Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 28. kesäkuuta 2022

Tavoite

1.
luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

'sillä sana tavoite on ainoa hänen nimiinsä kirjattu sanaluomus suomen kielen etymologisessa sanakirjassa.' LK

Vaikka 
tähän malliin - kaivan Kirkolle-suosikkini, 440-sivuisen 3-tuntisen juhannusaamuisen matkanhytkeen esiin - mies latelee sivu sivulta:

'Mistä oppivatkaan taitonsa kohta kaikki, lintu viisteensä, perho liehunsa, lehti liepynsä kohta kun ilmoihin pääsevät ja siipi yrittää tai vehvyt värjyy, tytönvirpikin neidon viehkät?'

Ihme ja kumma: vain tavoite muka häneltä, kirjallisuuden tuhatjalkaiselta, kelvollinen!

Pah!

Innosta hehkuen olen tarttunut eteen tuotuun aarteeseen:

Julkistustilaisuus kesällä Kustavissa 13.7.2022 klo 18.00

Tarttukaa tekin!

ps
Perästä kuulunee 🙋
- ja
useampaan otteeseen😍😜
Kirjavinkeissä
tänään
Heli Hietanen: Hullua hurskaammaksi - Merkintöjä maanisen matkapäiväkirjasta

sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Asiaa tai ei

 - Onkohan minulla asiaa tänne? kysyn saarikoskena, kun alan näppäillä tätä värkkiä.

Täytyypä kelata juhannustaan:

  • juhannusaatto: sää ja maisema Villa Sukassa mitä sillanpääläisin
  • juhannuspäivä: sää kuin kuin kuin - dantelainen helevetti
  • juhannussauna: edellistä lievempi versio
  • juhannusvasta: kammihtassa yhä ovat, mummontekemä pari saunan liiterissä
  • juhannuskisat: Saarijärvellä jo viikkoa ennen juhannusta!
  • juhannusturkki: entisellään eto ertokani
  • juhannuskala: pojanpoika virvelöi näemmä kolomen kilon hauen; vaimo-mummo lähti ongelle het' aamusta kahta kummempaa yrittämään
  • juhannushuoli: mitenhän se ystävähyvä on selevinny kotilomalla?
  • juhannustaika: tyynyn alla tyhjää
  • juhannuskirja: Rätingin paikka
  • juhannuslintu: tätä minä seuraan päivittäin silmäkovana odotellen lentoonlähtöjä:
Hällä näet kolome poikasta!


Kirjavinkeissä

perjantai 24. kesäkuuta 2022

Juhannusrakkausrakoiluraiku



Turkin hihasta

Eka erä 
(om. erit. Penttilälle)


Katos! - Tu kurkkiin 

tätä:  

Sun Natos katos            

–   Turkkiin 

Erdo lakas nurkkiin. – 

 

Toivees Natosta     🠋     putos katosta. 

                              alas 

Löysit ittes matosta. 

Nou hätä? 


Kirjavinkeissä
***
20 ja 22 tai 22 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2022 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa 
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)



maanantai 20. kesäkuuta 2022

Linnunpyytäjän poika Färsaarilla

Elokuva-arvostelu.

Ei vainkaan, koska enhän juuri koskaan katso elokuvia. 
Eilen sadeharmaana sunnuntaipäivänä tuli poikkeama, kun piti täyttää tältä näyttäneen 
päivän alakulmaan ilmestynyt aukko jollakin aktiviteetilla pötköttelyn sijasta.
Elokuvan kahontaan kehotti.
Tämän:

Ohjaus: Richard Hobert. Pääosissa: Livia Millhagen,Rudi Køhnke,Vígdis Hentze Bjørck,Sébastien Courivaud.(Fågelfångarens son, Drama, Sweden, 2019)

No, mikäs: eikun!

Saivatpa nuo pojan tyttäriensä jatkeeksi, kun vaimo-Johanna antautui ranskalaiselle, vaan siitäpä katteussoppa syntyi. 
Enemmän ootin ulkokuvauksia, vähemmän sisä. Nyt sisäkasvoja oli kuin konsanaan Kaunareissa, joita jyrkästi kiellän seuraavani.

Soma liikuttava loppu.  
                                                                                         ei mennyt pipariksi=
vain 1⭐✰✰✰✰ pipari =
 
ps Keskiviikkona näkyy tulevan uudelleen - vois oikeastaan tarkkoa, jos juhannussuursiivoukselta ehtii...
omat
Kirjavinkeissä

torstai 16. kesäkuuta 2022

Piltz

Olipahan ohjaus!

Herraparatkoon ja heranpieksut ja hyväthyssykät päälle! Vielä torstainakin potuttaa!

Meinaan tiistai-iltainen YLEn lähetys Paavo Nurmi -kisoista Turusta.

3 tuntia suoroa lähetystä - yhtä sekasotkua koko paketti. Satsattu kyllä oli katsojapalveluun: 
2 selostajaa, 1 asiantuntija + 2 haastattelijaa sekä 1 studioemäntä - ohjaajasta ei havaintoa, oliko lain?

Mitä näimme? 
😠
Kuvahyppyjä sieltä täältä: yhdestäkään kenttälajista ei saanut tolkkua tahi kokonaiskuvaa niin että kisailua jännitysnäytelmänä olisi voinut seurata. 3-loikassa kaksi suomalaisnaista: Salminen, Mäkelä maailmanvalioita kumpikin. Eipä juuri kuvissa näkynyt, lopputulokset kortilla. Junnila korkeudessa hyppäsi muutamassa kuvaleikkauksessa nopsnopsaan silloin tällöin, kuten Murto seipäässä. Keihäänheittäjiä ripoteltiin mausteeksi mukaan. Helanderin liki ysikymppinen hukattiin samalla tavoin kuin aikoinaan Lillakin MM - jälkiheittona. Ei mummonpoika Ståhlin showta kentällä, saati haastattelua, ei jne. jne. 😠

Juoksuista ei muuta valittamista kuin, ettei kukaan kolmesta miehestä älynnyt seurata Eveliina Määttäsen rutistusta kasilla. 
Muutenkin: eikö Porttila, Leinonen, Ojaniemi edes kenttälajeissa kukin olisi voinut hajaantua eri lajien seuraamiseen, kun nyt kolmin samaa lajia puolitiedottomina tuijottivat.

Keihästuloksetkin piti kisan päätyttyä, lähetyksen loputtua, käydä omatoimisesti noukkimassa homepeizin kautta täältä: https://live.time4results.com/yu/2022/png/

Vaan löytääkö pihtiputtaanmummo tuolta - vieraalla kielellä vielä!👵 Onni 👻 Eläkeläinen ei ainakaan löytäisi; minä sentään vielä sen verran tolkuissani, ÖHÖM! 😇

Eli
Ihanpa tosissaan: Raimo Piltz takaisin! 😃               
                                                                                         ⭐⭐⭐⭐ = ihan pipariksi meni 😞

omat
Kirjavinkeissä

keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Epäkorrektia sanoa hullu

 Onko? Liian leimaava?

- Kuuluuko sana kiellettyihin siinä missä eskimo, intiaani, mustalainen, tai se pahin mahdollinen N? 
Emmityttää - kun kieleen on tullut niin paljon uusia kieltoja ja kiertoilmaisuja.


"Ja suurin osa ihmisistähän on aikalailla nyrpeänä kohdatessaan hullun. Hulluuden tilassani pidin heitä pähkähulluina.

Monta psykoosia läpikäynyt Heli Hietanen kirjoittaa noin omista kokemuksistaan kirjassaan Hullua hurskaammaksi - Merkintöjä maanisen matkapäiväkirjasta, Basam Books 2022. Sen kummemmin tuota sanaa ja tilaa kiertelemättä kaartelematta. Ollaanhan kuitenkin sanaa vakavamman asian äärellä.

Samalla tavoinhan ryöpyttelee myös Riikka Ulanto suoria sanoja sinne tänne veivaten Neitsytlento-romaaniminän purkaessa eloaan ja sisäistä oloaan.

No, samapa tuo: pääasia että päänasiat tulevat hoidetuiksi ja asiat selviksi. Ainakin Hietanen onnistuu saamaan tilanteen hallintaansa ja pääsemään itsensä 'herraksi', vaikka monta mutkaa matkalla todella on tämän simultaanitulkin bipolaarisen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön hypomanian ja manian kynsissä, kun ajoittain koki,
"että hulluuden tilassa pääni oli toisinaan kuin radiovastaanotin. Siellä oli monta kanavaa päällä yhtä aikaa ja juttuja riitti. Psykoottisena saatoin ryhtyä veistelemään hurttia huumoria itämurteilla. Sitten kieli ja tyyli yhtäkkiä vaihtuivatkin espanjalaiseen uutisenlukijaan. Mistä nämä kaikki taajuudet ja äänet oikein tulevatkaan?"
omat
Kirjavinkeissä
Tämä kirja: tästä

maanantai 13. kesäkuuta 2022

Aina nälkä ja jano

Kinnusen Jorman poika Tapani (s. 1962) Joensuusta eli nykyisin Turusta on aukaissut taas kitskansa ja tarjoaa uskollisille lukijoilleen just sitä mitä ovat tottuneet Kinnusen snagarista saamaan: hikistä hinkkaamista maailman turuilla ja toreilla pienessä sievässä.

Tässä viimeisimmässä, juuri ilmestyneessä, Suomi-sarjan päättävässä, kuudennessa osassa 

Tapani Kinnunen: Aina Nälkä Robustos 2022. 146 s.

laahuillaan Joensuussa, Lontoossa ja Rääkkylässäkin. Siis Topias Kettunen, musankuluttaja viimeisen päälle, haahuilee maailmalla; tai, no Rääkkylässä ei haahuile vaan viipyilee, sillä Rääkkylä on pyhä paikka, lapsuuden kesien paikka, missä mökkeily takaa luovuuden, sinne päättyy tuplatrilogian viimeinen osa, luonnonrauhaan maailman metelin jälkeen.

Kumma kilimu tämä Tapani kirjoittajana kaiken kaikkiaan. Kulkee aivan eri maailmoissa kuin minä lukijana; monen muun kirjoittamana huithait olisin välittänyt paneutua näihin kirjoihin, joissa siis musa, viina, naiset etutanassa tyrkyllä - minulle ykshaileet. Silti olen aiemmista lukenut rompsut Kuumat raiteet, Päässä nykii, Helter Skelter sekä runokirjan Maitoa ja alkoholia kaupantekijäisiksi. Tuotantoa riittää: 11 runoteosta ja 6 pienoisromaania. Pienoisromaaneista puhun senkin takia, kun jokainen kuusiosaisen Suomi-sarjan osa on napakankokoinen, oluttölkin korkuinen, silti vahvavaikutteinen - siis A:ta.

Kirjan Topias palaillen elää 80-luvun Joensuun musasakeissa, jolloin Hassisen kone Ismo Alankoineen rynni esiin. Soittopiireissä pyöritään, kymmenkunta vuotta sen jälkeen, kun Joensuun opettajakoulutus oli työntänyt musamiehiä Popmuusikoihin ja Ilosaareen; niistä ajoistahan vastaikään kirjoitti Hannu Tikkanen romaanin Musta Ryssä ja Sininen Enkeli. Eivät tainneet Kinnusen ja Tikkasen soittajat kohdata toisiaan suuremmassa määrin? Vaikka tiedä, olisiko Tikkasen enkeli Leena ollut sama kuin Kinnunen-Kettusen Leila, Wienettärestä näet kumpikin löytyi ja mukaan lyöttäytyi. 😍

Mitäpä tässä Kinnusta sen tarkemmin määrittelemään, määritelköön Tapani-Topias itse tyylinsä:

"Koko ämmä otti minua päähän. Hän edusti minulle sitä taiteilijatyyppiä, jolle runous oli tuulessa heiluvia latoja ja ilta-aurinkoa taivaanrannassa - minulle runous oli kuuma moottoritie, jota ajetaan harrikalla kahtasataa ilman kypärää."

Ärsyttävän kakaramaista, mutta mukaansa imevää! Rehellistä peliä. Renttuilua.


Kirjavinkeissä

perjantai 10. kesäkuuta 2022

Huomaan arvostelleeni erittäin ajankohtaisen kirjan!

Vaikka tuolloin vähän nyreksinkin, ainakin vetkuttelin.

Luetuimpien listalla, tuolla oikealla palstalla, kirja ajoittain vilahtelee. Ja varsinkin nyt kun koko maailman, eikä vain Ukrainan, nälänhätäuhkasta puhutaan uutisissa.

Kannattaa todella näpätä tuota Jättäisinkö kirjan kesken? -kirjalinkkiä ja seurata sen sisäisiä linkkejä, jotta saa taustaa nykyuutisille, vaikkapa tämän Venäjän ulkoministeri Lavrovin ja Turkin virkaveli Cavusoglun 'viljatapaamiselle'.

Eli uudelleen on syytä ja paikallaan nostaa esille luettavaksi Anne Applebaumin parikolme vuotta sitten ilmestynyt yhä ajankohtaisemmaksi käyvä kirja:

Kirjavinkit

Kirjavinkeissä

torstai 9. kesäkuuta 2022

Parnasson F/M

kaks ei mee kolmannetta

I  Nuori Voima  F/M  12 - 1
II Kaltio             F/M    7 - 7 

Eikös tähän samaan völjyyn työnny postilaatikosta Itse Parnasso! Ikään kuin jotta: Tutkipa minutkin, senkin sukupuolitutkijapölvästi!

- No Perhana! Mikäettei. 

Eikun seljällensä myös tämä kulttuurilehtien ruhtinas Parnasso - 3/22
a) minkäsukupuoliset sitäkin kirjoituksillaan täyttävät? ja b) mitä uusin sisältää?

Virpi Alasesta Markus Änäkseen näyttää 29 kirjoittajan aakkosellinen luettelo. Vanhin, Jukka Mallinen, syntynyt 1950, nuorin, s.1991, Jussi Pentikäinen. Kaksi kuollutta avustajaa: Kjell Askildsen sekä Ted Hughes.

Ja sitten se hakemani eli a) F/M-jakauma. Alku näyttää vinolta:

Virpi, Elisa, Kjell, Laura, Taina, Hannimari, Nina, Silvia, Ted, Outi ...

Tasoittuu sitten ja lopputulos yksinlaskien tasa-arvoinen: F/M 13 - 16

Sisällössäkään ei moittimista. 

Joycen Ulysses on täälläkin esillä, kuten Kaltiossa. Eipä ihmekään, sillä kirjan julkaisusta on kulunut tasan 100 vuotta; James Joycella oli tuolloin, 2.2.1922, 40-vuotissynttärit.

Tässä muuta sisältöä:

Toki kevyempääkin ajanvietekamaa löytyy:
  1. 'Kuvassa olevan urheiluvaikuttajan setä Kaarle Jaakko Gummerus perusti Gummeruksen ja hänen vävynsä oli kirjailija Paavo Rintala. Hänen monista kirjoistaan ensimmäinen oli Joka miehen koneoppi eli Liikunnon merkityksestä (WSOY 1909). Kuka hän on?'

 Jääköön tuo Parnasso kysyy -tietovisakysymys, ilman hiihtokuvaa, pohdittavaksenne.

Kirjavinkeissä
tänään


keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Kaltioon kaltioon kaltioon

kaltio = sulana pysyvä lähde
Aikaa tappaakseni joutavointini jatkuu. Siis bongailu kulttuurilehtien sisällöntuottajien sukupuolijakaumasta.
Eilen Nuori Voima, tänään vuorossa toinen kulttuurilehti, pohjoinen Kaltio 3/22, sen kirjoittajat:
  • Marja
  • Helianne
  • Heikki
  • Jorma
  • Jaakko 
  • Juha
  • Harri
  • Remi
  • Ida-Maria
  • Sari
  • Miida
  • Paavo
  • Terttu
  • Francesca
Kas kas, pohjoisessakin alkaa patriarkaalisto väistyksiä: 7 - 7 tasalukuun päättyy laskutoimitus, mikäli etunimistä nykysin voi enää mitään päätellä. 
Jaottelu on vanhanaikaista, koska huomioon ei ole otettu minkäsukupuolisuuden välimuotoja. Sitäpaitsi Jorma Etto noista on jo mananmajoilla. 
Nuori Voima -lehden matriarkkalukuihin, 12 - 1, ei Oulussa vielä ylletä.

Kirja-arvostelijoiden laita onkin sitten toisin: 
Matti A. Kemi / Aapo Kukko / Reijo Valta / Risto Kormilainen / Risto Kormilainen / Risto Kormilainen / Marjo Jääskä / Reijo Valta / Esko Karppanen / Marjo Jääskä

Siis vallitsee miehinen kukkovalta  -1.

Se, miten tuo kaikki vaikuttaa lehden/lehtien sisältöön, ei pahemmin tasossa näy, näkökulmissa paremminkin. Vankkaa tekstiä kaikin + Kaltiossa ennen kaikkea kuvina, joiden puutteen NV puolestaan paikkaa runokuvina.

Ovathan nämä sentään jotain urheilujournalismin huikeetameuhkajaisiin verrattuina! Tasokkaita. Moniulotteisia ja eivät ainakaan itsestäänselviä. Vaativat valppautta lukijalta ja - hörökorvaisuutta.🦻👂

Näyte sisällöstä:

Kaltion päätoimittaja
Kirjavinkeissä

tiistai 7. kesäkuuta 2022

Casus belli

TIEDOTUS maailman muuttumisesta, eskosein:

Nuori Voima 

Uusimman numeron 2/22 teemana on KOSTO.   
"Kuten tämänkertaisen numeron tekstit opettavat, kosto ei ole casus belli. Ajoittain se on tasapainon palauttaja, tosinaan tunnetusti suloinen. Joskus kosto on täysin tarpeeton." Johanna Osváth & Taija Roiha


Minä onneton juutun jo tuohon sisällysluetteloon, etunimiin takerrun:
Adele, Vilma, Nelli, Riku, Adile, Elisa, Helga, Kati, Halina, Stina, Olga, Taija, Katerina.

Muinoinhan siinä luki: Martti, Pentti, Mika, Yrjö, Olavi, Uuno, Lauri / joku Katri koristeena. 

Nyt ainoastaan Riku käänteiskoristeena. Siis tilanne häkellyttävä: 12 - 1.

Nuori Voima siis Naisten Lehdeksi muuttunut? (näpäytän kostoksi?
  
No kait kun ei niistä miehistä ole! Lätkää vain pelaavat ja toisiaan tönivät kaukaloissa ja sotarintamilla.
Johan tuon koulussa* näki parikymmentä vuotta sitten, minkäsukupuoliset luokassa osasivat ja minkäsukupuoliset sen kuin lusmuilivat!

Tässä - ja kaikkialla yhteiskunnassa - tulos. Eikä hassumpi kokeilumalli lain.

Kirjavinkeissä

sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Sanat piilossa ja sekaisin

Rydmanin Kari, liituveli, pohtii blogissaan Infarkti ja ristikot sanojen ja termien katoamista ja keinoja niiden löytämiseksi.

SK 21
Ehdottelin Piilosana-ristikoita Suomen Kuvalehdestä. Vaikeita tosin ovat, mutta ratkaistavissa. Seassa helppojakin, joiden kautta myös hankalammat aukeavat, kun tarpeeksi kirjaimia sinne tänne saa kokoon. Malliksi vaikka tämä: 
Kunta ja keskusjärjestö yhdistivät voimansa jo vanhassa kirjassa. Empimättä ratkaisu = IISAK.

Viimeviikkoista 21-piilosanaa pääsin pitkälle, kunnes pystyvihje Aurauskulmasi päin seinää teki tenän ja jäi ratkaisematta; auki on yhä. Aurauskulmasi - tuon täytyy olla lähtösanana, josta kirjaimia hyppyyttämällä ratkaisu löytyisi.

Sen risteävät sanat ratkesivat kyllä ja antoivat osviittaa: M-kirjaimella alkaa puuttuva termi. 
Se on varmaa, koska vaakavihjeen Kuolleesta leviää aistimus nenään laivan tavaratiloihin. Mieto vaihtaa puoliaan -vihjeen ratkaisuksi muodostuu  RUUMIINHAJU, josta M-kirjain pystyvihjeen ekaksi kirjaimeksi.

Komplicerad?

Mitä vielä - vaan kun ei sytytä, niin ei sytytä! Pakko antaa periksi, malttaa ja jäädä odottamaan viikon päästä ilmestyvää ratkaisua. Jos ei sitä ennen välähdä.

Näinkin voi saada jännitystä elämäänsä! 

Että huvinsa kullakin - ja joutavilla jottai.😉😥
Kirjavinkeissä

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Onnellisuuteen sairastunut

Näinköhän yllä selitystä taannoiselle OE:n olotilalle? 😅

Aviador 2022

Riikka Ulannon Neitsytlentoa tässä käsissäni olen pyöritellyt tovin sen luettuani ja arvostelua pohtien. Vaan kuinka ollakaan ja harmi että illalla samoihin käsiin osui toinen samanaiheinen kirja eli Heli Hietaseen Hullua hurskaammaksi -kirja, alaotsikoltaan Merkintöjä maanisen päiväkirjasta.

Ulanto kirjoittaa mitä siellä sairastuneen sisällä tapahtuu ja miltä maailma näyttää ja tuntuu sairastuneen silmikon läpi katseltuna, kun realismi muuttuu surrealismiksi.

Yhdenäkin Neitsytlennon kirja-arvostelun muokkaaminen muuttuu, tuon uuden kirjan myötä monimutkaisemmaksi, kun katse harhailee Ulannon ohuen kirjan ja Hietasen tukevamman kirjan välillä.

Niinpä teen radikaalin ratkaisun ja jätän kokonaisarvion Neitsytlennosta tekemättä ja tyydyn sen lukemisen aikana tekemiini havaintoihini, ranskalaisiin palleroihin, tukirankoihin, jotka sisällöstä hyvinkin paljon kertovat, ja jätän johtopäätöksen tekemisen potun lukijoiden pääteltäviksi:

  • sairastunut ennennäkemättömään onnellisuuteen, hulluuteen
  • "Unettomuus aukaisi hulluuden"
  • "Eikö muiston pitäisi olla tosi?"
  • "Nyt joku vieras huoneessaan käytävän toisella puolella itkee, maailmanluokan luksushotelli, tähtitaivas, spottikuiden himmentämä residenssi, taiteilijatalo kuin pyykkipaatti, pesulaiva Seinen varrella, seilaan unisena likapyykkimerellä huuhtokuun alla."
  • NEITSYTLENTO parittelevat hyönteiset takapäät yhdessä, kaksi päätä!
  • "Sinänsä huvittavaa, että sairaalasta käydään lomalla, kuin tämä olisi raskasta ja uuvuttavaa työtä."

Ryhtykääs toimeen; pohjustusta romaanille voi hakea Ulannon kielenkäytöstä, vaikkapa minuuttinovellikoosteesta Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille?.

omat muut KIRJA-ARVOSTELUT 
Kirjavinkeissä

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Kesää ja kesäsää

Tuoksuu tuomi, kukkii luumu, saskatoonin poikanenkin luumujen alla yrittää. Mikä ei käpsehtiessä Hänen, siirtyessä kukkivan päärynäpuun viereen, alle ei sovi, sen verran hupa on kymmenvuotinen päärynäpuu. Siirtyypä sitten kirsikkapuun alle, vaikkei kummainen sekään, kun pääpuun sahasi syksyllä poikki.

Tiedätte kyllä kuka Hän on, tuo käpsehtivä kuhnija.

Sepä se: Onni Eläkeläinenhän Se. Onnensa kukkuloilla. Ilo ylimmillänsä. Talviturkin heittäneenä, maiset murheet hetkeksi unohtaneena; sodan varjot huuhtonut kesäsää päiväksi pois. Kesää viettää kuunnellen pörriäisten hurinaa kukkivissa puissa. Eikä haittaa jos vähän takahammasta juilii, sitä josta viikolla lohkesi räystäs, irtosi paikasta palanen.

Siitäkin Onni riemuitsee, ettei kertaakaan pudonnut saunan katolta, joka nyt juuri maalattuna siintelee sinisenä kuin poutapäiväinen lampi, uimaan houkutteleva. Vaan kukapa nyt katolla rypisi, uisi korkeuksissa pellin päällä. Hölmöläiseksi luulisivat. Ja perin oikeassa olisivatkin. Totuus paljastuisi.

- Hittolainen! ei muuta voi sanoa Onni. - Mikä onni olla ja elöä, kokea vielä ainakin kerran tämä haihtuva hetki. 


Kirjavinkeissä