Tietoja minusta

Oma valokuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kun hatunnosto ei oikein riitä

Oli ilmestynyt uudehko pyörä vanhahkojen pyörien rinnalle vajaan. Olisiko Toinen osapuolista itseellistymässä, irtautumassa tandempoljennasta?

- Ei kun aina et lähe niin piäsöö yksinnii huristelemaan. Pitäs vaan saaha ilimaa renkaisiin.

Kummiloihen henkeä, sanos Päätalo.

- No se ei oo kummanen juttu. Pumppu kouraan, hattu pois ja pumppuumaan!

Urmakkana siinä Tehomies auttamassa. Vaan ei olisi pitänyt!
Sen Tehomieskin tietää ja tunnustaa, ettei hänestä enää ole mukana roikkumaan noissa netfixilöissä sun muissa feisbuukkiloissa, saati kännyköiden apuplikaatioissa kunkerta ei kännyköissäkään, ei edes toropuhelimissa.

Mutta että ei pyöränpumpussakaan! Sitä nyt ei olisi millään voinut uskoa. Mutta uskottavapa oli.

Hattu pois venttiilistä ja pumppu tiiviisti venttiiliin kiinni suuteloon. Mutta ei. Lonksui. Ei asettunut, ei liimautunut kiinni. Lonksahteli.
- No senkö helevetti! kuultiin ääntelyä naapuriin asti.

Samat yritykset uudelleen. Vaan ei. Mutta ei.
- On tässä nyt ennen osattu ilimat kumiloihin pumputa. Senkö taika näissä!

Olipa Tehomies toivottomassa tilanteessa. Olipa oli. Huokui ja henki, telusi ja pumppusi. Ei pihaustakaan ilmaa sisään, kaikki tuli ulos ja pihalle. Ilmat pihalle kun piti mennä sisälle. Oli siinä, jos olikin taivastelemista.
Häpeääkin hiven kun hiipi sitten ite sisälle ja turahti ilmat pihalle:

- Ite suapi hiän yrittee!

Yritti sitten Toinen ihan ite.
Ja sai renkaat pulleaksi.

Tehomies oikein hattua Toiselleen nosti. Kunniaa teki.


 

ps1
Kuulemma sen hatun poisnoston, siitä renkaasta siis, jälkeen pitää vielä sitä pientä neulanuppia kiertää niin että vapautuu ilmareikä auki pumpunpainallukselle.
Simpleä, eikö?

ps2
huomaa jottei Tehomies paini ongelmansa kanssa yksin:



KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 29. toukokuuta 2018

Syliotteessa kieltä

kesälehtisilmäys - sarjassa Kuka nyt lehteä lukisi

Eilisen alastoman härskinystävällisen syliotteen


päälle herrasmiesmäisempi, mutta kavalampi syliote, jossa ei kieltä näytetä


Paperilla sovitaan jo ennakkoon ottelutulos eli Rumpin höynäytys:

 
lähteet:
IS,
MTV,
 Kauppalehti,
 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

maanantai 28. toukokuuta 2018

Keskenkasvuisia me kaikk'

Kaikkea se raha teetättää!
Itkevät ja potkivat ja kieltä näyttävät leikkiessään aikuisetmiehet. Rehdit ja reilut urheilumiehet.

Ei mitään hurpaa kun joku miljoonamies itkeä vollottaa, kuin kippiauton menettänyt lapsi hiekkaläjällään, möhlittyään kaksi maalia vastustajalle. Itkeekö enemmän tulevaa palkanalennusta kuin töppöilyään ja taitamattomuuttaan?

Matsissa Real Madrid - Liverpool.

Ekassa möhläyksessä tietentahtoen asetti pallon vastustajan jalkaan, ja Benzemakos oikaisi miljoonakoipensa ja hujautti tarjottimelta maalin, toisessa imaisi pallon muuten vain joutessaan maalinperukoille. Liverpoolin koulkiipperi-mv Karius järkyttyi ja jäykistyi perusteellisesti. Kyynelvirtahan siitä.

Entä tämä kaadettu seurakaveri kerjäläispoika (Messiin verrattuna) Egyptistä Salah! Olkapäävamma.
Maansa myi ja itkun päästi Ei muutakuin Josefin kanssa kaivoon!

J
a
tätä se vielä puuttub = suomalainen rehti urheilijanuorukainen Amirkhani näytti kieltä vastustajalleen:

 
 
Suurta raamaa ja näytelmää kaikin!
Kyllä inehmo osaa.
 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kukkivat

Ensin tuomi, tietenkin. Ja päälle ellei päällekkäin omenapuut.
Toukokuussa!
Ierikän viluista, joita ei ollut, ja Urpon viluista, joita ei ollut, piittaamatta. Sylimitoin.
Työhön ja toimeen, pörräämään kävivät mehiläiset, vasunsa täyttöön.

Ja itikat iholle imemään.
Kiusankappaleet.
Puutarhassa yltyi vastan läiske kuin saunan lavolla ikään.

Vaan eipä kiusaantunut tämä Aapelus puutarhassa kuljeskeleva. Mitä vielä. Nuuhki ilmaa ja haisteli. Sireenikin jo. Päätteli kesän alkaneen. Kukkashortseihin pukeutui. Toukokuussa!
Pahoista ilmoista ei tietoakaan.

"... ja lopuksi tuli kevät kovin äkkiä, kuumin päivin ja kylmin öin: kun aurinko lämmitti puita ja kiihdytti niiden mahlan aikaisin juoksuun, niin yö hyyti ne ja halkaisi rungot.
Niin ne kuolivat.
Kirjakauppias Aapeli tuli kesän alkaessa syrjäisen lahtensa rannalle ja näki omenapuut puutarhansa rinteellä mustina ja lehdettöminä, jo irtautuvin kuorin."

Ei lähelläkään Lehtos-Jovelia puolivuosisataisten omenapuiden elämä meikä-Muttisten tarhassa. Ei. Ei sinne päinkään:


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


lauantai 26. toukokuuta 2018

Säästäisikö isänpäiväksi?

Rolf Mengele: "Jos saisin valita, isäni olisi joku muu." "Minun silmissäni hän on kuin muukalainen toiselta planeetalta."
Niklas Frank: "On rankkaa astella hirtettäväksi. Minä kuitenkin toivoin isälleni mahdollisimman kovaa rangaistusta ja kuolemanpelkoa ---"
Klaus Saur: "Ei, hän oli vain lihava ihrakasa."

Vielä elossa olevat natsijohtajien lapset purkavat sisintään, tekevät tiliä menneistä kirjassa Isäni oli natsi. Minerva 2018.


Joitakin vastakkaisia tunteenpurkauksia myös ilmenee:

Wolf Hess: "Oli etuoikeus varttua Hessin poikana."

Jatkanko lukemista vai lähdenkö luontoon, järvelle veneilemään, pudottamaan Matsin tekemän lahjakatiskan koepyytöön?
Sääkin mitä mainioin, ilma herttaisen lämpöinen.

Jos isänpäivänä, syksyllä sitten, lukisi loput ...


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


torstai 24. toukokuuta 2018

Minämies

Onhan se miehekkäämpää aloittaa päivä toisin kuin eilen: loruta nyt runojen parissa kun voi ottaa viilan käteen, tarttua laipasta ja teroittaa moottorisahan terä. Sekoittaa oikeassa suhteessa bensa: kymmeneen litraan 2,5 desilitraa öljyä. Teräketjuun omanlaisensa.
Kiskaista saha päräjämään ja kaataa eilisen kaltainen mänty, vaikka.
Hittolainen!
Mikä meno, mikä melu, mikä tärinä!

Kaukana kavala maailma, oravan makoisat unet - kaukana.
Kun tuli minämies ja mahtinsa näytti.

Monimuotoisia päiviä silti.



KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Runon kaivannassa

Voihan kullaisen kevätaamun aloittaa näinkin, kunhan ensin omenapuiden kukkaanpuhkeamista on käynyt verannalla ihailemassa:
Lukemalla runovihkon ja kaivamalla tekijän esiin.

Männyt. Keijo Virtanen. Zäp Books 2017. Painos 150

Että sattuikin siinä mielessä aihe kohdilleen, kun olen, useinkin, mietiskellyt: Jos olisin metsän puu, vaikkapa mäntymetsässä soleva mänty, ja tulisi tuuli niin - en heiluisi muiden mukana! Varmasti en. Ja kun ei tuulisi - heiluisin vimmatusti.
Kenties ajatuksen ytimessä on ripaus yhteiskunnallista symboliikkaa? 👀
Kapinamieltä, partasuuradikalismia - piruilua, muutoshalukkuutta, vanhuuden höperyyttä? 👏

No mutta mennään metsään, oikein kunnolla, kuvan kautta:


Lyijykynäpiirrokset ovat olennainen osa Virtasen runouden kokonaisuutta. Keijon omakätisiä. Mies on ihka oikea lisenssi - olisi siinä taas Havukan Konstalla ihailemista jos kummastelemistakin! Pitkä ura takana: ks.
Katso myös tämä: ei aina käy niin kuin haaveillaan.

Runoanalyysiin en ala, jätän sen teidän huoleksenne. En ala koska (säkeet 5-8 erit.):

"Mutta minun, joka ei väsy kiipeämään
kuuntelemaan huminaa sinne, missä se alkaa,
on tyydyttävä
näiden merkintöjen vajavaisuuteen.
Ja vaikka kaikki mitä saan sanottua
voidaan ymmärtää monin tavoin
toisin kuin tarkoitan,
jopa päinvastoin,
silti yritän yllyttää lähtemään mukaan,
sillä minulla on syy sanoa:
Kipua kuuntelemaan!"

Mutta lapsistisen kuva-analyysin voin antaakin eli karsia Keijon puun omanlaisekseni:



KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 22. toukokuuta 2018

Harhamaa

Tuosta Hurmehesta vielä sananen kun unhoittui mainita sen sanomisista:
- Kivi, Canth, Jotuni ja Lassila. Siinä ovat suomalaisen kirjallisuusnäytelmän peruspilarit.

Puhui tietenkin myös Harhamasta, joka on sen tuhannen ja toisenkin sivuinen - kesken painannan jäänyttä omaelämäkertaa (6000-sivuisena piti ilmestymän) romaanina.

Heti piti nettiantikvaarit koluta, ja sielläpäs olikin kaupan
Harhama (I osa 1805 s., II osa 1064 s.) nahkaselkä ensi painos vuodelta 1907. 40 €.



Vaan kun tilaamaan ryhdyin, ei sitä ollutkaan! Harhamaa koko juttu.

Olisi Harhama tosin luettavissa ilmaiseksi Doriassa, mutta mutta! Ainakin tuonaikainen sana tarvitsee paperin.

tänään klo 13.20
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

maanantai 21. toukokuuta 2018

Munaton neutri

Juha Hurme Tohmajärven Tietäväisestä


Tuli mies seurueineen kirjailijan syntysijoille  kauniin kauniina lämpimänä sunnuntai-iltapäivänä. Eilen. Kertomaan, esittämään Otava Ensemble -seurueineen, mikä mies Algoth Tietäväinen / Algot Untola oli miehiään. Työväentalolle Kemienmäellä liki Venäjän rajaa.

Joku kysyi, oliko kirjailija vasemmistolainen agitaattori.
- Ei ollut. Ei ollut puoluemies. Ei voinut hyväksyä väkivaltaa, ei Eetu Salinin näkemyksiä. Ja näkeehän sen siitäkin että Venäjältä palattuaan meni oikeistolehteen kirjoittajaksi. Jäi sitten kiinni toimituksessa Työmies-lehden viimeistä numeroa tehdessään, kun muut tekijät olivat lähteneet lipettiin Venäjälle. Pidätettiin, vangittiin, vietiin laivaan teloitusmatkalle kohti Santahaminaa.
Jotenkin noin.

Rooleissa: Joni Seppälä, Tomi Alatalo, Onerva Kärkkäinen ja Taru Huokkola
Kuva: Pihla Liukkonen

Nelihenkinen Otava Ensemble esitti Hurmeen kirjoittaman Sanamyrskyn, esityssarjan viidennen jakson, missä kirjailija herää yhteiskuntatietoisuuteen: sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden havainnointiin. Toimintaan!

Hurmeen ratkaisu Untolasta on kuvaava: yksi Untola esiintyy kahden näyttelijän toisiinsa kietoutuneena ailahtelevana kimppanippuna.
Sitten toimitukseen marssia kopsuttelee joku hutsu, nainen menneiltä ajoilta, joka vaatii miestä käräjille, vaikka itse on vihmonut rikkihappoa lehtimiehen sukuelimiin, minkä jälkeen ei miehestä enää mieheksi ollut.
Mies menettää miehuutensa, Algot Untolaa ei enää ole.

Siinä yksi syy moniin tekijänimiin, joita Algot Untola alkaa itsestään käyttää, itsensä neutraloiden: Maiju Lassila, Irmari Rantamala, J. I. Vatanen, Liisan-Antti ...

Häilyvää sumua.
Semmoista hänen elämänsä on, kunnes se loppuu teloitusmatkalla Santahaminaan: Untola hyppää laivasta ja hänet ammutaan veteen Suomenlinnan edustalla.
On tämä päivä 21.5.1918 - tasan sata vuotta sitten.

Nyljetyt ajatukset - soutusouvi

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

lauantai 19. toukokuuta 2018

YO-AINE - valioita

On eräällä säkä! On hulluna Aaroon ja osaa ulkoa Hellaakosket - ja eikös yo-kirjoituksissa napsahda aineen otsikoksi Lyriikkamme kultajyviä. Ja kun taito kirjoittaa on, on tuloksena 'kuulemma sen vuoden paras aine, ja sain palkinnoksi säiliömustekynän kultaisella terällä!'.

Tuo abiturientti-54 on tälläkin potulla joskus istahtava KR. On miehellä kompetenssia moneen muuhunkin - onhan se nähty ja ennen kaikkea kuultu. Arvostan.

Skannaanpa kuvan kirjasta tähän, niin saatte arvailla ken.


Kirja on SKS:n uunituore Nuoruuden ääni - ylioppilasaineiden valioita.
Kirjassa on sittemmin ansioituneiden kansalaisten nuoruusajan näkemyksiä - missä miten ja mitä suomalaisuus on ja mitä itse elämästä havaitsee.

Mukana monta tuttua nimeä:
  • Eino Leino kirjoittautuu Hämeenlinnassa 16-vuotiaana ylioppilaaksi vuonna 1895 aiheella Suomalainen kansanrunous.
  • Paavo Haavikko vänkää vuonna 1950 luonnontieteellisen Kuu-otsikon väkisin proosarunoksi ja taistelun jälkeen saa cumun.
  • Kaarina Helakisa Salama-sodan tiimellyksessä 1965 kirjoittaa Kirjailija ja hänen vastuunsa oman näkemyksensä: - Vastuu jää lopultakin kirjailijan ja lukevan yleisön henkisyyden varaan ja vivahde-erojen vaistoamiseen lain kirjaimeen tuijottamisen sijasta.
  • Sofi Oksanen puhdistautuu koulupölyistä Jyväskylässä vuonna 1996 analysoimalla Arto Kotilaisen novellia Rippikoulukesä otsikolla Ihmisen halu hallita omaa itseään kuuden kirjansivun verran.  ( - Valitettavasti tässä teoksessa ei ole mahdollista julkaista Oksasen ylioppilasainetta aivan kokonaan, tekijätiimi huomauttaa. ?!)
Kuusi sivua on paljon, verrattuna esim. elokuvaohjaaja Perttu Lepän reilun sivun pituiseen Kosonen ja Leppä, Suomen tasavallan kansalaisia aineeseen, jonka opettaja arvosteli lubenturiksi (B), mutta jonka sensorit palauttivat laudaturina (L).
Vallan mainio suoritus pojalta jonka todistuksessa oli nelonen alla!

Onhan näitä - malleja. Ite aina purppasin otsikoita, koska olivat vuodesta toiseen niin samperin realistisia; hyvin siitä sitten kuitenkin pääsi lopulta yläorsille livahtamaan - ei nyt sentään kansakunnan kaapin päälle niin kuin tämän kirjan kansalaiset.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

torstai 17. toukokuuta 2018

Uunotettiin kunnolla

 

19.5.2014
'Soitan Putinille. Se tunne, kun löytää itsensä parisuhteesta, jossa on totaalisesti alistetussa parisuhteessa.'

Tuo nyt vielä menettelee: asettuu toissapäiväisen kontekstiin.

Mutta muuten teksti on huuhaata. Siltala Publishing retkuttaa, höynäyttää maalaismiestä.
Presidentin ajatuksia.
Muka.
Niin oikeasti uskoin kun tilasin tämän kirjan. Pyh! Ei edes tekijän nimi tiedossa, vain nimimerkki Mäntyniemen herra. Jonkin Image-lehden pakinoita.

Taikka mitä tässä purpattamaan, testatkaa alta huumorintajunne - ihan ite!


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 15. toukokuuta 2018

Ks. eilinen otsikko!

Joku siveähkösti suuntautunut kuitenkin sanoisi, että mikset tähän pottujuttuun säästänyt eilistä.


Se siitä ja sitten kontilleen: masokismin maailmaan!

Mikähän kumma vietti tässä on vetänyt vanhaa miestä, nuo kiima-ajat taakse jättänyttä, chick liteihin ja niistä paljon rajumpiin teksteihin? Nuorten naisten kirjoittamiin heilastelustooreihin. Huntterissa laskettuna heti löydän kolmeneljä: Katri Sisko, Leena Paasio, Anna Rimpelä ...

Asetetut Kirjailijakriteerit senkun löystyvät koko ajan. 👴

Vaan leppoisia, puhtoisia kertomuksia ovat nuo mainitut tämän rinnalla, jota tässä kiertäen kaartaen yritän esille tuoda. Ilettäneekö vanhaa miestä kun hän lukee:

"SIINÄ RUUT ON, alasti polvillaan eteisen kaakeleilla.
Lounaalla tuli tekstari. Odota mua eteisessä alasti, korkokengät jalassa polvillasi, kun mä tuun töistä.

Ruut on muuten äidinkielen opettaja; myös Katri Siskon ja Leena Paasion päähenkilöt olivat  yläkoulumaikkoja, kesymmästi latautuneita, kuitenkin uskeina miesten perään. Mutta kyllä tämä Ruut on omaa luokkaansa. Kai se senkin takia haluaa alistua kun päivät pitkät joutuu pitämään jöötä yläluokkalaisilleen? Löytyy myös yksi juonne lapsuuteen, jolloin isä rajusti tempaisi hukkumassa olevan Ruutin veden pinnalle. Löytyy toki monta muutakin ruokintasyytä masokistisille haluille.

Eipä mitään, näillä mennään nikotellen niin että panta kiristää ja vyö heiluu:

Essi Tammimaa: Isän kädestä. Otava 2018.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

maanantai 14. toukokuuta 2018

Luonnotonta

Olisi luonnotonta näinä helteisinä kevätkesän päivinä istua sisällä nyhjöttämässä ja liikutella sormiaan näppäimistöllä, kun voi liikutella itseään luonnossa.



Kääntää lapiolla maata, tehdä vakoa kymmenelle siemenperunalle.
Puistella siitä Veken tekemästä vihreästä vekekatiskasta veneen pohjalle ahvensaalis.
Puristella voimasakseilla viinimarjapensaan ikääntyneimmät oksat pois tuoreempien tieltä.
Vaellella hautausmaalla kuunnellen käen intoa.

Niinpä.
Latistaako se jotenkin kun ääneen sanoo Toiselleen:
- Nauti nyt näistä päivistä ja helteistä. Eivät nämä enää meidän elinikänä toistu.

Miten niin? kysyy hämääntyneellä katseellaan Toinen.
- No niinhän se Joonas siellä uutisissa sanoi jottei tämmöisiä lämpöpoikkeavuuksia kolmeen- neljäänkymmeneen vuoteen esiinny.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

perjantai 11. toukokuuta 2018

Jurkan Putkinotko

 
 
Eipä olisi heti tullut mieleen maailman kaikista näytelmistä jotta juuri ihmissikiävä Putkinotko väännettäisiin yhden miehen esitykseksi, vaikka toisaalta: yhden heleän kesäpäivän näytelmä - miksei sitten myös yhden miehen.

Malakias
Ananias
Saara
Leja
Topi
Sanelma
Jopi
Repekka
Ester
Luukas
ja siihen Juutas ja Rosina päälle sekä tietysti kirjakauppias Muttinen vaimoineen.

Koko sortin sakki Tommi Erosen hahmottamana!

Hyvin irtosi, ainakin kun taustana oli vahva tieto juonesta kuten öhm! minulla, Putkinotkon suomeksi ja viroksi lukeneella, monissa kesäteattereissa katsoneella, Savonlinnan liepeillä autenttisilla paikoilla Inhassa palloilleella.
Tuollakin kokemuspohjalla voi kehua Erosen muuntautumiskykyä kaikiksi, jopa niin ettei Rosinana ollessa tarvinnut edes siihen huiviin pukeutua, riitti kun meni huivin viereen seisomaan ja antoi palaa. Ja olihan 80-kiloisen jauhosäkin kantamisessa oma temmajaisensa: ähkimistä, puhkumista jos repeytymistäkin niin että katsomopenkissäkin alkoi voimat loppua ennen kuin pellon laitaan ja metsän piiloon päästiin säkki pudottaa rötkäyttämään.

Vähässä harjoitusajassa on Eronen hahmoihin päässyt; alunperinhän hänen paikallaan piti oleman aivan toinen näyttelijä, nainen. Tiina Weckström.
Juutaksen sanoin: - Se olisi ollutkin toinen luokka.

Jurkan 'saliin' mahtuu viitisenkymmentä katsojaa kulmittain, joten se ja sama istuuko edessä vai takana: kyllä kasvon ilmeet erottaa, mikä tv-aikalaiselle on tärkeä pointti.

Eronen Rosinana, muistelen, jakeli vielä rusinapuketteja pennuilleen kaupunkituliaisina: minä Malakiaksena sain yhden - vai olisiko jakanut evästä pääkaupungista monenmoisen nähtävyyskokemuksen jälkeen maalle matkaajalle.

Kiitosta vaan, Tommi Eronen taustajoukkoineen.

Juutas jauhosäkin kannossa.
Kuva Marko Mäkinen
Teatteri Jurkka
Putkinotko
2018

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


torstai 10. toukokuuta 2018

Taivaaseenastumispäivä

mauton kirjoitus, myönnettäköön

Tänään on Pojan taivaaseenastumispäivä, helatorstai, ja täällä meillä uuden papin kappalaisen virkaan asettaminen kirkossa; kirkko auki ensimmäisen kerran sitten viime kesän. Eli kaksi ihmettä samana päivänä: taivas ja kirkko auki.

Viikolla, siellä Helsingin-reissulla olivat ortodoksit Uspenskissa varautuneet tulevaan tapahtumaan tikkain, ikään kuin varmistaneet alkunousun:


Voi toisaalta olla, että ikonostaasia vain kunnostivat? Tai Tikapuita pitkin taivaaseen ...


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Nähtyä V

kuva-arvoitus
(sarjassa maalainen pääkaupungissa)


Nälkähän siellä lopulta tuli.
Pariöinen Hesan-reissu piti päättää Salven silakoihin - ja eikös tämä merimieskapakka tarjonnut jälkiruuaksi taidetta seiniltään, Ortonin tuomaa, meikäläisenkin ymmärtämää.

Alempi on Silmälasikotelo à la Juhani Harri.

Ylempi vuolema on Matti Peltokankaan näkemys lyhyestä ajanjaksosta.
Viimeinen kapusta tuolle kapustakokoelmalle nimen antaa. Minkä?
Ristikääs, kastakaas!
 1 - 2 - 3 - 4 - 5

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 8. toukokuuta 2018

Nähtyä IV

kuva-arvoitus
(sarjassa maalainen pääkaupungissa)

Näin MM-lätkäleijonan karjunnan aikaan on syytä palata juurille ja etsimään:
miss'se jalopeura oikeest' luuraa?
a kuka sen on veistänt?

 
ps
Kävelykierros, suora lähetys tänään klo 14.00 
 
1 - 2 - 3 - 4 - 5
 
 
 

maanantai 7. toukokuuta 2018

Nähtyä III

kuva-arvoitus
(sarjassa maalainen pääkaupungissa)

 
Tässä sitä taas seisotaan pylvään takana pälyilemässä, pääkaupungin ihmeitä pällistelemässä.
Mutta missä?

Olisin näyttänyt enemmän, vaan ihan Voksin takia joudun pihistämään kuin sökönpelaaja.

1 - 2 - 3 - 4 - 5

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Nähtyä II

kuva-arvoitus

Oikeastaan tämän takia sinne etelänreissuun lähdettiinkin:

Käveltiin Rehnin pankin
ohitse ja laskeuduttiin kohta notkoon ja pujahdettiin tuosta ovesta markiisikankaaan alitse sisään.
Ei ollut mikään putkiliike vaikka koko homman nimi siihen suuntaan viittasikin, ei mikään LVI-liike kivijalassa - ei pitänytkään olla.
Vaan oli se mikä pitikin: elämyslaitos.

Sopiipa taas arvuutella: mikä mikä?
(Parim on arvata, kui me oleme Virotänäval)

1 - 2 - 3 - 4 - 5

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

lauantai 5. toukokuuta 2018

Nähtyä I

kuva-arvoitus

Onnellisesti reissu ohi. Sanattomana näkemästä.
Sopii arvuutella, mikä makuuhuoneen akkunakuvassa taustalla:


1 - 2 - 3 - 4 - 5

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 1. toukokuuta 2018

Toistatuhatta kilometriä!

Tilinteon hetki

Lyheni päivä päivältä läntti missä kaikki huipentui: ensin se oli enää 320 metriä suuntaansa, sitten 220 ja lopuksi tasan 100. Metsän kätkössä se oli kallion takana, ei sinne kukaan muu eksynyt - rauhassa sai lintujen puuhassa ja ojapuron lirkitellessä hangata kilometrit täyteen.
Viimeinen ponnistus eilisaamuna kesti yli kolmen tunnin.
Sata kertaa sata edestakaisin.
Heti herättyä varhain kuuden jälkeen sinne oli sukset käsissä, ympärille pälyillen tiellä kulkijoita vältellen, hiipsittävä, ettei lenkki olisi ennättänyt matkan aikana jaloissa sulaa, entisestään typistyä. Mikäs siinä sitten piiloon perille päästyä puron lirinässä ja lintujen laulannassa hiihdellä sulavalla karkealla sirisevällä lumella!

On siitä kuvakin otettuna mehuntuojan ottamana:


Ovathan nämä ainutlatuisia nautintatilaisuuksia, lajissaan viimeisiä koska tahansa: iällä on oma tiensä. Haperoituminen on jo pitkällä; tuossa samassa ajassa sujahti nuorempana juosten koko maraton, nyt suksin tuskin puolet.

Saldokirjaan merkintä:
1001. Palindromi. Anagrammiorientoituneelle kelvollinen luku.

Esille uudet kujeet: Veken tuoma katiska järveen ja himona tuon Senecan kimppuun:


 
hiihdot +14+20 /1001 km = 146 h