitäviä rapauttavia kulkuneuvoja.



 KOTIMAA   YLE  MAANANTAI  TekstiTV      
                                       
Tuomioja: Kukaan ei jää kaipaamaan    
                                      
Kukaan tuskin jää kaipaamaan Pohjois- 
Korean edesmennyttä johtajaa Kim Jong-
iliä, sanoo Yle Radio1:n Ykkösaamun   
haastattelema ulkoministeri Erkki     
Tuomioja (sd.).                        

Tuomioja arvioi, että Pohjois-Koreassa
voi nyt tapahtua muutosta avautumisen 
suuntaan, mikä Tuomiojan mukaan olisi 
toivottavaa.                          
                                      
- Voi kuitenkin olla, että aluksi     
valtakoneisto tämän pelossa tiukentaa 
otteitaan, Tuomioja arvioi.   


- Ptruu hevonen! sano tri



hevosen uusi rooli tuottaa erilaisia tulkintoja hevosten hyvinvoinnista

.



.

On alumnikolumnin aika.

Tuli aluminitrille uusi mailikirje, jossa kutsuttiin Strasbourgiin. KUTSU

Valitettavasti matka ei onnistu, sillä juuri noina päivinä Paratiisissa on perunanistutus: lapinpuikulaa jne. 

Akka-aatralla homma hoituu - siinä hommassa ei hevosta tarvita, vaan riuska vaimo.

 

Ei pitäisi nauraa, mutta minkäs teet kun alumnitriamme hirnautti oikein pahemman kerran, niin että seinille pyrskähtivät enimmät pärskeet, kun nitrii tämänkertaiset väitökset tsekkasi: Hevonen, vanha kunnon karvakopukka oli kelvannut väitöksen aiheeksi.

Ptruu! palataanpas vastikäiseen väitökseen. - Onko kustos kyydissä?

 

Hevosväitös tehty ympäristöpolitiikan alalta.

Hevosella on yhteiskunnassamme uusi rooli: miten se vaikuttaa hevosen hyvinvointiin? 

Väittelijä: FM Nora Schuurman
Väitös tapahtui perjantaina 23.3.2012 Metriassa Joensuun kampuksella.

 

Otsikon jälkeen alumnitri tapansa mukaan ennakoi, anaseuloi omat tietonsa ennen kuin puuttuu väitöksen sisältöön: hevosella ei savotoida joten sille jää kaksi tehtävää, päätteli 

1. juosta kilpaa

2. tyttöjen ratsu

Silvennoisen Kaltsu ei enää kynnä niin että koko kirkonkylä kaikaa kun aura kiveen karskahtaa - ja perkeleet sinkoilevat kohti kirkon mäkeä, nykivä kyntöhevonen kuulee kunniansa, pappi-Ville paiskaa pariovet kiinni. Ratsastavat tytöt tuskin voisivat kuvitellakaan luovuttavansa hevostaan Kallen kouriin.

 

Mutta katsellaas.

Jahas: liittyy laajempaan ihmisen ja eläinten suhteita ja niissä tapahtuneita muutoksia koskevaan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen.

 

Ensin määritellään hevosen paikka pilttuun lisäksi, mikä on nykyihmisen mielessä hevosen sija: hevosen asema poikkeaa sekä tuotantoeläimistä että lemmikeistä.

Hevoseen voidaan suhtautua tunteellisesti, mutta keskeisintä on kuitenkin sen ihmiselle tuottama hyöty. Nykyisessä hevoskulttuurissa hevonen voidaan myös ymmärtää ensisijaisesti osaksi luontoa.

Hevosten pitoon liittyvissä keskusteluissa viitataan usein myös hevosen inhimillistämiseen.

 

Hiljainen tieto ja hevosen lukeminen ovat hevosen hyvinvoinnin kannalta keskeisiä taitoja. Ristiriitoja syntyy, jos omistaja ja asiantuntija tulkitsevat hevosta täysin eri tavoin tai jos omistaja kokee asiantuntijan asenteen hevosia kohtaan liian välineellisenä.

 

Väitöskirja Hevoset hevosina” Eläimen ja sen hyvinvoinnin tulkinta on tarkastettu yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa.

 

On se maailma merkilliseksi mennyt, kun hevosellakin tohtoriksi voi ratsastaa. Ennen niiden hampaat tutkittiin markkinoilla myyntimielessä, nyt kauppatieteissä muuten vain tutkitaan. No, ei alumnitrilla ole ihmeempiä huomauttamisia hevosväitöksestä, sen kummemmitta hevosteluitta väitös hänen puolestaankin kelpaisi hyväksyttäväksi ja tohtorin hattu hyvällä syyllä on voitu painaltaa väittelijän kutreille, sen verran asiaa kuitenkin, jottei silmälappuja tilaisuudessa ole tarvittu.

Hoplaa!

- Kustos pois kyydistä.

 

Alumnitri lukee eteenpäin alumnimailia. Tämäpä vasta kiinnostavaa!

 

Harmittaa oikein alkaa, kun tuokin Kuopion väitös on päässyt vuoden lopulla livahtamaan ohitse:

 

  Teurastamon sivutuotteet uusiutuvaksi energiaksi ja kierrätyslannoitteeksi

Väitös ympäristöteknologian alalta


Tuon risuaidan kimppuun tästä alumnitrimme nyt käy ja toivottaa kaikille hyviä väitöksiä vierelläkulkijan kanssa.

 


Kuka pelkää mustaa miestä



valkoista naispäällikköä, työelämää, vanhuutta, hoidonpuutetta, junanvaihtoa

.



kuva kaapattu vanhalla luvalla Riäkkyteatterin sivulta

Sari Hirvonen ja Juha Alanen keskellä.

 Näytelmän näkyvimmät:

edessä Tellervo Halonen ja takana Auli Partio, kulisseissa Ilpo Jorasmaa - mustana ei voikaan näkyä...

.

Ilpo mustana miehenä on rentorunkoinen, kuin oikea musta mies. Ja hyvä meikki. Yleisöä, minua, jännittää kun tämä mamu-Adam, lääkäri Sudanista, on saanut juuri työpaikan, siivojan paikan hoitolaitoksessa, ja työpaita pitäisi päälle vaihtaa, että onkohan maskeeraja maskeerannut paidanalaisetkin.

Vaihtamaan nurkan taakse livahtaa. Pah! Olisi ollut mukava nähdä se kontrasti.

Olemme teatterissa, paikallisessa Riäkkyteatterissa. Kotoista.

 

Lauantai-iltapäivä 14.4.2012 klo 15. Anna Krogerus: KUIN ENSIMMÄISTÄ PÄIVÄÄ

 

Satakunta katsojaa, pääasiassa muualta, Simo Hämäläinenkin, se Kätkäläinen, 14 paikallista esittäjää.

**(Ollaan taas täällä paremman teatterin puolella eikä tuolla sadan metrin päässä noiden ämeriäkkyläisten valtuustoteatterissa, siellä missä huonommin osat esitetään.)

On tämä helmi. On.

Ollaan vanhusten hoitolaitoksessa Lepolassa, missä säästö- ja työtahti ruuvautuvat päivä päivältä kireämmälle. Oikea Virsu on tuossa vieressä, siellä toki paremmin asiat: yksityinen. Tunnollisin työntekijä kulutetaan loppuun, huithapelimpi porukka saa jatkaa. Hoidokit jäävät jotenkuten eloon, paitsi Taimi Korpinen, joka näytelmän alussa istuu vessanpytylle unohdettuna ja tokaisee Adamille, avuntarjoajalle: "En kai mie nyt tässä huvikseni näin pitkään istuis."

Taimi on paskatkositätyhjääitkemään nainen, rotevanrehevä. Tellu Taimina täyttää näyttämön. Valovoimaa on.

Kummallista, miten tehokkaasti joku voi kaapata tilan. Ovat ne niin rehevinä kummatkin, Taimi ja Tellu yhtaikaa siinä. Näin tuttuna kysyy: kumpi näyttelee toistansa.

Ilpo notkea ja Tellu rehevä. Hyvä olo tulee kummastakin, vaikka kummallakin oikeastaan huono olo. Tai niillä roolihahmoillaan. Mutta eivät valita. Ilman asennetta voisivat olot olla vieläkin huonommat.

 

Sitten kättelyyn Juha, Minna, Anne, Turo - tutummasta päästä. Tuolla kun kylänraitilla vastaan tulevat niin ei, ei kun kyllä uskoisi että pystyvät tähän menoon ja meininkiin.

 

Mutta hei: Nyt on kysymys joukkuepelistä, ei yksilöurheilusta!

"Mitä sitä omaa onnistumistaan hehkuttamaan. Tää on joukkuepeliä, hei!" kommentoisi Granlundkin. "Laatta pussiin. Aivan

sama kuka sen sinne toimittaa. Pääasia että joukkueena mennään, joukkue onnistuu." Tai niin kuin nyt tämä uusi tähti, kolmen maalin Joeli.

 

Niin se taitaa muuten olla teatterissakin, myös täällä.

  

Hieno hetki, hienoa työtä - joukkueena. Tämä tiimi toimii.

Vaikka ihon alle uppoavia yksilösuorituksiakin moneksi päiväksi maiskuteltaviksi. Kuten

  • kolhitun päähenkilön naamarin riisumisjuttu: - En se ollut minä, minä vaan näyttelin Ritvaa. (muuttuu kyläläiseksi)
  • punkkarisivarin vastakohtainen hiippailu-notkistelu kyräilyheräily (se hämähäkkimies kuoriutumassa sittenkin)
  • vanhan parin avioeroselvittely kuulokojeen päälleväännön jälkeen (eivät eroa)
  • tanssijan epätoivoinen performanssi Lepolassa: ettei vaan viimeinenkin katselija karkaisi! (karkaa)
  • hoiturimiehennielijän höynäyttämiset (ei kehno ota opikseen)
  • osastonhoitajan veemäisyys (kas kas mistä noita noitia riittääkin!)

Ja ai!ai! sitä Eino Grönin sliipattua naamataulua, pärstää! Sekös jää loistamaan.

Mikä mukavinta: kaikki ilman mikrofonia, ilman koneellista äänentoistoa kuin amfiteatterissa ikään.

Aina akustinen kitara sähkökitaran voittaa.

 

Se on läheisempää, koskettavampaa - intiimiä. 

 

 

 

**(muut näyttämöt: kunnantalo pilkottaa kuusen takana - varoitusmerkin ja pylvään välistä paikallispankki)


Maanantaita ei milloinkaan!


15.04.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti

tässä hommassa

.

.

Upeeta! Ja mahtavaa!

Sitä on vähän niin kuin olisi jo perillä. Asioista. Omista ja vieraidenkin.

Saa tulla lunta tupaan, ei se haittaa. Luo lumen pois jos haittaa, ja jos ei niin antaa lumen olla. Hanki hohtakoon! Ja taivas sinertäköön! Kirkkaus ei ikinä liikaa häikäise. Eikä tämmöinen rönttäkeli masenna.

- Kierrettäskö tänä aamuna Jänis vai potkaistaisiinko Hyyt ympäri? Mitäs oot mieltä?

- Saattaapi kenkä kastua, jos meinaa hän järven jäille astua. Idag!

Niin se menee. Maanantaiset aamuvapinat kokekoot muut.

YEAH!

Pankoot kansiot paikoilleen ja miettikööt, millä sanoilla aamun avaisi. Moittisiko, mikset taaskaan opetellut kertomatauluasi, ei se nyt noin vaikeaa voi olla. Älkääkä heti aamutuimaan rähiskö toistenne niskavilloissa! Kuka siellä vislaa? Ottakaa kynät ja kirjoittakaa miten viikonloppu sujui...

Ja illalla Uutisten jälkeen saa katsoa Urheiluruudun jälkeisen dokumentin pelotta että jaksaako sitä aamulla nousta polkemaan. Tuleeko yöllä uni enää kahdelta kun Lempi on laskettu juoksuihinsa. Tulee jos tulee, ja jos ei tule niin Salaman Näkijää palanen, Lehtosta vaikka pitempäänkin. Aamutoimiin ei kiirettä, siirtää voi vaikka puolille päivin - vaikka on arkinen maanantai. Voi sotapojat: Aamutoimien alkuun kaksi minuuttia! Ja siitäkin jo puolet kulunut.

Että kuulostaa mukavalta!

Kaikki mälsä on koettu ja nähty, kuultu ja toteutettu.

Nyt on aika levon ja rauhan, oman tien ja ladun. Ei hassumpi ajoitus. Ei totta vie!

Jarrut irti ja lentoon. Ei turvavyön kiinnityskomentoa kuulu, eikä pöydän kiinnittämistä selkänojaan. On tämä. On tämä aikaa!

- Tuulee kaakosta. Jos Hyytsaareen kepiteltäs niin ei tuulesta haittaa. Eväät reppuun niin säilyy maltti.

- Vai tekisitkö piiroita...

Välikahvit kuitenkin ensin, vaikka vasta juotiinkin. Ja leivoksia. Kyllä vatsa kestää. Rautaahan tässä ollaan ja koko päivä vielä tärvelemättä. Eikä maanantaita, työmaanantaita, milloinkaan! Sehän se tässä tärkeintä on.

Eikä pakkolähtöä.

SMILE. {#emotions_dlg.kiss}

 



Zorbasta kehiin



kansojen kirjallisuus ottaa aikaa

.

 

.

14.4.2012!

s. 533 KAZANTZAKÍS Nikos (1883-1957) vuorossa Kansojen kirjallisuudessa - osa 11/12

Kirjoitan pikkuvihkoon jatkoksi aiemmille:

- lakimies

- varsinainen maailmakansalainen

- Päätalonkin tuotanto vain vaivainen vasullinen Nikosin rinnalla!

- kirjoitti/käänsi kokonaisen kirjaston!

- Wienissä aloitteli näytelmää Buddhasta: kaikkien halujen kieltäminen

- eläytyi niin että psykosomattisen taudin myötä kasvot rumentuivat joksikin aikaa

 

ODÍSSIAN (1938)

+ jättiläiseepos

+ 33 333 säettä, joista kukin sisältää 17 jambein rytmittyvää tavua

+ Odysseys lähtee viimeiselle matkalle - haaksirikko

+ tarrautuu jäävuoren kylkeen ja tajunnan täyttävät kaikki maailmankaikkeuden ilmiöt*

 

KERRO MINULLE ZORBAS (1946)

Varkauden teatterissa lauleli tätä Ossi Ahlapuro kuva

 

PYHÄ KÖYHYYS (1954)

lue!

= askeesin seurauksena ruumiin murtuminen

= kuvaa melkein kirjaimellisesti tekijän ajatusta aineen muuttumista hengeksi

=kaunein ja HARMONISIN teos

 

s.548  SEFÉRIS Giórgos (1900-1971)

- lyyrikko

- suppea tuotanto

NOBEL 1963, ensimmäinen KREIKKALAINEN

 

21.12.2009!

s.504 edellinen merkintä  ennen PASTERNAKia

SOLOHOV Mihail (s.1905) Hiljaa virtaa Don 

 

30 sivua ja > 2 vuotta!

 

Hiljaa virtaa myös tutustuminen Kansojen kirjallisuuteen: menossa loppupuolellaan osa 11, jonka aloitin yksitoista vuotta sitten - 19.3.2001 klo 8.00. Hyllyssä odottamassa viimeinen osa, 12.

 

Pahasti myöhässä: ostin KK-sarjan 1982 (30 vuotta sitten!) ja tavoitteeksi asetin järjestelmällisen läpiluennan vuosituhannen vaihteeseen mennessä.

Pah! tässä sitä ollaan, myös varalupauksen (2010) pettäneenä. Poliitikkoainesta!

 

No, olankohautuksellahan siitä selvitään: itse itsensä päämies! Vau mikä vapaus 'Sukselaisella'!

Pitää nyt laittaa uusi läpilukutavoite = ennen kuolemaa ja rennosti, vaikka zorbasta tanssien...

 

Eipähän ole niin vuosilukuihin sidottua.

 

* "Silloin liha hajosi, katse murtui, sydämen lyönnit häipyivät; voimakas henki leijaili pyhän vapautensa korkeuksiin, liikutellen paljaita siipiään se kohosi ylpeänä taivasta kohti särkien viimeisimmän vankilansa, oman vapautensa."



Paavo V



bakteeriakin sitkeämpi

.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/53/Colosseum_in_Rome%2C_Italy_-_April_2007.jpg/350px-Colosseum_in_Rome%2C_Italy_-_April_2007.jpg WP

.

Tänään on perjantai ja kolmastoista päivä. Siksikö lie näyttänyt yöllä painajaisia?

Paavo V paiskautui uneen. Voi ei! Miks just Paavo? Ja miks just kepulainen? Jos pakko kepulainen ninmiksei sitvaikka, Paula L, Riikka M tai Tanja V-K-S-E jne.? Tai edes Sepi! Maurikin äänensä takia olisi menetellyt.

Eikun ei. Piti olla nariseva Paavo. Pahin kaikista. Narsisteista narsistein narisevin äänin - olis edes Pekkarisen marttisilvennoinen ääni.

Hyvin me toimeen tulimme, eipä silti. Esiintymisvuoroa vorkoilimme kellarikäytävällä - lattia paksussa harmaassa betonimaalissa, valkokalkkiseinät tuoksuivat kellarille. Niin perunakellarille niin perunakellarille että Korhosen Japekin käväisi mielessä, jos sekin hurja pian jostain ovesta kurkistaa. Yläkerrasta tultaisiin sanomaan kun vuoro olisi astua yleisön eteen colosseumille raadeltavaksi. Peukalo alas ja goodbye, ylös niin olet jatkossa!

Ei Paavo minua tuntenut, minä kyllä: ei liene ihmistä maapallolla joka ei Paavoa tunnistaisi - ainakin ihmiseksi.

Paavo oli tullut jälkeeni siihen ikkunattomaan käytävään, ojensi kätensä, emme esitelleet. Mitäs kun vanhat tutut muka ja puoluetoverit. Olimme menossa esittäytymään puolueväelle ylös, pienen puheen kera: joku meistä valittaisiin.

Löysä, ihmeen löllö oli Paavon kädenpuristus, mutta ääni kyllä kuuluva.

- Sinä kun olet sisemmässä piirissä niin kerro mikä on Karjalaisen tilanne tällä hetkellä?

- Harmikseni minun täytyy myöntää että Ape on taas aloittanut sen ryllinkinsä.

- Ryyppää?

- Ryyppää. Eivät siinä kapselit auta. Ei siitä presidentiksi lopulta ole.

Teki mieli kysyä että ite oot kuivilla? vaan jäi. Paavo siirtyi käytävän päähän ja otti paperinpalasen taskustaan, tutkittuaan sitä suutaan muikistellen käveli luo ja vähän epävarmasti, epäpaavomaisesti otatteli niin kuin se muinainen metsänhoitaja, jolla lunttilapussa luki 'iso käpy kuusi, pieni käpy mänty':

- Sinä olet Paavo Naaranen?

- E-en. Ole.

- Kyllä sinun täytyy olla Paavo Naaranen. Minun lapussani lukee sillä tavalla: 'Paavo Naaranen, kauppias' 'Paavo Väyrynen, MINÄ'.

- Ei. Naaras enkä Paavo ole. Eikä kaikki edes kepulaiset ole Paavoja. Enkä minä mitään mukeja ala myymään.

Siinä tuli se JYTKY-herätys: Olin kepulainen!

Tauti tarttunut.

Olin menossa puhetta pitämään! Olin pyrkimässä kepulle töihin! Olinko muuttumassa Paavoksi? Onni Eläkeläinen oli muuttumassa Paavoksi: Paavo Eläkeläinen (kepu)! Ei helevetissä! Pois, pois piti loukosta päästä.

Siihen hätään kellarin palo-ovi heilahti: Anneli Jäätteenmäki palasi kehumisvuoroltaan.

 

Paksu ovi paukahti niin julmetusti, että herätti ja helpotti:

Paavo V häipyi sumuunsa ja minä sain taas olla oma itseni Onni Eläkeläinen (ei-kepu)!



 


Kaksi kuollutta lentäjää



täällä ihan likellä Pyhäselän järven jäällä

.

 

.

Kuin kohtalon ivaa: jos ei lennä joutsenpari, niin ei lennä enää pienkone eikä sen lentäjäpari. Surullista.

Päivät lämpenevät, on lähdettävä aikaisin aamulla hiihtämään jotta hanki kantaisi. Pelloilla ja vainioilla upottaa; yön jäljiltä tuulisen järven hanki kantaa, vaikka aurinko kaikkensa yrittää. Jänissaaren kierto onnistuu vielä. Eilisen joutsenparin haku on suoritettava sieltä mistä voi, on kuin hakisi avainta katulyhdyn alta koska siinä parhaiten näkee - huolimatta avaimen putoamispaikasta.

Moottorikelkka kiitää selällä, se on yksi viuhaus vain. Se kääntää tänne kirkonkylälle päin, koukkaa myllysatamaa kohti, käväisee laitureiden luona ja kiitää kohta jo takaisin. On eräillä helppoa vauhdin hurmassa. Monta kyhnytystä saisi suksilla hinkata ennen kuin nuokin jäljet olisi jälistetty. Saattaisi kulua toinenkin päivä. Oma hurma tuntuu silti makeammalta. Jännitystä tässäkin: siinä ja siinä että jokaisella liu'ulla lumen pinta pitää.

Mutta vielä kantaa. Loppujen lopuksi on lentokeli, selän takaa työntää tuuli, eteläinen.

Jänissaari ympäri kierretty tuossa tuokiossa, autuaan tietämättömänä onnettomuudesta.

Kohti Katelmaa käy kulkijan kulku, sillan alla lumen alta paistaa jo jää ja jään alla vaanii tumma vesi. Verta arkun kupeella, kala päättänyt päivänsä parempiin suihin, läikkä punaista vain jäljellä.

Vielä kestää.

Voimiakin olisi vaikka lossille suuntaisi kulun, vaan olkoon koska syväväylää kuuluu murrettavan näinä päivinä: ei tässä hiihtämisen himossa henkensä kaupalla sentään olla.

 

Joutsenparia ei näy toisellakaan selällä eikä Katelmassa, Ritosalmen hötössä voisi ollakin.

Kuherrelkoot rauhassa.

Vasemmalle jää iso kivi ja se paikka missä karhu kahdella jalalla hölmönä katseli viime kesänä hölmöjä ohihölkkääjiä.

 

Metsässä upottaa -  jokohan tältä talvelta hiihdot on hiihdetty.

 

Koti kutsuu ja uusi uutispäivä.

Lempi kiehnää rappusilla.

Siitä sisään - uutispäiväverkkoon.

 

Suu jää toviksi auki ammolleen:

Verkko Karjalainen 12.4.2012 klo 08:31

 

Kaksi miestä kuoli lentoturmassa Rääkkylässä

Kaksi miestä kuoli lentoturmassa Rääkkylässä  <


Ultrakevyt pienkone löytyi palaneena Pyhäselän ...





 1117


Nokia hississä



 jopas floppasi - Herlin hoitais, jos ois huoltosopimus

.

.

"HV

Hj

 

Nyt napsahti ellopit!

Mites nyt suu pannaan?

Vai onko sulla nokioita lainkaan? Meikäläiselle jää tyhjä posa!

Kaikenlaisia kanadalaisia! sanon ma.

 

tuus Lennart

 

jos ei vähään aikaan kuulu, niin oon pullon ja tölkin keruussa."

 

Olipa Hän nopea.

 -14 %. Mitäs tuosta.

Onneks ei koske meikäläistä - pysyn KONEessa edelleen  :)

 

ps tai warretus ois nyt paikallaan!

 


Joutsenpari kadoksissa


11.04.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local, lapsismi

tästä vaikka maltaita maksaisi

.





 

.

Ensin järven jäitä myöten toiselle rannalle vastatuuleen aurinkoa kohti. Myssykypärän vaati hiihtelijän pää, vaikka etelästä kävi viima. Toissapäivän joutsenet eivät tepastelleet avannolla; pariskunta oli häipynyt jonnekin suojaisempaan paikkaan ruokaa hakemaan. Hiihtelijän vauhti tahtoi tuulesta huolimatta kiihtyä, kevättä rinnassa jo - kenties.

Servo-retken Punatakkisen kanavahiihtäjän nautinnollinen lylynlykintä putosi kuvana mieleen ja sen myötä vauhti hölleni: valamiissa mualimassa turha hätiköijä!

Toisella rannalla oli ja on Tappuniemi, jonka legendaa ei hiihtelijä laskenut päähän, toisella reissulla sitten, toisen kerran lisää: eivät synkkyydet näihin kevättalven päiviin sovi. Enemmän oikealla oli silta ja sillan takana jos olisi eletty entisaikoja olisi asunut nenänpyörittäjä; Viuskuttajaksi touhun tätiä naapurin Ukki silloin nimitteli. Ukki nyt antoi vähän jokaiselle lempinimen, ei niistä nimistä kannattanut kenenkään kaunaa kantaa: itseäänkin kutsui Tuuloseksi. Ja lääkärin vaimoa Haikaraksi.

Luhtaa kierteli hiihtelijä aikansa, ja pian olisi ollut saaritiellä; vihollinen, autojen hurina, käännätti sukset takaviistoon. Kumpareita täynnä oli luhta ja metsänreuna, kivet lumimöhkäleinä, ei ollut auringosta vielä lumensulattajaksi. No aivan hippusen muutaman kiven kylkeä oli kaapinut esiin. Yksi iso laajempi kivi näytti käännetyltä veneeltä kuperuudessaan ja lähemmäksi kun tuli niin auringon sulattamat airojen pääthän siinä nokassa sojottivatkin kuin ankan uintiliukuun ojennetut räpylät.

Ei ristinsielua missään. Rauhassa sai lipsutella menemään, kiertää vastarantaa ja muistella kenenkä mökki mikäkin oli, ainakin ollut.

Enskan mökki oli tallella, pariinkymmeneen vuoteen näkemätön, lähellä Vapon laituria. Oli siihen lasiveranto laitettu, kenelle lie haltuun jäänyt Enskan kuoltua. Kummallista kun kaikkeen riittää tarina, Enskan mökkiinkin semmoinen että pojannapero oli leikkinyt ilkosillaan ja pissiä lirauttanut kahvipannuun kahvin selvikkeeksi tiran. Ja siitäkös oli riemu revennyt, ei naurunrähäkästä ollut loppua tulla, kun kahvin jälkeen olivat saaneet juojat tietää että 'pikkuten minä pittiä luitkautin'. Räätälin-Martta siitä kertoi ihan ilosuin ja kehaisi 'etten ihan äsken oo niin hyvvee kahvia ryypänny'.

Osuuskaupan mökille oli käynyt Päätalon sanaan väärin. Mökin seinät näyttivät rehottavan mikä minnekin maalilaudoitusta vaille ja katto retkallaan. Tienneekö omistaja omistavansa koko rötisköä kaupan yhdistyttyä kaupungin osuusliikkeeseen. Kymmeniin vuosiin ei kukaan ole paikalle eksynyt, vaikka mökki kylän laidalla sillalle paistaa omassa saarihupasessaan.

Sillansuussa tässä pikkupoikana uitettiin valmiilla rei'illä ryöstäjää: jos tempaisi oikeaan aikaan ylös niin kala voi olla kiinni vaikka kyljestään. Vanha-Jussi siinä oli vakioistujana kevätpuoleen, joskus se kairasi uuden reiän ja sanoa hönisi, että 'suap sitä koittoo miunnii reiästä, kokkeilehan onnees, antasko paremmin!'. Ei sen paremmin antanut, kun ei osannut oikeaan aikaan tempaista. Oli niistä rei'istä yleensä yksi josta paremmin sai.

Sulan tien yli nousi hiihtelijä lahnansiitoslaitospöksän luota ja tuli kuivatusalueelle: tuhat hehtaaria peltomaata kuivatusta lahdesta, ihan tuosta noin vaan - simsalabim! Sen pumppuvoimala odotteli käynnistystä pajunkissojen takana, edessä silminkantamattomiin lumiaavikkoa hiihdettäväksi; vaan saipa olla, heti alkupätkästä parempi katsella pääojan ylityspaikkaa ja puikkelehtia kylille, mieli oiva aikaan kotona.

Siihen ne sitten lehahtivat joutsenet. Se pari. Ensin kuului ääntely ja sitten raskasta siiven lepatusta. Hiihtelijä oli ounastellut että pakkohan niiden on tänne tulla. Siinä nyt kiepsahtivat lähellä ja laskeutuivat, tarpeeksi kauas päästyään.

Hiihtelijä oli nähnyt nähtävänsä ja oli aika poikkelehtia risukon läpi kylän kautta kotiin. Sen verran poikkesi suunnasta että rivitaloilla pystyi takaovelta moikkaamaan Persystävää, jotta elossa ollaan vaikkei pääsiäisen tienoilla mitään kuulunutkaan.



 

 1106


Voib olla kahta mieltä



Julmaa verrata kääpiötä ja Jättiläistä toisiinsa, mutta teen sen koska itse olen tuo kääpiö

.

 

.

Sivulle 253 Herliniä piti päästä ennen kuin Pekka nykäisi kunnolla hihasta. PH on ajautunut väärään porukkaan tieten tahtoen.

Aivan kuten minä - opettaja, koulunjohtaja, sulaton päällikkö, SP - olen aivan väärässä  viiteryhmässä, vieraassa seurassa täällä rahamiesten Kauppalehdessä, tuntenut koko ajan olevani, jonkin päähän piston takia tänne tunkemana.

Rolexittomana romanialaisena isojen tai vähän enemmän isojen affärsmennien loisena.

Kylähulluna on silti hauskaa. Uskokaa pois - kokeilkaa rohkeasti! Kyllä nämä sitten aikanaan ohjaavat omalle portille. 

Kirjoja luetaan henkilökohtaisina heijastumina: jos ei kaiu - lukija jättää kirjan kesken. Siinä sivumennen sanoen lukemisen pointti. Tosin harvoin kirjaa ilman heijastusta.

Nyt heijastaa, kun PH pujahtaa seuraan joka tuskin voi kauempanan omia intressejä olla. Seuralaiset:

  • Pentti Malaska
  • Asko Vilkuna
  • Ville Repo
  • Olavi Niitamo
  • Matti Kaje
  • Erkki Laatto
  • Kaarlo Larna

Rooman Klubi Suomessa, perustamiskokous 20.2.1972. 

MITÄ tekee kovassa iskussa oleva mies, mies parhaimmillaan - 40v, 1,86m, 100 kg - tuossa nollakasvua puoltavassa porukassa?!

Vihollisesta on otettava selvää, arvelee kirjantekijä J. Simon, Machiavellin Ruhtinaan ja kenraaliluutnantti Aimo Pajusen oppeja noudattaen. Kasvun rajoihin tutustuminen antaa paremmat eväät KONEEN laajentamismahdollisuuksille, kun tietää vastakkaisen ajattelun ytimen, saa haravoitua taistelukentän miinat.

Ja sitten tälle lukijalle se Pommi [Bömbchen,sanos saksilainen], jonka kaltainen on kutkuttanut mieltä monet vuodet.

Taustaksi opettajanhuoneestamme:

 

Kun kerran parhaalle kollegalleni Matsille totesin tämän pitkästi perusteltua tärkeää asiaansa ja mielipidettään:

 "Mats. Tuossa asiassa sie oot oikeassa, mutta mie oon eri mieltä."

Lähes aina toisiamme viimeiseen saakka kuunnellen ja tilaa antaen oli kai tultu viimeiselle ymmärtämisrajalle.

Mats pudisti päätänsä ja loihe:

"Tuota mie en enää ymmärrä." 

 

Herlinistä Herlinin kirjassa sanotaan miltei samanlaisesti:

 "Joka tapauksessa, kuten Malaska huomauttaa, Pekka pystyi olemaan yhtä aikaa ' tätä mieltä ja vastakohtaista mieltä'."

 

Kunhan ei vaan kääpiöllä ja jättiläisellä olisi sama näkemysmaailma!

Voi olla kahta erimieltä oikeassa samassa asiassa! Hissi tuo, hissi vie.

 

Meidän luovuutta tuottava firmamme tosin tumpattiin alta pois, mutta Herlinin Kone sen kuin porskuttaa - neljänneskö maailman hissituotannosta ja -huollosta hallussa?

Viimeisin pörssikurssi pääsiäisen alla kiirastorstaina päättyi lukemiin:  

41.02
http://kuvat.kauppalehti.fi/5/i/img/bullets/lorise.gif

 (vuoden ylin 45.91, alin 40,15)

 

"Kun hän tuli sinne Säästöpankkiopistolle Espooseen, niin ensiksi piti juoda kaksi olutta. Muistaakseni kaksi. Sitten hän piti esitelmän. Omalla tavallaan hän piti sen, ja kaikki olivat hirveän väsyneitä, minä ja Malaska ja Niitamo, kaikki aivan väsyneitä. Me oltiin nukuttu vain pari kolme tuntia. Sen esitelmän sisältö oli seuraava:

Yrityksen tavoitteenasetanta suoritetaan niin, että otetaan pikkuinen lentokone, lennetään Intiaan, etsitään mahdollisimman korkea valkoinen muuri, otetaan maasta kuivunut lehmänpaska ja heitetään niin korkealle kuin mahdollista ja sanotaan, että tuolla on yrityksemme tavoite. Otetaan lentokone takaisin Suomeen ja aloitetaan toteuttaa tavoitetta.

Tämä oli hänen esitelmänsä ydinkoossa [Timo Relander]"  John Simon: Koneen ruhtinas Otava 2010

 

 1094


Etsivä etsii



pienet napanterit pääsiäisjuhlilla

.




.

Thyi fan!so.Hyi hitto! tätä pientä etsivää ihmislasta, so. kun ei älyä lähempää hakea so. vissiin pöksyistänsä.

Viime vuonna pääsiäisenä Valamon puoliyöpalveluksessa kirkkoa kiertämässä, iloitsemassa iloitsevien kanssa haudasta nousemista: Yössä. Jokohan se itkevä muistikirjatyttö on ilon löytänyt?

Tänä pääsiäisehtoona sielu etsimässä riemuitsemassa riemuitsevien kanssa maallisissa menoissa ja riennoissa Martin pelissä: itse Servo on ratsastanut Napanderilla oopperakaupunkiin. Sitä ihmettä jos mitä piti rientämämme tänä vapautumisen yönä katsastamaan. ETURESSU!

Tiedättehän maailman sinisimmän taivaan sekä kirkkaimpien vesien jalkapallokenttien vihreän veran kukinkaan, Jarin - Litmasen

Selvän teki. Miten samperin hyvältä tämä kaikki näyttääkään! Mikä sinitaivas! Mitkä veet! Mikä isänmaa! SUOMI!

 

Positiivisuuden apostoli on kiivennyt tyylikkäänä lavalle lantio jäykkänä, silti olemus letkeänä. Veli-Martti vetelee saksofonillaan sinkeitä korokkeella ja pian alkaa rullata. Positiivinen ote elämään, ja poljento sen mukainen, ruoka maullaan ja elämä kondiksessa: ei syytä murheeseen, ei niin kellään eikä kenelläkään!

 

Innokkaimmilla naisilla on munat käsissä, semmoiset joissa on helistinhiekkaa sisällä. Niitä heiluttavat, ilmassa tärisyttelevät bailatessaan.

Ja ääntä mukaan, niin nappaa:

 

Lallalalla-laala Lallallal-laala! juhlitaan nyt on juomat paikallaan, puski palllon vastustajan verkkoon, oli Litti iloinen, vei kahville puolustuksen, soi Maamme-laulu jälleen, Litti Litti Litmanen, Litti Litti Litmanen lauletaan nauretaan tää on mahtavaa joka ukko bailamaan oli Litti onnellinen Lallalalla-laala! Lallalalla-laala.... LITTI!

    Eikä se vielä retkuksi tee jos vähän juhlitaan, on viikonloppu eessä taas mennään taas on viiiiiiiiiikonloppu Et voi onnistua täysin aina et voi täydellinen olla joka maanantaina silti Voittajana kurvailen se on nippa nappa niukin naukin se on nippa nappa ja niukin naukin! rima heiluu muttei putoakaan....

Minkälainen teidän sisäisen tulenne määrä on onko se mittava riittäkö se lämmittämään kaksikymmentä neliötä puhdasta ilmaa, sinne rakennetaan lauteet ja siinä se on Inhimillinen sauna. Sauna. SAUNA!

Tosi menoa se oli.

Tai ota siitä selvää: tosissaanko on Servon Martti, pluffaako? Feikkaako? Retkustako vetää? Onko Martilla peruukki kuin Maurilla? Taikka väliäkö sillä sitten on. Vinoileeko se meille vai me sille vai kumpikin kummallekin, kaikille? Vai miten se on? Ja väliäkö sillä siis sitten, koska asiansahan se ajaa MS ja Napander. Siinä hetkessä, hetken siunaamattomassa tilassa, poissa. Puolitoista tuntia yhtä soittoa, yhtä hytkyä ja taputusten päälle vielä väsyneille nappaa ...

Vaan niin päättyy aikanaan sekin rieha.

Martti poistuu lauteilta Napanderinsa kanssa takahuoneeseen ja sieltä aikanaan kamat kasattuaan ulos siitä ovesta jossa lukee TAITEILIJOIDEN SISÄÄNKÄYNTI. Vanha maestro nousee raput ylös ja katoaa kuin 2000-vuotinen ihme. Me pääsiäismunan heiluttajat kokoamme kamppeemme ja ajatuksemme ja poistumme tämän pääsiäisen yöliturgiasta odottamaan taas askeleen lähempänä elämän selviämistä - ja uutta pääsiäistä.

Olisihan se, tietty, totta tosiaan ollut mukava/kiva/hauska mahtavaa saada tietää mitä oikeasti ajatteli Martti S: missä se oikeasti oli ajatuksineen, kun sanoineen tekoineen oli paikalla - kysyä niin kuin Klimenko Orolla parhaassa vauhdissa kesken kaiken hymähti: mistä te tiedätte missä oikeasti minun ajatukseni nyt liikkuvat? missä olen? olenko täällä vai muualla?

Olipa tuon kanssa miten oli.

Niin kuitenkin: kyllä raikkainta oli se aurinkoisessa kanavassa liukuen hiihtänyt punatakkinen eläkeläisnainen ja hänen rento menonsa siinä kirkkaassa paisteessa takinliepeet auki lepattaen. 

Se Nainen nautti jos kuka, menosta. 

 



 

 

OI MEIDÄN ILOMME LOISTOA

 

Oi  meidän ilomme loistoa,

kultakudetta silkkisessä ilmassa!

 

Tämä suloinen talo, keveäpäätyinen

ja puisto ja tarha sen.

...

Tämä kuin maahan pudonneet suudelmat

hauraan sinitaivaan huulilta,

kaksi puhdasta nöyrää sinilampea,

kukat tiedottomat niitä naiivisti reunustavat.

 

Oi loistoa, joka on ilollamme ja meillä itsellämme

puutarhassa, missä elämme tunnusmerkeissämme.

Emile Verhaeren

Belgia 1855.1916

1081 km 


Piinaviikon seitsemäs tuuma


08.04.2012 - 12:00 | hikkaj | hyvinvointi, rakkaus

Ai ai sitä iloa ja riemua!

.

Paratiisiin

.

- ÄIT!

- No mitä?

- Naimiteenpa ei  oo pakko männä, mutta TAIVAATEEN ON!

huokaa helpottuneena huitoen pieni tuntemamme vähemmän pyhä poika heti aamulla herättyään korkealaitaisessaan seisten.

 

 



 

 


Piinaviikon kuudes tuuma


07.04.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, rakkaus

autius

.

Canterbury

.

 "Kaikkien teidän pitää tulla minun haudalleni milloin ikinä murhe painaa mieltänne.

Maahan kumartaen kertokaa minulle murheenne.

Minä kuulen teitä ja surunne otetaan teiltä pois.

Niin kuin minä olen ollut kanssanne tähän asti, niin tulen aina olemaan.

Tulen jatkuvasti kuuntelemaan teidän surujanne, kaikkea surua,

tuomiopäivään asti."

Pyhä Serafim nunnilleen ja heidän kauttansa kaikille luoduille.

Kuukausi Pyhän Serafimin kanssa

Käännös: Lintulan luostari

 


Piinaviikon viides tuuma



voitelurahat

.

Hiidenmaa

.

3. Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin

ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhemmille

4. ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren."

Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi."

 

5. Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.

                                                                                                                            Matteus 27

1068 km


Piinaviikon neljäs tuuma



kaupankäyntiä ilman melua  finnair yms

.

Malta

.

5. Ja he ihastuivat ja sitoutuivat

antamaan hänelle rahaa.

 

6. Ja hän lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille

ilman melua.

                                                                                            Luukas 22.

1060 km


Piinaviikon kolmas tuuma



kirkkoevästystä: ilman melua

.

Mosta

.

19. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.

20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.

                                                 Matteus 6.

 

 

- Markan saat jos oot hiljaa etkä höpötä. Lasket vaikka niitä pampuloita katosta.

- Niistäkö vaijeriloista joissa kynttiläruunut roikkuu?

- Niistä kaikista.

-Eikös kymmenen jäläkeen tule ykstoista?

 Piti pikkisen pojan äitiltä varmistaa jottei laskut sotkeutuisi.



1048 OE


Piinaviikon toinen tuuma



vähemmän pyhän pojan kirkkoihme

.

.

 

Rääkkylä

Ti 3.4.2012  klo 19 Pääsiäiskonsertti kirkossa.

Konsertin koko tuotto menee kappelin kunnostuksen hyväksi.

Konsertissa laulavat Satu Suhonen, Timo Wuorio, Irma Käyhkö, Anne Vänskä ja Kari Kulmala.

 .

- Äit, mikä te oli te keppi ja putti?

kysyi aikoinaan muuan pieni kiltti poika, kotona vasta, kirkonmeiningin jälkeen. 

 

 

1036 lossilla ihku aurinko


Piinaviikon ensimmäinen tuuma



syntyi heikkona ja heiveröisenä

.

Valetta

.

"Herkut ja raha

ovat tavallista likaa ja roskaa

pahempia,

sillä ne likaavat sielun,

kun taas tavallinen roska likaa vain ruumiin, vaatteet tai huoneen.

Oi, miten pitäisi ylenkatsoa sekä herkkuja että rahaa ja vielä vaatteitakin!"

 

Kuukausi pyhän Johannes Kronstadtilaisen kanssa. 1997 Lintulan luostari

.

1016


- suksin -



suksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä suksin

.

.

Niin taisi ystävämme Kaarlo Kramsu aikoinaan runoilla, ja jos ei niin sitten toinen toverimme Onni Eläkeläinen runoilkoon noin - pakkohan sen on noin runoilla vaikkei haluaisikaan, kun me sen siihen tilaan tahdistamme. Sen verran meissä hänen seurailijoissaan hypnotisoijan vikaa on.

Aina yksi Onni Eläkeläinen kellahtaa muille maille vietäväksi siinä missä Jani Sievinen eilisiltaisessa hypnoosissaan: JS ei tuntenut kolmosta, pelkäsi haikaloja uima-altaassa, soitti vesikännissä Bruce Springsteenille sekä löylytteli naisten saunassa. Eiköhän me yksi OE hoidella. Aprillipäiväkin kun vielä.

Pantaiskos oiva mies soittamaan Laura Voutilaiselle vai Laura soittamaan hänelle? Vähän kornia. Emme viitsi narrata vakavalla asialla.

Kevyempää. Mites olisi naisten sauna alastomia akkoja täys? Liian kevyttä ja pintapuolista näin täyttymyksen suurena päivänä.

Ei pidä kiusattaman vanhaa miestä tempuilla, jotka ovat ikäluokan suorituskyvyn ulkopuolella, mutta pahimmoillaan silti muistissa. Taikka no miksikäs ei, koska huomennahan alkaa piinaviikko, pääsiäistä edeltävä kärsimysviikko ennen lopullista retkahtamista. Lyötäis naula sinne, naula tänne Onni E:n lihaan. Siinä menisivät aprillit ja piinat samassa rytäkässä. Eipähän Onnikaan aina kehua retostaisi saavuttamallaan autuuden ja onnellisuuden tilalla pahaisessa paratiisissaan. Kärsimystä sekaan miehelle! - gutaa tekisi ilon ja onnen monotonisuuteen.

Olkoon silti. Mitäpä häntä rääkkäämään. Rääkätköön itse itseään, kantakoon oman ristinsä mäelle, sillä totisesti totisesti, senhän me eilisraikurunosta  aavistamme että näin on tänään tapahtuva. Pahoin tosin pelkäämme sitä kärsimyksen jälkeistä tuuletusta, sitä kun 'Poika' on tullut kotiin, ja on juhlien aika. Sivullisille sietämätöntä.

Onnin tonni on tänään siis saava viimeisen silauksen, viimeinen matka on alkanut: Onni on keskipäivällä nostettu suksille, laitettu monot mäystimiin, sormet kiedottu sauvanlenkkeihin ja mies matkaan laitettu, potkaistu onnenpotku persuksille ja toivotettu perillepääsyä matkalta, jota on taivallettu mukana eläen läpi koko monisäisen talven. Pian homma on paketissa: tolkuton kärsimyksen tie, ainakin meistä sivullisista, loppuun koluttu, sen viimeinenkin etappi iltapäivällä johonkin kellonlyömään mennessä puristettu ja on aika lausua finito.

Meistä tie on ollut tolkuton ja tuskainen, meille hiettömille moukkamainenkin.

Mutta ei Onnille!

Onni on ollut onnellisimmillaan kun räntää on päälle rätkinyt, kun pakkanen on paukkunut, pyry pärstän peittänyt, varpaita jäätänyt, kun suksi ei ole luistanut, kun lumen seasta on hiekka karahtanut, paiskannut nurin puhkuvan miehen, kun sauva on kivenkoloon takertunut, kun umpihankea on riittänyt kilometrin toisensa perään, kun suksi on lipsunut, kun ...

No niin: jos nyt ei itse kärsimys, niin kärsimyksen jälkeinen lepo ja rauha, olemisen ihana hiljaisuus. Niin, niin se jalo Joutilaisuus. Ansaitsemalla ansaittu, lunastamalla lunastettu. Se se on kruunannut kaiken: Joutilaisuuden jalous, jalo Joutilaisuus.

Saas nähdä minkä ölöhuudon Onni tänään illanhämärässä kotiin päästyään päästelee.

Repeääkö ratki riemu?

Vai repeääkö esirippu Pirttikallion näyttämöllä kahtia?

 

Vai vaipuuko mies vain yksinkertaisesti sielunsa autuuteen, olemisen onnen tilaan... 


 

1001 km lakkarissa - hankiaiset upeimmillaan.

Uusi hiihtohanke cross-country skiing 'Venturi-venture' ensi kaudelle suunnitelmissa: jokaisesta kilometristä siirrän euron humputtelutilille.
0 kommenttia