Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 31. joulukuuta 2012

Viimeistä päivää

kuin elää moni.
Mutta niinhän puhtaasti opetetaankin: eivät taivaanlinnutkaan jne.

Hieno päivä illassa: lumenvalkeutta ja hiihtoliikuntaa pertsalla, lukemista lukuunottamatta primitiivistä yksinkertaisuutta.

Lukuvuorossa lehtosta.
Joel Lehtosen elämästä ja taiteesta kertoo Pekka Tarkka, joka Markkinoilta-runokertomusta ruotiessa pääsee Joelin sen hetkisistä kaipuista perille pariisien ja eurooppojen jälkeen: yksinkertainen elämä.

Miten olis kuuliaiset Juvalla ja käväisy Mikkelin markkinoilla!
Jahvet Hepsulainen on järjestänyt tyttärelleen Impi Potentillalle häät Nuutti Massisen eli Nurkka-Massin kanssa. Se on silkkaa liiketoimintaa.
Joel parodioi.  Kielosilla kantelon -tyylisestä lirkuttelusta Eeliel Persikka tekee lopun pamauttamalla äänekkään pierun.

Outo kirja, tuntemattomaksi jäänyt, Joelilta. Alkutuotantoa, ilmestynyt 1912, paljon ennen klassikoiksi päätyneitä.

Vaan nytpä päättyy vuosi 2012 ja alkaa uusi.
2013 eli parempaan päin toivotan kaikille teille!

uudenvuodenaattoilta  -2C  12km/230km+€  tienattu talven lumilla


sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kommenteilta karussa

Tämä on hyvä paikka, oikea rauhan satama. Täällä on hyvä olla, täällä saa olla suojassa saasteelta eli välttyy sen kaltaisilta kehittyneiltä kommenteilta, joita tuonne julkisemmalle puolelle muutamat sanasepot ovat pyhänseutuna intoutuneet luomaan niin minulle kuin muillekin; ei niissä mitään henkilökohtaista ole jotta nokkiintua sietäisi:
VEIKKO kirjoitti 28.12.2012 - 22:42
SAATANAT KAIKILLE KAUPPALEHDEN LUKIJOILLE TOIVOO.VEIKKO JASKARI
seppo kirjoitti 28.12.2012 - 22:43
samat sanat helvetti ja perkele
EKI kirjoitti 30.12.2012 - 15:23
IHAN SAMAA PASKAA TAAS ! 
WC-seinäkirjoitusta kotikoneelta maailman julkisivuille. Kätsää: ei tartte vaivautuu yleisiin veskiin. Sen kuin kotonaan lorottelee.
Helpotus kuin helpotus!
su  -3   9/218 km/€ 

lauantai 29. joulukuuta 2012

Kakssatanen puhki

Käytännön ongelmia: viime talvena kirpputorilta kolmella eurosella ostetut siniset karhut oikkuilevat. Tai oikeastaan toinen ainoastaan: piti jättää liimapuristukseen irtoava pohjamuovi ja ottaa hangen hangattavaksi neljänsadan euron itse itsensä voitelevat voitelemattomat sukset.

Täällä itäisellä maalla tuota lumenkehnoa vielä niin turkasen vähäisesti että metsäteillä hiihdättää, rantatietä saaresta saareen päähän puomille. Auramiehen linko muutaman kiven heittää näkyviin, ja siitäkös itku kalliiden suksien tärveltymisestä.

Mutta niin vaan täyttyi, kun viisipuoli kilometriä hiihti yhteen suuntaan ja tullessa kiepautti korkean mäen taakse ja lasketteli saman takaisin, tusina kilometrejä lakkariin ja samalla ylittyi kahdensadan etappi kilsoissa eli samalla siis euroissa. Sehän on euro per kilsa, you know.

Lauantaipuhteeksi ihan nokko. Sitten muuta kuin odottamaan ase-Kaisaa telkkuun rinkiä kiertämään ja jännittämään: hutiko tulee vai osuma.

Sen verran Lehtosta toki ettei ihan dilliksi luultaisi, tietämättään muuttuisi.
la  -7  12/209 km/€ 

Pörssihaukkana

Pössihaukkana pörssissä kiinni. Vuoden viimeinen päivä tehdä kauppaa eli kuittailla vanhojen aikojen tappioita. 2009 tehdyt tappiot ovat korvattavissa tämän vuoden mahdollisilla voitoilla.
HUOM! mahdollisilla.

On siinä pörssihaukoilla kiirusta - pikkubjörneillä jernimistä!

pe ulkosauna -1  12/197


perjantai 28. joulukuuta 2012

Ennen vanhaan ei suihkuteltu

Vaikka koko päivä olisi mäkeä ylösalas kavuttu ja lasketeltu, hikisinä möyritty; tultiin sisälle, ei vaihdettu kuivempia vaatteita, syötiin ja kellahdettiin yöpuku päällä illankamussa nukkumaan. Ja huomenna möyrittiin taas uudelleen.
Eikä mistään kissankarvasta allergiaa saatu, tai hevosen kikkaroista.

Lauantaisin lämmittivät ulkosaunan, silloin pestiin itkun kanssa tukka ja itkutta muut paikat, vedettiin yöpuku päälle ja jätettiin likaiset alusvaatteet äidin pulsaattoripesuun saunan pukuhuoneeseen.

Nyt joka päivä jokaisen lenkin jälkeen pestä hinkataan vanhaa nahkaa niin että hyvä jottei kuiva nahka puhkea. Saunotaankin lähes joka kerta.

Siinä on hygienia huipussaan kun suihkussa vedellä lotraa ja saiputta joka koloon tellää.

Aivan oudolta tuntuu jos lenkin päälle ei saunaansuihkuun kiiruhda, jos joku este sen estää: vesikatko tai jokin.

Ei voi oikein kuvitellakaan että lenkin jälkeen vain kuivaisi pyyhkeellä itsensä, vähän kasvoja hölväisi lavuaarissa, kainaloita kastelisi.
Vaan tänään kuvittelin - ja toteutin!

Ja kas - toimi!

Eikä siitä mitään hajuvanaa jää jos minne kulkeekin, olokin on ihan rexonanraikas.

to tapaninpäivän jälkeen  -8  9/185 km+€

torstai 27. joulukuuta 2012

Vatsa sisään ja täysin rinnoin

hiihtourakan kimppuun, sano!

Tulikin paistettua se liikkiö! Helpompi olisi ollut sitäkin kantaa käsissään kuin mahassaan. Ja helpompi olisi ainakin hiihdellä hankia hiljokseen jos koko köntän olisi jättänyt kaupan tiskille.

Vaan ei kun ei, ei viimekään vuonna eikä toissakaan eikä ensi ...

Näillä mennään.
- Teen parhaani ja katsomme sitten mihin se riittää, vastaan mahdolliseen kysymykseen laimeasti.
Yhtä löperösti kuin Marjo Matikainen aikoinaan.

Tänään tuli pitkästä aikaa kasi lisää tapanin auringossa ja pakkasessa. Eli koossa 176 €. Tonnista puuttuu siis enää vaivaiset 824 km.

Puolenpäivän ulkosauna maistui.
ke tapani   -16C  8/176

tiistai 25. joulukuuta 2012

Jouluaamua

Ulkona vielä hämärää aamunkutjua. Kello puolta yhdeksää läppää.

Siis: Ihanko oikeasti tämä aamu on SE aamu, se jolloin Jeesus syntyi!
Ilmankos on niin rauhallista.

Vaimon paikalla nukkuu kissa ja kehrää, vaimo on lähtenyt kirkkoon, joulukirkkoon. Lempi näki ikkunan läpi eilen aaton pimeydessä ketun, joka  kuusiaidan viertä jolkotteli, painui litteäksi, se pelkäsi., meidän Lempi.

Me pojat, leikattu Lempi ja minä, kuuntelemme Jussi Björlingin O helga nattia, jonka Äijä on kaivellut tänne.
Oikein selkäpiitä viiltelee; kunhan ei seassa ketunpelkoakin, hyppysellisen verran.

Auvoisaa on olo, on.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Kinkunhaku

Kuusenhaun jälkeen vuorossa viljapossu. Haettava sekin, koska ei meillä enää viiteenkymmeneen vuoteen ole omaa sikaa viljelty, tahi kasvatettu. Ihan kaupungista asti aina noudetaan.

Vaikka muistan sen ajan kun navetassa sika röhki, isot korvat maata viilti. Jossain siellä kanojen alla patukkahännän, Tutun, takana omassa karsinassaan. Sitten tuli Reino ja lasautti sillä aikaa kun me nassikat olimme hakemassa saparoveistä naapurin Artulta, joka nauraa hirnahti jotta vai saparoveistä!.

Kymmenen kiloa sitä onnea on nyt pussissa vartoomassa viileässä potka paljaana hopeakääreeseen kätkemistä, halkouuniin joutumista. Toivottavasti se ei enää maistu kalalle kuten kalarehuilla syötetyt siat vuosikymmen sitten tai ettei se tuoksu kypsänä sonnalle kuten solokkusankosta syötetyt siat joskus.
Maistuisi viljapossulle, luomullisesti kasvaneelle. Vaikka mene näitäkään nyt tietämään tai uskomaan - jottei vaan olisi kasvatettu kuin oopperalaulajan luomumaatilavilja: Meni kaveri Martin luo kylään. käytiin navetan ylisillä, missä heti oven pielessä apulantasäkkejä pino. - Mitäs mitäs? kysyi vieras. - No ei kai se muuten kasvais! jyrisi itsestäänselvyytenä matala basso.

Laitetaan kinkku aattona uuniin, kunhan ensin leivinuuni koivuilla tuliseksi lämmitetään, sittenpä tuon kypsänä maistaa.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Kuusenhaku

Vuoden työt alkavat olla pulkassaan. Viimeinenkin työ tehty on ma pääsin voitt....

Pakkasta kerrankin kunnolla kuusenhakureissulle: rapiat 23 celsiusta näyttää digitaali ja sota-ajan vähähopeinen, tuo hävytön, 26, riippuen miltä korkeudelta pula-ajan mittaria tsiigailee; vissiin niillä oli silloin ollut pakkasmittaritehtaissa pula Hegestä ja olivat lirauttaneet näyttötolppaan turhan naftisti ehtaa ainetta.

Metsään mentiin sota-ajan mittarin mukaan, koska niin saatiin kuusenhaku joulummaksi.
Karvareuhkat ja sarkatakit niskaan ja ei kun kahluulle. Siellä metsässä jotenkin tuntui kaarisaha olalla, että se olisikin ollut pyssy ja kohta piippalakkeja vyöryisi puiden takaa ja pääsisi lasettelemaan ihan sitä tehden.

No ei vainkaan, ehkä nykyajan lapsista saattaisi tuoltakin tuntua.

Meistä ei. Meissä kaikui reipas joululaulu, se jossa lauletaan että joulukuusen kuusen hankintaan ...

Helposti löytyi tämänvuotinen, turhankin helposti. Ajoimme pitkin rantatietä, jonka vieressä sähkölinja kulkee ylväänä ja kaikenhuomion vievänä. Ja kohta laavun jälkeen roikkui näreen oksalla pala vihreätä nauhaa, aivan kuten lankomies oli sanonut.

Se kuusi oli meidän. Niskat nurin ja kyytiin,  takakonttiin retkottamaan.

Varmasti siitä kaunis kuusi saadaan, kunhan sulatellaan ja koristellaan kinkkua paistellessa - sitten aattona.

perjantai 21. joulukuuta 2012

KalPa - SaiPa

PA/PA. Kalevan ja Saimaan Pallo vastakkain Urholla. Kaksi kunnon suomalaista nimeä kerrankin urheiluseuran nimenä.

Ei aina noita helsinkiläisä tai lännen joukkueita, kerrankin telkussa kaksi sisäsuomalaista, jopa itäsuomalaista. KaPAsetkin Joensuusta alunperin. Samin poika Kasperi,16, pelaa ekaotteluaan liigassa, isä rampana jännittää sivusta. Siinä muuten suu kävi Mehtimäellä  yhtämittaa, kun ukki-Hannu johdatteli aikoinaan Jokipoikia mestaruussarjan saloihin vasta avatussa jäähallissa. Ukilla oli kaulasuojana mustan poolopaidan kääröllä oleva kaulus.

Ei Kasperi maalia tee, eikä tarvitsekaan, vielä, vaikka voittolaukaukauskisassa pääsee yllättäen kokeilemaan.

Lalli ei enää pelaa SaiPassa, HIFKissä puolusti aikoinaan ja kävi Mehtimäen pakkasissa jäykistelemässä: ei takuulla olisi Partinen saanut taivutettua ruhoaan polvet suorina niin että sormenpäät olisivat jäätä koskettaneet. Tosin vastustajan milloin mikäkin osa kosketti kun Lalli tavoille koulutti.

Kuopion porukassa pelaa ainoastaan yksi ulkomaalainen, Mashur, Lappeenranna sakissa on useita, mutta myös monta aitolappeenrantalaista.Ylen suomalaisia joukkueita kumpikin, silti. Ei niin kuin koripallo-Katajassa, jossa ei hajuakaan itäsuomalaisuudesta, hyvä jos suomalaisuudesta; se sakki saisi pelata vaikka Pietarissa tai Tukholmassa ja yhtä täydestä menisi.

Mutta siis: sykähdyttävää katseltavaa ja jännittävääkin - 5 min ennen loppua tilanne 2 - 4.
Sanon vaimolle etten löisi rahojani vielä SaiPan voitolle.
Niinhän käy: Kolehmainen 3-4. Sakari Salminen 20 sekuntia ennen loppua 4-4. Rankuissa monen laukojan jälkeen: Miettinen 5-4!
Pinna Lappeenrantaan, kaksi Kuopioon. Sarjataulukossa SaiPa toisena ja KalPa kolmantena.

Maalikooste
Sarjataulukko
to -16  12/168 km/€


torstai 20. joulukuuta 2012

Kartoimme Helsinkiä kilvan



Kävi kaveri lapsuudesta, ikuinen ystävä, koulukaveri koko koulunkäynnin ajan. Viimeksi tapasimme ylioppilaskesänä ja siitä on aikaa 'bostonin verran', lipo neljäkymmentä vuotta!
Urat on takana ja muisteltavaa vähintään Päätalon verran.

Kahdessa tunnissa ei kummemmin edetty, sen verran sentään, että muístatkos kun kumpikaan ei halunnut Helsinkiin mennä sen takia kun kaikki sinne halusivat mennä, maaltamuutto kiivaimmillaan. Met emme halunneet edes käydä!

Pistettiin kilpa pystyyn: kumpi myöhemmin?

28 vuotta, pari viikko vaille kulahti minulla, Rekolla pari viikkoa yli 28 vuoden. Reko voitti, Nyt saimme kilvan tuloksen ratkaistuksi ja tietoon. Tiukalle meni. Itse kartoin pääkaupunkia niin että muiden Pohjoismaiden pääkaupungit kolusin, Tukholman ensin ja sitten Kööpenhaminan ja Oslon. Islannin Reykjavik taitaa tulla nyt vasta ensi keväänä.
Reko oli vältellyt nekin ihmispesät.
Sitten joutui pakon sanelemana pistäytymään Helsigissä kun graduaan varten piti haastatteleman muuatta arkkitehtia.

Harmi ettei haastatellut kuukautta aikaisemmin, nyt vei tietämättämme voiton.

Peilihäät-kakusta palan tarjosin voittajalle.

ke -19 C  komea oranssiaurinko taivaanrannassa, puolikuu liki lakea  12/156 km/€

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Hääpäivien nimet ja nimitykset

hääpuheineen

Yhteinen elomme tää tänään vuosiltaan nro 28, aika risuaitaa roomalaisittain XXVIII.
Mutta mikä on homman eli päivänn nimi?
   Luntataas: Häiden vuosipäivät Suomessa
1 vuosi — paperihäät (myös pumpulihäät)
2 vuotta — pumpulihäät (myös paperihäät)
3 vuotta — nahkahäät
4 vuotta — keramiikkahäät (myös kukka- tai hedelmähäät)
5 vuotta — puuhäät
6 vuotta — sokerihäät (myös rautahäät)
7 vuotta — villahäät (myös kuparihäät)
7½ vuotta — messinkihäät
8 vuotta — pronssihäät (myös kumihäät)
9 vuotta — pellavahäät (myös paju-, savi-, kromi- tai keramiikkahäät)
10 vuotta — tinahäät (myös posliinihäät)
11 vuotta — teräshäät
12 vuotta — silkkihäät
12½ vuotta — kuparihäät (myös nikkelihäät)
13 vuotta — pitsihäät
14 vuotta — norsunluuhäät
15 vuotta — kristallihäät
..20 vuotta — posliinihäät (myös pronssihäät)
25 vuotta — hopeahäät
30 vuotta — helmihäät (myös norsunluuhäät)
 

35 vuotta — korallihäät (myös jadehäät)  40 vuotta — rubiinihäät
45 vuotta — safiirihäät        50 vuotta — kultahäät
55 vuotta — smaragdihäät   60 vuotta — timanttihäät
65 vuotta — kruununtimanttihäät (myös kruununjalokivi- tai rautahäät)
70 vuotta — rautahäät (myös puuhäät)
75 vuotta — timanttihäät (myös rauta-, pelti-, malmi- tai briljanttihäät)
80 vuotta — platinahäät (myös briljanttihäät)
MITÄ? KUMMAA!  Ei kukaan keksinyt, kenelläkään välähtänyt nimetä kahdenkympin jälkeen ykkösvuosia!
Ei hätää: tässähän näitä - häitä:
21 vuotta - venttihäät
22 vuotta - suksihäät
23 vuotta - sauvahäät
24 vuotta - sompahäät
25 vuotta - HOPEA 
26 vuotta - sormihäät
27 vuotta - koukkuhäät
28 vuotta - peilihäät
29 vuotta - ryppyhäät
30 vuotta - HELMI
                               jatk. myöh. (keinutuolihäillä sun muilla)
 
Enää vuosi ryppyhäihin!
Nähdään!

ps
tässä tarjolla yhenlainen

ke  -18C  aurinko!  12/156 km/€

 

tiistai 18. joulukuuta 2012

Maajussit ja Vain elämää

Vähitellen on aika tehdä tiliä vuoden 2012 saldosta elämän eri alueilta.
TV-viihde tänään.

BB jäi tältä vuodelta suurinpiirtein sivuun: aika paksua menoa, jossa katsojalle jäi pelkkä katsojan osa. Ei riitä!

Hintsasen tunku loppulauluihin vei terän Tartu mikkiin -ohjelmalta: Sami on kaljuineen kuin rääkyvä pikkuvauva tai pikemminkin pikkuhäirikkö luokkahuoneessa, jolle opettaja tuon tuostakin joutuu latelemaan pikku-uhkauksia.
Uutisvuodossahan se varsinainen vaavi on: voi sitä Jarin pärstän omahyväisyyttä! Yök. Jää väliin jo senkin takia kun Saanila ei kunnolla mahdu ruutuun, kuten Kajavan mukaan ei aikoinaan Tapani Kansakaan.

Kyllä siinä niin kävi että viihdeohjelmien oman Jemma-pystini vie Vain elämää -ohjelma neloselta.

Kukaan ohjelman artisteista ei inhottanut, päinvastoin oppi sietämään Neumannia ja Sillanpäätä; Siltsuhan oli suorastaan hurmaavan hauska, niin rento; ja se nyt on yksi ja sama onko homo vai hetero - se nyt mikään ihmisen mitta ole.
Cheekistä en ollut kuullutkaan; nyt jäi se käytettyyn makuupussiin menemisen kammo miehestä mieleen.
Jonne Aaronin persoonasta olen pitänyt aina, vaikken sen levytyksistä.
Erin oli ihanan itkuinen tytöntyllerö ainaisissa makeissa valkoisissa kumppareissaan.
Kaija Koon kopeuskin välillä murtui.
Äidillistä Katri Helenaa ei kukaan ikinä voita!

Kaikkien artistien eläytyminen, tilanteisiin antautuminen - oli se aitoa ja ainakin inhimillistä. Tavan tallaajia, laulamisessa tosin taitavampia.

Maajussille morsian konsepti, hienosti sanottuna, nappaa toisen sijan omassa Jemma-kilpailussani. Vaikka niin kepulainen ohjelma onkin. :)


Kolmatta sijaa en jaa kenellekään tässä vaiheessa vielä.

ma  -9C +tuulta viiden asteen verran Hyytsaari-tiehiihtoa yhä
koska maastossa lumesta kapelo
  12/144 km/e

maanantai 17. joulukuuta 2012

Jouluruokaa tarjoo ABC:n väki

Tänään piti hiihtää tavallista aikaisemmin, jo ennen puolta päivää, koska kolmeen mennessä oli käytävä appamassa kystä kyllin. On se vaan merkillistä ettei sitä ikinä eikä kuuna kullan valakiana opi ihmisten tavoille ruokailuasioissa. Eli nauttimaan ruokapöydän tunnelmasta.

Ei. Edelleen olen sitä mieltä että ruokailu on tankin täyttämistä, jotta taas jaksaisi potkiutua pätkän eteenpäin. Ajat, niin kuin autosi, itsesi ruoka-astioiden viereen, ja alat mättää, kun tankki on täynnä ja alkaa läikkyä yli, lopetat. Pyyhit roiskeet ja jatkat matkaa.

Niin siinä aina käy vaikka kuinka pyhästi päättäisi pitkittää.

Nyt tosin, aivan muista syistä, kävi toisin, ja ruokailu loksautti suun auki pitemmäksi aikaa.
Pöytään tuli tuttu, vaikka naapuripitäjässä oltiinkin, paikkakuntalaisia, ja kertoi suruviestin.

Vanha kauppiaspariskunta oli ajanut mutkikkaalla tiellä kolarin. Auto oli alkanut heittelehtiä, vastaan tuli pakettiauto. Jälki oli rumaa, lopullista.

Kuolemat joulun alla, syntymäjuhlan edessä. Odottamatta.

Ja samaan syssyyn istuutui pöytään toinenkin mies, puolituttu lehtimies.


     "Teidän pitäjäläinen, meidän entinen toimittajamme, menehtyi nopeaan tautiin. Tiedättekö? 
     "Ei olla kuultu."
     "Sen poliisin vaimo."
     "Tunsimme toki."

Johan nyt! Joulun alla ilouutisten sijaan suru-uutisia niin paljon että ruoka jäähtyy. Ruoka-aika venyy.
Mutta kaukana nautinnosta tämmöinen.

su  -7 C  tuuli melko ärhäkkänä 12/132 km/€

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Muutto pienempään

Koko lauantainen päivä siinä meni kun poika muutti asuntoa. Pakettiauto liikkui tiiviisti kaupungin toiselta laidalta toiselle sillan yli. Pesukonetta sänkyä pöytää jakkaraa lakanaa pyyheliinaa tietokonetta kravattia ...
Paniikinpoikastakin seassa: mahtuvatkohan pienempään.
Onneksi sää suosi, sateli lunta vain nimeksi, pakkastatakin kohtuulliset kymmenen. Tuuli tosin tuimasti tuhahteli, kävi luihin ja ytimiin kun sisävaatteissa ulkokautta tavaraa sisätiloihin hilattiin. Sisällä tuli hiki ja ulkona vilu.
 - Flunssaa tietää!
Tiedettiin. Ja ennusteltiin.
Näkeepähän.

Vaan se armoton pulma: sopiikohan kaikki kama, kun sentään pienempään päin?

Sekin ratkesi iltapäivän mittaan kun tuli jo pimeämpää jolloin entinen kämppä oli tyhjä ja uusi täysi.

Sopi.

Ja miksei olisi sopinut, kun muutettiin yhdeksänkymmentäkaksineliöisestä yhdeksänkymmenneliöiseen!
la -10 C

lauantai 15. joulukuuta 2012

eResepti

Metohexalit tekevät loppuaan. Purkki helisee siihen malliin: ei enää kumeasti hölsky vaan heleästi kilahtelee. Riittää pitkään kun omatoimisesti olen vähentänyt lääkitystä eli puolittanut määrän: puolikas tabletista per päivä.
Niin ei väsymys käy käpälään niin helposti. Ja sydän silti malttaa pysyä aisoissa hyppäämättä villiin bumtsibum-menoon.

On aika reseptin uusinnan, pitkästä aikaa.
 - Se on eReseptin paikka.
Niin sanoo nainen terveyskeskuksen lasiluukun takaa, ystävälliseseti.

Tutuksi tunnistaudumme kohta: hän on se syvästi arvostamani alaiseni muinaisesta työpaikastani, se jolle olin lainannut, yhäkin palauttamattoman, Linkolan soutaja -kirjan, koska hän itse oli ollut näissä ekoyhteisöissä asukkaana jossain elämänsä vaiheessa.

Ilmankos hän "Pitääkö näyttää henkkarit?"-kysymykseen oli naurahtanut jotenkin että 'höh!'.
Mistäs minä olisin arvannut että terveyskeskuksen lasiluukun takaa löytyy koulunkäyntiavustaja!

Paneudumme asiaan ja pian olin luovuttanut kaiken tietoni itsestäni ja antanut luvan: - Toki, toki. Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä, PKSSK, saa potilasrekisteritietojani vapaasti käyttää. Mitäs salaamista muka näissä.
Vielä lisään, edelleen alleviivaten, luukun taakse:
- Kun heittää niin heittää.
Niin sovimme sen eResepti-sopimuksemme lisäksi. Ja lisäksi vielä varaamme ajan alkuvuoden puolelle laboratorioon sekä lääkärille, sen jälkeen kun olin lisännyt että 'tässä ijässä sitä saattaa kaikenmaailman ylä- sekä alapäänvaivoja jo ilmetä'.

PSA-koe ja eturauhanen, näpyttelee ystävällinen ystäväni varauslistaan oma-aloitteisesti.
 - Tulet sitten tammikuussa.
Nyökkään. Ja lisään: - Saat sen Linkolan soutajan joulahjaksi.

Kotona luen saamistani brosyyreistä että nyökkääminen on kova sana, yhtä arvokas ilmaisu kuin sanominen hoitosuhteessa: "Potilas antaa kirjallisesti tai suullisesti suostumuksensa tietojen luovuttamiseen. Hän voi ilmaista hoitotilanteessa suostumuksen myös jollain muulla tavalla,  esimerkiksi päännyökkäyksellä."

Luen myös että eReseptiään ja muita sairaskertomuksiaan voi tarkastella omilla pankkitunnuksillaan osoitteessa  www.kanta.fi.
pe 14.12. -7C  12/120 km/€


perjantai 14. joulukuuta 2012

Suksen voiteluohje

Hiihtäminen on kivaa, mutta paljon hitaampaa kuin nuorena, jolloin se ei kivaa ollutkaan. Jos joku väittää ettei hiihdä sen takia koska lipsuu, niin valehtelee. Ostaa voitelemattomat sukset niin ei lipsu. Jos sitten valittaa ettei ole rahaa ostaa. Huono syy sekin.

Omat sukseni, paitsi että varastossa on myös nuo kalliit voitelemattomat, ostin kahdella eurolla kirppikseltä. Peruskarhukamaa, joihin itse - kamalaa! - pitää laittaa pidot jotta pidot paranevat.

Nyt joku jo väittää ettei voi hiihtää kun ei osaa voidella. Väärä valitus ja puolustus jälleen.
Kaikki osaavat voidella jos eivät kuuntele asiantuntijoiden neuvoja.

Asiantuntijathan ovat niitä hiihtoniiloja ja -siirejä joille ei tavallinen meno kelpaa, vaan pitää olla vehkeet ja vermeet vimpan päälle, jotta voi näyttävästi ohitelle, tiedättehän nämä kilpahenkiset testivoittajatyypit autourheilusta?

EI ei ei!

PITOON PURKKI -sääntö astuu voimaan: ostat sen, siis purkin, mieluimmin porkkanan värisen, mikä tahansa muukin purkkivoide käy.
Saippuanmallisiin voiteisiin älä koske, ne ovat luistovoiteita. Niitä ei tarvita. Sukset luistavat aina.

Et tarvitse mitään muuta, et harjaa, et raappaa, et tasoitinta, et korkkia - tarvitset vain purkin.
Ja sitten se yksinkertainen varma pitovoiteluohje:

Suksen keskikohdalle monon alueelle tökit ja töhrit sitä pitovoidetta sikinsokin. Ei muuta. Ei mitään tasoituksia. Ei kulu kuin muutama sekunti ja sukset ovat hiihtovalmiit.


Sen kuin hyppäät päälle ja alat luikutella vanhalla tyylillä, siis.

Muuten =
Se on täytetty: murtui ensimmäinen kahden nollan kuparinen -100 km/€. Tarkemmin: 108 kilsaa murtsikkaa takana - alle 900 enää edessä!
to 13.12.  -7C  12 /108 km/€

torstai 13. joulukuuta 2012

Vasta syntynyt makaapi

Kävimme seimen äärellä. Vaikka tietäjiä emme olekaan. Mutta itäisiltä mailta kuitenkin. Suomen.
Eikä seimessä maannut poikalapsi. Vaan prinsessa. Muutaman viikon ikäinen. Tohisi ja tuhisi tyytyväisyyttään. Ei ollut vilu. Ei nälkä. Eikä jano.
Yltäkylläinen oli. Kaltaisemme.
Ei sotia ympärillä, ilmakin kirkas ja kuulas, maa valkoinen. Tähdet taivaalla.

Mikäpä ei ole nykyihmisenä ollessa! Tietä taivaltaa. Täällä Pohjolan perukoilla.

Silti kun koppaa katselee, kätösiä ihaillen ihmettelee, pientä viatonta silmittelee, pukkaa mieleen monet tuulet ja tuiskut.
ke 12.12.-12!  -2C

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Just just ehtii nousta

Nautittavia päiviä nämä valottomat päivät. Aamukuudelta alat lukea kirjoja joita aina olet halunnut lukea. Seitsemältä nautit kahvin personkuppeineen ja ihailet takassa hulmahtelevaa tulta, pihavalon näyttämää lumivaippaista kuusiaitaa.
Kahdeksalta jatkat toisella kirjalla, Lehtosella. Ja ihmettelet syvää alakuloa johon Joel on itsensä ajanut, kai lukemalla liikaa; de Vigny kysyykin: "Huomaatteko, kirjailijat, kirjallisuuden tarpeettomuuden?"
Yhdeksältä pudistelet päätäsi ja luovut tältä aamulta Henkien taistelusta ja asetat Päätalon päälle, otat seuraavan, Haahtelan, Joel muuten sekin, vaan kun silmiä painaa ja kivistää, on aika ottaa nokoset.
Kymmeneltä käännät kylkeäsi ja yhdeltätoista on aika välikahvien.
   - Jopa on kaunista kartanolla! huudahdat ja ehdotat josko tänään jo ennen puolta päivää päivän urkko suoritettaisiin.
 - Ei oo kaverista kiinni! saat reippaan vastauksen.

Valoisaakin on, niin mikä ettei vaahtoavan kermaiseen kumpumaastoon painaltaa. Rantateille ja risukoihin. Kuusikon sisässä sammalet pilkistävät vielä, mutta hyvin niidenkin päällä suksi luistaa.

Tulee yksi ja yhä matka jatkuu, on niin puhdistavaa.

Kahden kiepettä: kopistelemme suksia jaloista pihamaalla, venyttelemme, otamme postin laatikosta.
Saunomme, aterioimme. Ja kas, kolme jo.

Pian neljä ja ulkona sysipimeää.

On iltapäivälevon aika. Järvi K. A. käteen ja piankos putoaa K. A. käsistä ja uni voitelee miehen.
Viittä lyö, vaan lyököön - niin kauniita näyttää, ilmaista kuvaa palmupuiden humiaa, meren kuohua ...

Kuudelta on kahvi tulella ja uutisten aika; ainoa hetki päivästä kun paha maailma meinaa silmille hyppiä, hyökätä huoneisiin. Helppo säätää säätimelle syyrialaiset Aasiaansa, hallituksen veronkiristykset, opposition kinaamiset kuulumattomiin. Kataistelkoot rauhassa, sinnehän ovat pyrkineet!

Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän historiaa, kylähistoriaa: hauskempia muistelmia siihen aikaan kun esi-isät lampun ostivat ja asiat reilaan saattoivat.

Ulkona on umpipimeää, lumivaipan alle koko maailma kätkeytynyt. Uneen aika vaipunut.
Uneen aika vaipua, että taas aamulla viiden jälkeen tulisi kuusi ja pääsisi päivää kiertämään.

ti 11.12.  -4  12/96 km/e

tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulukortteja tiu

On otettu viimevuotinen joulukorttinivaska esille sohvan toiselle puolelle ja toisella puolella kiiltelee uusien korttien nippu. Polvella kirjoitusalustana makaa maailman kartta; toinen puristaa kynää kädessä, toinen puhelinmuistiota selaa.

- Tuo viedään suoraan laatikkoon.
- Ja tää.
- Tuokin.
- Annas Ainin osoite.

Loput kirjoitamme. Eskolle pannaan enkelin kuva ja veljelle tallin. Eno-Lauri saa Marian, Eero-serkku Jeesus-lapsen, entiselle enkunopelle koulun jäämistöstä jäänyt kaksiosainen, nostalgisin ...

- Yksi merkki jäi.
- Pistä jemmaan, kuitenkin tulee vielä joltain jolle ei lähetetty.
- Laskes.
- Kakskytä.
- Sehän tekee tiun.
- Tiu niinkun tiuku!
- Sopii jouluun.

Runsaan tunnin jälkeen urakka on ohi.
Man-saarten kortti on lähetetty jo ajat ammoin, Piiterille ja Paulinille.

- No ei se nyt niin työlästä ollut.
- Aivanhan  tässä punastuu! Pehmenee, jopa ajattelee vastaanottajaa.
- Ja etupuolen kuvatkin katsoo!



Joulupostimerkki 2012 - Joulukuusi

10.12.  -6  12/84 km/e

maanantai 10. joulukuuta 2012

Yhdistyksen pikkujoulu

Kassu Halosen ja Vexi Salmen Sydämeeni joulun teen tahtoo koputella jo eka paikkaa sydämessäni ja ohittaa Heinillä härkien kaukalon ja Varpusen jouluyönä.
Että osaavat ne nykyisetkin jotain!

- Junnu Vainio ei tainnut yhtään joululaulua tehä? kysyy puheenjohtajan puuropöydän takaa joku.
- Eipä tainnu.
- Ei tule mieleen.
- Juice Leskinen teki sen Sian.
- Sen lapset lauloivat aika ovelasti eilisissä myyjäisissä.

- Hmm ... eiköhän mennä asiaan, hymähtää puheenjohtaja, - niin saahaan nää ikävämmät asiat alta pois.

Mennään.

Potkurilla tänne tultiin. Alamäessä vieritti hyvästi, tasaisella tulo oli vähän nihkeämpää.
Ennen kokousta Eila oli ajanut ohitsemme ja sanonut ukolleen että 'onpa soma katella kun nuoret laskettelevat mäkeä alas, toinen kyyvvissa istuu ja toinen potkii'.

Hämmästyivät sitten kun näkivät etteivät ikämääritelmät ihan kohilleen sattuneet.

- Käyvvään ensin läpi ensi vuoden toimintakertomus, jos teille sopii, niin mie johan puhetta ja hoitelen nää rutiinilla syrjään, päästään puurolle ja laulamaan. Aateltiin jotta diabeteksestä taikka muistisairauksista pyydettäisiin luennoimaan joku asiantuntija ja delegoitaisiin eli jaettaisiin näitä tehtäviä hallituksen jäsenille tasapuolisesti...

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Päätalon kimpussa jos latusellakin

Juice Leskinen luki Päätalonsa tarkkaan: viimeisellä kerralla takaapäin aloittaen.
Kalle on kuin tervaa, johon jää ikuisesti kiinni. Sanoihin ja työhön. Hitto että on mukava kunnolla puurtaa.
Näkee työnsä tuloksen: pöllipinon, kivitalon, kirjan.

Joulukalenteria kokoilen tuolle toiselle, virallisemmalle puolelle: Iijoki-sarja on oikeastaan 25-osainen - Pölhökantohan on vain lukijoiden toivoma lisäys -  eli just päivien määrä passeli, kun kirja on päivä.
Tänään on kahdeksas Kalle-luukku - Miinoitettu rauha 1978.  Ja päivän sana kuuluu: Mikä on huokausten komero?

Oma hiihtourkkoni jatkuu. Tänään tuli parintunnin vaellus hupasessa lumessa pitkin kuusikkokankaita, kartta näytti vaivaiset yhdeksän kilometriä; tuntuipa että reilusti toistakymmentä olisimme vaeltaneet vienossa lumisateessa.
Tänään emme syöneet kesken matkaa torttua kuten eilen jolloin tökkäydyimme alkumatkasta kahvilla ikuisen perusystävän luona.

la 8.12.  -5  9/72 km/€

lauantai 8. joulukuuta 2012

Hiihtourakka alkutekijöissä

Nyt vasta sitä lunta alkaa olla sen verran että päästään asiaan eli tavoittelemaan hiihtotonnia.
Huhtikuun hangilta viimeistään pitäisi repäistä tonni täyteen eli tuhat kilometriä hiihtoa, joka sen tuhat euroa tuottaisi matkakassaan.

Nythän on niin että jokainen hiihdetty kilometri on samalla euro.
Tänään kiertelimme pitkin risukoita, järven rantoja ja metsiä 8 km,
mikä tiesi tilisiirtoa hiihtotilille 8 €.

Lunta, semmoista kevyttä hentoa ja pois puhallettavaa, on maassa kymmenkunta senttiä. Rantatietä hiihtäessä, eka mäkeä laskiessa saa olla varovainen, ettei karahda kiveen, kaadu ja katkaise rajojaan.

Paremmin sukset luistavat metsissä vaikka lumesta vielä nuusa onkin.
Nyt hiihtokilsojenmäärä on 63, viime vuoden joulukuun lopussa luku näytti viittäviittä, joten edellä aikaa tässä ollaan! Viime vuonna keväthankien ansiosta loppulukemaksi kertyi peräti 1173 km; silloin en vielä euroja älynnyt lunnaiksi siirtää.

pe 7.12.  -7  8/63 hiihdot

perjantai 7. joulukuuta 2012

Syntymäpäivillä II

Suomi-neito, 95 vuotta tyttärellä ikää. Nuoreksi tuntee itsensä.

Eilen juhlimme kirvesmies-Vekeä, joka jo 80, ihan arkisissa ketineissä, tänään juhlivat arvokkaammat, nuo toiset, enemmän suomalaiset hienoimmissa piireissä Niinistön kutsuilla saulien saleissa kalleimmissa käädyissä ja kamppeissa; aivan ovat muutamat ulkomailta kilunsa kalunsa hommanneet.

Ministeri Arhinmäkikin jo paikalla, vaikka päivällä oli estynyt Hurstin köyhäin, työttömäin itsenäisyysjuhliin osallistumasta sairauteen vedoten.

Siinäpä valituksen korkeaa veisua kyllin! Kun kansalta kysyy.

Itse tässä entiijjaa pelaan ja mietiskelen, ettei se nyt ihan noinkaan taida mennä, vaikka Päätalon kirjasta luenkin kohtaa jossa Kassua 'uusi isä' Jakki opastaa, jotta hittoako sinä siellä suojeluskunnissa sun muissa isänmaallisissa puljuissa tekisit: - Sulla mitään isänmaata ole, tekomaasi se on.

Kuulemma Jakin mielestä se ja sama ja ykshailee, minkä valtakunnan alla ryhjää reppuaan liikuttelisi.

Siinäpä sitä toista laitaa.
itsenäisyyspäivä to 6.12.  -14C  8/55 km/€

torstai 6. joulukuuta 2012

Syntymäpäivillä

80 vuotta täytti kirvesmiehemme. Enää ei heilu vasara vaikka mies heiluukin. Ei tietenkään päiviään viettänyt, oikein lehdessä kielsi vieton, huomionosoitukset ja muut turhanpäiväiset kotkotukset.

Ei menty. Piti totella. Tai kunnioittaa tahtoa, eli kunnon miestä.

Päätalon syntymäpäivänä 11.11. oli jo täyttänyt, joten nyt ronkenimme jo pistäytyä, jätkäporukalla. Mukana hirvenlihankönttä, kuhafile ja pieni pullo Kiteen Kirkasta, korven kyyneltä, pirun kusta, pontikkaa.

Kertailimme menneitä: miten oli venäytetty selkiä, saatu parrulla päähän, telineiltä pudottu, mutta myös kunnon jälkeä saatu.

Kirvesmiehemme on niitä viimeisiä aitoja hirsirakentajia, jolla on yhteys menneisiin hirrenveistäjiin, niihin jotka käsillään ovat hirsiä muotoilleet ja jotka ovat ne sitten paikalleen asettaneet - käsivoimin jyhkeimmät kurkihirretkin.
Nyt ei enää nousisi, eipä keneltäkään meistä.

Hyvä jos Veikon jalka nousee sen verran maasta että askeleet auton rattiin kuljettavat.

- Vaan otapa Kirkasta aamuin illoin fingerporilainen, niin kyllä nousee, kehotamme poislähtiessämme.
ke 5.12. tuima pakkanen, yöllä -20 C  hiihtoa:7/47 km/€

tiistai 4. joulukuuta 2012

Matkakassa karttuu

Pitkästä aikaa saimme kumpikin 8 € lisää matkakassaan; satoi vihdoin lumen tänne itäiseenkin Suomeen, eikä kaikkea sinne hyvää valuttanut Helsinkiin.
Lumihan tietää rahaa.

Meillä menossa peli jossa jokainen hiihdetty kilsa tuottaa euron. Tilisiirto tämän jälkeen näyttää 40 euroa. 960 euroa olisi tarkoitus enää hiihtää.
Peukalot pystyyn ja huomista odottamaan!
ti 4.12. -9C  40 €
 
ps
Maajussien Pekka teki väärän valinnan eilen: otti määräilevän kopean Sohvin vaikka tarjolla olisi ollut raikas Sinikka!

Housuitta

Pienessä kirkonkylässä ei ole vaatteita myyvää puotia. Isommassa naapurikaupungissa itärajalla on, muttei kokoja muille kuin normaalivartaloisille. Minulla on normaalivartalo, mutta en tarvitse uusia housuja - kaverillani on jäämävartalo, hän tarvitsisi housut, mutta valikoimassa ei ole.

Toppahousuja etsittiin sieltä lähikaupungista neljästä kaupasta, kolmessa oli - normaalivartaloisille, neljäs oli herrainrouvainliike, jossa eivät kai olleet kuulleetkaan että joku toppahousuissa kulkisi! Ravatteja rusetteja suoriahousuja siellä jäivät myymään, kun me vaivihkaa poistuimme liikkeestä.

No onneksi kaverini Kake sai ostetuksi  kaupunkireissulta ylijäämävartalonsa lämmikkeeksi edes, ei! ei! sitä nestettä, fleecekerraston, eiköhän sillä alkutalven viimoista selvinne.

Katotaan sitten joulun jälkeen tammikuun pakkasilla jos päästäisiin käymään isommassa kaupungissa, missä torikaupat ja kaikki, sortimentit suuremmat.



ma 3.12.  -17C  lumi yhä kortilla

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Turborukous

Pienen pientä toivoo, ees toivon kipinää, että huomenna pääsisi murtomaille. Siis hankaamaan lautaa lumeen, murtsikalla etenemään. On se nyt yhtä peetä että tämäkin asia Kehä-ykkösen sisällä paremmin! Siis lumitilanne.

Äsken luonnon polkuja pari tuntia vaellellessamme narisi lumi! anturan alla, semmoinen kevyt hentoinen, pois puhallettava, mutta lumi kumminkin.

Nyt vaan illalla maata pannessa räpylät ristiin ja turborukous taivaan isälle jotta antaa tulla lunta tupaan, amen.

Näin joulun alla saanee vanhakin toivoa, lapselli´sesti oikein kahmalokaupalla.
su 2. 12.  -9C

Helsingissäkin jo hiihtävät

Oma matkakassamme on nolon pieni: vaivaiset 32 € per nenä.
Eli vain 32 kilometriä on täällä päin Suomea pystytty tänä syystalvena hiihtämään, siitäkin aikaa. Laatokan läheisyydestäkö ja sen lämmöstä johtunee, ettei tämä kolkka lunta aikaisin saa; sama pulma ollut monena myöhäsyksynä.
Nytkin muutamia höytyviä ikään kuin lohdutukseksi siirtelee vihainen tuuli paikasta toiseen.

Saa siinä lylyllä sitten lykkiä mieli keväällä koossa täysi tonni!

Helsingissä hiihtää höyryävät harrastelijat täyttä päätä onnellinen hymy kasvoillaan Antti-tuiskun jälkeen. Rukalla ammattilaisten ilmeet ovat vähemmän maireita, siellä painellaan verenmaku suussa kunnian ja maineen perässä.
Ei pääse Jauhojärvi palkintopallille nytkään; hymyilyttää miehen jutut: - Niin pitkää palkintopallia ei oo vielä keksittykään, jotta  s i e  sinne pääsisit kapuamhaan!
Niin oli joku kannustaja joskus hiihtourholle huutanut, Sami itse siitä kertoi.

la 1.12. -11C  puuskatuulessa kymppi metsäpoluilla

lauantai 1. joulukuuta 2012

Raxissa ratkeamassa

Silloin tällöin nälkä puraisee niin on puraistava takaisin.

Lähikaupungissa syövät estottomasti muutamissa paikoissa buffetista jota ennen kutsuttiin Seisovaksi Pöydäksi. Nimitys jäi käytöstä veke siksi koska se sotkettiin intiaanipäälliköihin kuten Istuvaan Härkään, Punasulkaan, Kahteen Koiraan jne.

Saa tunkea ruokaa kurkkuurn niin paljon kuin sielu sietää. Ja ihmisen tuntien sietäähän se aimo annoksia. Pizzaa, chiliwingsiä, prinssinakkeja, lihapullaa lautaset kukkuriksi ja yhä uudelleen ja uudelleen, sekaan cocacolaa niin piankos ollaan vatsat piukeina. Silmät sirhallaan luetaan roikkuvista kattolampuista RAX RAX RAX,  varmistetaan että tiedetään mikä paikka? mikä paikka, jotta osataan toisenkin kerran tänne tulla.

Kaikissa varjostimissa lukee RAX. Ja sitten housun liitingistä kuuluu RAKS, kun aikamme on apetta rintoihin lapettu. Vasta sitten älyämme lopettaa ja poistua paikalta, kunhan jäätelöt vielä on mukeihin punallettu, hillon kera nautittu - ja santsattu, tietenkin.

Vaan moisen reissun jälkeen mahapakolla maatessamme, pikkukuolemaa odotellessamme teemme murtuvan päätöksen että jouluna ei meillä ylisyödä. Päätöstä tehdessämme tiedämme sen murtuvuuden.

pe 30.11. -12C Siperiasta tuuli - ja sen huomaa, EI lunta

perjantai 30. marraskuuta 2012

Rantteella

Kalle Päätalo vietti aikaansa rantteella tuontuostakin, ja se ajanvietto oli kaukana viihteestä. Pakkaspäivinä oli niissä ketineissä olemista halkopinoilla kenkien jäätyessä koipiin kiinni.

Mikäs meikäläisen thinsulateissa! Ja vapaaehtoisena omalla rantteella saunan takana: hakkaa jos huvittaa ja jos palelee niin tulee pois lämpimään.

Harvoin palelee jos vähänkin kirvestä heiluttaa, hiki tuppaa pintaan purskahtamaan; pinotessa on vähän toinen juttu.
Se on tarkkaa puuhaa, se on taidetta.

Pitää tulla kaunista, tasaista jälkeä, enkä ymmärrä kun jotkut suojaavat pinonsa rumilla ruosteisilla kattopelleillä. Kaikki kauneus on tipotiessään: niin suloiset sivut, niin karmeat päälliset.

Omat pinoni alkavat rantteellani olla paketissa neliön muodossa pyramidisokkeloina; jäljellä on enää yhden rankakasan sahaaminen, pilkkominen ja pinoaminen: puolen päivän homma.
to 29.11. -11C puuskatuulta

torstai 29. marraskuuta 2012

Pakastuupi

On aikakin pakkaspojan pohjustaa, tehdä tilaa lumelle. Parempi kunnon talvi kuin yhtä brittiläistä läämä talvea. Miten ne englantilaiset jaksavat sitä sateenvihmaa?

Lumi kun siihen sitten saataisiin kruunaamaan maan!
Sitten ei muuta kuin sukset esille ja jänisjussina mäkeen, metsään ja konnuille!

Vaan eivätpä lupaa tänne, ne säätieteilijät, etelimpään Suomeen lupaavat, Helsinkiin ja silleen. Vähän kuin uhallaan sinne, nehän vihaavat lunta ne stadilaiset, menevät aivan sekaisin lumesta, marista heti alkavat - vaikka ovat suomalaisia!

Miten ne silleen?  ;)
ke 28.11.  -10C

tiistai 27. marraskuuta 2012

Talven valolla on tuhoton kiire

Taitaa valo olla nopeimmillaan näihin aikoihin, sehän vilahtaa vain muutamaksi hetkeksi näkyviin ja  katoaa miltei samointein omille teilleen. Vasta huomenna tulee takaisin ja tekee taas eilisen tempun ja vieläkin nopeammin.
Eikä tässä missään Lapissa asuta. Kun lumikin puuttuu. Ainoa valo lienee päässä. Ja sen valaisuteho on aina ollut vajavainen ja se sen kuin himmenee vuosi vuodelta. Auttaisikohan paljon päristy korvavalo mitä?

Saa olla tosi nopea mikäli joka päivä marraskuussa valolle ennättää.

Tunnolliset työssäkäyjät eivät valoa tavoita, jos eivät unikeotkaan. Aamulla ahkerat menevät seitsemäksi kahdeksaksi töihin ja takaisin kotiin tulevat kahdeksan tunnin jälkeen pilkkopimeässä taikka katulampppujen keinovalossa. On sekin ihmisen elämää! Eivät työviikkoon luonnonvaloa näe.

Epäluonnollista se on.

Nuo unikeot eivät taas ehdi valolle minään päivänä, kun siellä puolenpäivän jälkeen kahden korvissa heräilevät ja vissiin kun ulos ikkunasta vilkaisevat ja hämärän näkevät kellahtavat takaisin vuoteeseensa.
No se on heidän häpeänsä, oma valintansa.

Tai niinhän se on noiden ahkerienkin, siis oma valinta: paree rahaa ja pimeää kuin pelkkää pimeää.

ti 27.11. -2C!! 




Nightwish-Tuomaksen kasvukylä

Havukaisen Pekka soitti kymmenen maissa, että tule kymmenen minuutin päästä kymmenen kilometrin päähän, risteykseen hakemaan uunituoretta kirjaa.

    - En jouvva perile tuomaan kun pitää olla tunnin piästä ratiossa, lisäsi, - tulisit vastaan.

Mitäs vanha vpk-lainen: vuoteesta ylös ja pöksyt jalkaan ja jalka kaasulle. Idästä päin pyyhältää auto kuin tulispää risteykseen, nopeasti kädet ja paketti ojennukseen, ja - sinne män!


Nyt painaa kädessä tämä kunnallisneuvos Pekka Havukaisen runsassivuinen ja -kuvainen kylähistoria Kiteenlahti. Mielenkiintoinen kuin mikä.
Valtakunnallisesti vetävimpänä juttuna tietysti Tuomas Holopaisen kuvaus lapsuuden uskomattoman hienoista ja turvallisista ympyröistä juuri sellaisessa kylässä jollaiseksi maaseudun parhaimmillaan kuvittelemme: mä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan ... Siellä on aarretta ammentaa loppuiäksi taiteen tantereille kuin myös jokapäiväiseen elämään. Tuomakselle se ei ole mikään haavemaa vaan silkkaa todellisuutta, toteutunutta ja toteutuvaa unelmaa.

ma 26.11 3C keskiviikoksi povaavat jo luntakin, viimein!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Avaavat joulua - ilman enkeliä

Vettä sataa, joulu tulla jollottaa. Pukkia ajeluttavat pääkadulla paloauton lavalla. Poliisi auto tekee tietä. Tonttujoukko marssii perässä. Tonttujoukolla on kumpparit jaloissa. Huopatossut kastuisivat läpimäriksi.
Harmaaseen puoleenpäivään syttyvät pääkadulle jouluvalot tuikkimaan. Katoksessa tarjoillaan haaleata glögiä, piparit ovat paksuja.

Muuten yks hauska tähän säähän sopiva juttu kyläkoulun joulujuhlasta: Kaikki viimeisen päälle, paimenet sauvoineen, nuotio, harras tunnelma. Enkelit ilmestyvät; suloisenherttaisia ovat, niin suloisen valkoisia. Kevyesti siihen eteen korokkeelle kulkevat, melkein leijailevat.
Paitsi yksi enkeleistä - tämä lompsii näyttämölle kuraisissa kumisaappaissaan.
su 25.11. 4C

lauantai 24. marraskuuta 2012

Amadeus ei iske

Tangokuningas vuosimallia 2009, kelpoääninen Amadeus Lundberg  piti illalla joulukonsertin Olavinlinnassa.

   - Olkoon suosio suur?

   - Ainoastaan 80 kuulijaa oli ollut paikalla.

Niin kertoi taksimies, joka itsekään ei ollut ollut paikalla.

Olkoon suosio suu-ur, olkoon suosio suur!
la  24.11.2012  4C

Hämeen herruus liipaisimella

Energisiä ovat nuoret miehet, ne jotka eivät sotatantereille asti ole vielä päässeet.
Katse kaukaloon, niin eipä muuta todeta saata!

Kepit pyssyinä kourassa ja kourat nyrkkiin puristettuina, Sven Tuuvan lailla hutkimassa.
Hyväpä siinä sotisovassa on riehaantua.

Olevinaan mustaa lätkää kaikki joukolla jahtaamassa ja jos kuka haltuunsa saa sillä pilkkaan ampuu, mielen päällä koko ajan: "Tulehan ryssä kii' niin täältä pesee!"

Kenttätuomaritkin valmiina siinä ympärillä härräämässä, olevinaan tasapuolisina päätä vadille vaatimassa, kenttäoikeuteen haastamassa.

Hämeen herruudesta kansan silmien alla taistelevat metsouroot Tampereen ja Hämeenlinnan.

24.11. 5C HPK -Tappara, perjantai-illan huumaa, matsi UrhoTV:ssä

perjantai 23. marraskuuta 2012

Tielle kaartuva puu

Sanoi naapurin poikamies, jolla on paljon hoitamatonta metsää, että tuon saisit vielä käydä kaatamassa. Tarkoitti mäen alla retkottavaa leppää, joka oli kaatumassa koska tahansa rantatiellä liikkuvien päälle. Sanoi kun oli linjoille kaadetut puut kaikki jo haloiksi sahattu ja hakattu.

- Tällä viikolla lähtee, lupasin.

Vähän arvelutti että kaatuuko puhelinlinjan päälle, menee sonerat solmuun eikä netti pelaa rannan asukkailla. Vihaisina, äreinä pian ilmestyvät paikalle ja noituvat että hittoako aloit ja oisit ammattimiehen asialle pannut.

Oli se puu ollut kaarellaan tien yllä jo pari talvea, vaan oli niin korkealla ettei liikennettä haitannut.

Aika yllätys odotti kun siihen saha kädessä lampsimme: puu olikin itsestään hävinnyt - juuri nyt ennen sahaamista, vaikka tosiaan monta vuotta oli siinä tien yllä ollut retkallaan.

- Merkillinen juttu!
-Tahdonvoimako lie hävittänyt koko lepän?

Selvisihän se arvoitus kun tarkemmin tutki ja mietti: eilen oli tuullut aika rajusti, lie taipunut tien päällä alemmaksi ja joku traktorimies tyrkännyt puun pitkin pituuttaan ojan taakse. Leppä näet rötkötti oikosenaan näreiden alla maassa juurimultineen, rungossta oli nirhautunut kuorta pois: selvästi traktorin kauhan jälkiä.

Ei muuta kuin palasiksi leppä ja kärrin hakuun.
to 22.11.  6C



keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Papinkirja

Piti hakea todistus kirkkoherranvirastosta. Kuolemantapaus, ei vielä oma.

Aamulla siitä puhuin. Riittäisi mainiosti tämä päivän ohjelmaksi: puuha päivässä pitää mielen virkeänä. Tämän päivän puuhana siis hommata papinkirja.

- Elä vaan sano tuota kellekään ääneen! evästi ääni aamiaispöydän toiselta puolen.
   - Siis mitä sano?
   - Että papinkirja. Semmoista ei ole olemassakaan.
   - Onhan, jos pitää todistaa seurakuntalaisuutensa, perinnön saamisensa ja kaiken mitä kirkollisiin vihkaisuihin kuuluu.
   - V i r k a t o d i s t u s. Se on virkatodistus nykyisin.
   - Entäs jos ei oo virkaa, niin kuin minulla, onko se silloinkin virkatodistus?
   - On silloinkin.
   - Onkohan tässä sama vanhakantaisuus kysymyksessä kuin Ritva Oksasella?
   - Ritva Oksasella?
   - R i t v a  O k s a s e l l a.

Sainpas kuitattua. Ainakin luulin saaneeni kuitattua.

   - Mikäs Ritva Oksasella?
   - Se kun se vasta sanoi telkussa että se joka päivä kuuntelee Päivän peilin.
   - Niin mitäs sitten.
   - No sehän tuli radiosta silloin ennen vanhaan kun STT:n totinen uutisten lukija ilmoitti: Viittaamme Päivän peiliin! Eihän semmoista ohjelmaa enää ole, eikä STT:n Uutisiakaan.

Niin luulin ja hykertelin, miten jälkijunassa Ritva Oksanen matkustaa. Vaan sitten minulle luennoitiin pöydän toiselta puolelta asian oikea laita, että STT:n Uutiset on ja on myös Päivän peili!

- STT:n Uutiset on Iskelmäradiossa ja muutamilla muilla kaupallisilla asemilla. Ja Päivän peili on nimeltään illan radiouutisten päälähetys Yleisradiossa klo 17.00-17.20.

Että kyllä Ritva on oikeassa ja sinä papinkirjoinesi jälkijätössä, täydennettiin aamiastilaisuuden lopuksi.
ke 21.11.  6C

Juvat Sulkavat Kerimäet Savonlinnat

Päivä kulkee istuessa auton kyydissä itäisessä Suomessa eteläisessä Savossa, joutaa istuskella kirkkoja katsastellessa, tihkusateessa ajeleksia nipusta karanneena ajopuuna.

Savonlinnaan ovat saaneet ohiajotien, kulkee junaradan kanssa rinnan.
Mahtaa kaupunki rauhoittua, hyvä ettei kuolla.

Matkailija ei enää kaupunkeja näe, Lahdet ohitellaan, Mikkelit, Oulut, Kuopiot, Joensuut. Varta vasten olisi koukattava kaupunkeihin - kuka sitä nyt kehtaisi vauhdin hurmassa.

Jäävätpähän omat rahat omiin kukkaroihin eivätkä kaupunkien putiikkeihin.

Lossari huutaa ylhäältä pimeän koppinsa ovelta: "Mistäs näin myöhä ajeletta?"

ti 20.11.  5C

maanantai 19. marraskuuta 2012

Seura piti ostaa

Toinna noita nyt liiemmin tilata, ostaa sitten kun kohde kiinnostaa. Jokin aika sitten näiden Hissi-Herlinien äiti selvitti Eevassa sukurikkoa, niin ostin. Nyt tämän Seuran, 46, tuotatin  kaupasta, kun siinä se Päätalon Kallen jalkavaimo kertoo, miten kaikki luonnossa tapahtui. Ikäerokaan ei haitannut, vaikka Kaarina Helin oli tuolloin 17 vuotta ja Kalle 2 x17 eli kolmeneljä.

Poikahan siitä syntyi, Seppo, ja Kalle maksoi jämptisti ruokkomaksut. Olisi halunnut naidakin Kaarinan vaan tämä ei suostunut kun näki Kallen mustasukkaisuuden puuskat ja kellontarkkuuden. Seppo menehtyi syöpään viisi vuotta taapäin, mitä Kalle oli elinaikanaan pelännytkin, sukuvikana, niinhän menehtyi  aikoinaan äiti Riitu kuin myös Kallen toinen tyttö Elina vuonna 2008. Kalle itse kuoli huomisen päivämäärällä vuonna 2000 81-vuotiaana.

Kallen hauta löytyy Messukylän kirkon kupeelta Tampereella. Kaarina on jo uskaltautunut haudalle kukkia tuomaan, hautajaiset katsoi televisiosta Sepon kanssa.

Oli juttu lehden hinnan väärtti, 3,90 €.

ma 19.11.  3C

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Valtaoja esti etenemisen

Eskosta ei nyt ole puhe, siitä pitkäpartaisesta, vaan puhe on pitkäsarkaisesta pellosta ja sen vieressä kulkevasta valtaojasta, jonka yli ei pääse hyppäämällä.
Lumien sulettua on käyttöön tullut tuhansia uusia reittejä: kulje missä kuljet, niin aina pääset - olet melkein luonnon herra!
Tänään kuitenkin haluttu etenemissuunta katkesi, olimme keskellä peltoja saarroksissa.
Olimme kulkeneet kapaleen päähän kauas metsänreunasta, vähintään puoli kilometriä, tarkoituksena jatkaa aukeeta laakeeta ryteikön ohitse, kun tuli ylipääsemätön este. Leveä vettä täynnä oleva valtaoja, joka jatkui niin edessä kuin sivussakin; olisi vaatinut ainakin kilometrin matkaa metsän reunaan marssia ja saman verran sivulle eikä takaisinkaan haluttanut palata.

   - Katellaan tuosta sivulta jos osmankäämien seassa olisi kapeampi kohta hypätä yli.

Sen verran kapeni oja muutaman sadan metrin päästä että pitempi vartisin saappain varustautuneena päätin koettaa onnea.

   - Olis seiväs niin leikkis rautaseiväs-Landströmiä.
   - Juuttusit seipäinesi mutaan.
   - No sitten katapultti-Bubkaa.

Ja mikäs, onnistuihan se, minkä nyt savireuna vähän liukasti; turvalleen asti ei vienyt, ei edes polvet töhriintyneet vaikka vähän kastuivatkin.

   - Mites minä?
   - Samall viissiin. Kova vauhti ja ponnistus. Vetäsen kädestä.

Koska olen kuullut, että hyvä juttu on sellainen joka jättää lukijalle avaimet, niin jääköön kertomus lukijan täydennettäväksi. Sen verran vielä avitan, ettei henki ollut hetkeäkään uhattuna - ei kummankaan.
su 18.11. 4C

Ritva Oksanen

Päivään sisältyy, tietenkin, liikuntaa - omaa ja muiden. Jos ei sahaamista, pilkkomista niin sitten tunnin kahden vaellus pitkin metsiä ja vainioita. Tänään Hyytsaareen kymppi. Sauna keskellä päivää, ulkosaunan kiukaan humina lauteilla loikoillessa on puhdistavaa kuunneltavaa.
Loppupäivän urheilevat toiset: telkussa suomipoikien lätkää, engelsmannien jalista riittää iltapäivän ja illan. Selostajien huminaan kyllästyy, toisin kuin saunan, jossain vaiheessa ja on käännettävä kanavaa.

Ritva Oksanen ilmestyy ruutuun, entinen juoppo, matalan möreällä äänellään, kun BC-TV, aivan outo kanava, osuu kanavaratsastuksessa ruutuun. Kertoo hetkestä jolloin usko tuli ja hetkestä jolloin viina lähti. Perheestä, neljästä tytöstään, urastaan ja oikein kiivastuu kun rikas kirkko ei konkreettisesti auta kerjäläisiä, köyhiä ihmisiä. Toisella kanavalla samaan aikaan huiskivat Syksyn sävel -kilpailijat, melkoinen meno päällä - olevinaan, fuskaavat pelaavat filunkia: eivät oikeasti suorana laula; Simo Silmu ei muista aukaista suutaan, vaikka ääni kuuluu. Pelleilyä, vaikka syöpähyväntekeväisyyteen kolehtia keräävätkin; jo on Jungnerkin mukana, tietenkin.

Käännän takaisin Ritvalle ja mietin että pitäisiköhän uskoa.

la 17.11. 5C ei talvesta tietoakaan

lauantai 17. marraskuuta 2012

Elämää vain

Tulee telkusta aivan oivallista ohjelmaa, niin kuin näiden lauluntaitajien Vain elämää -ohjelma. Nämä viettivät kevätviikon ja esittivät toinen toistensa kappaleita:



Ihan inhimillisiä ihmisiä julkkikset, vaikkei aina uskoisi. Ja joutuivatpahan kerrankin kyynelehtimään itsekin omien laulujensa edessä kun jäivät kuuntelupuolelle. Itku monelle tuli pitkästä ilosta.
   NylonBeat-Erin itki useimmin, Cheek-räppäri harvimmin.
   Siltsu oli rennoin ja hyväntuulisin, Kaija Koo kopein ja etäisin.
   Nipa eniten itseään täynnä. Mahtava Tähtitaivas-esitys!
   Jonne Aaronissa on paljon herkkää Baddingia, mikä suuresti plussattaa.
   Katri on katrein ja aina valoisa monista menetyksistään huolimatta; kotoinen karjalainen poljento puheessa silloin tällöin luiskahtaa huomaamatta esiin. "Myö tään Korpelaisen kanssa on tätä kanssakäymistä aina sillontällön harrastettu." Niin kertoi Katri Helena kerran kotiyleisölle Tohmajärvellä ja lahjoitti paikalliselle Sydänyhdistykselle koko keikkapalkkionsa. Kuulas K-H!

Kyllä ohjelmasarja liikuttavalla tavalla osoitti, etteivät nämä popparit pelkästään rahan takia keikkaa heitä. Nimenomaan liikuttavalla tavalla.

pe 16.11. 5C komea punerrus mäntyjen latvoissa iltapäivällä, auringon kilo

perjantai 16. marraskuuta 2012

Moottorisaha taas tikissä

Hyvä taitava naapuri on parempi kuin pussillinen Lemmenjoen kultahippuja. Kytkimen vaihtoi naapurin mies ja johan taas puri puuta Dolmari.

Hipuista mieleen Talvivaara ja Talvivaarasta takaisin hiput. Kummallista luonnon raiskaamista kummassakin tapauksessa: viedä nyt hirmuisia koneita, nykyajan tuplahullujusseja erämaihin maata mylläämään uuteen rumaan uskoon kääntämään!
Ei tunnu enää pelkkä vaskoolin vispaaminen kiinnostavan.
Vaan vaikutapa noihin maailmanmenoihin!
Parempi puotaltaa pinolle pinonherraksi, pinon Pekka Peräksi.

15.11. musta maa hupeneva halkopino, auringon nousuyritys 4C

torstai 15. marraskuuta 2012

Kiertävä teatteri

Niinhän ne Shakespearen aikaankin tekivät: kulkivat kylästä kylään ja sirkustelivat. Niin nyt täällä raukoilla rajoillakin: eilen Enossa, tänään täällä, huomenna Tuupovaaran yössä.

Rospuutto-ryhmä on liikkeellä ja oivalla asialla, meille vähäosaisille kulttuuria jakamassa.

Hyvä oli esitys, neljä selviytymistarinaa, vailla krumeluureja: aivan kuin olisi dokumenttia katsonut tai naapurissa kyläillyt ja kuunnellut miten monien kiemurojen jälkeen elämä itsekullakin lopulta aisoihin asettuu: varsana sitä hyppii kun ei tajua että jokin roti sentään ja - rajat ja rajoitukset!

Kolmisenkymmentä katsojaa: ei yhtään päättäjää, näitä jotka lähidemokratiasta puhuvat eivätkä anna siksi kuntaa lakkauttaa, eivätkä senkään takia että palvelut karkaavat. Niillä on omat teatterinsa omissa kabineteissaan, niissä joiden ovissa lukee PRIVAT?

Marraskuinen ilta puolentoista tunnin esityksen jälkeen oli suorastaan leuto kotia kävellä, semmoisesta ilmasta suorastaan maksaisi jos sitä myytäisiin helteen tai pakkasen aikoina.

ke 14.11.  5C tihuutti koko päivän

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Moottorisaha jurahti

Kaksi tankillista pikku-Dolmari, tuo uskollinen palvelija, jaksoi päristä ja purua työntää, kunnes simahti. Moottori kävi kyllä, mutta terä ei pyörinyt, tai vapaana ollessaan pyöri, mutta lakkasi kun puuhun sitä usutti.

Ei ihme jos topin teki: toistakymmentä vuotta on hyrrännyt ja kerran vain kyrttyillyt. Silloinkin asettui kun kaupunkitohtoriin vietiin.

Nyt voi olla jo vakavampaa?

- On mulla itelläni näitä tuossa kaksin kappalein, sanoi naapurin Aulis, joka näihen ja muihen rautaromujen päälle ymmärtää, ja otti pelin innolla huomaansa. - Helekkarin päteviä vehkeitä ovat. Kyllä tästä kalu vielä suahaan.

ti 13.11.  aurinko, kumma, paisteli  3C

tiistai 13. marraskuuta 2012

Sydämestä

Välttelen kaikkea missä kello saa määräysvallan. Siksikään en ole kokousihminen, jos en muutenkaan: kaikki muodolliset jäykät tapahtumat ovat myrkkyä vapaudelle, josta kyllä viimeistään eläkeiässä on lupa nauttia.
Siis kellotallakat mäkeen! Viuh!
"Herra puheenjohtaja!" Viuh!Viuh!

Vaan Sydänyhdistyksestä en ole hennonut kieltäytyä - ei ole ollut sydäntä? Ja paras ystäväni toisesta sukupuolesta kun niin ylpeänä esittelee minut tarpeen tullen tuntemattomille CV:hen lisäten "hällä syväntauvvit ja kaikki".
Eilen kokoonnuttiin hallituksena ja mietittiin että lakkautetaanko meidät vai jatketaanko vielä, kiikunkaakun olemme sitkuilleet hengissä kun jäsentenmäärä on putoamistaan pudonnut; pikkupitäjässä kuolonluvut tahtovat vuosi vuoden jälkeen olla suuremmat kuin syntymän.

Emme vielä hellittäneet, vaan tehostamme jäsenhankintaa.
Eli heti kun kuulemme jonkun saaneen taas jytkyn ja sitten vironneen, jäsenhakemuspaperien kanssa riennämme jatkoajasta onnittelemaan. Sitä suunnitelmaa emme kirjanneet pöytäkirjaan, hienotunteisia kun olemme. Sen muistamme mainita, että ikään kuin lahjana jäsenmaksun maksaneet saavat mainion Sydän-lehden.

ma 12.11.  5C  vettä sataa ja on pimmeetä

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Ilmainen isänpäiväateria

Oli koittanut aika: ensimmäisen kerran sai isä ilmaisen lounaan jälkikasvultaan! Rahoittajasta pikkuhiljaa on tulossa syöttiläs?
Isänperhana ei maksanutkaan yhteistä ateriaa, vaan poika. Sepäs tuntuikin joltain!

Yleensähän se isänperhana on kukkaronläpät auki ollut niin hyvää kuin pahaakin ostamassa. Kolttosia ei tosin ole tarvinnut liiemmin maksella niin kuin kaupungin serkku, joka aikoinaan joutui kerrostalon oven lasin korvaamaan, kun jälkikasvu kokeili voimiaan ja veti ruudun säpäleiksi ja ilakoi suureen ääneen kavereilleen, jotta "Isänperhana maksaa!".

Ylpeä osasin olla osastani.
su 11.11.    0C

Työpäivän verran voimankäyttöä

Neljän tunnin nyrkkeilyilta, kun sitä ennen jo viisi tuntia jääkiekkoa. Maksetuilta urheilukanavilta lauantaina: tsekit venäläisten kimpussa lätkässä, sitten suomalaiset ruotsalaisten. Siitä sitten puolille öin ammattinyrkkiä toisellekin poskelle. Päälle vielä harmitus kun Eurosport ei näy vaikka maksettu on!

Varsinainen kirjallisuusihminen tässä!
Brutaalius on ihmisen sisintä: eivät sitä näy koulutukset ynnä muut sivistyspyrkimykset pois jaksivan - nyppivät vain.

Tosi iloonkin olisi syytä: Nyt se Kansojen kirjallisuus on yhtä osaa vaille luettu, kunhan huomenna yhdennennestätoista osasta luen pari viimeistä sivua.

Oudosti se vain kiehtoo ja imunsa pyörteisiin vetäisee tuo ihmisen pieksäytymishalu: voimakkaampi ja kierompi aina vie potin jos samaan kehään tai kaukaloon nokikkain asettuvat. Ja vaikkeivät asettuisikaan: katso yhteiskuntaa!

Tai jotain.
10.11.   -1C ne viisi senttiä lunta pysyvät ja pysyvät lämpimässä maassa  32km  


lauantai 10. marraskuuta 2012

Puolimaraton täyttyi

Keskellä päivää viiden sentin lumessa läksimme tienaamaan viittä euroa, vaan yllättäen kasaantui täyskymppi: purulta ei  malttanutkaan poistua ennen kuin neljä kierrosta täyttyi.

Menomatka metsän halki oli hankala, vesi ei ollut polku-uralta jäätynyt ja turpeikkoihin kun asetteli suksia, ne notkuivat katkeamista vaille. Pellon reunassa oli kakkosneloslankku viritetty ojan yli, sen kanssa sai jännittää, ettei ojan pohjalle molskahtaisi. Sähkölanka aitana ei enää pelottanut, koska eläimet oli siirretty jo sisätiloihin. Itse pellon lätäköt olivat tänään jäässä, hyvä siinä oli hipsiä lumen ja vihreän ruohon seassa kohti navetan kulmaa ja rehupaaleja.
Tienylitys onnistui minkä nyt hiekoitettu tie yritti raapia suksien pohjaa.
- Pito varma!
Eli huumorilla huumorilla nämä kohdat.

Lassin pajan päätyyn asti jäätynyttä jalkakäytävää pitkin  ja siitä sitten taas pois ihmisten ilmoilta metsän suuntaan. Vihreän mökin asukkaita ei pihalla näkynyt, tulivat vastaan kolmannella kierroksella pururadalla kauppakasseja käsissä roikottaen: - Siellä missä vähänkin valkoista, sinne sukset! tervehdys.

Hakusessaan on hiihtäminen näin vähän lumen aikana, oma jännityksensä koska karahtaa ja koska luistaa.
Vaan ollaanpahan taas kymppiä rikkaampia, kun koossa on kilsoja puolimaratonin verran eli euroissa 21. Tavoitteesta puuttuu enää 979 km/€. Ja koko talvi vielä edessä!

Kansojen kirjallisuus, sotien välinen aika, osa 11 alkaa olla sinettiä vaille luettu: eihän tuossa ole kulunut kuin kolmekymmentä vuotta. Ja osa enää jäljellä!

Siitäkin iloitsen suuresti. Siitä että osaa olla hoppuilematta jo tässä iässä.

9.11.  -3C   21km

perjantai 9. marraskuuta 2012

Viipurinrinkeli

Heti aamukahvin jälkeen hämärissä painelimme vanhan kentän kautta kylille ja vähässä lumessa kiersimme pururadan, jalkakäytävää pitkin laskettelimme takaisin. 5 kilsaa so. 5 euroa rikastuimme kumpikin. Koossa on jo 11 euroa molemmilla. Tonniin saa suihkia vielä muutaman kerran!

Yritämme silti välttää pakkomielteen.

Kaupunkiin mennessä koukkasimme Ipon kautta: - Penskanahan sitä hiihettiin kun maa vähänkin kuurassa, yskien huomautti.
- Tuokaas Pullin viipurinrinkeli markkinoilta.
- Sen Juhon?
- Se. Se on paras.

8.11. liukkaat tiet -2C  11km

torstai 8. marraskuuta 2012

3 vierasta miestä idän puolesta

Ripetti soitti viikolla rajakaupungista että tulossa ollaan, keskiviikko kävisi.
- Kotona ollaan, suapi tulla. Ihan ikävä on ollut.

Tuli yllätysvieraiden kanssa; auto ajoi pihaan täydessä lastissa - silloin harvoin kun Ripetti käy, yksin käy. Nyt oli koonnut yllätyslastin. Pariinkymmeneen vuoteen en ollut nähnyt erityisopettajakollega-Joskaa enkä juttusilla ollut ollut toisenkaan kylättäjän kanssa, lupsakan kylänmiehen, kouluneuvoston puheenjohtajan.
- Kaikki on tauvvit, murjaisi Mikko kuulumisiin, - vaan kipuja ei oo niin mikäs tässä. Toistakymmentä pilleriä kun päivässä napsii niin hyvin pyyhkii.

Sinnehän ne sairauksiin ekat kuulumiset tässä iässä, ykkösasia. Joskalla ei minkäänlaista tautia, Oli vastaanotolla nuori lääkäripoika nostanut tietokoneelta katseensa, kun oli kysynyt että mikäs Joskaa vaivaa ja Joska vastannut että 'vilu ja näläkä'.

Ripetillä heittänyt tsapaino kuuloluissa ja oli meinannut jäädä järvellä pulaan veneeseen kesken verkonnoston, pitänyt heittäytyä rähmälleen veneenpohjalle ja jotenkin saanut kitkuteltua siitä ajan kanssa maihin ja ryöminyt soittelemaan apuja.

Omat rytmihäiriöt leikkasi tohtori jokunen vuosi sitten pois: ei löytyny oikorataa niin piti ojittaa oikopolkujen mahdollisuus viiden sentin ojalla, joku Ranskassa kehitelty juttu. Vaan edelleen se pillin työntäminen virtsaputkeen tekee pahaa, se kun ne kaksi hoitajanaista herättivät aamuviidelta ja aloittivat sorhata sitä putkea sisään. Itse operaatiohan oli kivuton vaikka kestikin aamupäivän.

Että tämmöstä täällä suhteessa 1:3 terveet vastaan sairaat.

Sitten aloitettiin itejutut, vaan niistä nyt tässä huutelemaan.

ps
Obamanhan ne usalaiset valitsivat uudelleen pressakseen.

7.11.  0C 5kilsaa hiihtoa hupalumessa

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Marraspäivänä - ulos!

Jos jäät ikkunasta katsomaan tuota kuollutta sumumaisemaa, voi käydä mielen päälle ja ottaa se ohrainen leipä. Tuijotat ja siunailet löröä joka peittää taivaat ja maat ja sinut yltä ja päältä ja, mikä pahinta, sisältä.
Älä polta näppejäsi tuossa tuijotuksessa, älä jää löröön makaamaan!

Reippailemaan siitä. Saapasta jalkaan ja metsiin, sinne oravaisten tykö sammaleille samoamaan.
Se mitään kastele ja jos kastelee - puhdistaa samointein.

Niin se vaan menee, niin se on mennyt aina.

Ja kun parin tunnin päästä tulet takaisin kotiovelle, hymynhyrähdys kosteille poskille saakka levinneenä nyökkäät geometrisesti: m.o.t.

6.11.  3C  tihuuttaa, illalla yötä vasten rätkii lumiräntää

tiistai 6. marraskuuta 2012

Auton ja mielen talvisäilytys on taidetta

Siskon auto ajettiin talliin talvehtimaan: täällä maalla huomattavasti halvempaa viettää sen luppoaikaa kuin pääkaupungin parkkihallissa, jossa kuukausihinta hipoo jo kahtasataa.

One problem kuitenkin: Nykybensa ei kuulemma säily  t u o r e e n a  talven yli, jos ei lirauta joukkoon säilöntäainetta; Atamon ei kelpaa. Tyhjällä tankillahan ei saa autoa seisottaa, koska talven aikana tankkiin kertyvällä vedellä auto ei kulje.
On taidetta varastoida auto talven yli.

Kun auto oli talliin peruutettu, päivän työt oli tehty. Yksi askar päivässä on mielelle parasta: aivot eivät mene solmuun vaan saavat valmistautua talvilepoon leppoisaan tahtiin.

Marrasauringon vieno paiste, syksyinen harviaisvieras, sai kuin saikin jäämään pihamaalle saunan seinustalle. Saha käteen ja runkokasan kimppuun. Yllätyin hyppyäni ja siunailin yhtäkkiä ketteröitynyttä ruumistani, jolla ei tuntunut olevan mitään yhteyttä aivotoiminnan ja sen käskytyksen kanssa: kuin villi varsa karkasi ruumis fyysiseen toimintaan, omimpaansa.

- Kai nyt sentään tämän puuhan aivot kestävät liikaa aukeamatta, suostuin, ja pakkohan se oli.
Ja kieltämättä: on ruumis ennenkin omapäinen ollut, tehnyt vastoin järkilaskelmia, sen kummemmin kyselemättä.
- Eikä sitä autuutta ja iloa mikään voi korvata, minkä hikiliikunta saa aikaan.
Sekin oli taas kerran myönnettävä.
ma 5.11. 3C auringon pilkistelyä

maanantai 5. marraskuuta 2012

Pyhäpäivän vietto

Pätkittäin ajatus käväisee vielä Tallinnassa: apinan pentu emon hoidossa, kamelit lumella, Olavisten kirkon monitorien ja kaiuttimien sekamelska, harekrisnamarssijat Tammsaaripuistoon ...

Kyllä siitä hartaus häviää kun tekniikka asetetaan näyttävästi esille: aivan sama istuuko kotona telkun ääressä vai kirkossa mikrofonien taakse kätkettyä pappia kuuntelemassa - yhtä teknistä suoritusta mistä liveyden tunne puuttuu. Lähellä mutta silti kaukana. Samaan tapaan kylmä kuin sähkökitara.

Parin tunnin vaellus märässä metsässä, metsäpoluilla toiselle puolelle kylää; on niin raikasta hengittää että tästä lystistä maksaisi jos tätä olisi kaupan, tätä ilmaa. Hautumaan kautta kiertäen palaamme kotiin, moni on käynyt kynttilöineen kanervineen paljailla haudoilla.

Illalla tanssivat tähdet ja Ristomatti talsii mukana, vanha mies nuorten seurassa. En itsekään tiedä, onko arvottava tuo edellinen virke. Joutaisi kuitenkin pois jo tuolta RmR, kai. En katso, toisesta huoneesta vain kommentoin toiselle vaeltajalle.

su 4.11. yön lumi sulaa päivän mittaan pois   2C

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kuolleita kuuntelemassa

Pyhäinpäiviksi on tullut uusi tapa sytyttää kirkossa kynttilä vuoden aikana kuolleille seurakuntalaisille.
Tänään syttyi pitäjän kirkossa 36 tuohusta. Syntyneiden määrä on vuosia pysynyt kahdenkymmenen alla. Syrjäinen pitäjä hiljalleen kuihtuu olemattomiin.
Ensin kuihtuivat kylät, nyt on kirkonkylien vuoro.

Keikkapappi puhui rajallisen elämän päättymisestä: rajattomaan elämään nämä vainajat siirtyivät.
Niin ilonhan sen pitäisi olla.
Vaan ei se siltä näyttänyt kun katsoi kirkkoon kokoontuneita vainajien omaisia: lesket itkivät ja nuoremmat silittivät heidän hiuksiaan.

Illalla idänsputnikki SaiPa Lappeenrannasta yritti päästä sarjakärkeen.

lauantai pyhäinpäivä 3.11.  4C musta kostea maa

perjantai 2. marraskuuta 2012

Pyhäinpäivän aattona mietityttää

Viettävätköhän muslimit pyhäinmiesten päivää?
Jos, niin tuskin ovat sitä luterilaisten tapaan päivän nimen lyhentäneet. Joku roti sentään!

*

Musta on maa jälleen, lumen, valkeuden henki on noussut taivaisiin, paljastanut altaan värittömän maan - on aika miettiä olevaa ja kauneuden katoavaisuutta.

*

Jännä törmäillä ikätovereihinsa siellä täällä pitkästä aikaa, huvittuneena katsoa rupsahtaneita naamoja: tuokin niin sievä joskus, tuo jopa ylpeä piirteistään, tuo tukkansa laineista, tuo omaisuudestaan, tuo arvosanoistaan, tuo ties mistä.
Ja siinä nyt olemme paljain pyllyin tai mitä meistä kenestäkin enää jäljellä on. Emme oikein vieläkään tahdo käsittää että tässäkö tämä kaikki - marjat sankossa. Emme ainakaan laula yhtä pontevasti Ohi on -marssia kuin armeijan päättyessä.

*
 jne.
2.11.2012  4C kuollut musta märkä maa

torstai 1. marraskuuta 2012

Matka sekoittaa tutut kuviot

Rutiineissa se elämä on. Toistuvuus luo turvallisuutta, joskin vie vireydenkin mennessään. Mutta mieluummin turvallisuus kuin mikään muu, varmaan sekin on Maslowin perustarvekärkeä.

Silti ei hassumpi ravata yöllä vessareissuilla kun alla panoraamana levittäytyy yövalaistuksessa Räävelin kaupunki, ylinnä Oliviste-kirkon torni.

Kolmantena aamuna hotelliaamiainen maistuu melko rasvaiselta.

Viru-käytävän järjestysmiehillä on töitä: kylmä viima houkuttelee myös huonommin pukeutuvia käytävälle norkoilemaan.
Kas, Antti on hävinnyt miehiltä, näiltä poromiehiltä.
-Ootko sattumalta nähny tästä kulkevaa tummaa miestä? kysyy suht selvä mies, silmälasipäinen on jurrissa kyllä.
- Mimmonen mies?
- No tämmönen samanlainen patu kun minä.

Lähtevät etsimään, vähän ajan päästä eksyvät toisistaan nämäkin kaksi ja tulee sama patu kysymään: - Ootko nyt nähny sitä silmälasipäistä miestä?
- Tuossa vähän matkan päässä ropeloi kännykkäänsä.

Tapaavat toisensa ja ilahtuvat, häipyvät huojuen hotellikäytävään pois ihmisten ilmoilta.

Mikäs näitä ei ole katsellessa.
Vaan kuitenkin kaipaa jo sahaa käteen ja kirvestä pölkylle. Joel Lehtosta etsimässä ihannetta Henkien taistelussa, vaikkei se sitä Kleophaksena löydäkään ja vielä vähemmän Joelina. Kuka nyt mahdotonta! Ja muitakin kirjoja yöpöydällä odottamassa, näiden Tallinn-Guidejen sun muiden mapien sijaan.
Vaikka mielenkiintoisia eipä silti nämäkin:

The wall was then 3 metres thick and 16 metres high and there were 46 towers. The full lenght of the wall around the town was 4 km. Today only half of it has survived ...
 
marraskuun ensimmäinen päivä 2012  +3C muutama lumisentti

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Luminen Viro

Lähtö-Suomessa idässä: ei lumen häivää. Tallinna: viis sentti lumi!
Viima, kylmä, liukas.
Tulo-Suomessa itään asti sulat tiet, mutta kun aamulla kotona heräät: maa valgia yltäpäältä. Hiihdolle mieli, jos ei matkaväsy näin kovasti painais.

Mikä säkä kesärenkailla 400 km Helsingistä ennen tuota lumentuloa!

Eivät ajaneet lindaliipparit tuulen takia etelätuulta > 15 m/sek Suomenlahden yli, piti vaihtaa isompaan ja tulla Eteläsataman sijasta Länsisatamaan, joka yhä ja vuodesta toiseen sekaisen näköinen.

Päällimmäisenä ikkunapanoraama öisestä Tallinnasta kahdennestakymmenennestä kerroksesta kolmen vuorokauden ajan, vaihtelua oman ikkunan liikkumattoman lehden metsämaisemaan: ei puikkelehdi politsei-auto kaistoilla pillit ulvahdellen - jos ei näy Olaviste-kirkon terävä tornikaan.

Sulatellaan ja katsotaan mitä sihdin pohjalle seuloutuu, muuta kuin japaninmakakin poikanen äitinsä reppukyydissä tai bubobubo kierrepäineen.

Jokohan suksineuvoille tästä?
Ainakin kellarin ikkuna kiinni. Siinä lie täksi päiväksi tehtävää nokko.

   lokakuun viimeinen päivä 2012  5cm lunta

lauantai 27. lokakuuta 2012

Kihloihin karkausvuoden karkauspäivänä

Menossa on karkausvuosi, karkauspäivä on mennyt jo, joten karata ei enää ole lupa.
Vaan jos yhdessä karkaamme niin sitten voi.

29.02.1984 olympiavuonna CCCP:n Virossa kesken Viru Varieteeta päätimme hullutella kun vielä vuorokaudessa jokunen tunti aikaa oli jäljellä: löimme hynttyyt yhteen ja rinkulat sormiin - niin eikös jo oltu kihloissa! Kalinkat päälle yökerhossa - ja vot!

-88,-92,-96,-00,-04,-08,-12 = 7 olympiadia, Los Angelesista Lontooseen on yhdessä kulunut ja monta kultamitalia toisillemme jaettu, jos mitalittakin välillä jääty, jäännöspisteillä oltu, joskus ei pisteen puolikastakaan lakkarissa. Mutta yleisesti ottaen aina pallilla.

Nyt lähdemme katselemaan sylttytehdastamme: ovatko suorituspaikat yhä kunnossa. Itse Viru-hotelli ja viehättävä Vanhakaupunki sen ja Suomenlahden välissä.
Ja se siihen aikaan alamaailman nahkatakkimiesten kansoittama tupakansavusta hämäräinen luolabaari, so. nykyinen Karoliina eli Vapaudenaukion portaita pätkä ylös ja muurin sisään putkeen lämpimille laseille...

This quirky little bar shaped like a tunnel and dug into the hill heading up to Toompea is excellent option for a secluded, quiet catch up with friends. Stretched cow skins and fake rose vines along the walls make an odd decorative combination. Try the Karoliina special - hot wine spiked with spirits.


perjantai 26.10.2012--- 
 muualla Suomessa sataa lunta, täällä ei, maa tosin kuurassa-2C

perjantai 26. lokakuuta 2012

Syysmyrskyssä Suomenlahden yli?

Joskus Välimerellä myrskysi niin että päivän tripistä tuli yliyönmatka. Marmariksen poukamasta piti mennä vain muutama hassu tunti Rhodokselle. Pienen paatin yli kävivät aallot, loiskivat laineet, pimeni jo ennen kuin Rhodoksen valot vilkkuivat. Oksennuspussit täyttyivät ja levisivät lattioille, joista vesi huuhtoi ne mereen. Jok'ikinen antoi ylen. 
"Tämmöistä tämä joskus on", totesi opas naama valkeana.
"Hullu turkkilainen, ahne!" tuomitsi viinakaupan pitäjä ja tarjosi likööripaukun.

"Nielkää sitten vettä heti keuhkoihinne."
Oli siinä ja siinä etten jo ääneen ollut lapsilleni neuvoa jakanut.
Valoisassa suunnitelmien mukaan piti palata samana päivänä takaisin.

Estoninen ole valtaa mielen kun syyspimeydessä pikapaattiin astuu, varsinkin kun tuuli viuhuu.
- Mutta tämähän on vain pieni meri, sen lahti, Suomenlahti, Raivo Roosnan kumivenelahti! ei kannata panikoitua.

Sitäpaitsi matkahan on vasta kahden päivän päästä.
torstai 25.10.2012  yöllä -4C

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Jyrki, Jutta, Räsänen, Soini ja muut tutut naapureina

Kolmosen vaalitenttiä seuraan toisin silmin ja mietin että millainenhan tuokin naapurina olisi.

Jyrki, maalaispoika Siilinjärveltä, mukavanoloinen. Rattoisaa lenkkiseuraa. Juostaan ja saunotaan.

Jutta, naapurin häijy akka, turvallista asua Jutta Justiinan naapurina: siinä kaulin heilahtaa jos ei kunta tietä lanaa tai jos katuvalo reistailee.

Räsänen, jää sukunimeksi naapurina, ihan hyvin käy, mutten usko että sen kummemmin kylätellään.

Soini, no mikäs. No mitäs sinne maailmalle? Tulit pistäytymään. Istu persiälles ja kerro. Tuon tuostakin istutaan tuvan penkille tai huudellaan aidan yli. Lupsakka meininki meillä.

Sipilä Juha, välillä tuntuu Sipilältä ja välillä Juhalta, puhuu niin mukavasti niin kuin naapuri puhuu, ei paasaa vaan jutustelee, että näinhän sen minä näen, sopiiko sinulle. Hyvä naapuri.

Itälä, etäinen kosmo, kuuluu Stockholmiin, ei missään nimessä tänne maalle. Ei ole halkopinomiehiä. Liian teoreettinen naapuriksi. Vaikeuksia puhua mistään yhteisestä.

Se ruottalainen, ihan ufo, ei mitään kontaktipintaa. Silmälasit vain mielessä. Asuu tuossa omissa oloisssaan. Niitä kopeita stubbilaisia.

Paavo, Arhinmäki, ei maalla-asujaksi: miten täältä lennät viikonlopuksi Lontooseen futismatsiin! Ja miten ostat merkkivaatteita, kun koko kylässä vain osuuskauppa, joka ei vaatteita myy. Ai niin, onhan se netti ja pian valopiuha. Mutta ei ei, stadin kundi mikä stadin, tuskin päivääkään viihtyy naapurissa. Käy ja lähtee.

No johan lokeroituivat!
keskiviikko 24.10.1012  -0C