Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

J. H. Erkko ja Leenu

- Kummanko luet ensin? kysyi kirjastovastaava kotiin tultuaan laukkua kaivaessaan.
- Tämänkö?
            - Vai täm...
Taito ja Toimi - erään suvun vaiheita
1738-2012
No eipä valinnan vaikeuksia!
- Hmm
   Täällähän ettäänperällä, olin kyllä jotain kuisketta kuullut, on käynyt jo Kiantoa ennen kuuluisia kirjailijoita naisten pelissä!
Tuokin ikuinen poikamies J. H. (Juhana Heikki / Johan Henrik) Erkko (1849-1906), neljästi kihlautunut, kahdeksasti kosinut Orimattilan runoilija.

Ja tässäpä kirjassa hänenkin vierailunsa käy hyvin ilmi.
Jopa niin läheltä liippaavasti sattuu, jotta ukkini siskoa vikitteli yhden kesää tuossa Kauppalassa ja Voiniemessä, 1878 - oikein runoja rustaili mielitietylleen:

Yksinäinen
Oi, kukkaseni, armas kukkaseni.
Sä olet ainoa mun riemuni!
Tuoll' ois impi kirkkorannalla,
Vaan häntä tohdin tuskin aatella,
Hän kenties millä, millä rankaisee.


Vaan eipä Leenu antautunut; taisi tietää miehen mielet ja metkut: Viipurin kapakkahai mikä lie ollut, joku kansakoulunopettaja, komia kyllä, eipä silti.
No lainakirjaston saivat kumminkin pitäjään aikaan kun järjestivät lotterit. Puolensataa kirjaa saivat hankittua ja perustettua pitäjäkirjaston. Hyvä alku, joskaan ei tietenkään vastannut Erkon Viipuriin perustamaa kirjastoa.

Ja kas kummaa: tuosta Erkon ja Leenun pohjustamasta kunnan kirjastostahan tämäkin Voiniemi-kirja nyt lainassa!

Olihan Leenukin näemmä omapäinen ollut, tämän J. H. Erkon runon lainen nainen:

Ruusun luonne
Hän täynn on tulta lempeä,
Vihastuu taikk' on hempeä
Ei ruusu, jollei piikkiä.
Ken mieltyis valhekukkaseen?
 

Ei löytänyt kumpikaan koskaan sitä Oikeaa Toista.
Elämä sentään Leenulla toimea täys, eikä tarvinnut kysellä myöhemminkään Erkon lailla:
 
Miks eletään?
Miks eletään,
kun ruostutaan vain yhtenään?
Kenties aivan siksi,
ett' tunnettaisiin selvempään
itsemme ruosteiseksi.  

🏂 hiihdot 9+7  km / 341 km//€= 54 h  



maanantai 28. tammikuuta 2019

Kaks ja yks enää

Täähän käy kuin tanssi!
 
 

Tuokin kirja löytyi äsken täältä netistä:

Myyjä: Divari & Antikvariaatti Kummisetä
Uudenmaankatu 26, 00120 Helsinki

Laskun pvm: 28.1.2019

Peräkartanon ylioppilas, hinta 30,00 e, määrä: 1 kpl   
Toimituskulut: 3,00 e
Yhteensä: 33,00 e


Enää kaksi K. A. Järveä:
  1. Kuvauksia (H.W. Edlund 1891)
  2. Nousukas: kertomus (Yrjö Weilin 1904)
Ja MMM-kilpakin enää yhtä vastausta vajaa,


kun tulla tupsahti kommentti:
 


🏂 hiihdot 10 km/325 km//€= 51 h
 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


lauantai 26. tammikuuta 2019

Kiantoa ja Järveä tilattu

💻 📚 taas viis-kuuskymppiä uhrattu kirjallisuuden alttarille

https://www.antikvaari.fi/

Myyjä: Antikvariaatti Pufendorf
Portaantie 90, 14700 Hauho
Tilaus nro 552076:

         Järvi K A: Sanomalehtipoika ym. kertomuksia, painos: 1902, Nidottu, kansikuva, kunto: K2, hinta: 20 e, määrä: 1, yhteensä: 20 e
        Kianto Ilmari: Suloisessa Suomessamme Pientä seikkailua Sirkka-Liisan kanssa rajaseudulla, painos: , 1925, Nidottu, kansikuva, kunto: K3, hinta: 30 e, määrä: 1, yhteensä: 30 e
        Kianto Uolevi: Saat kertoa kaiken, sanoi Iki-Kianto, painos: 2, 1966, Sidottu, ei kansipaperia, kunto: K3, hinta: 7 e, määrä: 1, yhteensä: 7 e

Järvi (Mällinen oikeammin) siksi kun hän on täällä syrjäpitäjässä aikoinaan samoissa hommissa luurannut, kollega ikään kuin siis, ja alkaa kokoelma pikkuhiljaa olla täynnä. Kolmea enää uupuu:
  • Työmiehiä: kertomus nykyajan oloista (Otava 1891)
  • Kuvauksia (H.W. Edlund 1891)
  • Peräkartanon ylioppilas (Waasan painoyhtiö 1893)
  • Puoli-luonne: kuvaus (WSOY 1897)
  • Sanomalehti-poika ym. kertomuksia (Boman ja Karlsson 1902)
  • Nousukas: kertomus (Yrjö Weilin 1904)
  • Akilles: kuvaus (WSOY 1906)
  • Opettaja: romaani (WSOY 1907)
  • Loinen: kertomus (Otava 1908)
  • Harry: romaani kansallisen herätyksen ajoilta (Keski-Suomi 1910)
  • Lahjomaton laki: karjalainen kertomus (Kustannusosakeyhtiö Kirja 1925)
  • Vieraan kylmällä liedellä: kertomus (Kustannusosakeyhtiö Kirja 1929)
Kianto (Calamnius oikeammin) siksi että hänkin täällä syrjäpitäjässä oleskellut Siviänsä perässä, kuten luimme täällä. Sirkka Liisana kulkee Siviä Karppi tuossa Suloisessa Suomessamme.

On tämä jännää! Tämä bibliofilia. 📖  📚
-13°C  🏂 hiihdot 12 km/315 km//€= 49 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

perjantai 25. tammikuuta 2019

Monte Carloa verorahoilla

ylen ilmastoteko 

Heikki Kovalaisen patsas Ämmänsaaressa Kiannon patsaan yläpuolella.
Just just.
Korkeelta ja kovaa!
Pois alta risut ja männynkävyt.
On meillä nyt mukavata: päästään rallaamaan Ylen kanavilla MM-ralleissa läpi vuoden. Tätä se pakollinen Yle-vero teetättää. Ja vielä pitkällä sopparilla!
 
terv.
Onni Eläkeläinen
Mielensäpah. suk.siel.
 
-20°C  🏂 hiihdot 3 km/303 km/€=47 h 
 



keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Kirjabloggaaja on kuin juoruämmä

 - Ootteko kuullu sitä? Entäs tätä? Ja vielä tuota? Kauheeta taikka makkeeta! Mitenkä se nyt silleen...

Oikeastaan sentraalisantroja (vrt. Niskavuori) tässä ollaan ja paikataan kun sentraalisantrojen toimi on lakannut tarpeettomana.
Tuli vaan mieleen katsellessani kahden viime päivän potullisia Kiannosta. Selvää iltapäivälehti- ja Seiska-kamaa! Kaukana kirjallisuuden ytimestä.

Mutta näillä mennään ja samoilla linjoilla pysytellään - vaikka hampaat irvessä ja ikenet verillä.

Arvelin tänään puuttua Ilmarin rahankäyttöön, mutta sitä ennen iloita Ilmarin kerrankin epäonnistuneesta naisen valloituksesta. Jälleen näet uusi verski huushollerska on ilmestynyt Turjanlinnaan, nuori palvelustyttö Alma Koponen, joka kohta sai hatkat ja moiteryöpyn taidoistaan:
"Pahin puute oli se, että Alma suostui kyllä saunomaan yhdessä isännän kanssa ja nukkumaan samassa sängyssä, mutta ei taipunut mihinkään lähempään kanssakäymiseen. Mies teki monia yrityksiä, mutta tyttö pysyi tiukkana." PR
Tyttö huima, mitä lie ikää ollut - kirjailijalla kuitenkin yhä menossa jatkuva viidenkympin villitys.

Niin ne velat.
Niitähän kertyi väkisin, koska lapsia kymmenkunta, naisia pysyvästi kolme ynnä Turjanlinna Suomussalmella sekä mökki Kannaksen hiekoilla.

No, Otavassa laskettiin tilivelkaa; Reenpää silmäilee ja kuittailee:
  • 1927 - 51878 mk
  • 1928 - 78000 mk
  • 1929 - 100 000 mk
  • 1930 - 227 000 mk (81 000 €)
  • 1936 - 600 000 mk
Siis eivät semmoisetkaan klassikot ja myyntimenestykset kuin talviset kertomukset Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924) kesää tee!

Vaan selvisipä tuo noista aina vuoteen 1970.
Jolloin Iki-Kianto kuoli huhtikuun 27. päivä ja siunattiin 7. toukokuuta kun syntymästä oli kulunut tasan 96 vuotta.
Kolme päivää myöhemmin haudattiin Turjanlinnaa vastapäätä olevaan Niettusaareen - valtion kustannuksella.

Ilmari Calamnius, sittemmin Kianto  (1874-1970)
 
🏂 hiihdot 9+14 km/300 km/€=47 h

maanantai 21. tammikuuta 2019

Pyssyllä naista saa

Oh-hoh!
Eilinen soppa sen kuin kiehuu.

Ja nyt täällä meidän nurkilla! Meidän pitäjässä. Itsenäistymisvuonna.
Kahden naisen loukussa oleva kirjailija Ilmari Kianto hyvästelee äitinsä ja lapsikatraansa (6)Turjanlinnassa Suomussalmella, laittaa laukkuunsa Raamatun ja revolverin ja lähtee ampumaan avovaimonsa, joka on pelehtinyt vieraan miehen kanssa Savonlinnassa.
Alkumatka viiletellään porolla, sitten hevoskyydillä, junalla, hevosella, ja taas junalla.
Lopulta kuulu kirjailija on Hammaslahdessa ja 'sieltä hevosella Rääkkylään, Niemiseen, missä rakastettu oleskeli'.
"Ratkaiseva hetki lähestyi - astuin yön pimeydessä yhtäkkiä lemmittyni eteen ja näytin ilmiantokirjeen..."
Totta kaikki.

Niemisen koulun opettajan Heikki Karpin tytär on Ilmarin tähtäimessä:
Rakastajatar, kotiopettajatar Siviä Karppi (1895-1955), joka 'toimi' omantunnon vaimona oman oikean vaimon Hildurin ohella, mutta jonka Hildur oli karkottanut kirjailijan liirutessa maailmalla.
Siitäkös meteli!

Se, miten tuossa Ilmarin ja Siviän dramaattisessa kohtaamisessa käy, käy ilmi Panu Rajalan Suomussalmen sulttaani - Ilmari Kiannon elämä -teoksessa, tai vielä tarkemmin Raija-Liisa Kiannon isänsä muistiinpanoista kokoamassa kirjassa Kahden vaimon mies, Kiannon Turjanlinna Oy 2012.
Jotain voi päätellä enshätään myös tästä:



 -17°C 🏂 hiihdot 9 km/277 km/€=44 h
 

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Kaks s/tekstistä miestä


"Erityisesti nuoret puhtaat neidot ja naisten kauniit vaatteet kiinnostivat häntä." Vienassa.


SKS 2018
 Maukas matikkasoppahan siitä syntyy kun kaksi otsikossa adjektivoitua urosta liemittyy samassa kattilassa. Ei epäilystäkään, mikä pian makaa objektoituneena edessämme. Naisfiguuri.

 Tuo kattila on kirja. Miehet Ilmari ja Panu. Kianto ja Rajala.

Ja kuten sanottu: lämmittää se näin pakkaspäivänä.
Ja sitä, onneksi, riittää vielä moneksi päiväksi.
Ja kuten tiedetään:
soppahan paranee mitä useamman kerran lämmittää.



"Nuoret neidot houkuttivat - erityisesti Vasselein Verga, simpukanpyytäjän kaunis tytär."


-20°C 🏂 hiihdot 6+6 km/268 km/€= 43 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


perjantai 18. tammikuuta 2019

Kirjojen McHampurilaisia

Oli ilo herätä. Saattaa tänään päästä jo ulkona pistäyksimään! - eikä vain kirjan lehtiä käännellä. Hiihtoneuvoillekin?  -17 °C.

Sitä ennen kuitenkin parin kirjan pariin sukeltakaamme.
Molempien kohdalla herää suuri kysymys:
Onko kirjoissakin omat hampurilaisensa ranskalaisilla - roskaruokaa siis?
Täyttävät mutteivät ravitse.

Molemmat opuksemme vinksahtavat tuonne itärajan taa, lähinaapuriin (50 km), muttei läheisimpään.

Taasko sinne, veljeni - vastahan pääsit Punaisesta nälästä!
(mikä muuten toi mieleeni vastauksen, miksen vartavasten katso rikossarjoja enkä muitakaan keksittyjä tappeluja ja tappamisia telkusta, enkä sellaisia lue. Miksi keksiä kun todellisuus paljon raaempaa - kautta historian!
Katsoo mieluummin oivan nyrkkeilymatsin/Wahlström, lukee Hitleristä, menee jääkiekko-otteluun - ja väkivaltakiintiö on täytetty. Todella.)

Heureka!
Siis fiktiokirjallisuuden rajaus: ei väkivaltaa, mutta kaikki muu fantasia käy, paitsi fantasiakirjat!👀

Ensimmäinen aamunavauskirja ei mielestäni ole roskahampurilainen, siksikään, ettei se takuulla maistu eikä näin ollen ole myynnissä, kovin monellekaan; roskiksesta minäkin sen kaivoin, vai olisiko Merja-opekollega sen joskus ojentanut saatesanoin: sinä kun luet mitä kummallisimpia kirjoja, ole hyvä!
V. Kiparsky: Suomi Venäjän kirjallisuudessa. Oy Suomen Kirja, 1945, Sanoma OY.

Matkaan!
"Jos jollekin venäläiselle runoilijalle olisi annettava "Suomen Runoilijan" arvonimi, niin ei kukaan olisi sitä paremmin ansainnut kuin tuo "Venäjän Hamlet", Jevgénij Boratýnskij (1800-1844), jota itse Puškin nimitti "Suomen neidon laulajaksi". Eroitukseksi melkein kaikista aikaisemmista ja myöhemmistä ammattitovereistaan Boratýnskij ei ole kirjallisuudessa koskaan käyttänyt suomalaista sanaa "tšuhna", ei edes silloinkaan, kun kuvaili Suomen luonnon negatiivisia puolia. ---"
Mielenkiintoista, kieltämättä.

Toisen aamuepistolan päätän tähän, ei roskaruokaa sekään, suomalaisen kirjailijan epäkohteliaaseen vastaukseen satakunta vuotta myöhemmin:

"Moskova vastaa nimeään - siinä on paljon moskaa. Moskova on Venäjän maan suurin tunkio, josta nouseva löyhkä on niin sakea, että se peittää auringon, jonka paiste on kuin kuparikattilan kuumotus hämärässä keittiössä. Tällä jättiläistunkiolla tongiskelee tuhansittain nälkäisiä koiria etsien luupalasia lannan alta, kiekuu tuhansittain tappelevia kukkoja riidellen niistä riekaleista, joita sen sisuksista löytyy, kotkottaa suuret määrät närkästyneitä kanoja. Tämän haisevan sekamelskan keskellä kulkee herra Tševalvjek, Ihminen, pidellen nenäänsä, painaen sydänalaansa, läkähtymäisillään saastaisesta ilmasta. Moskovassa on neljäsataaviisikymmentä pakanallista temppeliä, joiden torneissa soittaa rompotetaan hirmuisilla kielikelloilla - keskellä yötäkin...."

Ja tietysti arvuutan Sinulla, rakas ainoalukijani:
Ken siellä Moskovassa vuosisadan alussa (1901-1903) noita kirjoittelikaan?

***********************************************************************************
ps
meillä maaliskuussa 70 vuotta myöhemmin ei ollut Moskovassa puhtauden kanssa valittamista, vaikka oli talvi, kun keskellä kaupungin iloja oli käytössä korttelin kokoinen uimala, missä Vesan kanssa polskahtelimme (ja vahingossa naisten pukuhuoneiden kautta):
 
🏂 hiihdot 6 km/256 km/€= 41 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Järkyttävän hyvä kirja

Luin iltapäivän klo 14 - 18.
Katsoin telkkua klo 18 - 21.
Luin iltayön klo 21 -24.

Poikkeuksellinen päivä. Yöpuulle asettautuminen, vakkautuminen, tapahtuu yleensä Urheiluruudun jälkeen. Mutta nyt lunssassa rytmi vaihtelee.

Otsikon Kirja kiehtoi - imaisi nieluunsa.
Tositarina pojasta, sittemmin miehestä, alansa taitavimmasta, joka aina vaan eli täydellisessä kuplassa.

Tartupa!
Ennakkoluulottomasti.
Takuulla yllätyt.
Hiihditpä tai olit hiihtämättä.


Tuo taito
voisi yhtä hyvin olla viulunsoittoa, tenorilaulua, sivellintekniikkaa, mitä tahansa intohimolla viimeiseen hikikarpaloon puserrettua osaamisen huippua.
Passion tai jotain.

Ensimmäisen kerran pitkästä aikaa kirja liimautui käteen ja irtosi vain kolmeksi tunniksi, niin: hiihdon takia - TV2 Hiihdon Suomen cup Vantaa - ja viinan - MTV3 Mielensäpahoittaja 2/alkoholi.

Meni vähän yli puolen yön kun lopetin järkyttävän hyvän kirjan asialle kybällä* paneutumisesta, vihkiytymisestä.
00:13 oli kirjan kiinnipanemisen tarkka loppuaika. Loppukaneetiksi äänetön huokaus: ei tuon nyt ois enää tarvinnu umpihumalassa kolaria ajaa.

ps1 *- Millä? kysyisi Heikki, ihan niin kuin säpsähti leveliä ja coolia. - No sata lasissa! vastaisin.
ps2 (Cupista en muista mitään, nukahdin tuoliin hiihdon ajaksi; Heikin katsoin, vaan ei vetänyt vertoja ekalle Katri Helena -musiikkijaksolle.)
ps3 ... jokohan ylihuomenna pääsis tästä suksille nousemaan...kakspuolsatanen tarviis täydennystä. 💪

myöhemmin Northug: kokaiini
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 15. tammikuuta 2019

1 kirjailija Suomesta tähän väliin - Aleksis Kivi

...jälleen kerran ihmiset alkoivat pöhöttyä, hidastua, tuijottaa kaukaisuuteen. Ja kuolla. Tämä oli Stalinin politiikka moninkertaisena: kokonaisten kansojen eliminointi nälkiinnyttämällä. Natsit eivät koskaan ennättäneet panna Hungerplania täydellisesti toimeen Ukrainassa. Spontaani dekollektivisointi pysäytettiin nopeast...

 

Anteeksi!
Lukaisenpa tässä kiireen välissä komediallisen näytelmän: Kihlaus. Näkyy Otava sotavuonna 1944 julkaisseen joulukirjasena, kookassivuisena. A.K. on sen kirjoittanut vuonna 1866.

Aleksis Kivi ja Erkki Tanttu kun yhteen pannaan niin siinäpä rattoisa seura. Lukuhetki mitä mainioin!

 "Tämmöinen tupa! Huuhkaimen pesä."
"Mikä hulluus minulta, mikä hulluus, jättää herrat ja tulla tänne turvekaton alle!"

Aapeli on hakenut preivikaverinsa kaupungista maalle, juuri astuttu tupaan, jossa Jooseppi-kraatari ja oppipoika Eenokki ovat valmiina toimittamaan kihlausriitin, yhteenliittämään kaksi sielua: pitäjän-kraatarimestari Aapeli Simonpojan ja neitsykäisen Eeva Matitytär ... Helanderin.

Herrojen-Eevan.
Jonka naittaja tietää olevan 'tuittupää, tuiskea, näetskös morakka, tahi niin kuin ruotsalainen sanoo: turski'.

Heti ensihetkestä valtaa akukorhosmainen suomifilmi-olo, leppoisanlämmin joutilaisuuden fiilis. Makeasti oravainen ja silleen... ei kummoinen juoni, mutta mikä olotila, olloutuminen! Ja minkälaisia sanoja ja sanontoja! Melkein syötäviä. Samaan tunnelmaan kielellisesti pääsee näistä uudemmista vain Hyry.

Eenokin jos Joosepinkin valtaa epäily tulevasta onnesta:
"Vai Herrojen-Eevan. Tuliko  mies juonikkaaksi, hurjapäiseksi, villityksi, tai mistä kieppasi hän tämän rohkeuden?"
"Tämä naiminen, pelkään minä, on häneltä loiskaus onnettomaan kirnuun."
Kohta myös Aapeli alkaa huomata jotain:
"Kuuluupa vähän kuin olisi hänellä totisesti aikomus tehdä takapero." 
Siihen suuntaan pahasti tuntuu lipsuvan morsiaimen moittiessa:
"Kuin tuo lepakko nyt mönsträsi minun ehtaposliinisen sokerirasiani, rakas nimipäivälahja herroiltani. Maksa pois, mies; maksa se paikalla, sinä harakka, hohkoharakka, närri!" 
Ei hyvältä kuulosta, jos ei näytäkään:
"Aapeli parka! Tuossa seisoo hän nyt kuin pyörtyvä kana, ja punottaa kuin täysikuu poutailtana."
Koko elämä tuntuu nyt kuin muurin raossa torkkuvan torakan ilta-auringon riutuvassa paisteessa.
Mutta sitäkös pitkään suremaan!
Siihen suruun auttaa tanssi ja laulu:
Kosk'tulit kureerit
Ja laittoit kortteerit
Ja kysyit: onk's talossa olutta viel' 


no
nytpä sitä jaksaa taas virkistäytyneenä pureutua tuon applebaum-järkäleen Ukrainan tekonälän, Stalinin tappokoneiston kimppuun.
...ahtui sellaistakin, että henkihieverissä olevia ihmisiä haudattiin: - Hyvät ihmiset, jättäkää minut rauhaan, en ole kuollut, huusivat 'ruumiit'. - Painu helvettiin! Haluatko,  että me tullaan uudestaan huomenna? heille vastattiin. maalaiset alkoivat syödä koiria, rottia ja hyönteisiä ihmissyöntiäkin esiintyi kuolleet korjattiin päivittäin vanhoihin jätekärryihin niin kuin roskat oli tapana kerätä näimme kaduilla monta paiseruttotapaus...
 

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

6 kirjailijakuvaa

ratkaisupähkäilyä

Eip ollu suosio suur eilisellä ~150 kirjailijaa ulkomailta potullisella - lie vaikeusaste kerien lähennelly kymppiä?

Vaan sähkeissä eli maileissa eli uskollisen kirjeenvaihtajakirjastohoitajaystävän kanssa ratkesi problem yhellä vihjeellä. Tässä kirjeenvaihtomme:

"Turjakkeet... kun muistas nimiä... Italo... Graham... Ernesti... tuttu nuama... John... näytelmäkökirjailija... vaan se nimi... ... ei se Dario ole... näköjäänkään... ja toisekseen pitää ottaa huomion kirjan ikä... Dario ei siihen aikaan Suomessa tainnut olla tekijä...
... Albertohan se? Vielä tuo japsi...”
  
'rip
 
japsiin auttaa varmaan jos annan Avaimen.

 Muutenhan tuo taitas olla ratisi ok.'
 
 
”Tanizaki! "Avain" iski kuin salama, järin takaraivossa paukahti. Junichirohan hiän. Yasunaria mie aikoinaan luvin sitä mukaan kun suomeks kiäntelivät.”

Siis vas. oik.
  1. Italo Calvino
  2. Graham Greene
  3. Ernest Hemingway
  4. Junichiro Tanizaki
  5. John Steinbeck
  6. Aberto Moravia


ps
oli niissä oikeata asiaakin maililoissamme, kuten:

"Torstaina kävin ujuttamassa verkkoja. Hikinen homma. Lunta neljätkymmenet.. jäätä vain kakskymmentä ja läpinäkyvä tumma. Mutta sitä lunta. Kaks verkkoa sain. Toinen jata jäi uittamatta, kun ei lautaa löytynyt: oisko kiertäny vai olinko matkan väärin mitannu. Ei jaksanu niin paljon lapijoida, jotta löytänyt olis. Onneks sain uittolaudan vedettyä takaperin pois, se kun eijjou kovin hakki peruuttamaan."


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

lauantai 12. tammikuuta 2019

~150 kirjailijaa ulkomailta

viikonlopuksi purtavaa - tunnistettavaksi
 
Nuoruuden ihastuksia kirja täynnä!
 
Moderna utländska författare 1962
 
Tuokin Sagan, Françoise, esitelty;
olisiko lukioaikoja ollut kun ranskattareen syvemmin tutustuin:
Hiljainen hymy osv.

Vaan mitäs muuta muistat kuin nimen! Mistä sekin kirja kertoi?

Yhtenä pesukoneen vaatemyllerryksenä kaikki luettu pyörimässä tuossa lasiluukun takana.
Erottelepa siitä!

Böllin Nainen ryhmäkuvassa muistuu jo paremmin mieleen, mutta se onkin jo aikuisiältä, eikä tästä kirjassa tietenkään mainittu.
Grassin Peltirumpupa jo on.

Aleksandr Isajevitš Solženitsyn löytyy sekä kasakka Pasternak, myös Millerit ja Camus.
Tuttuja, melkeinpä perhetuttuja - tämähän on kuin vieraskirja!

Ja pahnanpohjimmaisena sattuu silmiin vertainenkin:
hansmagnus enzensberger, kriitikkotohtori, joka kirjoitti nimensä ja runonsa pienellä
= vrt. hikkaj.

Kirjan 159 esitellystä kirjailijasta kansikuvassa 6 kirjailijaa.
 
Tuota japsia olen Eeva Kilven suosituksesta lukenut: - Parempi kuin nobelisti Kawabata
Tuttuja myös nuo kaksi jenkkiä teksteiltään, ja toinen italialaisista.
 
Heidän kirjoittamisistaan ruotsalainen Bonnierin kustannusliikkeen kirjallinen johtaja Å Runnquist kertoo:
  1. "kertomus tuohon aikaan eläneestä nuoresta miehestä, joka eräänä kesäpäivänä kiipeää puuhun ja siitä lähtien elää puissa miellyttävästi ja vapaana"
  2. "on väkivaltaisuudessaan jännittävä kertomus nuorukaisten partateräliigasta englantilaisella kylpyläpaikkakunnalla"
  3. "kertomusten tausta usein kansainvälinen - espanjalaiset härkätaistelut, amerikkalaiset gangsteripiirit, eurooppalainen ylellisyysmatkailu, afrikkalainen safarielämä"
  4. "avoin ja mutkaton tutkielma kuumaverisen naisen ja miltei impotentin miehen avioliitosta"
  5. "yksi maailmakirjallisuuden väkevimpiä lakkoromaaneja"
  6. "hän on saanut katolisen kirkon vihat arkailemattomilla ja idealisoimattomilla eroottisen elämän kuvauksillaan"
Keitäpä lienevät?
Vasso🌛 !

(katellaan su-iltana, miten kävi - yksikin osuma on paljon!)