Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

torstai 30. heinäkuuta 2020

Maasta se pienikin pinnistää

kaukaa katsottuna,
                           omalaisia
                                      jomalaisia

Ensin kokoonnutaan kaikki yhteen - taktiikkapalaverissa

Sitten verrytellään, heitellään ja otetaan pallo kiinni - jos saadaan


Lopuksi lyödään palloa mailalla - tiedä vaikka osuisi

Eiköhän JoMa Sotkamon Jymyn jo näillä eväillä kellistä illalla Kerubilla Joensuussa! 


tiistai 28. heinäkuuta 2020

Hilda Tihlä

Ihan loputon marssi näiden kirjojen ja kirjailijoiden kanssa!
Nyt kaivautui tuommoinen ennenkuulumaton kirjailija nimi esille ihan muun asian yhteydessä: Hilda TihläKarl Nickilin kanssa avioiduttuaan ortodoksoitui ja otti nimekseen Eugenia Nicklin.


- Tihlän romaanit kuvaavat maaseudun köyhälistön ja kaupunkilaisten välisiä jännitteitä, kertoo kirja jossa törmään Hiltukkaan.
Tuppaapa kiinnostamaan.
Esikoisromaani Leeni, 1907, varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta.

Niinpä Hilda istuukin sanomisistaan Santahaminan punavankileirillä vuonna 1918.

Ei Hilda mikään pulmunen ollut, kirjan ilmestymisvuonna hänellä oli jo toinen mies Urho Tuurala yhtä aikaa entisen kanssa. Ja mikäs: Urho oli Hildaa kymmenen vuotta nuorempi. "Koko porukka itse asiassa asui 1907 yhdessä Oulunkylässä suuressa huvilassa, joka toimi paikallisen työväenyhdistyksen tukikohtana."

Ennen vankileirille joutumistaan Tihlä oli julkaissut muitakin romaaneja, kuten Hilma, elämän satua, 1913 ja Ihmisiä, 1916. Tunsi ja toimi niin Irmari Rantamalan kuin Miina Sillanpäänkin kanssa. Muutti aikanaan rajan tuolle puolelle, ihanteidensa perässä.
Elinajaksi merkittiin: 1870 - 1944.

Mistäkö näitä kaivelen? Sivujuonteina - omia arveluja ja Kirjasampoa lisäillen - tätä kirjaa lukiessani:

Virva Liski. Into 2020
KIRJA-ARVOSTELUT

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Mikä mies?!

'Ilkiö. Lempeä ja lämmin. Antelias ja huolehtiva.'
Määritelmiä Tarmo Mannista (1921-1999) Jukka Kajavan nekrologissa.
Luen Hesarista.
Sen jälkeen kun olen lukenut tämän  35-vuotistaiteilijajuhlakirjan vuodelta 1980.

Kirjan tiedot
Juhlanäytäntönä Mannilla tuolloin Gogolin Mielipuolen päiväkirja, intensiivinen kaksituntinen monologi, jota juhlakalu esitti lähemmäs kymmenen vuoden ajan. Yhtenä iltana minäkin siellä veljen kanssa Willensaunassa kosketusetäisyydellä ihmettelemässä: mikä epeli! Morkun puolella sitten vieläkin lähempänä.

Toinen melkein henkilökohtainen kosketus Manniin tuli Ratian Jussin kautta, joka istui valoisana oppilaana opetettavanani noina aikoina, ja Jussi aina kehui mikä mahtava leikkikaveri Tarmo oli Armi-mummon mökillä, se hassutteli ja asusteli tuulimyllyssä.

Nyt kun tätä Leevi Korkkulan toimittamaa kirjaa selailen, niin ei voi kuin ihmetellä missä kaikessa Tarmo Manni ennätti mukana olla: klassikkonäytelmissä - yhtenä upeimmista Tšehovin Lokin Kostja - ja klassikottomissa, kymmenissä ja sadoissa. Sekä niiden mukana Euroopan kaupungeissa: Aapona Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Wienissä, Leningradissa ja Moskovassa; Kostjana Pariisissa, Lyypekissä, Berliinissä jne. jne.
Piirros Tarmosta / Kain Tapper
Mikä Ukko Saarijärven salomailta!

Vielä tämä kuriositeetti Kajavan nekrologista HS 25.9.1999:

Hän ei luopunut, ei silloinkaan, kun välit Kansallisteatterin johtoon viilenivät Arvi Kivimaan aikana, muun muassa Mannin julki tulleiden vasemmistosympatioiden vuoksi. Kivimaa tarjosi Mannille näyteltäväksi hevosen takajalkoja. Hän kieltäytyi takamusroolista ja joutui kotiteatterissa lähes hyllylle seitsemäksi vuodeksi.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Laurin kuolinilmoitus lehdessä




Laurin lähtö
su maili 26.7.2020 9.58 

Siskoiseni,
tässä vahvistus vielä Hesarista kuvana:
Luin vastikkään Hilja Haahden koskettavan todellisen runon kun Hiljan mies Ilmari Krohn lähti:

On ikävä

Niin haikean ikävä mulla taas,
kun lähdit kauaksi pois;
on niinkuin kuulisin astuntaas, 
ja äänesi hellästi sois.
Miten kestin menneet kesäiset kuut?
Kuin unta kaikki on vain.
Minä toimin ja kuljen niinkuin muut,
vaan poltto rinnassain
ei sammu, yltyy. Tänäänkin
kävin pöytähän yksinäin:
edes hetken jos kasvojas katsoisin
ja viipyisit vieressäin!
Sinä rakkaani, osasi autuas on,
sen tiedän ja suonhan sen.
Et palata voi, mutta rukoilen,
että jaksaisin, kutsua vuottaen,
eikä portti painuisi lukkohon,
kun kerran kolkutan,
Ah, Herrani, avaathan.

Varmaan kuvaa tuntojasi.

​Soitellaan illalla.

velj

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Valinnan helppous

Sisäpiirinauru: Kivimaa ja Manni mahtuneet samaan kuvaan. 😄
Selitys: ks. linkki
Seuraava perintösatsi siinä.
Mistä aloittaa?
Goethe ei enää.

"AMERIKKA
Amerikka minä olen antanut sinulle kaiken ja nyt minä en ole mitään.
Amerikka kaksi dollaria ja kaksikymmentäseitsemän centtiä 17 tammikuuta 1956.
Minä en kestä omaa ymmärrystäni.
Amerikka koska me lopetamme ihmisien sodan?
Mene naimaan atomipommiasi.
Minä voin huonosti älä häiritse minua..."
- Ginsbergkuolema van goghin korvalle, Tajo 1963

Olispa melko ajankohtaista yhä: ginsbergiä Saarikosken, Hollon, Rossin suomennoksena. Vaan CCCPeekö, ryssät, muka sen parempi! Ei ainakaan lanko-Laurin mielestä, joka kirjoittanut muinoin etuaukeamalle: KATSO MYÖS NEUVOSTOLIITON MENNEISYYTTÄ. MILJOONIA KUOLLEITA. LENINISTÄ ALKAEN, AIKAISEMMIN MYÖS. STALININ AIKANA VIELÄ ENEMMÄN. 

Talvemmalla tämä.

Entä Kivimaa?
"Unessakin vaellan arkkujen ohitse:
siinä ne ovat, pitkänä päättymättömänä rivinä..."

Talvemmalle tämäkin.

Kajava?
"Kun hyppelin lapsena
ruumiskasojen yli Tampereen kaduilla kansalaissodan päivinä
en tajunnut mitä oli tapahtunut 
taikka mitä tein.
Tyhjensin vain kaatuneitten taskuja..."

Talvemmaksi. Silloin kun on synkempää.

Äiti Teresa? Sanoja rakkaudesta.
Syksymmälle: nyt Hilja Haahti-rupeaman jälkeen tarpeellinen tauko uskonnosta.

Tarmo Manni.
VARMA VALINTA!
Kukkulan kuningaskin. Ja mikä elämys Willensaunassa mielipuolista katsomassa. Leevi Korkkulan toimittama Tarmo Manni - 35-vuotistaiteilijajuhlakirja. Lehtikuva Oy ja Kolmio 1980.

KIRJA-ARVOSTELUT

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Reissun päällä

Nuutunut Mies, NM, työntää, vihdoinkin, onnesta myhäillen kottikärrillä nurmikkoa pitkin kuivia halkoja pinosta liiteriin, kun yhdenäkin välähtää päässä kysymys: tämäkö touhu vai lorvaileminen Manskilla? Tai ei se kysymys ole vaan puntarointi - aatos jalo.

Käy läpi koko reissun: mikäs oikeastaan istuessa navigaattorina kun vaimonen, V, ratissa!

- Täälläpä on huono ilmanlaatu. Kato mitkä savut, toteaa V Varkaudessa. (illemmalla selviää että siellähän tehtailla oli tulipalo juuri syttynyt)

Olokorjaamoon ennen Mikkeliä on pakko poiketa, nimensä tähden. Ja kuumakin kuin mikä.

Kuva Verlan kotisivulta


VERLA viimein kyltissä paistelemassa monien mutkien takana.
Kulttuuri-ihmisinä, muka, piti työntää nokka tännekin, Unesconkin suosittelemaan. Ruukkikylät ovat vähän kuin oma asumiskylä: rauha maassa. No eipä kerrota parkkipaikan tunkua eikä toisten nokkansatyöntäjien ruuhkaa. KORONA. Sehän se ensin mielessä ennen museokäyntiä.

SPEDEN SALUUNA - jo vuodesta 1967, tai jotain. 2 € per paukku!

MANSKI - kaupungin ainoat lähivedet pulppuavat keskellä kävelykatua.


Kouvola siitä harvinainen kaupunki ettei se veden äärellä. Kymijoki missä lie...


KOPLA - KIPA ja oltiin asiassa: isät vastaan pojat asetelmissa; toinen ikämiehiä täynnä, toinen oman kylän pojanhuimia. Aurinko lääti, ja kypsytti lopulta pojat. Olisi luullut että ikämiehet. Mitä vielä: superissa hakkasivat viisi juoksua, yhdenkö olisi saanut vieras. Pistekin oli poikaa Kitteen pojille, ei vieläkään täyttä tappiota! Kelpasi. Hoplaa!

Siitäpä sitten tänne kottikärrin sankoihin. Häntäkoipien välissä odottamaan tartunnan puhkeamista. Synnin teillä kun oltiin. Mennä nyt varta vasten! Työntää nyt nokkansa joka paikkaan.

Noin se hurahti reissu, suurin piirtein, muistelee NM, havahtuu kädet kärrin aisoissa, kun V huutelee:
- Kahvit ois

- Jos jois tässä kiireen välissä, huikkaa ja kumoaa puukuorman liiterin ovelle.

Vaan se MUSEOKORTTELI - se oli jotenkin mukavan kotoisa:


KIRJA-ARVOSTELUT