Tietoja minusta

Oma valokuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Rommia piristykseksi!

Saattaa tosiaan parinkymmenen vuoden ulkomailla vietetyn reppuelämän jälkeen vähän arveluttaa asettua 'metsäkylpemään' syrjänperälle Tuusulanjärven rannalle.
Byrokratia kukkii.
Iho kuivaa ja kutisee keskuslämmityksen helteessä.
Ahistaa! Vaatetus kiristää, saapas puristaa sandaalin jälkeen.

Pitikin palata! Oma lupaus: ainakin vuodeksi, sillä sen verran jo ikää että alkoi kotikaipuu.


Satu Rommi, kirjailija-astangajoogaopettaja on reilun neljänkymmenenikäinen vuoden 2016 tammikuussa kun palaa ja aloittaa päiväkirjan pidon. Joulukuussa sitten nähdään, kuis naisen kävi kotimaassa, joka on täynnä kieltoja ja varoituksia. Yksin Vallisaaressa päivänretkellä kylteissä:
  • Roskaaminen kielletty
  • Pidä koirat kytkettynä
  • Pysy merkityllä reitillä
  • Uiminen kielletty
  • Kaivaminen kielletty
  • Tulenteko kielletty
  • Pääsy kielletty
  • Putoamisvaara
  • Vaarallinen puu
  • Pääsy kielletty rangaistuksen uhalla
  • Asiattomilta pääsy kielletty
  • Jyrkät portaat
  • Tupakointi ja avotulenteko kielletty
  • Matkapuhelimen käyttö kielletty
  • Kompastumisvaara
  • Työmaa-alue
  • Pidä huolta lapsesta
On Intiassakin pikkutarkkoja ohjeita ja kieltoja, mutta ehdotuksiksi vain ne kuittautuvat, kuten punaiset liikennevalot ja yksisuuntaiset kadut.

Lisää paluumuuttajan kiemuroista pamfletista:

 
hiihdot 15 /722 km = 108 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Ei Jeesusta näy

Pitkäperjantai on pitkällä. Kansantelevisiomme YLE on hyljännyt yhden päivään olennaisesti liittyvän persoonan käsittelyn:


Ei kuulune enää joukkoon.
Kaupat ovat muuten vielä auki.
hiihdot 13+14/707 km = 106 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös


PS1
Ettäkö klo 20.54?      E- Ei:
 
 
ps2
2. kommentin TOD.AIN. 

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kirkkaana päivänä Hitleristä

Mikä panee valoisana kauniina päivänä kirjoittamaan Hitleristä kirja-arviointia?
Siinäpä tuhannen Deutsche Markan kysymys, moista valuuttaa muuten välillisesti käytetään vielä Bosnia-Herzegovinassa!


En tiijjä, perhana! Mutta näistä sinne Kirjavinkkeihin jutun muotoilin. Palkkioksi pääsee sitten noille kirkkaille hangille.
Voi olla että muotoilu, muotoileminen on tässä asiassa se homman ydin.
Näistä aineista sitä muovasin:
  • Hitler (1889-1945)
  • Wagner suosikkisäveltäjänsä, antisemi
  • maalari, taiteilija
  • asuntolassa / soppajonossa 3 vuoden ajan
  • kuppa, homous, pieni penis?
  • DAP-vakooja
  • NSDAP  Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei
  • 5 v vankeutta / kärsi 9 kk
  • vegetaristi; huolestunut eläinten kaltoinkohtelusta!
  • 1933 valtakunnan kansleri - I keskitysleiri, Dachau (Merkel)
  • kirjaroviot: Brecht, Heine, Kafka, Zweif, Luxemburg, Gidet, Hemingway, Joyce, Tolstoi ...
  • 74-90 lääkkeen päivävauhti
  • + pistoksina heroa, kokaa ja amfetaa tarpeen tullen (Sillanpää)
"Loppuun asti vainoharhainen Führer pelkäsi ilmeisesti, että hänen SS-miesten antamat syanidikapselit olivat väärennettyjä, joten hän antoi yhden kokeeksi rakkaalle saksanpaimenkoiralleen Blondille. Kun tämä kuoli välittömästi, hän rauhoittui - vaikka olikin järkyttynyt, koska rakkaan eläimen kuolema kosketti häntä ilmeisesti enemmän kuin yhdenkään ihmisen kohtalo."
Minerva / Hitler 2018
hiihdot 6+8+12/680 km = 102 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös




sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Mitäs me karhumiehet

Kontio, Ohto, Otso, Otsonen, Otto, Kouki, Kouko, Kouvo, Korven kuningas, Kultaherra, Metsän kulta ja hopea, Metsän kuningas, Metsän omena, Mesikämmen ja Nalle   
 
Aloitetaan vaikka tuolla eufemismikertauksella ennen kuin sukelletaan karhunpesään Karjalais-Sulon kanssa. Vallan mainio tilaisuus käsillä, käsissä näet on Vesa Tuomisen ja Esa Silanderin koostama kirja Karhumies, Docendo 2018. Ennen kaikkea nuo Tapio Paappasen kuvathan tuossa mukaansa tempaavat.
 

Sitä Sulon köllöttelykuvaa 500-kiloisen talviuntaan viettävän Juuson vieressä ei kirjassa ole, mutta Sulon herkistävä kertomus, miten talviunille valmistaudutaan, on lyhykäisyydessään tässä:
"Käyn nukkumassa Juuson kanssa muutaman tunnin talviunien alkaessa, eikä se meinaa päästää minua pois. Vasta pitkän neuvottelun jälkeen sanon, että nyt minun täytyy mennä, Juuso päästää minut lähtemään."
Eipä tullut neuvottelut mieleen kun silloin muinoin tuli karhu juosten ohitettua.

Ainoastaan kerran on Sulo kokenut karhun käpälän skalpeerauksen kun Tassu oli suuttunut Sulon nuhteluista, muuten on hyvin mennyt karhujen kanssa touhutessa, uidessa, kalastellessa ja taiteillessa.

6 veitikkaa tällä haavaa sillä Sulolla on siellä Kuusamossa, orpojen karhujen hoitolassa, niistä tässä kirjassa on monenlaista kuvaa ja juttua. Lopuksi pohdintaa siitä miten sitten eteenpäin kun Sulo ei enää jaksa, ikämies kun alkaa olla, 76.

Sulo Karjalaisen elämäkertaa tässä kirjassa kertaillaan ja mietiskellään samalla Kuusamon Suurpetokeskuksen tulevaisuutta.
 
hiihdot 6+12+12 /654 km = 98 h

torstai 22. maaliskuuta 2018

Setälän kielioppi ei oo Setälän!

- Ei tu pulukkistakaan!

Setälään olen aina luottanut ja tähän kirjaan kuin vuoreen:


 Mutta satua jotta Setälän - kopsattua mikä kopsattua!

Setälän Suomen kielen lauseoppi / Suomen kielen oppikirja yhdessä Elon Laskuopin kanssa oli koululaitoksen kulmakivi sadan vuoden ajan.

Mutta mutta: Setälä onkin pluffia. Kirja ei ole E. N. Setälän (1864-1935) ikiomaa, vaan 16-vuotias nero E.N. lainasi eli kopsi liki kaiken A. W. Jahnssonin väitöskirjasta.

Näin todistaa Fred Karlsson tutkimuksessaan E. N. Setälä vaarallisilla vesillä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2000, jossa Setälä-plagiointiasia perusteellisesti ruotiutuu.

Ja tässä tämä todistuskappale on - sen kuin paneutumaan Tieteellisen vallankäytön, käyttäytymisen ja perinteen analyysiin (alaotsikko):


Näkyy olevan antikvariaateissakin kirjana myynnissä halpaan hintaan.

Katsellaanpa vähän kirjan alkua - ikään kuin syötiksi - millainen elämänalku Emil Nestorilla oli:
Pastori Palonen otti Kokemäellä syntyneen pojan Lopelle ottopojakseen. E. N. oli tuolloin 7 v. Muuten koulut olisivat jääneet käymättä, opit oppimatta, sillä äidin uusi renkimies ei kouluja suvainnut; vastaava säkähän kävi Joel Lehtosellekin, joka pääsi opinpiiriin papinleski Walleniuksen ottopoikana.
Emil oppi lukemaan nelivuotiaana. "Jo 5-vuotiaasta saakka hän veti kirkonmenojen jälkeen valkoisen paidan päälleen, ja paukutti ulkoa pastori Liliuksen saarnan. Kyläläiset kävivät kuuntelemassa Emil Nestoria, matka oli lyhyempi ja päivän teksti sama."
Kymmenkesäisenä E. N. saattoi hoitaa kasvatti-isänsä saarnavuoroja.

Että mielenkiintoinen tapaus taas olisi luettavissa oikein luupin alla ja historia uusissa, joten käykääs peremmälle: http://www.ling.helsinki.fi/~fkarlsso/setala9.pdf

hiihdot 12+12+6 /624 km = 94 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Viikonlopun teatterilaiset

  • Heikki Kinnunen (s.1946)
  • Ilkka Heiskanen (1962)
  • Putin (1952)
  • Aku Louhimies (1968)

Pikkusen liian ylös, rivi 11, jouduttiin istumaan, jotta olisi saanut kaiken puristettua irti Heikki Kinnusen ja Ilkka Heiskasen kasvojen ilmeistä. Naaman liikkeistä. Vitosta suosittelisin. Oli olihan se muuten ok!-paikka yleiskuvan, kokonaiskuvan nähden. Ei jättänyt epäselvyyttä Kinnusen jäykistyminen, siis tulkinta siitä miten nobelkirjailija Abel Znorkoon vaikutti yllättäen esiinrävähtänyt tieto yhteisestä naisesta paikalla olevan haastattelevan 'toimittajan' Erik Larsenin kanssa. Larsen oli naimisissa Znorkon ihannenaisen kanssa. Ollut - kuten myöhemmin näytelmän edetessä paljastuu, mikä yhä pahensi Znorkon tuskaa - ja huvitutti meidän katsojain mieltä! On se melkoinen magneetti tuo onks Viljoo näkyny- Heikki! Aina vaan.
Ei Heiskanenkaan näkymätön ole, mutta mikä siinä lienee niin väistyttävä on mestarin tieltä. Siitäkin huolimatta että Heikin ässä alkaa suhahdella holtittomasti.

Kahden ja puolen tunnin intensiivisen yhdessäolon jälkeen puolituhantinen yleisö nousi seisaaltaan taputtamaan kahden miehen esitykselle. Vaikuttava hetki.

Ja tapahtui keskellä päivää siellä Puijon maisemissa Kuopion kaupunginteatterissa:
Eric-Emmanuel Schmitt: Arvoituksellisia muunnelmia.

Valokuva Aki Loponen, Pictuner Oy
 
Ja tämäkin tietovuoto vielä viikonlopun kruunuksi:


No, ken ei armeijaa käynyt ole, niin ei voi ymmärtää moista siellä tapahtuvaa jokapäiväisyyttä. Se nyt sen kummempaa - jotta kuri säilyisi ... 😤 😤 😤
 
hiihdot 12 /594 km = 90 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

 

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Miedon lukemissa!

Enemmän kuin Juha Miedolla (s.1949) aktiiviaikoinaan kilsoja!
Talven hiihtoja koossa jo 580 km - Miedolla 560 km.

Tosin Mieto hiihti nuo hiihtonsa viikossa. Viikossa! Meikäläinen puolessa vuodessa. Mutta onhan mies muutenkin kookkaampi mitoiltaan: 197 cm / 130 kg. Kenkäkin 52.

haastattelu

Kirjan kauttahan sitä näihin pottujuttuihin yleensä luiskahdetaan, niin nytkin. En sentään viitsi olla niin ovela kuin tuo ruotsalaisen kirjakohun kymmenkunta vuotta sitten aiheuttanut Fabian Kastner, joka kirjoitti hienon kirjan Oneirine, ja sittemmin joutui ilmoittamaan:
- Kirjassa ei ole muuta kuin sitaatteja. Nyqvist&Oja

Ei hätää:

"Kriitikot ja kustantaja asettuivat
Kastnerin
puolelle:
intertekstuaalisuus
,
sämpläys
ja kollaasi ovat
sallittuja
taiteentekemisen
keinoja." - Sanna Nyqvist: Väärennös kirjallisuuden peilinä
 
Ei yhtään omaa sanaa. Ei yhtään lähdeviittausta! Kirjailija halusi nostaa esille lukemansa tuhat oman historiansa hämäriin jäänyttä kirjaa:
- Lyhyesti sanottuna huomasin, että monet muistikuvani olivat vain tulosta kirjallisuuden tuhotyöstä alitajunnassani. Nyqvist&Oja

Tuota pahoin pelkään jah. 😌

Ei kun ronskisti vaan, melkein luvan perästä sitaattia kehiin, lainausta heikkotasoisesta kirjasta Mietaita, Majakka 2008, jossa Antti Kauranne haastattele vuoden kansanedustajana ollutta Juha Mietoa. (Kirja on huono siksi että tekijä tuppaa omia arvottavia ajatuksiaan kilvan Juhan sanomisten sekaan.)

Puhetta tuolta kuvan pitkältä karvajätiltä irtoaa; kunnon rääkin jälkeisestä olotilasta pala:
- ...sai aikaan sellaisen autuaallisen uupumuksen, ettei sellaista rahalla voinut ostaa. - Harjoitusten jälkeen ajatusmaailma ja itsetunto leijailivat jossain hyvin korkealla.

Molemmat koen tosiksi, ehkä kuitenkin hitusen laimeampana kuin noiden alalleen antautuneiden miesten, ruotsalaisen kirjailijan ja suomalaisen urheilijan.

Mutta että hiihtäisin 80 kilometriä päivässä! No mömmössä pyöräileville ympäriajajille moinen lukema ei ole matka eikä mikään - parikolmesataa sen pitää olla viikkojen ajan!

hiihdot 10 /582 km = 88 h
*** myös

torstai 15. maaliskuuta 2018

Väkivalta, voima ja kunniattomuus

Luin hyvän ja konstailemattoman kirjan alta pois ja sitten otin kuvakkaan Hitler-kirjan selailuun. Mengeleä hain, kun tästä ihmisestä tuli yhtenä iltana piileskelyohjelma telkusta.
Mengelen 'työpajan' jäänteet Birkenaun tuhoamisleirillä.
Ei mainintaa koko tohtorista kirjassa - mikä se semmoinen Hitler-kirja on! Lopetan takaapäin aloitetun selailun tähän kohtaan:
"Kun katsot kauas pimeyteen, katselee myös pimeys sinuun." - Nietzche
 
Perään avaan toisen kirjan, runokirjan koulukiusaamisesta - ja luen alusta, hätkähdän:
"Kun katsot kauas pimeyteen, katselee myös pimeys sinuun." - Nietzche

Vertaiskamaa!

Michael Kerrigan: Hitler - Tie diktaattoriksi. Minerva 2018.
Tarita Ikonen: Kylmyyden monologi. Kirjokansi 2018.

Toinen on dokumentti - ja toinenkin mitä verisintä totta.
Puistattavia totuuden ääniä.

Käyn peremmälle runoihin:

"kun minä nuolin kiusaajien kenkiä puhtaaksi ison ihmisringin suojissa
opettajat tarkistivat teidän kiitettäviä kokeita luokassa"

"kaivan lelusotilaan laatikosta, sen nimi on Pekka-Eric,
kun leikki loppuu, sen nimi on Seung-Hui Cho"

Jatkan tästä myöhemmin, kunhan tohdin ja tokenen.

Kovaa kamaa!
Vähän samanlaista kuin kuin, kuin oottakaas kun etsin. Tämä! Pärttyli Rinne: Viimeinen sana

Arvatkaas, kenen maalaus!
Tarita Ikonen Kirjavinkeissä
 hiihdot 10 /572 km = 87 h
*** myös

 

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Ota siitä selvää, ja elä näiden kanssa! - 6.

Oscar Wilden päälle on syytä vetää rasti, unohtaa.

O.W. (1854-1900) Kuva: Sarony
Turha lukea. Tuskin edes Dorian Grayn muotokuvaa.

Ei siksi että hän oli vapaamuurari ja homo, joka tuomittiin vankeuteen haureudesta, siis homoudestaan, kahdeksi vuodeksi, vaan sen takia, että mies harjoitti vilunkia kirjoittelussaan: O.W. lainaili (ja plagioi) paljon, siirteli toisten kirjailijoiden tekstejä surutta omiin nimiinsä runsain mitoin.
Ei kukaan eikä mikään lopulta voinut/voi taata tekstien aitoutta.

Oscar Wilde puolustelee temppujaan:
  • Taiteen ei tule palvella itsensä ulkopuolisia päämääriä.
  • Taidetta tulee arvioida vain esteettisin, ei moraalisin kriteerein.
  • Taiteilija vapautuu eettisestä vastuusta.
Noin lyhentelen muistilapulle ja hymähdän yhden aikalaiskriitikon viimeisille sanoille O.W.:n runokokoelmasta:
"--- tekijälle on leimallista nokkeluus, ihmeteltävä sujuvasanaisuus, rikas ja täyteläinen sanavarasto sekä se, ettei hänellä ole mitään sanottavaa." (Tutulta kalskahtavaa: samoin sanoin, paksunnos, hyvästeli minut, opettajakokelaan aikoinaan muuan huumorintajuton lehtori 10 tunnin tiiviin opetusperiodin jälkeen. Oppilaista ei noin näyttänyt tuntuvan - eikä minusta.)

Kuoleman jälkeen kirjoitusrumba vasta kiihtyikin: alkoi löytyä 'löydöksiä' eli muka Oscar Wilden julkaisemattomia tekstejä vähän sieltä sun täältä.
'Koska Wilde oli tunnettu ja tuomittu homoseksuaali, hänen kirjoittamakseen väitettiin tai hänen nimissään julkaistiin useita teemoiltaan uskallettuja teoksia.' - Nyqvist & Oja
Kuten Teleny (suom. 1972)

Siis täälläkin korkeakirjallisuudessa samaa mädännäisyyttä kuin yhteiskunnassa missä tahansa!
Ja tänne tieten tahtoen pyrin joskus lapsen huimuudessani pakoon pahaa maailmaa!

Että
 Sutta pakkoon - MörmörMörkö vastaan!
1 - 2 - 3 - 4 - 5- 6

hiihdot 15 /562 km = 86 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös


tiistai 13. maaliskuuta 2018

Viinipäissään

Väittelijän sanoin 1970-luvun alussa "tunnustuksellisten puheenvuorojen skaala laajeni lehdessä kulttuurin ja politiikan superjulkkiksiin", kun Hymyssä pääsivät tilittämään läträyksiään ja  tuntemuksiaan Saarikosken lisäksi "Timo K.Mukka, Rauli Badding Somerjoki ja Eino Poutiainen".

Meniköhän se ihan noin?
Noin kuvailee Hymyn kulta-aikaa tutkijoista jompikumpi: joko väittelijä Laura Saarenmaa tai väittelijästä kirjoittava tri Jarkko S. Tuusvuori.

Poutiaisen vaalilauseessako 'Älä jätä Einoa tipalle!' sitä viinalla läträämistä?
Riiput ristillä jo, Timo K. Mukka. Omako tuntemus otsikossa?
Ja tuskin Rauli Somerjokikaan järin telläytyi tahi pääsi tilittämään juoppouttaan Hymyyn, Saarikoskesta ei niinkään takeita.

Eli kyllä tässä aikalainen, tuolloin lehtiä lukenut tuntee sisällään asiat toisin, kuin myöhemmät jälkikäteen samoja lehtiä lukeneet ja tutkineet viisaammat.

Mites Markus, Matteus, Luukas ja Johannes käsittelivät ajat ammoin elänyttä Jeesustaan! Etäisyys sokaisi? Näkökulmia riitti.

Mistä sitä nyt näin ähäkkänä?

No tästä oman liiton, Suomen arvostelijain liiton julkaisusta, ensimmäisestä vuosikirjasta, jossa on monen monta juttua kritiikistä nyt aikakauskirjamuodossa Kritiikin Uutisten muututtua paperilehdestä sähköiseksi.


Että kriittisesti sitä on luettava kriitikkojakin!

Eikä kriitikkokaan aina toisen kriitikon tekstiä ymmärrä, miten lie sitten kritiikittömän lukijan laita tämmöistä kriitikon lausetta lukiessa:
"Enimmäismääräinen arkisuus peitti ehkä alleen muttei suinkaan hävittänyt kuvasta juhlaa itseyden saamasta vastakaiusta ja oman ajattelun kertautumisesta moninaisten kaltaisten seikkailujen ja avautumisten äärellä."
 Onkohan tuo filosofi Tuusvuoren pitkähkö virke totta - vai viinien huumaa?!?


hiihdot 12 /547 km = 84 h

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Ajarin arvostelu - 5.





















Eipä siinä paljon housunpuntit tutaja nuorella itäsuomalaisella kirjallisuuskriitikolla kumotessaan arvokkaan ranskalaisen kirjallisuusraadin! Olisiko itäsuomalainen nössipoika jo aavistellut kirjaan ja kirjailijaan liittyvän mätävalheen?

Jotta
Ajar ei ollut Ajar, vaan jo kerran Goncourtin voittanut Romain Gary, jonka tyyliin palkintolautakunta oli jo kerran mielistynyt.

Kahta kertaa ei tuota Ranskan kirjallisuusnobelia voi kukaan voittaa.
Näin kieroillen voi.

Kirjan  ikääntyneestä ilotytöstä ja hänen kasvattipojastaan Momosta on tehty Oscar-palkittu elokuva  Madame Rosa.





1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6






hiihdot 10+10 /535 km = 82 h

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Ja yhä paranee! - 4.

No voi hyvänen aika!
Anna Rimpelän rompsua Pitkään meni ihan hyvin arvostellessani otin lopulta Émile Ajarin Elämä edessäpäin -romaanin käsille, siitä mummon loppuliu'un verrokiksi ottaakseni. Jätin sitten ja annoin olla.
Ja nyt tuo vuosikymmenten takainen ranskalainen Goncourt-kirjallisuuspalkinnon voittajanimi putkahtaakin esille tässä Kirjalliset väärennökset -kirjassa!

Ei Ajar ollut Ajar, vaan Ajar oli ...

Hetkinen, katsotaas mitä vuonna 1978 Annikki Sunin suomentaman ja Otavan kustantaman romaanin kansilieve tietää:
" Emile Ajar on salanimi, joka Elämä edessäpäin -romaanin ilmestyttyä herätti suorastaan raivokasta uteliaisuutta. Sittemmin salaisuus paljastui: Emile Ajarin oikea nimi on Paul Pavlowitch. Paul Pavlowitch on syntyään montenegrolainen, monia värikkäitä vaiheita elämässään kokenut mies, ja yllättävää myös - Romain Garyn sisaren poika."
Vai muka montenegrolainen ja vieläpä Romain Garyn siskon poika. Ei sinne päinkään, kun ei edes Émile Ajar saati Paul Pawlowitchista puhumattakaan!
Silkkaa roskapuhetta kaikki.
Vaan:
Kirjailija on kerran jo tuon arvostetun kirjallisuuspalkinnon saanut, ei mikään siskon poika Paul Pawlowitch vaan Romain Gary itse, joka romaanillaan Aamunkoiton lupaus oli vuonna 1956 voittanut Goncourtin. Ja kun Goncourtin voi voittaa vain kerran elämässä ja Garylla oli hirveä halu tuplata voitto, oli juonittava ja keksittävä joku 'montenegrolainen sukulaismies' kirjailijaksi.
Tuli toinen voitto ja toinen näyttö kirjallisista kyvyistä.
 "Kun Gary paljasti Ajarin henkilöllisyyden itsemurhaviestissään vuonna 1980, kaikki eivät aluksi uskoneet häntä. Vuotta myöhemmin ilmestyi postuumisti Garyn seikkaperäinen selostus identiteettihuijauksen taustoista (Vie et mort d'Émile Ajar)." - Nyqvist & Oja
Ajar onkin siis Romain Gary - alun alkaen liettualaissyntyinen ranskalainen emigranttikirjailija Roman Kacew (1914-1980).

Émile Ajar, jota ei siis oikeasti ollut olemassa!
 
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6
ps
mutta yhestä syrjäisestä Karjalaisen kirja-arvostelijasta ei  
Elämä edessäpäin -kirja kaksinen ollut - on hällä otsaa!
(ks. huominen tai yli-)

hiihdot 6+9 /515 km = 79 h
*** myös


keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Plagioi se jo Päätalokin - 3.

entä  minä?

Oon ihan päkätissä tämän Sanna Nyqvist & Outi Ojan kanssa, toinen toistaan kummallisempia kytköksiä löytyy kirjallisuuden alalta.
Ruutuvihkoon olen luetteloinut joitakin tuntemattomampia suomalaisnimiä joidenkin tunnetumpien nimien rinnalle; nämä nimittäin ovat napsineet kuuluisammilta kollegoiltaan aimopaloja omiin nimiinsä, tosin melko laihoin tuloksin: Maija Porma / Outi Pakkanen, Viljo Saraja / Erich Maria Remarque, Unto Karri / Anton Tšehov, Eija Lapinleimu / Uuno Kailas jne.
Erkki Vuorela pölli omalta sedältään Einari Vuorelalta runoja ja tämän vaimolta Laura Sointeelta satuja.

Satuja!

Ja hoh-hoij tämä Panu itse Intoilija-Inhansa kanssa. Hänestä akateemikko Hannu Mäkelä kirjoittaa #metoo-meininkiin liittyen Mutinoissaan 4.3. 2018 näin:
"Elokuva-alan ahdisteluista kuuli kaikenlaista vuosikymmenten kuluessa, teatteristakin. Ja näköjään surkeaa ja vastenmielistä kähmintää on ollut missä tahansa. Panu Rajala toki on syytön kaikkeen, kuten aina. Hän on hanhi jonka selästä valuu jokainen vesi: vika on aina toisissa ja toisiin hän viat nokkelasti kääntää. Uskomme. Silti parasta mitä hänestä on sanottu löytyy yhä Erno Paasilinnan esseestä Päällekusijan muotokuva. Ihmisen on ilmeisen vaikea muuttua toiseksi. Eikä se ehkä mahdollista olekaan, paitsi Kim Jong-unin valepassin avulla. Ja sekin sitten nyt löydettiin."
 Ei ole tylsää kaunokirjallisuus, ei, kun reunojen yli vähän kurkistelee ja ydintä hinkkaa.

Ja saadaan joukkoon tummaan myös Kalle Päätalo! Oottakaas. Auki Kunnan jauhot sivulta 509 - ja ei kun kopioimaan poikien välituntikeskustelua koulun pihalla opettaja Vainikaisen luettua ja kehuttu Kallen aineen Talvisilla hangilla ääneen tunnilla:

- Sinähän olit jälentäny sen aineesi Kaarlo Hännisen "Jäämeren sankarista", Teemu sanoi.
Selkärangassani tuntui kylmiä viiltoja, enkä pystynyt katsomaan kavereitani silmiin. Levottomuuteni ja pelkoni lisääntyivät.
- En oo jälentänyt ...
- Eläpä ruppea lurimaan! minut keskeytettiin.
- Oli se "Jäämeren sankarista"! Siitä kohti kun Lauri kulukoo rihmoilla eikä oo vielä saanu sitä ristikettua, jonka nahan se sitte möi ja sai matkarahat Ruijaan ja Jäämerelle, sanoi rehellinen ja oikeudenmukainen Teemu harvinaisen äkäisellä äänellä.
- En oo kyllä kirjasta kirjottanu! Vainikainenhan kahto koko aijjan kun kirjotettiin ... Mutta kun oon lukenu "Jäämeren sankarin", niin in voinu tulla erreyksissä sammaan suuntaan ...
- Sammaan suuntaan ja erreyksissä ... Sanasta sannaan, kehtasi Huukokin, sukulaiseni, tarttua puheeseeni. - Sinä oot se muistanu. Samate kun välimerkit ja isot kirjaimmet ...
---
Teemu Nikolai sai jo lähtemään hihittävän naurunsa ja sanoi:
- Äijä, jumaliste, meinasi tienata pismarkilla hyvän numeron ...
- Sanotaan opettajalle! Vainikainen pistää Kallio-poijjan putkaan. Ainakin antaa aarastia ..."

Sitten vielä Kurtti-Reino pistää itteminään  vähintään yhtä haavoittavan piikin kuin isä-Herkko myöhemmin mölläreistä:
- On saatana, että se ilikiää loruta tuommosia vihkoosa! Karvamulukku mies ja kirjottaa kun naiset lempesä haaveissa.

Kukahan tässä pottujutussa eniten, minä vaan kysyn, plagioi ja montakohan omaa sanaa tässä kysyjä itse pottuunsa pyöräytti?
Vaan laillista tämä on kun lähteet ovat näkyvissä.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6
hiihdot 17 /500 km = 76 h

KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Nauru kaukana

osa eilisristikkoon täydennysratkaisua

Silloin kauan ajastaikaa sitten, kun honeymoon-paikkaa mietimme, oli ensimmäisenä kohteena ihan vitsinä Fidžisaaret. Että liian kaukanako? Että ei rahaakaanko? Ei, ei kummastakaan kiinni - sentään ainutkertainen juhlatilaisuus edessä! Toisena kilpailevana kohteena oli Nauru, maailman pienin itsenäinen valtio. Kumpikin Tyynellämerellä. Olisiko täältä parikytätuhatta kilsaa - väleinkös lentiskalla olisi tuon pyyhkässy, silloin vielä ilman veritulpan vaaraa jaloissa. No lähemmä jäi kuherrus: päivisin meni Fidelin kahdeksan tuntisten puheiden kuunteluksi ja öisin tropicanatanssiksi. Voi noita-aikoja! Nyt riittää matkailuksi vallan mainiosti, kun ylittää tuon tien ja siellä pyörähtää metän laijassa muutaman hupasen suksikiepin.

Kaukomatkat voi tehdä kirjojen kautta. Niin kuin nyt Naurulle mieli tuo ristikonkin vuoksi.
Tästä näin:
Kimmo Kiljunen: Maailman maat ja liput. Mitä Missä Milloin. Otava1995
Naurun tasavalta. 9000 asukasta ympärysmitaltaan 30 kilometrin saarella. Naurua puhuvat ja kiribatiseilaata sekä englantia, totta kai. 90 %:n työttömyys ja 95 %:n liikalihavuus vaivaavat. Olisi siinä Sipilälle ja Puskalle työmaata. 1800-luvulla saarelle rantautuivat businessmiehet mukanaan salkussa alkoholia ja aseita. Se oli menoa se! Siitä tärväytyi saarelaisten elämä lopullisesti. 1906 saksalaiset ja britit alkoivat kaivattaa maata saarelaisilla saarelaisten omien jalkojen alta eli myydä fosfaattia, joka oli lintujen ulostuksen tulosta, koko saari on oikeastaan guanoa eli lintupaskaa, joka nyt on kaivettu loppuun eikä saarella ole juuri jäljellä mitään muuta kuin tuo työttömyys ja liikalihavuus.
Jos muuten satutte törmäämään naurulaiseen autoon jossain päin maailmaa, vaikka JV:n tai uuden arkkipiispa Luoman Turussa, tunnistatte sen perässä olevasta maatunnuksesta NAU.

Eiköhän noilla tiedoilla jo selviä yhestä Naurusta, ainakin huokaisen: onneks ei tullu häämatkan kohteeks valittua Naurua - sehän ois ollu (linnun)paskareissu.

PS KK: "Maantieteellistä sijaintia osoittaa maan lippu, jossa keltainen poikkiviiva kuvaa päiväntasaajaa ja valkoinen tähti itse valtiota. Tähti on lipun vasemmalla laidalla, koska Nauru sijaitsee hieman länteen kansainvälisestä päivämäärän rajasta."
(Lämpötila ja aika nyt.)

hiihdot 6 /483 km = 74 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Pienestä kii


Pyhänseutu kulahti auliksen kimpussa: HS Kuukausiliite- ja perjantainen HS-ristikko. Aulis Lehdon pään sisässä siis.

Vähää vaille jäi.

Kunnes tuon turkisnaisen alalainausmerkkien alle, eli turkin alle rohkeasti painuin kopeloimaan ja tulkitsemaan.
Vissiin ratkesi - ei sauma, vaan sana.

Aattelin jotta yläsitaattien hymy vois johtaa tänne:


Jos ei sitten päättyneisiin olympialaisiin koko naisen naama. Vaikka ei miusta tuo naamavärkki kovin kaksinen ole.
No, makuasia.

Kokeilkaapa ratkasta itse tykönänne; mie lähen hiihtämään.
hiihdot 9+9 /477 km = 73 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Kolmen sortin väärennöksiä - 2.

Ihan kaikkea ei uskalla syrjäinenkään blogisti pottuunsa vääntää - tiedä vaikka joku lukisi ja haastaisi kunniastaan oikeuteen. No pääsisipähän toisaalta entinen lautamies taas virkapaikoille...

Mailit on kätsä keino välttää kärähtämiset.
Mailin vaihdolla arimmat asiat sietää hoidella, kuten nämä kirjalliset kopsaukset viime päivinä:

"Näkyy teillä plokissa olevan vauhdikas tekstiryöstäjien metästys meneillään...", tulla tupsahti maili.
Kirjasampo kuvakopsaus
Ilkka Pitkäsen Soutaja-romaani vuodelta 1987 nousi esille:

"Sehän on suoraan kopsattu v. 1981  käydyn Joel Lehtosen syntymän 100-v. Kirjoituskilpailun voittajan, savonlinnalaisen hammaslääkärin, dekkarikirjailija Raimo Juntusen voittajanovellista Soutaja."
"Pitkänenhän sai sillä Kalevi Jäntin palkinnon 1988. Kurkistas!"
"Elokuvan siitä myös tekivät, katos: https://www.elonet.fi/fi/elokuva/199304."

Kirjastonhoitajan mietteitä kuvakopsaus
 Ja entäs Paavo Rintala?

"Rintalan yks kirja on samantapanen kuin yhen saksalaisen papin muistelut. Tämä, tämä: Dietrich Bonhoefferin Kirjeitä vankilasta. Mutta mikä Rintalan teos.... Siis ei plagiaatti, vaan käyttänyt vapaasti hyväkseen keskitysleirillä mestatun papin sieltä lähettämiä kirjeitä."

"Se on Otavan vuonna 1994 painama Rintalan romaani Marian rakkaus. Kahtelepa Liukkosen arvostelu Hesarista 13.11.1994."
"Ja vielä tämmönen esitelmä löyty Oulun hiippakunnan synodaalikokouksesta 28.9.2010."

"Ovat Pitkänen ja Rintala aikalailla erilaisia näpistyksiä."

"Kolmenlaisia kirjallisia puljauksia (joilla kustantajia ja lukijoita kirjailijat harhauttavat) karkeasti luokitellen näyttäs noiden tekijöiden, Nyqvist & Oja, jaottelusta löytyvän:
  1. Varsinaiset väärentäjät (Löydetty muka jonkun tunnetun kirjailijan julkaisematta jäänyt kässäri)
  2. Plagiaatit (Lainataan ja plagioidaan surutta ja kylymän viileesti - julkaistaan omissa nimissä)
  3. Identiteettihuijaukset (Kirjailijana esiintyy ja on joku muu kuin väitetty)."
"Ota näistä selevää!"
"Joten parempi lopettaa ja tyytyä EJ:n lainauksen lainaukseen uskovaisista ja yhteisistä tavaroista!
Määt kalalle? Mie latuloille. Kohan tästä."
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6
hiihdot 10 /459 km = 70 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös
 

torstai 1. maaliskuuta 2018

Kirjallisia plagiaatteja - 1.

Oikeastaan ainoa kuuntelemani radiolähetys on keskiviikkoisin Järviradiosta aamukahvin aikaan tuleva vartti Runo-Martin seurassa. Siinä on oikeanlaista suhinaa ja nostalgiaa sopivassa suhteessa, vähintäänkin ripaus kylähulluutta.

Se eilen se. Tähän aamuun liittyy toinen radio, joka tuli häiritsemään - oman käden kautta - hiljaista aamuhetkeä kirjojen ja kirjoittamisen lomaan: Sisuradio.

Sisuradiosta en ollut kuullutkaan, nyt luulin sitä joksikin natsihenkiseksi lähetyskanavaksi, jota pitää välttää viimeiseen hengenvetoon saakka. Mutta joka tapauksessa nyt sinne piti mennä, koska innostuneena selailin tosi kaunisti päällyspaperoitua kirjaa kirjallisista huijaamisista

 
ja ko. radio oli haastatellut toista kirjantekijää Outi Ojaa.
 
Höh! Sehän on Ruotsin suomalaisten Yle. Lienee Vaasan Voksin mielikanava, vaan tänne itärajalle eivät aallot yllä kuin netin kautta - ja jo tuo nimi siis olisi aikaisemmin palelluttanut korvakuulon.
 
 
Suorastaan kiehun uteliaisuudesta. Joutaako tästä edes hangille.
 
Radiolähetyksen pohjustamana hyppään ensi alkuun suoraan osaan III Väärennöksiä kotimaisessa kirjallisuudessa. Koskenniemi. Veikko Anterohan siellä! (Eskelisen natsiluokituksessa siihen sakkiin pudottaneena omassa Suomenkielisen proosakirjallisuuden historiassaan, muistan.).
 
Sariola Mauri, no tietysti! Yhdessä vaiheessa otti käyttöön kirjailijanimen Esko Laukko ja plagioi Bill S. Ballingerin jännärin Kynsi ja hammas omaksi kirjakseen Sen yli käy vain tuuli viheltäin. Sitten on tämä Snellman, joka Anja Kaurasena ollessaan veteli valmista tutkimustekstiä yli oman tarpeen kirjaansa Pelon maantiede.
 
Ei siellä monta muuta suomalaista ole: Panu Rajala Inha-lainauksillaan ja Salama parilla runollaan; mutta kun harmaalla vyöhykkeellä raja-aidat ovat häilyviä, pelastuivat siinä missä Saarikoskikin kollaasillaan Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Osa kirjoituksista menköön alitajun piikkiin.
 
Mihin ja kenen piikkiin luettaneen eilispäivän sankari Kalevala? Lönnrothistakinko syyllinen?
Ei nyt ainakaan niin syyllinen kuin Skotlannin kansalliseepoksen, Ossianin laulut, 'kerääjä' James Macpherson, joka itse sepitti koko storyn.
 
(Kuuntele myös Sanna Nyqvist radion KulttuuriCocktailissa.)
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6
 hiihdot 9 /449 km = 69 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös