Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

perjantai 14. tammikuuta 2022

Turhan tiedon kirja II

TTK I
SKS Kirjat 2021

Taidan uskaltaa revitellä tätä kirjaa arvioidessani, koska revitelleet ja ravistelleet ovat myös kirjan sisällön koostajat Saarikivet Taina & Janne
Eivät ole millään virallisella ahtikarjalaisnaamalla / -mörinällä tiedemaailmaa meiltä tavan taaplaajilta luotaan työntämässä tahi ylevöittämässä.

Kirjalla on sanomansa, mutta me viis siitä.

  • Simpanssien aggressiivisuus ja stressaantuvuus ovat käänteisesti yhteydessä toisiinsa, toisin kuin ihmisillä
  • Turhat rägät, intialaisen musiikin ja tanssin estetiikasta
  • Oliko Pathyriksen kylässä Egyptissä 1. vuosisadalla eea. toiminut kirjuri Hermias vasenkätinen?
  • Kaustisen litiumkaivosalueen sukeltajakuoriaisten sukupuolijakauma
Poimintaa kirjan sisällöstä yllä. Eri alojen tutkijat ovat paneutuneet syvemmin asiaansa ja yrittäneet saada aikaan tieteellistä tulosta, vaan jostain kumman syystä kaikki ei ole strömsööläistynyt. Homma ei ole tullut hyväksytyksi tai on muuten jäänyt kesken.
Siispä sisälle tähän tiedeteokseen epätieteellisin keinoin. Näin kaunokirjallisuuteen taipuneena Turhan tiedon kirjan jaottelua ja otsikoita katsellessani mieleen pukkaa het'enshättään Juhani Peltonen ja hänen koko tuotantonsa Elmosta Jumalan kuopukseen

Jotta ainakin noilla alussa mainituilla tutkimusalueilla Peltosella olisi ollut valmista materiaalia käytössään: että ainakin nuo kirjanluvut ja otsikot olisivat kiihottaneet Peltosen lentoon.

Ja sen kummemmin jaakopinpainitta varmaan kaupan päälle nämäkin:

  • Kaksikko aina kaunihimpi? Itämeren suomalaisten possessiivisuffiksien taustaa
  •  ”Lehmien ja muiden kotieläinten nimet muinaiskarjalaisten henkilönimien lähteenä

Harmi ettei Juhani enää ole, eikä meistä muista ole häneksi likimainkaan.

On siis tyydyttävä Peltosen jäljitelmiin, kuten tämän Turhan tiedon kirjaan sisällöntuottajien teksteihin. No, kyllä ne väkisin naurattavat.

Kirjavinkeissä
tänään
Virtanen & Pelliccioni: Fredrika! - Kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha
 
+2°C 10+11 km  323 km/€ 53 h

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Oikeudenkäyntiä

    • - Koira!
      • - Piru!
        • - Perkeleen paisti!
  • - Nälkäinen kuikka!
Siinä kansan kannustushuutoja lautamieskollegoille 400 vuotta takaperin.
 
Näyttää 1600-luvulla lautamies olleen samassa arvossa palautetta saadessaan kuin nykypallopelien tuomarit, pillipiiparit, jotka yleisön mielestä näkevät kentällä kaikkein vähiten - puusilmiä kertakaikkiaan.
Koiranvirkoja kumpikin.

Solvauksia, suunsoittoa ja köllinimiä piisasi kylänmiehiltä (somen puuttuessa ihan face to face 😂), vaikka lautamiehet olivat samaa rahvasta ja valittu edustamaan oikeudenkäynneissä kansanääntä.
Vaan silloin olikin kysymys elämästä ja kuolemasta, aivan aidosti.


Kimmo Katajala ottaa kirjassaan Suurvallan rajalla - Ihmisiä Ruotsin ajan Karjalassa, SKS 2005, esille mm. Tohmajärven veronmaksukapinan, jossa Värtsilän kylänmiehet sankoin joukoin nousevat joulun alla 1679 lopulliseen kapinaan Kemienmäen hoviin ja väkivalloin vapauttavat, hoviherran hanttiinpanosta huolimatta, sinne pakaritupaan vangitut Olavi Savolaisen ja Tuomas Paakkunaisen. 
Ja näin se tapahtui:
"Hopmanni Stille ehätti metelin hälyttämänä paikalle. Väkijoukko pakotti keihäillä sohien hopmannin peräytymään porstuan kautta takaisin tupaansa. Huitoessaan miekallaan keihäitä sivuun sai hopmanni kaksi veristä viiltoa sormiinsa. Hopmannia peloteltiin työntämällä keihäs takin päärmeestä läpi."
Vapaus vangituille koitti, mutta prosessi, joka oli alkanut joskus 1675 vuoden tienoilla ja jonka aikana oli käyty ja käydään vastakin Turut ja Tukholmat oikeuksia peräämässä, sen kuin jatkui ja mutkistui.
Viimeiset kaksi kuukautta mieromies Tuomas Paakkunainen viruu Viipurin linnassa, kunnes 19.9.1681 hänet noudetaan Tohmajärvelle. 

"Samaan matkaan lähti Viipurista kohti Tohmajärveä myös pyöveli."

Tuomas Paakkunaisen mestattiin loka- marraskuussa 1681 hovioikeuden päätöksellä ja kuninkaan vahvistuksella: "Paakkunainen oli teilattava siten, että pää ja käsi irrotettaisiin ruumiista ja kukin osa tuli asettaa oman paalunsa nokkaan."

"Teloituksesta järjestettiin näyttävä. Itse läänin maaherra oli paikalla ratsuväkiosaston kanssa tehostamassa toimituksen pelotusvaikutusta. Kiteen varakirkkoherra Jören Neiglick antoi Paakkunaiselle viimeisen Herran ehtoollisen."


Kirjavinkeissä
Elina Kilkun Jumalainen jälkinäytös eilen
 
-5°C 10 km  302 km/€  50 h

maanantai 10. tammikuuta 2022

Sykähdyttävin urheiluhetki

😉

 ei kahta sanaa:


 Castrén puttaa Euroopan voittoon (Ensimmäisenä suomalaisena koskaan Solheim Cupiin valittu Matilda Castrén sinetöi haastavalla alamäkiputillaan Euroopan joukkueen voiton 6.9.) 
äänestämään
vuoden 2021 sykähdyttävintä tähtihetkeä. 

Perustelu: - Kyllä se sykkäyttää kun pallo kolloon kopsahtaa.🦊
😉

Kirjavinkeissä
 
-23°C   292 km/€ 49 h

sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Yli äyräiden

 lienee ryöpsähtämässä tämä lukutouhu kun jo Satu-Zetaa mieli tekee: 

ja 
sieltä

Suomen herttuatar

Suomentanut 
Ilmari Jäämaa
Werner Söderström Osakeyhtiö

Mutta on sillä sivistävä, tietoa lisäävä syynsä: 
Zacharias Topelius (1818-1898) kirjoitti ensimmäisen suomalaisen historiallisen romaanin Hertiginnan af Finland, 1851, suomeksi 1874 Suomen herttuatar.
 
Fredrika Runeberg myöhästyi karvan verran siitä kisasta: Fru Catharina Boije och hennes döttrar julkaistiin vuonna 1858, suomennos, Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä, vuonna 1881. Mutta Fredrikan kirja oli kirjoitettu pöytälaatikkoon jo ennen satusetää.
*
'kukapa säveltaituri on laatinut elähyttävämpää sävelmää kuin lautasten kalina ja lasien kilinä?' -ZT

Aivan aluksi pääsemme sukeltelemaan Turun seurapiireihin, herrasväen kalaaseihin, haistelemaan atmosfääriä ja oppimaan käytöstapoja, myös ruokapöytäetikettiä, miten ja mitä sitä syödään ja juodaan, jottemme munaisi itseämme. Ylellisyyskin maistelussa: ensimmäiset perunat nauriiden sijasta.

Mutta, voi harmi!
Kesken Ruissalon kemujen soutaa mies maihin ja juoksee läähättäen kirje kädessä paikalle: SOTA!

Tukholmassa 28 p:nä heinäk, 1742 iltapäiv.
Kunnioitettu Veli!
Koska Kunink. Majesteetin priki Victoria tänä yönä lähtee Turkuun, kiirehdin minä täten Sinulle, Kunnioitettu Veli, ynnä Turun Arvoisalle ja Uskolliselle Porvaristolle ilmoittamaan, että Hänen Majesteettinsa tänään kello 12 päivällä valtionkuuluttajalla, registaattori Bungencronalla rumpujen ja torvien kaikuessa on julistanut sodan Tsaari Ivania ja Venäjän hallitusta vastaan. Tarkemmin vastedes, Jumala varjelkoon Hänen Majesteettiaan, Valtakuntaa ja Turun kaupunkia.
Kunnioitetun Veljen
kuuliainen ja nöyrä palvelija
Carl Merthen.

On aika uppoutua vuosien 1741 - 1743 sota-aikoihin, hattujen aikaansaannokseen: Pikkuvihaan. Vastahan oli riehunut kautta aikain armottomin sotatila maan asukkaille, venäläisen ylivallan aika: Isoviha. Taasko sama kurimus?

*
PS
No me täällä raukoilla rajoilla, itäisessä Suomessa kärsimme pikkuvihasta kaikkein karvaimmin. Muistomerkkikin tuosta löylytyksen ajasta löytyy Kiteen kirkon mailta. 
Kävelläänpä rehtori Heikki Pirisen opastuksella paikan päälle: 
Kitee-Seura
Kirjavinkeissä
 
-15°C 6+7+7  km  292 km/€ 49 h

torstai 6. tammikuuta 2022

Luennassa Arvo Myllymäki

Kummallinen välillä tuo Luetuimmat lista tuolla alaoikealla →→→→→→

Yleensä kärjessä uusimmat jutut, harvemmin ikivanhat, kuten nyt.


Lukijatilanne tänään aamulla kahdeksan tienoilla: 
  1. Ensimmäisenä keikkuu Sotavangin poika Arvo Myllymäki ja hänen kirjansa Vihan ja rakkauden päivä. (183 lukijaa). 
  2. Toisena Riitasensuon laidalla toisena kesänä (76).
  3. Hännillä häipymässä Käytiin ryssän helvetissä (8).
Kaikki nuo jutut liittyvät ex- julkisoikeuden professori Arvo Myllymäkeen (3.7.1945-) ja hänen sotavanki-isäänsä. 
Vasta jokunen päivä sitten näytettiin uusintana televisiossa vaikuttava dokumentti Matka isän luo, ks. Areena.

Eli tuo ohjelma selittänee nuo tämän blogipotun keikahtaneet lukemat.

No. Arvo löysi isänsä ja tapasi sukunsa jossain elämänsä vaiheessa, siltä osin onnellinen juttu. Ja se että hän noista liikuttavista vaiheista ja noilta pohjilta on kirjoittanut meille kirjoja monessa muodossa. Tässäkin. Myös romaaneina.

Atrain et Nord 2021.245 s. 
Uusin romaani on viime syksyltä: Niin kaukana on ikäväsi maa
Sitä tässä olen parhaillaan lukemassa ja muistiin merkitsemässä. Siinä vaiheessa on luku menossa, kun ukrainalaissaksalainen neuvostoarmeijan sotavanki Peter Thoma on veneilty Ruotsiin turvaan Pohjanmaalta, ettei pakkopalautusta Neuvostoliittoon tulisi. Pari vuotta hän renkinä hoiteli maatilaa kaksin Birgitan kanssa; Birgitan mies oli kadonnut sodan melskeisiin.
Nyt Birgittakin on irtautunut jo Ruotsiin ja häätkin vietetty.

Rakkaustarina siis samalla; slaavilaisen haikeasti kirjoittelee Myllymäki asioita eteenpäin, selvittelee tieto pohjalla paistaen, mikä on etu sekä haitta taidetta tehdessä.
Kirjavinkeissä
 
-7-14°C 6+10+6 km  272 km/€ 46 h

maanantai 3. tammikuuta 2022

Kaunoa

Sivosen Topi päätteli yhden opeharjoittelujaksoni sanoihin: "Kyllä sinä ainakin nelosen ansaitsisit, sen verran persoonallinen on tyylisi opettaa, vaan en minä voi, kun nämä normit rajoittavat ja mitä muut arvioijat sanoisivat. Jatka kuitenkin linjallasi sitten kun oman koulun saat."

Niin sanoi Topi, vaan katsotaas, mitä sanoo eläkeikää hipova Topin tyttö Helka sittemmästä ja nyttemmästä opetuslaitoksesta kirjassaan Kaunotee. Kirjokansi 2021.101 s.


Kuten kirjan nimestä voi päätellä, on siellä kannanottoa myös kirjoituskirjaimiin, joka on muuttunut näppistaidoksi. Minullahan oli nykymenoon yhtyvä edistyksellinen mielipide jo neljäkytä vuotta sitten, kuten tästä näkyy: joutavaa ajanhukkaa.
Nyt tosin loiventaisin näkemystä.

Mutta Helkan kirjasta olennaisin: koulu on kuin kierrätyspiste. Kaikenmaailman asioita täys; ei hetken rauhaa keskittyä olennaiseen, siihen mitä varten koulu alunperin on ollut. Niin tulkitsen Helkan sanoman hänen matkatessaan opetusalan messuille:
"Kun vilkaisen junassa Educan messuohjelmaa, sisällöt vilisevät silmissäni kuin Kouvolan ratapihan rakennukset: tekijänoikeudet, valeuutiset, yhteisopettajuus, ilmasto, koodaaminen, digiempatiataidot, monilukutaito.
Koulu on kuin kierrätyspiste lokeroineen. Sinne tungetaan, ja se pursuilee yli."

No tuo oli kirjan kognitiivista osuutta, ns. asiaa, jota isä Topikin peräsi ja arvosti julkisesti, mutta kahden kesken antoi arvoa ja teki tilaa affektiivisille tilanteille, asioille, joissa on enemmän elämistä kuin virallisuutta. Elämisen makua siis.

Kouluelämisen railakkuutta Helka Sivosen Kaunoteessä on runsain mitoin, opettajan kypäräkameran läpi katsottuna, tusinan tarinan verran: 
Mitä tapahtuu, kun itärajan kyläkoulun oppitunnilta katkeaa sähkö; kun konsultti konsultoi veso-päivillä; kun korona tuo etäopetuksen; kun Merin avioliitto on takana ja Antti, oikea digivelhokollega edessä. Entä kun tapaa vanhan kansakouluopettajansa laitoksessa, jossa muistisairas äitikin virumassa. jne. 

Helka Sivosen elämänkatkelmissa on makua eikä pelkkää opettajuutta. Vähintään yhtä maistuvaisia ovat kuin nuo viime torstaiset koulumuistot Joululehdessä


Kirjavinkeissä
 
-10°C 7+10 km  250 km/€ 42 h

lauantai 1. tammikuuta 2022

Koskettavaa uutta vuotta

" DET  NYA  ÅRET  REN  LYFT  PÅ  SIN  HATT

  OCH  SAGT  AT  DET  GAMLA  GODNATT,  GODNATT.

kirj. pikkupikku Fredrika joskus 1800-luvun alkupuolella - tuolloin Fredrika ei ollut vielä Runeberg vaan oli Tengströmejä Turusta.

Suloista, suloista - ettenkö sanoisi. Vaikka ei saisi, naisasianaisia kun sittemmin oli.

Aivan lääpälläni olen tähän kirjaan, joka on muka tarkoitettu lapsille. Kissan viikset: Me aikuiset näitä tarvitsemme inhimillisinä pysyäksemme!

Tähän kirjaan, siis:

Teos 2021
Tähän Leena Virtasen kirjoittamaan ja Sanna Pelliccionin taiteilemaan Supernaisia-sarjan neloseen.
Jostain on kyllä kaivettava sarjan edelliset naiset: Minna Canth, Ellen Thesleff sekä Eeva Kilpi.

ps
intiimimpi pujahdus Runebergeille.

🎆

ja me toivotam

ja me toivotam:  

Onnellisia & lukuisia 

uusia vuosia 2022 -  

🎇

Kirjavinkeissä

 
-7°C 6 km  233 km/€ 39 h