Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

perjantai 30. syyskuuta 2022

Kirjaan merkintöjä

 25.

Saako kirjoihin tehdä sivuhuomautuksia omilla merkinnöillään? 
Olin puolipökerryksistä jo pelkästä ajatuksesta, kun oppilaille tuli matikankirjoja, joihin piti merkitä, vihkon sijasta, laskutoimitukset ja vastaukset: töhriä nyt oppikirjoja käyttökelvottomiksi ja kertakäyttöisiksi! 
Moiseen tuhlaavaisuuteen tottui ajan myötä, nyt digiaikana lienee yksi ja sama mitä antiikkisille kirjoille tapahtuu.

Entä kaunokirjallisuus: omia kommentteja Danten Jumalaiseen, Ahon lastuihin, Lehtosen Rakastuneeseen rampaan jne.? Joo ja ei.

No joo, niin olen tehnyt, tai oikeastaan en, vaan kirjoitellut sivujen laitaan päiväkirjan tapaista tarinaa ja ajankohtaista päivienkulkua, muistamattomiin unohtuvia. (Uutuuttaan hohtavaa Kokon Volter Kilpi - Elämäkertaa en sentään raaski kynällä töhrätä.)

Nyt Alastalon salissa kirjaa vuosien jälkeen käännellessä lukuaikaiset tapahtumat pomppaavat  silmille välillä miltei kiinnostavampina kuin itse Volter Kilven teksti: - Ai tuollaistako se oli, tuota en muistanutkaan ...

Selaillaanpa näistä etiäpäin:

merkintä sivulla 300 1.12.2009 ti  klo 23.45  +2C  musta maa  Polkupyörän takarengas pamahti eilen työmatkalla kotiin. Työnsin Majoisen kohilta Kiimalammelle viisi kilsaa. Sienemön tienhaaraan pysähtyi ohiajanut linja-auto. Kuski astui autosta, jäi odottamaan, sitten ehdotti: "Pannaan pyörä takakonttiin ja hyppää kyytiin." ! Olisikohan kaupunkipaikoilla ollut noin höyliä kuskia? (kiertipä vielä ylimääräisen lenkin kodin kohdalle) 
 
"Alastalo siis vihitteli tyytyviä rintapielillensä ja kuljetti salissa miehestä mieheen sitä ystävällistä silmää, johon lammaskarjan kaitsijalla on varaa, kun katras loikkii kesynä karsinassa ja uuhta kuhisee vierillä altisna vuoroltansa polville niin villavana kuin saksilla on keritsemenpieltä purra: määkyköön muinaisia laitumilta, niin heruvat suut hyville märehtimisille keritessäkin! ajatteli hän, Alastalo."
 
merkintä sivulla 338  8.-9.12.09  klo 00.05  ti  Pitänyt viikon pakkasen puolella. Tuo pätkä Alastalon salista = kuin kuvaus: oman kunnan tuleva kunnanvaltuuston kokous (14.12.), jossa lauma johtajansa johdolla lakkauttaa Meidän Koulun. 
  
merkintä sivulle 357 11.12.09  pe  klo 04.50  -6C  Kyllä on tiukkaa vääntöä viimeinen työvuosi! Mielellään jo hellittäisi ja antaisi olla. Lapsen vilkkaus antaa iloa ja voimaa, mutta kahdenkymmenen lapsen vilkkaus imee ja kuluttaa kun siihen tunkee sekaan päättäjien koulun lakkautus ja lopetus. Kissa kävi kehräämässä, ja nyt vaimo laskee Lempin ulos ja pistää aamukahvin kiehumaan klo 4.57!

merkintä sivulle 373  17.12.09  to klo n. 04.00  -21C !  (Lempi kipeä)  Pyörän selkään pian ja koululle se kymppi polkemaan, viimeisen kerran tänä vuonna. Huomeniltana joulujuhla, kyläkoulun viimeinen, ja lauantaiaamuna todistukset. Siinä se syksy: 35:s.
 
merkintä sivulle 387  18.12.2009  klo 7.55  -12C  Lempi on sairas: kolmeen päivään ei ole syönyt mitään, muikkukaan ei kelpaa eikä tule aamuisin raapimaan ovea. Illalla on koulun viimeinen koulunjoulu Rasihovissa. Uusi aika koittaa, me vanhat väistymme. Keväällä koulu loppuu, kylä kuolee/hiljenee, mutta kunta muka näillä toimin säilyy. Ihmetellä täytyy rahankiertoa: missä raha luuraa, kun sitä on paljon enemmän, sitä rahaa, kuin ennen, jolloin oli varaa laajaan, kattavaan kouluverkostoon? No rauhoittukaamme ja tavatkaamme lohduksi tästä  tämän kirjan alkuluvun sivun 9 raamitus =

omat KIRJA-ARVOSTELUT Kirjavinkeissä 

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

9 kommenttia:

  1. Saa... omiin kirjoihin. Mutta aikamoista päiväkirjaa sinä ootkin kirjoittanut!
    Itse olen joskus harvoin kirjoittanut vain jotain kirjan ajatuksiin liittyvää. Voihan sen näinkin tehdä. Muistaa, mitä on kirjaa lukiessa ollut meneillään omassa elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM

      "Muistaa, mitä on kirjaa lukiessa ollut meneillään omassa elämässä."
      Ja onko kirja jotenkin liittynyt sen hetkisiin mielenliikkeisiin. Toki paljon kommentoin myös itse kirjan ja kirjailijan aikaansaannoksia.

      Yhtään en muistanut että juuri Alastalon salia luin viimeisenä koulutyövuonna. Sen muistan aina että Kirkolle kirjaa luin kyllä hanakasti, koska kyläkoulun lakkautusteurastus tiesi oppilaiden ja henkilökunnan kirkonkylään eli kirkolle siirtymistä.

      Poista
  2. No juu, Kilven työpaikassa säilytetään Paasikiven omistamia kirjoja. Niitä merkintöjä on ihan aikuisten oikeesti tutkittu. Oma ehdotukseni oli tutkia, onko siellä leivän murenia, kahviläikkiä tai nenästä lentäneitä räkäklimppejä.

    Eli kyllä noista teikäläisen merkinnöistäkin aina muutaman väitöskirjan saa. Olisi vielä kasvitieteen kirjoja, niin voisi kasvitiede tutkia open asennoitumista aiheeseen.

    JOS minulla moisia olisi, niin olisin käyttänyt WC:ssä.

    Tuus Lennu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa https://utuguides.fi/paasikivi-kokoelma

      Poista
    2. jvon kera Lennun

      kunhan nyt ensin gradunkin joku kasvitieteilijä värkkäisi! Siis komppaan Paasikiveä: - Liioittelua!

      Hyvä vinkki taas Sinulta nuo Paasikiven reunamerkinnät, kuten tämäkin siellä:
      "V. M. Molotovin henkilössä ruumiillistuvat
      hyvin lahjakkaan neuvostokansamme parhaat
      piirteet: uskollisuus Leninin ja Stalinin puolueen
      korkeille periaatteille, murtumaton tarmokkuus
      ja tahdonvoima, pyyteetön isänmaanrakkaus."
      Paasikivi huomauttaa: "Liiottelua!"
      =
      https://jkpaasikivi.fi/wp-content/uploads/2020/11/turunen_bibliophilos4_2018.pdf

      Poista
  3. Onpa mahtavat muistiinpanot sinulla! Taitavat kyllä hyvinkin voittaa Alastalon salin, jota en ihan vähällä alkaisi lukea. Itse teen omiin kirjoihini lyijykynällä alleviivauksia, jos on hyviä kohtia, joihin haluan myöhemminkin palata. Se on ikävämpää, jos joku töhrii kirjaston kirjoja, mutta saattaa niistäkin joskus löytyä ihan hauskoja juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kirjis

      Kilpi vaatii aikaa, turha hyppien/silmäillen lukea. Ja aikaahan ei monellakaan tunnu olevan.
      Kirja jotenkin kypsyy kuin peruna: kovana kattilaan ja hiljallensa pehmenee syötäväksi.
      Ite näyn keitelleen pelkkää Alastalon salia melko tarkalleen puolitoista vuotta! Ja jopa suussa suli ja maistui.
      Pelkistä alleviivauksista saisi melkoisen sanalaarin täyteen.

      Vaan enpä tyrkytä väkisin, mainitsen kuitenkin, että Kilven Kirkolle-teos on vielä parempi! Sen tapahtumien kesto on puolet Alastalosta. Siinä 'asiat' kävellään ja soudetaan kolmessa tunnissa läpi, kun taas Alastalon salissa istutaan kuusi tuntia.

      Lyhyt on kirjojen tapahtuma-aika - ja silti usutan lukemaan kumpaakin vähintään vuoden! :=)

      Poista
  4. Hyvinkin eläinrakkaana ihmisenä muistan oikein hyvin kissan kuoleman. Kirjoitit KL:ään, jotta Lempi Makkonen meni ulos rappusille pissille ja siihen kuoli, "herrasmies loppuu asti, ei sotkenut paikkoja". Tämä tuli 100 % ulkomuistista. Muistan koulun lakkauttamisenkin, mutta viis siitä. Itse lapsena suunnittelin kouluni polttamista, mutta vanhempani eivät oikein syttyneet ajatukselle.

    T. Juha

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jvon

      hyvinpä olen kirjoittanut (Öhöm! ja kukas se kissan hännän nostaa jos ei omistaja!) kun noin tarkasti kuoleman muistat, idean siis - ulos Lempi oli menossa, vaan kun ei päässyt kapusi ulkoeteisen pissikaukaloon, teki tarpeensa ja viime voimillaan ponnisteli itsensä lattialle kuolemaan. Ei tosiaan tuhrinut paikkoja.
      Meillä oppimista, kun iäisyyden aika on.

      Poista