Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

perjantai 28. syyskuuta 2018

Slyysoma


۝۝



Ha!Mina meen ny.

Pää pyörälä. Vissiin. Jokusen päivän.

<noli mi ysngrtr
eiku
Noli turbare circulos meos.

۝۝۝۝۝۝۝


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 25. syyskuuta 2018

Selkävoitto?

Ilman kolaria, kerran pari vuodessa on käytävä uusimassa tämä Hesassa ajamisen ajokortti, eli herättelemässä huomiokyvyn ja reagoinnin taitojaan unipölyn alta, jota vuodenmittaan kertyy ykstoikkoisessa maantieajossa.

Ole valpas!
Aina mieli, se on turva verraton - padampam-pam!
Jori-setähän se tuohon malliin honotteli, tai jotain. tark. 

Liki se liippaa aina tuo PAM! Hesassa. Vaan vielä tämän kerran selvittiin ehjin nahoin. Ja päästiin ajelemaan aurinkopäivänä, ruskamaisemiin, vaikka aikanaan yllättikin yö sitten kun kylättelyn jälkeen haikamielin paineltiin yönselässä kohti Karjalaa.

Kuun valossa mikä ei kuitenkin ollut ajellessa; minkä nyt vettä ripautti vähän väliä ja mustasi pikitien imaisten niin pitkät kuin lyhyetkin valot sisuksiinsa. Lahdessa oli kullannut aurinko Salpausselän, Kuorttiin lasketeltiin vielä kirkkain mielin, kunnes jostain joku hra Ex Tempore vilahti autoon:
- Eiköhän poiketa serkun luona!
- Poiketaan, eihän tästä oo kuin kymppi.

Käännyttiin.

Muutaman tunnin jälkeen, pimeyden tultua istuttiin taas autossa, missä lie istuttu Juvan seutuvilla, Mikkelit, Visulahdet, Olokorjaamot oli ohitettu, niin yhä siunailtiin, että eipäs tullut aikanaan poikettua Pertunmaan-serkun luona, ja nyt kun poikettiin niin mikä ilmoitus Raimolta kuultiin: - Ei Annikkia enää ole. Leskimies olen ollut jo kymmenen vuotta.
Ja siihen päälle sitten tottumuksen totuus: - Ja kun vaimo kuolee, niin ei yksin ihminen lähde, lähtee ja kuihtuu ja muuttuu lähes kaikki.

Siinäpä sitten totuuden valjettua köröteltiin pimeässä ja mietittiin elämän kulkua ja pälyiltiin hirvenhaamuja. Kerran vielä keskeytettiin matkanteko ja noustiin päätä tuulettamaan yön koleuteen JariPekan laajalla asvaltilla ja sisällä hämmästeltiinkummasteltiin traktorin virkattua vaatetusta. Totta totisesti tuota valmettia ei tulevana talvena palella!


Ja eikun yönselkään, kahvin maku suussa kohti Varkautta. Nyt taas sirkein silmin ja painavin kaasujaloin. Pian voiton puolella matka, selätettynä öinen tie.

Siitäpä sitten vaivan palkkakin oli pian tuleva - meidät huomattiin, päästiin parrasvaloihin, kun himppu ennen määränpäätä oranssilamppujen hämärissä välähti yössä kirkasta kirkkaampi tähti, silmiä häikäsevä valonvälähdys.
Ja se kirkas silmiä häikäisevä valo lähti pylväästä, jossa on kaksi silmää päälletysten.

Selkävoiton sittenkin oli ottanut yö?

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Melkein paratiisissa

Virossa taas - nyt Saarenmaalla

vaikka
  • pyssyt kerätty pois eikä ylimääräisen ruuan hankinta onnistu
  • ajatuksiaan salattava, ominaan pidettävä
  • vaanimassa pidätyksen ja Siperian uhka vanhoistakin teoista
  • ...
ja vaikka
  • kunnon mies kotiutuu Tallinnan-reissultaan umpihumalassa
  • Liilia-anopin höppänä äidiksi kutsuu
  • ...
koska on
  • Villem, armas mees, sydämeltään hyvä
  • Meelis-vauva rakas
  • Muri ja Pitsu koirapari
  • lehmä, sika, kanat, lampaat omat
  • kotipiha niin kaunis ja lämpöinen
  • ...

Jooksiirikarjuporsaan kun vielä Vilja saisi - toisi Villem sieltä Tallinnasta, missä Stalinin myöntämää runovoittopalkintoaan, kunniarunoilijan titteliä noutamassa.

Mikäpä Viljan ollessa: "hän itse oli tässä näin, katseli maata jalkojensa alla ja tiesi, että tässä oli hänen oma paikkansa." Muri siinä kerällä, Meelis rintaa imemässä.


Aivan myyty olen tämän Paula Havasteen Pronssitähden, Gummerus 2018, edessä, tai oikeastaan seison sen takana: vakuuttava maalaistunnelmapalanen, kuvaus alistetusta, muttei aivan alistuneista saarenmaalaisista sosialistisen aikakauden alkuvaiheilta. Hienon hieno, eleetön  hyryismikin
pompahtelee luennan välissä mieleen:

"Lämmin maito kuohui, kun Vilja kaatoi Liilialle lasiin, ja vanha nainen joi niin ahneesti että ylähuuleen jäi jälleen maitoviikset. Vilja kallisti päätään ja ajatteli, kuinka paljon samaa Liiliassa oli kuin Villemissä, sama tapa juoda lämmintä maitoa saatuaan lasi ahneesti heti melkein tyhjäksi asti. Sama oli myös ele, jolla leipää haukattiin, ja samaa oli sekin ylemmyyttä huokuva tyyneys, jolla molemmat ottivat vastaan toisen tekemän työn kuin se olisi itsestäänselvyys.
- Otatko toisen lasillisen? Sen jälkeen voisit mennä vaikkapa keräämään kananmunat pihan pensaiden alta.
Liilia nyökkäsi suu täynnä leipää."

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

perjantai 21. syyskuuta 2018

Rusahti poikki keskellä selkää airo

Eipä ennen moista - verevimmilläkään voimilla!


Syksyn päättökatiskoille ruskan keskellä luodon kupeelle kävi Aika Vanhan Miehen ponteva soutu.
Tuuli vastaan. Yltyi, mitä kauemmas ruskainen ranta jäi.
Meno hidastui. Mutta kun lisäsi reiteen tehoa, käsivarteen papua, eteni matka.
Kiihtyi väreily vedenpinnalla. Suureni laine. Pullistui AVM:n hauis; nyt piti irtoaman viimeinenkin voiman ripe.

RÄTS!

- Mikä se oli?
Keveältäpä tuntui veto.

- No voi hyvänen aika, kuului takatuhdolta siunaileva ääni, - mitäs nyt tehhään! Mitäs nyt tehhään, suu pannaan?

Airon tynkä vasemmassa kourassa, pitkä lapa järvessä pyörimässä.
Katseli soutaja yllättyneenä, häkeltyneenä töllöntyötään ja päästeli saman tien kitalaestaan katrihelenana laulun, oikein suden lurituksen:
Katkesi airo kalastajalta, OI, oi, oi - oi, oi... katkesi airo, karkasi vene, loppuiko luonto  kalastajalta. OI, oi, oi - oi, oi...
Oli se Aika Vanha Mies toisaalta polleaakin poikaa, voimainsa tunnossa, nääs. Airo poikkikatki - itse ei!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

torstai 20. syyskuuta 2018

Runous-lehti

kaikkihan sitä lukivat - jos valehdellaan

Ah, jopa  helpottaa kun sai näppinsä irti tuosta Ööömiehen otteesta eli Hotakaisen Kimistä - kaikenlaista moskaa, roskaruokaa sitä pitää itsensä ahtaa: - A! mitäpä noilla tiedoilla tekisi, a! mitä niillä rakentaisi? Kateuskelmua? Formulaympyränkö pihamaalleen... E, ei! Kyllä mieluummin vaikka Runnoilija Erkin Hyönteishotellin.

Ihan toista on löytää velipojan jäämistöstä yllättäen - eilen täyttyi toinen vuosi kuolemasta, ja tuli huokaistua ne: niin se aika menee - nippu Parnasson kokoisia Runous-lehtiä:


Kalevi Seilonen päätoimittajana, J Eronen, M Fagerholm, T Hirvilammi, H Kankaanpää, H Reivilä, M-R Stenroos, I Tiihonen toimituskuntana. 4 numeroa, 60 mk, per vuosi. Lehti eli Aleksis Kiven lailla ainoastaan syksystä jouluun, eli vuoden 1983 syksystä vuoden 1984 jouluun. Runsaan vuoden, 5 numeroa kaiken kaikkiaan: loppuiko puhti vai raha vai lukijakunta?

Seilonen jälkikirjoittaa viimeiseen numeroon:
Syyt eivät ole taloudellisia, koska kirjoittajille, suomentajille ja toimittajille ei ole maksettu palkkioita. Syy on toimituskunnan väsyminen. Parasta lopettaa nyt, kun lehden taso on vielä kohtalainen.

Jouti loppujen lopuksi kuolla: ärsyttävästi liian käännöspainotteisena ilmestyi, ikään kuin kotomaasta ei runoilijoita olisi tarjona ollut. Lawrencet, Jensenit, Frödingit, Rilket ohittivat heidät. Kävi lehden koonnassa vähän yhtä köpelösti kuin on käynyt koripallossa, missä jokin Joensuun Kataja palloilee Korisliigassa, Suomen ylimmässä sarjassa, Ämörikan poikain voimin, ilman ainokaistakaan karjalaista pelimiestä. Kataja Basket Club voisi yhtä hyvin olla tuolla miehistöllä vaikka Moskovassa Dynamo tai Berliinissä Hertha, Delhissä ...

Eikö riittänyt itsetunto? Siihenkö kuoli lehti? Pitääkö Seilosen selitys kutinsa?
Vai selittääkö Hannu Kankaanpään viimeisen lehden takakansiruno monisyisesti syyt ja seuraukset? Onko kyseessä analyysi viidestä numerosta:

Loppulaulu

Nyt alkaa ilo, tai suru.
Elämä kerrostuu.
Hylättyjen pihojen ryvettyneet ruusut
alkavat laulaa, Sinun sanasi
joutavat.
Osaat valita. Oikein, tai väärin.
Läheisyys peittää sinut itseltäsi.
Nyt olet täysi. Pian
alkavat ilo, ja surut.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Pussitetaan Ööömies

V

niin päästään pois tästä kimityksestä - jätetään kiertue kesken.

👮  Ei enempää aikaa hukattavaksi moiseen moskaan.


Hotkikoon Hotakainen Siltalan kanssa ilimansaastuttajansa!
Met suunnistamme kohti kunnon runoutta - huomiseen!

I-II-III-IV-V  
EI jatku.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 18. syyskuuta 2018

Tankilla

IV

👮

Tällä tankkauspisteellä pääsi Ööömieheltä toinen kunnon ölöhuuto, kun se näki tuolla takana metsän katveessa könöttävän ajopelin. Alkoi sormi taas sojottaa ja toinen käsi kaivautua kuvetta pitkin sinne lompakon huulille:
- Et voi olla tosissasi!
- Öö-Ö!

Eli oli. Mikä nyt neuvoksi, jottei tuo rakkine mukaan lähtisi? Rahastahan ei kapelo, varsinkaan näillä hinnoilla:
57 snt/litra diesel

I-II-III-IV-V   
jatkunee
 




KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

maanantai 17. syyskuuta 2018

Jes!

 III

👮  - JES!

Johan nyt!

Lyhyt ihastuksen karjahdus, ja Öööööööööt hetkoseksi vaihtuivat.
- Mikä mikä?

Ööömiehen innostunut sormi osoitti härveliä kulman takana ja toinen jo kaivoi kuvetta kukkarolle:


Ööömies oli myyty mies!
Viileni kun kun kuuli:

- Eukontappokone se on. Siksi sitä sivuvaunullista sanotaan.

Rauhoittui ja unohti ostoaikeet, ei kai se Mintun kanssa tuommoisella sitten, siellä Villa Butterflyn maisemissa. Kimi mikään Onni Suuronen halua olla.
I-II-III-IV-V
 jatkunee
 



KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Ööömies ratissa

II

Eip tullu pahemmin sanomista, joten:
👮  Nyt kun meillä oli huippukuski käytössä niin Let's go!  Ööömies rattiin ja rajalle Niiralaan, koska jo näin itärajoilla liikuttiin.
Leimat tullista ja oltiin
Putinin puolella. Ihailtiin maisemia ja erilaisia rakennuskomplekseja.















- ÖÖÖööööööö... kuului aina välillä kuskin puolelta.

- Teillä Sveitsissä tämmöstä?
 - Ööööööööö...
 
Käytiin sulavaa keskustelua.
Ennen kuin todella tärppäsi.
I-II-III-IV-V
jatkunee
 
 

lauantai 15. syyskuuta 2018

Kuskin paikalla uusi kuski

I

Meillä.
👮
Enpä olis ikinä uskonu että meidän tallissa vielä vanhoilla päivillä pitää kokeilla uutta kuskia!

Ööömiestä:

Voip tulla sanomista?
I-II-III-IV-V 
jatkunee
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Ihmisroska

vai mites se muuan pihlajalinnalainen ent. kansanedustaja määritteli väkeä, jaotteli vähän samoin kuin Hitler juutalaisen ja mustalaisen.
Lakasta pitäs katu, niin puhistus.

Nytpä, kuinkas sattuikaan, Scanria lähetti päiväpostissa Anna Kozlovan uutukaiskirjan F20. Ja sieltäkös varsinainen ihmisroska löytyy: unohdettu skitsofreenikko. Ei kelpaa mihinkään, ei aviopuolisoksi, ei töihin. Kartettava ihminen. Sairaus syöpääkin pahempi, kuppaa häpeällisempi, toivottomampi kuin AIDS.

Ulkona sataa, vihmoo, myrskyää, hämärtää, pimenee. Kosteaa on, viilenee koko ajan.
Siis semmoinen allapäin oleva ilmanala.

Eiköhän tuo tuosta somene kun tartun illankamussa päiväpostissa tulleeseen kirjaan, pääsen sivuja pöhösormella kääntelemään. 👌



 KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 11. syyskuuta 2018

Julkinen esillepano

Intiimeistä asioista on parempi olla huutelematta, mutta menköön tämän kerran!

Tosin tuntuu että tikusta asiaa, vaan kun ihan lääkärillä käytti se tikku eli piikki.
Pitäisi jo tässä iässä älytä lopettaa kaikki hyödyllinen puuha ja jäädä pötköttelemään, lueskelemaan mitä ne muut puuhastelevat.

Mennä nyt saunan taakse liiteriin, sahailemaan, kirvestelemään puita pölkyllä kun klapeja saa huoltoasemilta pikkusäkeissä hinnalla millä hyvänsä - tosiaankin hinnalla millä hyvänsä!
Se kai se liiteriin ajaakin: säästösyyt.

Ottaa vain näppylähanskat esiin pinon päältä. Sormensa hanskaan työn ...Ja kohta jo mökyää: - TÄÄ!!!
Ja tässä tulos viiden päivän perästä, vassokuu:
Tarkempi selvitys EJ:n Bittiparatiisissa: tästäpä.

Ja lääkärin lohdutus: - Jos kokonaan siniseksi muuttuu niin palaillaan. 
 
Palaillaan!
 
 
 

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Huuto-

               ja ja kuiskauksia

vankien esittämä näytelmä

Laskeuduttiin satamaan ja ihmeteltiin ulkosalla käyskenteleviä virkapukuisia miehiä.
Pakkauduttiin Pakkahuoneelle sisään täpösentäyteen saliin, katsomon puolelle puolensadan joukkoon.
Ilmassa oli melkein suuren urheilujuhlan tuntua, outoa värinää.

Ensin näyttämö täyttyy savulla, savun sekaan astuu mustan verhon takaa tumma mies. Ensimmäinen näyttelijä, vilsa päässä, pitkässä poplarissa.
Ensimmäinen kuiskaus käy katsomossa: - Mafian miehiä, oiskohan?
No tuskin nyt sentään, koska velikin niin korkea virkamies, vallesmanni, jonka mystistä katoamista kaksoisveli kertoo olevansa näillä syrjäkulmilla ratkaisemassa.
Vaan selvittelepä tämän sekalaisen seurakunnan kanssa! Pysy kylänmiesten kelkassa: puolihulluja kaheleita ovat, tai ainakin hölmöläisiksi heittäytyviä. Ota näistä metsienmiehistä selvää: Penni-Penaa, Timpuri-Timppaa, Juutin Jussia, Petku-Peteä, pastoria, suntiota ...

Ja ennen kaikkea tämä Märkä-Simo, joka lopulta valloitti näyttämön ja otti yleisönsä eläytymisellään.
Ammattilaisesta kävi Märkä-Simon housuissa hosuskeleva mies. Ei tuolla parinsadan metrin päässä kaupungintalolla, tuossa toisen laitoksen ammattiteatterissa kukaan ammattinäyttelijäkään olisi osannut vetää tämän hampparin osaa sen kummemmin, yhtään paremmin eläytyä. Mitäpä tuosta jos paikoin innostuksissa överiksi luiskahti. Näin on!

Viideltään vetivät esittäjät tunnin esityksen innolla ja niin suurella intensiteetillä, ettei yleisö herpaantunut eikä katsojan tarvinnut varpaillaan olla, jotta tuleekohan tuosta jatkumoa, kuten joskus joissakin kesäteattereissa. Paneutuivat osaansa täpöllä jok'ikinen. Parodia onnistui, upposi himaan.


Niin,
näyttelijöiden nimiä en voi tässä mainita, ei niitä prosyyrikään kerro; ymmärtäähän tuon, sillä näyttelijät olivat vielä suljetummasta laitoksesta kuin yllämainitusta. Intimiteettiä on syytä varjella tässä ympäröivässä pahassa maailmassamme.

Just just: 
Pyhäselän vankilasta olivat siis ne ulkona käyskentelevät valppaat vartija ja nämä näyttelevät vangit näissä hirsiseinäisissä sisätiloissa. Vartijamiehiä varoilta tarvittiin, etteivät nämä esiintyjät vain livistäisi lipettiin. Eipä kukaan meinannutkaan. Turhaan vartioivat.

Raikuvin aplodein heidät palkittiin - ja moneen kertaan - ennen kuin saateltiin sinne takaisin, kenties uutta näytelmää harjoittelemaan.
Toive jää: josko vielä tavattaisiin. Se tunti ei hukkaan sujahtanut!

***

Virallinen selvityslaina tässä:
HUUTO
Käsikirjoitus ja sovitus: Työryhmä
Näyttämöllä: Pyhäselän vankilan miehet
Ohjaus: Markus Karekallas
Musiikki ja äänisuunnittelu: Riku-Pekka Kellokoski

Valot: Riku Elo
 Valokuvat: Santtu Laine
Tuottaja: Kerttu Pyy
Tuotanto:
Taittuu ry, Pyhäselän vankila/Riitta Korpelainen, Esittävän taiteen tila ry

Esityksen kesto n. 45 min
Suositusikäraja 15 vuotta
Taittuu ry on Suomen ainoa pitkäjänteisen vankilateatterin toteuttaja. Taittuu tekee taiteellisesti tinkimätöntä teatteria keskiössä vangit, jotka ohjaajan avustuksella käsikirjoittavat ja esittävät näytelmän aidolle teatteriyleisölle. Vuosi 2018 on Taittuun vankilateatterityön 10-vuotisjuhlavuosi.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

perjantai 7. syyskuuta 2018

Syytä herätä etelässäkin

Turun kirjamessut, Helsingin kirjamessut ja muut pilipalitapahtumat, sori, näkyvät kyllä, mutta periferialaisen pitää voittaa euroopanmestaruus ennen kuin joku jotakin kyselee ja älyää tiedottaa: Siellähän joku osaa jotakin pirtin pimennossa!

Viittaan, anteeksi sanakummallisuus, täkäläisen Jukka Keskisalon toisen kengän toinen nauha auki juoksemaan esteiden Euroopan mestaruuteen ja hänen kaiken kattavaan tv-tiivistelmäänsä pohjoiskarjalaisten ihmisten elintasosta, siis etelänihmisten ennakkoluuloihin:
- Kyllä myö siellä kenkiä käytetään.

Epäilivät varmaan jotta sen takia Keskisalon nauhat auki repsottivat kun nauhansolmimistaito tarpeeton - eihän virsuissa...

No ei siellä nyt ainakaan kukaan kirjoittaa osaa, saati kirjallisuustapahtumia järjestää!
Mutta - Katso!



Laadukasta tapahtumaa vuodesta toiseen - käykääs peremmälle! Kolmipäiväinen ohjelma tässä:

On Turusta jos Varista, Tuulaliinaa siis. Hurmetta, Itkosta, Liksomia livenä, Eeva Kilven runoutta, dosenttia, tohtoria jos jonkinlaista.

Ja kaikki maksutta, ilmaiseksi.

Viimevuotinen huippuhan oli Hannu Mäkelän hauraanherkkä vierailu vaimon kuoleman jälkitunnelmissa, mitä emme tosin silloin vielä tienneet ja mikä kohta jo oli luettavissa Mäkelän Mutinoissa ja nyt vuoden merkkiteoksesta Valo.
Ja vau mitkä Volter Kilven tulkinnat Tomi Pulkkisella ja Trio Elävillä!

Passaa tulla ja käydä - etelämpääkin.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös 

tiistai 4. syyskuuta 2018

Holodomor ja genosidi

Höpäjä nyt turhia: katolla könyämisiä sun muita puissa kiipeämisiä! Tärkeintähän elämässä on lukeminen.
Tai no lievennetään: täyteläistävintä.
Mitäs sitä vanhana enää ennen maata menoa muuta kuin kirja käteen ja menoksi. Peruskirjan, jonkin vankan pitkään luettavan pohjakirjan, ohella kulkee muutama kevyempi, uudempaa tuotantoa oleva kirja.

 

Tällä haavaa pohjateoksena on Anne Applebaumin Punainen nälkä - Stalinin sota Ukrainassa. Siltala 2018. Eikö tuo tulle luetuksi jouluun mennessä himhampun ohessa. Ja neljän miljoonan ukrainalaisen kuolema kohdatuksi. Alussa viisisatasivuinen möhkäle vielä on, mutta pari uutta termiä jo pilkottu ja omaksuttu: holodomor sekä genosidi; holod - "nälkä", mor - "tuho". Genosidi - kansanmurha.
Voi siinä muutama yöuni lempeään elämään tottuneelta katollakönyäjältä mennä ennen kuin 3,9 miljoonaa ukrainalaista on Stalinin käsi kuristanut!

Toinen teos, se kevyempi kaura on Taina Latvalan Venetsialaiset. Otava 2018.
Aluillaan sekin, mutta sitä lukee sen puolensataa sivua samassa ajassa kuin Stalinin 'toilailuja' kymmenen. Sentään ymmärryksen ja käsityskyvyn ulottuvilla olevia tapahtumia sisältävä sisarrynkytys, sen solmuun menevät suhteet jokapäiväisempiä ja elämään kuuluvampia. Vaikka en minä vielä muuta tiedä, koska kolmasosa kolmen siskoksen kirjasta vasta nieltynä, kuin että: ovat lähdössä, ainakin juoppoileva sisarpuoli Iiris ja naimisiin menevä Elina ovat, mökkisaunomisen ja muutaman lasillisen jälkeen, venetsialaisiin, kokkotulille bilettelemään. Paula, järkevä juristi, vielä jököttää. Pitäisi tehdä tili, myydä mökki, jakaa omaisuus. Ja Paulalla on isän testamentti tunnollaan ...

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Kuka nyt Radio Rexiä lukisi!

*
Kari, naapuri
Nythän vasta tempun teit!




Huvitti kun l u i n radiota eteenpäin:

"Pohjoiskarjalainen kansanedustaja Kari Kulmala osallistuu paimentolaisten olympialaisiin. Kisat pidetään Kirgisiassa 2.-8. syyskuuta. Sinisten kansanedustaja Kulmala osallistuu kisoissa eteläkorealaiseen Ssireum-painiin. Lisäksi mies toimii Suomen viisihenkisen joukkueen lipunkantajana. Ssireum on eräänlaista vyöpainia ja ottelut tapahtuvat hiekkapäällysteisellä kentällä, Kulmala itse kertoo. Kulmalan ohjelmassa on myös tapaamisia kirgisialaisten kansanedustajien kanssa. Paimentolaisten olympialaiset järjestetään nyt kolmatta kertaa."
Radio Rex - 1.9.2018 10:26 | Saku Rinkinen
Tsemppiä!
Pane tanner pölisemään.
terv.
hj
*

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

lauantai 1. syyskuuta 2018

Varrelta viikon

Päikkäviikko

la 1.9.
"Ennen vanhaan olisi alkanut koulu: äiti ottaisi pyörän ja minä klanipäänä istuisin tarakalle - jos ekaluokalle menisin; eivätkä jalat jäisi pinnojen väliin, koska värikäs lankauojaverkko takapyörän molemmin puolin olisi suojana. Opena jos olisin, olisi koulua käyty jo parit viikot - korvat kipeinä.

Nytpä saan tehdä sitä mitä haluan ja lukeakin mitä haluan: päättelin Hannu Mäkelän Valon, kudoin yhteen sitä Kirjavinkkeihin: Miltä tuntuu kun rakas vaimo yllättäen kuolee. Paras kirja pitkiin aikoihin. Mäkelä kirjoittaa juurevasti, syvemmin erittelee kuin Päätalo, jonka sijaan jotain inhimillistävää oli jo aika etsiä monen hömpän keskeltä.
Näinköhän meni luettavaksi sadan kirjan miehen viisiosainen Muistan-sarja?

Olihan viikolla tapahtumia - voi yhen kerran. Passia Poliisilta, viisumihakemista Lämpöidea OY:ltä (heh! sopiva nimi), puussa kiipeämistä sahan kanssa, rännipelleilyä tika- sun muilla puilla livakalla peltikatolla, pensaiden leikkuuta (sekin samperin pusikkokin tulossa vielä mieliharmiksi! - valituksia pls), taipumista nettiruheiluun. Siis tilattu Ruutu+ ihan vain pesäpallon takia syyskuuksi, kun JoMa pelaa ja suosikkini Sotkamon Roope (Toistasataakiloisen Niemen syöksy Vimpelissä oli Vuoden Teko). Semmoista kuvavilinää ja poukkoilua tv-kuvaan verrattuna.

LINKKI

No jopa on kiirusta elakelaisella, kun ei pötköttämään jouda. Rajoitteet lähestyvät päiväpäivältä - silloin on mentävä kun vielä jotenkuten kykenee. Aikaa ei ole tuhlattavaksi enää. Tiedetään ja tunnetaan.  😈

Vaan näillä mennään ja valmistaudutaan Suomi-Ruotsi-yu-maaotteluun, jossa ne pullat on hyvin uunissa."

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myö