Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 30. huhtikuuta 2024

Luun löi kurkkuun

Saarikiven Taina  jatk.


Ronski mikä ronski!
Taina Saarikivi
Kuva: Laura Oja


"sopraano Birgitta Nilsson on sanonut jännittävänsä laulaessaan aina pakaralihaksia niin, että kolikko pysyi niiden välissä koko esityksen ajan."

Tuo virke on kaino ja siloteltu ja vaisu, kaukana Lihan värinä -esseekirjan termistöstä. Noin kohteliaasti Taina Saarikivi kirjoittaa toisesta ihmisestä, itsestä puhuessaan termit muuttuvatkin suorasukaisemmiksi tyyliin: persvako mikä persvako!

Kirjan teksti on jäänyt kärkkymään aivomatona mielen sisuksiin, vaikka loppulausunnonkin jo lähetin siitä Kirjavinkkeihin.  
Joskus käy näin.

Mutta: 
🎵  eiköpähän tuo  mato vappuhulinoissa tokene 🙌🎉🎊🎨🎤🎪🎯🎺🎸🎶

Ronskia vappua  

kaikille 
teille 

 

Kirjavinkeissä
eilen

lauantai 27. huhtikuuta 2024

Kuin lapsi leikkimään

Nyt ollaan kyllä semmoisen lihakimpaleen kimpussa jota ei purematta niele: panee leikkimään niin kuin lapset leikkivät ja sanailevat kakalla ja pissillä - kihertäen, ilolla, riemulla ja hauskuudella. Ujona pälyillen myös.

Hi hih. 😏§😕
Ja nyt kunnolla siinä!
 
Asiaan. 
Tämä mikään lastenkirja ole! Tekijän kun kuulee ja näkee: 
Taina Saarikivi (s. 1969) on äänitaiteilija, kulttuurisen äänentutkimuksen dosentti Turun yliopistossa.

Taina Saarikivi: Lihan värinä - Esseitä äänestä, surusta ja himosta
Vastapaino 2024 Kuva: Laura Oja
Tuossa Äejän kanssa just turinoimme, jotta tässä iässä ei yksinkertaisuuksiin tekstissä eikä musiikissa viitsi aikaansa tuhlata, vaan teoksen on oltava tuhdimpaa, kompiloidumpaa tavaraa.
No tässä sitä sitten on - ja sitä ihteään kanssa.

Saarikivi matkustaa ratikalla, äänittää sen ja matkustajienkin ääniä, kaupungin ääniä, alapään ääniä, kiiman vimmaa jne.
Panee /kaapii itsensä intiimintä likoon ja koekappaleeksi. Kirjoittaa yhdeksän esseetä, joista yhden nimeä ei parane tähän säädylliseen pottuun kirjoittaa, sen sijaan muita kyllä, kuten mm.
  • Tahroista ja hälystä
  • Suusta ja suhinasta
  • Pystysuorista huulista, raitiovaunuista ja moottoriäänistä
  • Kuntosalista ja kurista
  • Surusta ja särinästä
  • Kuolemasta ja hiljaisuudesta
Haastavaa ja haistavaa mutta mielenkiintoista.

No, tuolla toisaalla taas tarkemmin myöh.
Kirjavinkeissä

perjantai 26. huhtikuuta 2024

Hattu kummallekin käypä

Tämmöisen kuvan lähetin vastauksena Lennulle eilisestä tökeryydestään torusaatteella 

Tämäkö muka parempi?
(taikka jos toisella tämä ja toisella se toinen)
Elokuvauutiset

Lisäksi opiksi ja ojennukseksi mauttomuudesta postitin juuri ilmestyneen herrasmiesoppaan saatteella 

Otapa opiksesi!

Aviador
"Aina ei ole niin helppoa olla herrasmies – ei iso eikä pieni. 
Mutta jos kuitenkin jaksat yrittää, saat varmasti siitä kiitosta." - Virve Obligiani


Kirjavinkeissä
tänään
Katja Kärki: Evan neljä elämää

keskiviikko 24. huhtikuuta 2024

Hattu kun hattu

"HV

    Hj

Pitkästä aikaa ilmaantu asiaa!

Oo Suzanne! 

Kungahuset

Siinnon taas syköt lääpällään.

Tuus 
                      Lennu "

Kirjavinkeissä

tiistai 23. huhtikuuta 2024

Sanojen takana

Veepee Lehto s. 1948

päästää meidät päähänsä ja kertoo taustat ja tarinat, miten Matille & Tepolle 136 kirjoitettua iskelmärunoa ovat syntyneet.
 
readme
Milloin on pitänyt lisätä, milloin poistaa sana kaksi kolme, joskus kaikki, veljesten pyynnöstä, milloin taas oma mieli on halunnut muuttaa sanoja toiseen järjestykseen, kieliopillisestikin kelvolliseen.

Oikeastaan tämä puolentuhannen sivun kirjamurikka käy analyysioppaaksi runoiluun, vähintään iskelmälyriikkaan.

Veepee taustoittaa kappaleiden syntyjä syviä, ks. Lähes kädestä pitäen, näyttää, sanoittamisen monet mutkat ja monesti myös sen, että näin ja näin olisi muodollisesti parempi, mutta kun maksavat velloset haluavat sen toisin. Painottaa hän myös sitä, että nämä hänen runonsa on tehty ennen kaikkea musiikin kautta kuunneltaviksi, siis saattavat näyttää kirjoitettuina vähän orvon oloisilta.

Käy Veepee myös laulujen sanoman läpi jättäen kuulijan tulkinnalle sijansa asettaa kuulemansa omaan mielenmaisemaansa. 
Noinhan teki löytöretken Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen Elämäni biisi -ohjelmassa laulusta Mä näitä polkuja tallaan, josta piispa Mari löytää tekstistä syvällisiä merkityksiä - vapauden näkemyskin lähtee liikkeelle eri taustoista kuin sanoittajan aikoinaan.

"Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että niitä asioita, joita olen yrittänyt kätkeä rivien väliin, on alettu vihdoin löytää, tästä laulusta, mutta monesta muustakin."

Ja ettei kevyt musiikki liian analyyttiseksi ja raskaaksi kävisi, hän esittää että on noita M&T-kipaleita mahdollisuus myös muunnella laulaessaan, kuten vaikkapa kertosäettä laulusta Minä rakastan sua täll nimpal mukavast taval:
---
Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan
    ja elämä vie meitä päin parempaa persettä

Veepee toivoo, ettei tuonkaltainen paljastus loukkaa niitä ihmisiä, joille tämä laulu on tärkeä, sillä: "Minähän näen useimmissa vakavahenkisissäkin teksteissä melkein aina jotain koomista."

Ilmankos Veli-Pekka Lehto on yksi suosikki sanasepoistani!

Veepee Lehto 
kuva Mari Lehto

Kirjavinkeissä
ks.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2024

Katolle hän kiipeää...

 ... katolta hän liiipejjäää

Ja trallallaa!

Noin onneksi ei käynyt
vaan näin

tuli uusia peltejä vaille valmista.


Ja koko hommahan alkoi - aktualisoitui ja eskaloitui ja mitä näitä fiinejä termejä liikkuukin ilmassa tätä nykyä - jouluna, kun pieni yläkerran jouluvieras katsoi alakerran huoneen laipioon ja ilmoitti:
- Sattaa vettä. 
Siitäkös riemu repesi joulupuun ympärillä! 🎄🎅

No, eiköpähän ensi jouluna ole satamatta, kunhan pläkkiseppä peltinsä ennen vappua saumaa.

Kirjavinkeissä
🏂   -2 °C  hiihdot  4 km  1004 km / € = 158 h

perjantai 19. huhtikuuta 2024

Ihmettä kerrakseen!

Enkä ihmettele.

Kun huoneremonttimiehet joutuivat raahaamaan raskasta kirjahyllyä pois tieltä, valahti iso nippu lehtiä lattialle. Niitä kokoillessaan takaisin - hyvä jotteivät säikähtäneet.

- Mitä nää ovat?

- Ei oo ikinä nähty!  

👀 

 



Oisko Karo Hämäläisellä ja kumppaneilla peiliin tuijottamisen paikka? 
Vai kenellä?
Kirjavinkeissä
(Eevan Kuolinsiivous-allakkana)

maanantai 15. huhtikuuta 2024

Ateneum on Kapernaum

 Turusen Heikin isä-Reinolle

"Mää Kapernaumiin", toisteli isäukko pilkallisesti Ateneumia tarkoittaen, jos Heikki vain 'töherteli' piirustuksiaan eikä joutunut työn laitaan.

Sinnehän Heikki oli pyrkinyt naapurin Eevan kannustamana, mutta joutui nolona palaamaan metsien kautta kierrellen kotikonnuille Vuonislahteen.

Niitä näitä luen Kalevi Nikin kirjasta Pielisen profeetta vai Don Quijote? - Heikki Turusen elämän ja kirjailijan kaari. (Jyväskylän yliopisto, Kirjallisuuden laitos. Julkaisuja 14. 1999)

Ja nyt Katja Kärjen romaanista tapaan samat persoonat peltoraiviolta - Reinon arvottamassa naapuri-Eevan touhuja:

"Onpa kaunis kanto", sanon.

Isäntä alkaa rykiä ja köhiä lopulta keuhkojensa pohjasta. Pelästyn, mutten tohdi mennä hakkaamaan selkää. Sitten ukko sylkäisee suustaan verisen ysköksen. Huohottaa. Vilkaisee kantoa, jonka päällä istuu. "Ka on perkelleen ihana kanto."  

 "Suanko sen?" kysyn. 
Lapset töllistelevät ympärillä. Isäntäkin katsoa ällöttää.

"Jos kannat ite."  Nyökkään. Isäntä pudistaa päätään, tarttuu vuorostaan kankeen ja alkaa raivoissaan kammeta lisää kannonperkeleitä irti pellostaan.

"Haen sen myöhemmin", lupaan. Voisin kuljettaa sen kottikärryillä ja viedä vastalahjaksi perheen piirtäjäpojalle puotipaperia. Tällä on selvästi kuvataiteellisia lahjoja, joita eivät tällä kylällä kaikki ymmärrä.

Siinäppään ovat nämä Vuonislahen kapernaumilaiset kuvattuina, ensin autentteina ja sitten puolfiktioina.
Mielenkiintoisia tutkimuksia tässä menossa itekullai! 😉
Kirjavinkeissä

lauantai 13. huhtikuuta 2024

Pi(l)kkumaista

hakea asiavirheitä romaanista 

Joskus lukiessa kuitenkin pääsee huulilta: - Eipä maha ihan noin olla!

Niin kuin nyt Katja Kärjen Eva Ryynäs-biofiktiota lukiessa tuhaututti kolmeen kertaan: 
- Pyh, pyh ja pyh.

  • Ensin kun Eva ennen sotia saunoi ja sauna jäähtyi kun kylpiessään unohti lisätä puita kiukaaseen.
  • Sitten kun kylään tulleet vieraat eivät riisuneet kenkiä jaloistaan.
  • Ja vielä tuokin ulkopaikallissija Vuonislahdella ks.

Ei noilla kokonaisuuteen ollut mitään vaikutusta: mielenkiintoinen ja empaattinen teos Puaterin Ievasta ja Puavosta Evan neljä elämää on. Suositeltujen joukkoon lisään.



On aika arvostaa Vieremältä Ateneumin kautta Vuonislahteen asettunutta Evaa ja hänen puunveistotaitojaan, joista Jumalan kunnia luonnossa -teos oli vielä mummon hautajaispäivän muistotilaisuutta juhlistamassa seurakuntatalossa. 


Vuosi sitten seurakuntatalo purettiin ja 5-osainen taideteos on siirretty 

tänne







Kirjavinkeissä

torstai 11. huhtikuuta 2024

Metsäautotietä pitkin keräsi kilsansa

 Tänään täyttyi euron per kilsa maksava vuotuinen hiihtotonni.

 

Tonnin seteli

Ukkeli veteli, keli kuin keli,
siinteli silmissä SE-TELI.


Eestaas hinkkasi, ties monetta 
kertaa 
- ilman konetta! 
 
 "Tonni täynnä   
- niin on käynnä!"
 
Kummeli

***

20 ja 24 tai 24 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2024 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

Kirjavinkeissä

 🏂   +5 °C  hiihdot  12 + 7 km  1000 km / € = 157 h

Ne kaikki tonnit:


2021  Sun tonnis on täynnä

2020  Jaloista päähän

2019  Peräkkäiset perjantait niin erilaiset

2018  Toista tuhatta kilometriä

2017  1000 - toinen tonni

tiistai 9. huhtikuuta 2024

Liputetaan suomelle

Agricolan Mixun kuolinpäivä tänään 9.4. vuodelta 1557.
Juhlitaan kuolinpäivää, sillä syntymäpäivä ei ole tiedossa, syntymäpaikka on: Pernaja.

M A Pernajan kirkkomailla

Tulipahan tuota miestä turhaan jäljiteltyä jokunen vuosi taapäin, vaan kun tienviitta sojotti taivaisiin ... 
Matkaa muistellessa tavaillut ystävän Turust lähettämää selkosuomea:

Abckiria-käsittelyä / V. Kilpi

Perustuu kuulemma 'tosi laajoihin tutkimuksiin idolisi Volterin muistiinpanoista'. 
Panettelee. Vähättelee. Taikka oikeastaan vain hyväsydämellisesti piruilee muka kummallista kohdettani. 
Yrittänee osoittaa, että kyllä joku Wahlroos miljoonineen on tärkeysjärjestyksessä aivan eri luokassaan.

Kiitän kuitenkin myöhästyneesti pääsiäislahjasta ja paneudun Kilven muistiinpanojen ohessa ihailemaan hänen kättensä jälkiä, taas kerran, nostettuani pari asiaan liittyvää kirjaa vuodetovereiksi:  
alaotsikoltaan Ovat sanasi niin kuin valoa minulle, jonka sisäkansissa on Volterin käsiala varsin toisenmallista - sulokasta, etten sanoisi: lemmen pehmittämää.

Pernajan kirkko

Kirjavinkeissä
eilen

🏂  +4 - +9 °C  hiihdot  15+9+15 km  981 km / € = 154 h

lauantai 6. huhtikuuta 2024

Nyt tuli asiaa Helsinkiin!

 Rotinareissulla


Nämä namusöpöläiset 


piti vietämän ehottomasti henk.koht. perille perilliselle.

Kun aikamme säntäiltiin vähän sinne sun 
tänne


niin tällä viissiin sinne lopulta ruuhkassa lauttailtiin


Sitten ne töppöset luovutettiin - vähän väljäntuntuiset viikkoselle veikkoselle tosin vielä. 

Vaan aika kasvattaa; tiedä miten isokenkäiseksi tämänkin elämänihmeen - pääseepä sitten vaikka
 vaikka lautalle muiden kanssakulkijoiden sekaan tungeksimaan.

Ihmeitä nämä ovat, kaikki vastasyntyneet, elämään putkahtaneet - kaikkine varpaineen ja sormineen, käsivarret valmiina heilumaan, jalanpullukat sätkimään ... suloista niin, no niin niin.
 
Niin, röplähteli sitä kakkaakin heti kun vaipan puristuksesta pääsi, ruiskusi pissiä vaipanvaihtajan ja pyllynpesijän pöksyille. 
On siinä isälle ja äidille työmaata kerrakseen. 

Mikäs meidän, mummon ja ukin. Sen kuin töppösiä lahjoitellaan. Ja yön yli kaikessa rauhassa nukutaan; aamulla katsellaan ikkunanäkymästä päättäjien pömpeliä; valmiista aamiaispöydästä lähdetään taas lautalle - kopan ääreen kyselemään saitteko nukuttua ja huutiko poika ...

Kirjavinkeissä

🏂  -1 °C  hiihdot  13+15  km  942 km / € = 148 h

keskiviikko 3. huhtikuuta 2024

Seuraava elokuva hakusessa

 

Seura 13-14 / 2024

Nyt kun Elävien Kuvien Miehelle, tuttavallisemmin EKV, on uusi ura urkeamassa elävien kuvien parissa, sitä vaatii uutta ruokaa silmille. 

On otettava vinkeistä vaarin. 
On oltava hereillä! (hrrrr!! sanonnalle)

Pääsiäisseurana ollut Seura tarjosi nappikohdeosuman: tuo kun Kim Peek (1951-2009), usalainen savantti, oli myös kirjamies siinä missä uutta harrastusta haparoiden aloitteleva EKV:kin. 

Toki aivan yhtä taitava lukumies EKV ei ole kuin oli lukuhirmu Kim Peek, joka näyttää uransa aikana lukeneen 12 000 kirjaa ja muistaneen kertalukemalla jokaisen kirjan sanasta sanaa ulkoa. Ja kun iso osa kirjoista oli vielä puhelinluetteloita sun muita katalogimaisia kirjoja, lyö hän kevyesti jauhot suuhun muiltakin kuin Elävien Kuvien mieheltä.

Jokainen sivu jäi valokuvana Peekin muistiin koskaan haalistumatta, niin kuin tavan valokuvilla on taipumus. Ja kaiken huipuksi: hän luki aukeaman kerrallaan niin, että vasen silmä hoiti vasemman sivun ja oikea silmä samaan aikaisesti oikean sivun.

- Voi hitto!  Ja hitto vie! pääsee ihaileva pihahdus kenen tahansa suusta, niin miksei olisi päässyt pitkin pääsiäistä myös Elävien Kuvien Mieheltä, joka on kyllä kuullut Sademiehestä kiinnittämättä asiaan sen kummempaa huomiota. 
Ei ole ollut siis hereillä EKV!

Vaan nyt on hyvän sään aikana tuon elokuvan ankara etsiminen jo käynnistynyt.

Kirjavinkeissä

🏂  +1 °C    hiihdot   km  914 km / € = 144 h


maanantai 1. huhtikuuta 2024

Pääsiäisenä jahdataan päänahkaa

  • Suurinta elämässä
  • Onni päättyy huomenna
  • Kuningas ja 4 kuningatarta
  • Tuli ratsain vieras mies
  • Ratsasta viimeinen taival
  • Isä
  • Päänahanmetsästäjät
  • Minari
Enpä olisi iänkuun päivänä uskonut, että tuommoinen elokuvamäärä tulee katsotuksi sitten kapulan hankkimisen pääsiäisen seutuna. 
Tätä ennen hyvä jotta vuosikymmenessä!

Edelleen ja aina vaan jokin panee hanttiin elokuvassa: liian valmista; laiskistaa; ei vaadi omaa mielikuvitusta kun talo on valmiina näytillä edessä, toisin kuin kirjan talo, jonka saa itse kuvitella.

Juuttunut siis yhä sanan ylivoimaan.

Eipä silti, kyllähän noiden parissa aika vierähti. Seiskaa kasia jaoimme arvosanaksi filmeille, paitsi Päänahanmetsästäjälle, joka aiheutti samanlaisen epäuskoisen reaktion kotisohvalla kuin samalla tv-ruudulla ensimmäinen sotauutinen Venäjän rynnättyä Ukrainaan: ei voi olla todellista - tuo lahtausmentaliteetti!

No, päänahan metsästäminenhän se taitaa olla pääsiäisjuhlankin ytimessä.
Niin olkoon menneeksi!

Areena

Kirjavinkeissä
eilen
Tõnu Õnnepalu: Pariisi - Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin

🏂  +4 °C  jäällä  hiihdot    12+14+13 km  914 km / € = 144 h