Onnilla on tänään juhlapäivä, kun Onni ja Sisu viettävät nimipäiviään. Onni Eläkeläinen on ylpeä saatuaan rinnalleen Sisun nimipäiväkaverikseen allakkaan.
Kaksi periksiantamatonta persoonaa. Vau!
Ja mitenkä se päivänvietto etenee?
Tahtoo väkisinkin vääntää ajatukset kotipihasta kuusiaidan turvallisesta kiekeröstä ei enempään eikä vähempään kuin maailmanpolitiikkaan! Tuohon jenkki- ja itähirmukaksikkoon, noihin arjenmenoa haittaaviin hyypiöihin.
Vaan eipä tohdi Onni Eläkeläinenkään ääneen lausua ajatuksiaan edes nimillä pelata, niin kuin ei aikanaan uskaltanut moni saksalainenkaan eliminointihalujaan Hitleristä.
Nytkin tuossa tupansa kiikkutuolissa kiikkuessaan soutaa ja huopaa ajatuksiaan sinne sun tänne ihmetellen omaa esille pulpahtelevaa raakalaisuuttaan noiden kivipäiden päänmenoksi. Jotenkin hipi hiljaa miettii ja tuskittelee, mistä kummasta hänen päänsä sisään moiset ajatukset ovat hyökänneet sitäkin korvaa hipaissutta ammusta siunaillessaan, jotta miksei se ja miksi se vain hipaisi miksei se sentin kaksi ...
- Nyt lopetat! käskee Onnia Onnin sisikunta, vaiko vaimo vierhuoneesta... - Tuollaisia saa edes ajatella! Onhan sulla muitakin murheita nokko.
Havahtuu Onni keinussaan, piristyy ja virkistyy vallan.
- No niinpä onkin! Niin kuin nuo tv-uutisten tunnarivilinät, että nekin osaa ottaa silmähermoon: niissä meno kuin hengenhädässä. Hyökkää ylenantava olo jo ennen uutisten lukua. Ja entä se käsienhuiske mikä on työntynyt, hyvä jottei ruudun lävitse, kun juontajat sun muu tv-väki asioita perkaavat ja selittävät ja entä ...
Hyvää Onnin päivää, tai no - voi hyvää päivää!
