Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 13. syyskuuta 2022

Musiikkivajavainen

20.

Kateellisena, joskin myös huvittuneena, seurailin kouluaikoina kollegani Mattibuun musiikkimenoa ja poljentoa: milloin mies jäniksenä pianon takana, milloin kiskoi haitarista Ystävän laulua, harmonista suvivirttä. Hitto että otti pattiin kun minä en noihin mihinkään kyennyt, musiikkivajavainen: miten kiva olisi ollut oppilaita riemastuttaa ja tunteja elävöittää noilla kapineilla! Rekillä vain osasin riekkua Mattibuuta taitavammin ja pitkin metsiä juosta. Pahpah!

Niinpä nyt on helpottavaa ja korvaava lukea, että sama vika puolikuurolla Volterillakin, joka taidetta ja kirjallisuutta puntaroidessaan painotti taiteen musikaalisuuden vaatimusta:

  • "Hämmästyttävää vain on, että hän - epämusikaalinen ja lisäksi huonokuuloinen - tajuaa tämän ja luonnostaan vähine mahdollisuuksineen ryhtyy sen asianajajaksi.
  • Voidaan hyvin ajatella, että kun hänen molemmat suuret profeettansa, sekä Schopenhauer että Nietzsche, pitivät juuri musiikkia taiteen muodoista jaloimpana ..."
Nuo palat poimin Vilho Suomen väitöskirjasta, jonka pariin Laura Kokon lähdekirjallisuus usutti, tästä vuosisadan vaihteen romantikko Kilvestä.
Ja vielä tämänkin, miten pikku-Volter 6-7-vuotiaana oli tulossa äitinsä kanssa talvella rekikyydillä kotiin:
 "Oli talvi, metsä välkkyi kuuran kimalteessa molemmin puolin tietä, ja kulkuset kilisivät. Poikasen teki mieli laulaa, mutta laulu ei häneltä luontunut. Se tuotti hänelle murhetta ja päänvaivaa; miksei hän osannut, 'kun kaikki piiatkin osasivat'."
Vaan saipa tuo VK silti, musiikkivajavaisuudestaan huolimatta, sittemmin 'sävellettyä' melkoisen 3-osaisen Saaristo-sarjan!
Siinä on nautintoa nokko. 
Kaikkea ei tarvitse itse osata: antaa Mattibuun soittaa ja Volterin kirjoittaa.

ps
tosin vielä on yksi oljenkorsi opintiellä käyttämättä:
Vilho Suomen Nuori Volter Kilpi -kirjan (Otava 1952) välistä näet tipahti käteen tämmöinen mainoslappunen musiikin saloihin, josko tästä apu: 



Kirjavinkeissä
luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

3 kommenttia:

  1. Ex opettajana Sinua varmaan ilahduttaa, että juuri siellä päin on toiminut Putinin säätiön tukemia koululuokkia. Nuorena vitsi väännettävä, vitsi, ei vitsa. http://mosaiikki.info/lehdet_fi.php?id=2011_66_ruskii

    Ed. merkintääsi totean, ettei minulla ole varaa akkusahaan, tavallisella mtsaha pitää repiä käyntiin :-(

    T. JV

    VastaaPoista
  2. ...tavallinen mtsaha pitää repiä käyntiin ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jvon

      koulun johtajanakin joku Kyylä ...tai siihen suuntaan.

      Sitä kun sijoittelee wallstriitilöille sun muille mualiman markkinoille, niin jää naru vetävän käteen. :) :) :)

      Poista