Tuotteliaimmat kirjailijat

2000-luvulla

2000-2022

Vähintään yhden romaanin 2000-luvulla julkaisseita henkilöitä on 7 292. Ainakin yhden runoteoksen on julkaissut 5 367 henkilöä. 

2000-luvun tuotteliaimpien kirjailijoiden listan kärkeä hallitseva teema on rakkaus. Salanimellä kirjoittava Soile Jokiranta on julkaissut peräti 128 kirjaa eri romantiikkasarjoissa.

Tuotteliaimpien romaanikirjailijoiden listan kymmenes, Jyrki Pellinen, löytyy myös runoilijoiden listalta sijalta kaksi. Kärkipaikan ottaa runoilija, kirjailija ja sanoittaja Anna-Mari Kaskinen, jonka tuotanto painottuu kristillisiin aiheisiin.

Luen Kansalliskirjaston kansallisbibliografiaa, lukeekaan tekin = linkki

Ukrilaisena pistää erityisesti silmään tuo Hyttinen Veli-Matti - pitänyt aika vipinää: pylväs työntyy kirjaluvun 40 kohdalle. Tuotantoa. Sanataiteenpillooja sanoo olevansa LinkedInin mukaan. Tulee sieltä Polvijärveltä muitakin kuuluisuuksia kuin se Polovijärven pastori Piipponen vaimoineen ja satasen suomenmestari Santeri Örn.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Jarno Paalasmaa: Vapaus ja rajat - Kaverivanhemmuudesta kasvattajaksi

🏂  +0°C hiihdot   18km / 579 km / € = 95 h

Poesia

   Joulukalenteri XVI uksi - la 16.12.  -8 °C   Auli, Aulikki, Aada

Kirjakatalogi  16 - kevään 2024 kirjat

POESIA

Ei mikään noista runoista, vaan Lassi Hyvärisen runoteos Vieras metsä.

Salaperäinen metsäläinen: kustantajakin arvelee miehen tätä nykyä asuksivan Tohmajärvellä, no sieltähän tämä ja tämäkin.

Kokoelman kansi vielä kehitteillä, valmistunee maaliskuun ilmestymispäivään mennessä.

Salaperäisiä jos runot niin runoilijatkin!

Olisiko runoilija, Ukrin puheenjohtaja, Rääkkylässä syntynyt Jussi Hyvärinen samaa sukua?

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 6 km / 110 km / € = 20 h

Ukkonen

 Kirjallisuuslehti kasvonsa pesseenä, kunnolla jynssänneenä - kuten kuvasta näkyy:

Kansi: Esa-Pekka Tiitinen

Ihan hätkähytti näiden kotoisten lämpimien kotikutoisten vihkosten jälkeen:

Ukrin jäsenlehti

Nyt on päästy kinttupolulta baanalle!

Lehden miesmäistä nimeä eivät vaihtaneet, vaikka, ajan tasa-arvottavan tavan mukaan, keskustelua päätoimittaja FT Jussi Hyvärisen mukaan kuuluvat käyneen. Eivät kai kuitenkaan liian sortavaksi tahi rasistiseksi havainneet.

Ukrin Ukkosen 1/23 kaikki kirjoittajat ovat pohjoiskarjalaisia kirjailijoita kannen kuvaajaa satukinsetä Esa-Pekka Tiitistä myöten, vähintään yhden kirjan julkaisseita. Kertovat miten vaikea on saada kirjojaan julkaistuiksi yhä. No, tällä Karjalan kirkkaimmalla tähdellämme Heikki Turusella ei enää näytä julkipääsyn huolia olevan, niin kuin 1970-luvun alussa Simpauttajansa kanssa.

Eli rima on korkealla.

Kunhan ei nyt olisi samoin nimettömillä harrastajilla lehdelle pääsy! 

Päätoimittaja ja Kanerva Vaakanainen ovat kimpassa kirjoittaneet 

Suomen tuntemattomin runoilija -runon, jonka ydintä tässä:

"Ja kerta toisensa jälkeen lähetin runoni

pääkaupungin suuriin kivitaloihin,

mutta aina uudelleen se tapahtui:

hylsyt lensivät, luodit osuivat

tärisevään selkääni kerta toisensa jälkeen: ---"

Ulla Vaarnamo myös on toivonsa menettänyt, kuin 'yksin airottomassa soutuveneessä arvaamattomalla merellä'. 

Kustantaja viestitti: "Minun pitäisi kirjoittaa myyvämpi kirja ja suunnata se ikäisilleni naispuolisille lukijoille, jotka ostavat suurimman osan kirjoista."

Tarja Tuovinen, samat sanat. 

"Vaikka kirjani sisältävät aiheita, joista muut suomalaiset kirjailija eivät juurikaan ole kirjoittaneet, eivät ne taida yltää suomalaisen kustannusyhtiön tavoittelemalle tasolle. Siltä minusta tuntuu kustannusyhtiöiltä saamieni vastausten perusteella. Mutta mitä teen sille, että minulla on palava halu kertoa ja kirjoittaa?" 

Anneli Heliö ei mahkuja jos ei kustantajan editointia eli runtelua hyväksy. Ei hyväksynyt, niinpä Anneli valitsi Ahmatova-elämäkerralle toisen tien. 

Hannu Heavy Tikkanen, sai julki viimeisimpänsä Kirjokannen kautta.

Jussi Virratvuori, tuon Kirjokannen paikallinen ja ylen inhimillinen kustantaja, puuhamaan setämies, saa 'puolustuspuheenvuoron'. 

Miten tarjotusta 350 vuosittaisesta käsikirjoituksesta valitsee ne pari-kolmekymmentä:

"Kustannuspäätökset ovat täysin henkilökohtaisia, subjektiivisia. Kirjoitusmakuni, ensivaikutelmani, mielikuvani kirjailijasta, arvioni kirjan menekistä sekä pohdinta siitä, kuinka paljon kirjahanke vie aikaani ja rahaani - ne ratkaisevat paljon." 

150 myytyä kirjaa antaa nollatuloksen, siinä raja.

Tommi Tihtarisen runosta Kaksi kaaosta pidin, sillä noinhan ajattelin nossipoikana.

Melkeinpä lehden jok'ainoan tavun luettuani olin että jee! 

Silti varoituksen sana näin setämiehen suusta, ehkä vähän kummallinenkin:

- Muistakaa laskea välillä rimaa, jotta harrastelijatkin pääsevät yli - kaikki kun eivät osaa flopata, vaan edelleen jotkut kierähtävät, saksaavat tahi peräti tiikerillä syöksähtävät.

 

Arvostelut:

Kanerva Vaakanainen: Requiem

Tarja Tuovinen: Hermeksen siivet sekä Kenttäsairaala

Hannu Tikkanen: Musta ryssä ja sininen enkeli 

Muut:

Jussi Virratvuori Lada-työntötalkoissa 

Anneli Heliön Ahmatova-runojen julkkareissa

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Pamela Mandart: Hemmo Hölmöläinen digimaailmassa

🏂 hiihdot 11km /  21 km/€ = 3 h

Pyöräkuolema tiellä

 Luen digistä lauantaina 23.4.:

"Kontiolahdella Kuurna-Kulhontiellä lauantaina sattunut kolari vaati yhden ihmisen hengen. Henkilöauto ja polkupyöräilijä törmäsivät tiellä hieman ennen iltapäiväneljää.

Polkupyöräilijä menehtyi onnettomuuspaikalle, Itä-Suomen poliisista kerrotaan."

Nyökkään, en reagoi sen kummemmin. Unohtuu koko asia, kuten uutisvirrassa pitääkin.

Kunnes, eilen:

Nyt alkaa vasta tuntua; siis tämä Ukrin vaikuttaja, Joensuun kirjallisuustapahtuman yksi kantovoimista.

Ei voi olla totta! 

Mailituttu kirjallisuusasioissa, näkötuttu kirjallisuustapahtumissa. Arvostan.

Hänen kirjallisuusbloginsa, Kartsan lokikirja, lukijaksi olen liittynyt aikapäivät.

Siis Lokkivihkoon muistelemaan.

Viimeiseksi on jäänyt 7.4. ilmestynyt kirja-arvio Tutkielma kosketuksesta - Otto Lehtinen: Nämä kallisarvoiset asiat.

Edellinen, kannanotto sotaan:

Osallistuvan miehen kulku katkesi tiellä, elämä nyt tiensä päässä - ennen aikojaan.

Muistoa kunnioittaen.

ks. Kirjasampo

LISÄTIETOA KUOLONKOLARISTA

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

hiihtelyt:6 km  1096 km/€  171 h

Ukkostaa jouluviikolla

Uneen iltaisin yleensä vaivun siinä vaiheessa kun olen mantrannut Päätalon  Iijoki-sarjan nimiä ensimmäisestä alkaen: Huonemiehen poika, Tammettu virta, Kunnan jauhot ... ja päässyt Miinoitettuun rauhaan, Ukkosen ääni tainnuttaa jo unten maille... krooh.

Sallittakoon moinen mielleyhtymä tämän päivän pakkaspostiin, jossa

Ukrin jouluinen Ukkonen paukahti luettavaksi.

Pohjois-Karjala täynnä kirjan kuluvana vuonna kirjoittaneita ukrilaisia: Pirjo Ahlbergista Jutta Tynkkyseen, välissä Turusta, Tolaa, Tiaista, Rönkää, Kettusta, Lehtolaista... puolensataa, aivan kuten vuosi sitten, ja omakustanteet päälle.

Joulunumerossa on nimettömämpien tekijöiden kelvollisia kirjoituksia, joista Elena Kolarin Kehtolaulu jäi soimaan pisimpään, kun kaikki oli luettu.

"Välillä lapsi otti äidin käden ja laittoi sen omalle otsalle, äiti silittäen hitaasti lapsen päätä ja pyyhkien pois hien tämän otsalta, alkoi piirtää etusormella lapsen otsakarvoja, siirtyen vähitellen silmiin ja supatti nuku silmä, nuku toinen. Sitten sormi siirtyi pienelle nykerönenälle ja lopetti sitten punaisiin huuliin, aivankuin taiteilija teki viimeisen vedon." Sortavala 1972

Ajattelen olosuhteita, paikka ja aika ripottelevat kertomukselle oman makunsa.

Että kyllä meillä täällä maan perukoilla määrän lisäksi on laatua. Viime vuonnahan mieleeni porautui ukrilainen Irja Pulkkinen: Hilja Haahti ja hänen äitinsä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään:

Isomettän poika - Jari Isometsän koko tarina

Kirjallisuuspäivien päivittelyä

Niinhän siinä kävi tämän viikonlopun Joensuun kirjallisuustapahtuman kanssa kuin Maruknoidenkin: Ohi vilahtivat helmet. 😞😥

Joensuun kirjallisuusviikon vastaava tuottaja, kirjailijayhdistys-Ukrin vpj. Kari Tahvanainen paljasti Lokkivihkossaan karun totuuden:

Molempien tapahtumien järjestäjät ihmettelivät, miten kitsaita paikalliset tiedotusvälineet olivat/ovat tiedottamaan tapahtumista etu- ja jälkikäteen. 

Martvankin tapahtuman Koti-Karjalassa peittosi kirkkaasti oluttuoppi! 

K-K 14.9.2021

No jokin roti ja tärkeysjärjestys se olla pitää. 🙏 - SKÅL!

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Lähetäänpäs liikkeelle

salapolliisitehtävä

tästä aiemmin julkaistusta kuvasta:

ja siihen liittyvistä asioista ja kysymyksistä.

Iltahan oli jatke tälle Ukrin Vuoden kynä -illalle, joka tällä kertaa, kun Muikku-salin oli vallannut jokin veriporukka, järjestettiin ylempänä eli Joensuun kirjaston Taiteiden aukiolla. Taiteiden aukio - siinäpä sana joka säpsäyttää: ilman Hootakin ollaan oitis liki presidentillisissä sfääreissä, ihan toista muuta kuin jonkin muikun jälkeen.

(Levoton se on tuommoinen avoin tila: joku menee sinne, toinen tänne ja kolmas ohikulkeva huutelee neljännelle kuulumisiaan. - Ja näihin avaruustilohin koulutkin väen vängellä väännetään! Vanha Opettaja minussa tuhahtelee.)

Vaan asiaan.
Kuva yllä on siis Ukrin toisesta kirjallisuusillasta, jossa esiintyi joukko kirjailijoita esittelemässä uusinta kirjaansa. Nimekkäin joukosta oli Heikki Turunen, joka yhdessä Timoi Munnen kanssa kävi läpi runokirjaansa, yksiin kansiin seulottuja runoja elämän varrelta, kömpelöistä teinihuokailuista alkaen:
Hehkuva sydän. Runoja vuosilta 1961 – 2018. WSOY, 2019.

.

Entinen pankinjohtaja Parikkalasta, Pauli Loikkanen, esitteli oman esikoisensa Piirtäjä ja hänen jälkeensä monen gradun tohtori Eeva-Maija Lappalainen runokirjansa Sydämekkään huovutuksen muotouttimet sananjalkasanomin ketunhäntä kainalossa: värivuodenaikojen lyhyt oppimäärä, jokamikä ensi kuuulemalta ohi mennä huristeli niin kuin Bittiparatiisin Erkiltäkin. Pitäisi paneutua ihan tosissaan ja ajan kanssa opukseen, sen verran jäi peltosmaisuudessaan mieltä kaivertamaan.

Kulki siinä muitakin tekijöitä - Tauno Naumanen, Tarja Makkonen - mielenkiintoisia kirjojaan esittelemässä, kunnes päästiin kuvan henkilöön, jolle Turunen poislähtiessään römähteli:
- Sie sitä senkun komistut! 
Ja tämä vaan tuhahti Heikin tietäen.
Kolme kirjaa on kuvan tuotteliaalta kirjailijalta tänä vuonna ilmestynyt:
yksi selko, yksi nuorten ja yksi lukuromaani:

• Rakas Natasha
• Tyttö lukitussa huoneessa
• Kanslian naiset

Ja hänhän on, kuten EJ täällä oikein arvelee: Marja-Leena Tiainen.

Noita iltoja pitäisi pitää vielä useampi, jos meinata kaikki nämä Pohjois-Karjalaa jotenkin liippaavat teokset ja niiden ukrilaiset tekijät esitellä. Että kyllä täälläkin sen verran sivistystä, jotta kenkiä käytetään ja osataan kengännauhat kiinni kieputella.

Tästä nähtäville P-K:n teos- ja tekijäluettelo 2019.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Vuoden kynä 2

arkkipiispa Leo

Hänhän siellä arvovaltaisimpana keskellä, Pielaveden Makkosia muuten, syntynyt 1948:

Eikä ollut kysymys niinkään uskonnosta vaan luonnosta ja ihmisestä luonnon lakien alla, runoista, karjalan kielestä, arkkipiispa Leon kirjoittamista. Elämän kosketus on tullut merkityksi kaksikielisenä: Kaksiosaisessa runo-Mustelmissa muistellaan mennyttä kovaakin aikaa omaa evakkoperheen raadantaa; jokaisella aukeamalla ensin karjalaksi ja vierellä suomeksi.

Mustelmista arkkipiispa luki otteita kirjoitus'vimmaansa'/ motivaatiota selventäessään.

Pöydällä lepäsi myös tuorein teos:

 Luulen tuulen tulevan – Uvvet tuulet tullah

 Karjalan kielen seura, 2019

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Vuoden kynä

kirjailijan ja kriitikon kohtaaminen

Ukri ry on kirjoittajayhdistys Pohjois-Karjalassa. Ai, se onkin kirjailijayhdistys! näen kun selaan sen kotisivun yläreunaa. Tästäs näet: heti kun yritän olla asiallinen, lipsahtaa, joten jatketaan entisellä vähäasiallisella taikka asiattomuuden linjalla.

Oikeastaan se sopiikin vallan hyvin, koska tulin vain ilmoittamaan että vuoden kulttuuriteoksi eli Ukrin Vuoden kynän -saajaksi Pohjois-Karjalassa on valittu melkoinen veijari Turusta.
Ristiriitaako siinäkin?
Mitä vielä: valittu on paljasjalkainen joensuulainen, taikka nappulakenkäinen jalkapallofani, jonka idoli on Johan Cruyff. Erehtyi sitten vain lähtemään Joensuusta maailmalle ja turkulaistui sinne.

Eilisiltana Vuoden kynä 2019 jaettiin maakuntakirjaston Muikku-Salissa:

Ukrin Vuoden kynä 2019 palkittu Tapani Kinnunen
pj. Kanerva Vaakanaisen puhuttelussa.

Onnellinen oli hän muikkuilmein, sillä harvoinhan runoilija huomioidaan, saati palkitaan. Takana sentään kymmenen runokokoelmaa houkuttelevin nimikirjoin, kuten Tupakoiva munkki ja Pyhä kankkunen.

Itekin innostuin viimeistään sitten kun kuulin, että Tapani Kinnunen, s.-62, on viettänyt kaikki lapsuuden kesänsä meidän kylässä, tark. Paksuniemessä lähellä meijerin maisemia eli nykyistä palkittua Kesäkeidas-venesatamaa.

Siitäkös Tapani puolestaan taas innostui kun kuuli, jotta samoilta pitäjiltä tässä liikkeellä. Möi tai myi kympillä uutuuskirjansa ja kirjoitti voittokynällään sinkut eli signeerasi Päässä nykii uutuutensa ja pisti kaupan päälle vielä Kuumat raiteet, romaanitrilogian loppuosan - ihan vain siksi kun siinä siitä kesänvietosta enemmän ja kylän kirjastotädistä johon oli pihkassa.

Kun oli kaupat tehty ja kättä paiskattu, kuiskasin jotta varopa: - Mie oon SARVin jäsen.
Ei hätkähtänyt.

No mitäs nyt maailmaa kiertänyt mies pienistä.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Luki sen, ei siinä mittää

Omakustanne on omakustanne myös kriitikolle. Isoilta ja suurilta kustantamoilta voi pyytää huoletta vapaakappaleen, se ei niitä hetkauta puoleen eikä toiseen.
Omakustanteiden kanssa on toisin.
Mielellään heittää sen kympin kaksi kannustukseksi ja kustannusten peitoksi.

Antin ahvenen luona kesällä kerran istahti herrasmiehen oloinen mies laatikkolaukkunsa kanssa viereen ja niidennäiden jälkeen kääntyi juttu Ukriin.

- Joo tunnen toki, ainaisjäsen olen, vastailin.

- Mulla ois tämmönen tekele kaupan.

- Mielelläni toki silmäilen, sanoin.

- Piti mennä asikirjojen teko kurssille, mutta tuli vain yksi osanottaja niin ohjasivat luovan kirjoittajan kurssille.

- Sepäs sattui kaukaa, päivittelin.

- Tää kertoo liikemaailmasta, mafiasta ja ...

- Eläpä kerro niin ei tuu ennakkoluuloja, kielsin.

Oli tekijä selvästi yllättynyt kun aloin kaivaa lompakkoa näin vähillä puheilla.
Maksoin ja sen jälkeen puhuttiin aivan muusta: politiikasta ja Kotkasta ja ammattiyhdistystoiminnasta ja eri mieltä olemisesta ja huomaamatta jättämisestä, ja kaikesta muustakin olisi puhuttu vaan kun tuli aika jomman kumman poistua.

Tässä tämä nyt on puhk'luettuna siivet levällään:

Raimo Tyyskä Kotkan poikii Omakustanne 2013. 108 s.

Heinäkuuta se oli kun ostin, nyt helmikuu lopuillaan. Puolisen vuotta Kilpien, Salamoiden, Haanpäiden, Pällijeffien, Koivukarien, Lehtosten ohessa edetty sivu kaksi aina tarpeen tullen. Rikkana rokassa, mausteena sopassa. Iloittu jos ihmeteltykin että niin monet tohtivat astua joukkoon mukaan lusikoimaan.

Ihan luettavan kirjan tekijä on kirjoittanut, nopeatempoisen: siinä ei kauan kutkatella kun siirrytään ajassa ja paikassa toiseen hetkeen ja toiseen paikkaan. Norjalainen perustaa Joensuun lähelle villapaitakutomoa, Pietarissa bisnes pyörii jo ennestään. Kiristykseksi luiskahtaa, tietäähän nuo velivenäläiset ja baltit, niille kun vielä jalokiven erehtyy näyttämään.

Kyllä sen luki.

Jäljellä   H: 500! km, KK: 219 s

PS
Ks. myös toinen pienen piirin kirja