Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

maanantai 30. marraskuuta 2020

Päivälleen vuosi sitten Sitarlassa

jolloin Tuppi ei vielä ollut ehdottanut Pihaa pormestariksi

30.11.2019

Hannu Mäkelä, 77, kirjoittaa, vastaakin, Kirsi Pihalle, 53; puolisen vuotta kestävä mailinvaihto on alkumetreillä. Piha on lähestynyt Mäkelää, josko voisimme vaihtaa ajatuksia. No mikäs, kyllähän Hannulla aina aikaa pelehtiä naisten kanssa.

"Surkeat säät ovat vaihtuneet unelmajouluisiksi." Sitarla, Lohja.

Vaihtavat ajatuksia kirjoista ja kirjailijoista: Bolla, Ensimmäinen nainen, Amalia, Märta Tikkanen, Tabucchi, Pessoa.

"Kirjoitin taas kirjan, kyllä."

Kirsi on kirjoittanut omistavansa 45 hannumäkelää, jättänyt keräyksen siihen. Mahdotonta olisikin, koska Hannu suorastaan vuotaa kirjoja: pitkälti toista sataa niitä on. Parhaillaan tässäkin kirjassa fiilaa ja puleeraa uutta kirjaansa, viimeisintään Almaa, vanhaa naista, joka haluaa armokuolla vatsasyöpäsairauden vuoksi.

Vaan kustantaja hakusessa - vanhalla valitsijalla Otavan ajoilta!

Puuhaa häitä, pienimuotoisia:
"Naimisissa olen ollut minäkin; nyt on sitten viides kerta." Kirsillä menossa vasta kolmas.

Jumalan olemassaoloa pohtivat, Hannu ehdottaa Parosta: "Emme tiedä, myymme sitä Jumalana."

Jätän Pimeän yli - Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän kirjeenvaihtoa -kirjan, WSOY 2020, vaiheeseen.

Kuvat: Hannu - Auli Närevuori-Mäkelä
Kirsi - Kira Hagström / Ellun Kanat

30.11.2020

Tänään on sama päivämäärä, vuotta myöhempi, täällä itärajalla. En kirjoita kirjaa, en edes aio, sillä 'mikskä se siitä tulis', kummenisi, eihän Hannullakaan sadan kirjankaan jälkeen. Blogipottu riittää vallan hyvin. Tänne voin tallentaa kaiken halullisen: 

"Lunta on nimeksi, silmänlumeeksi, ei hiihtää asti. Eilen samoilimme sankan metsän halki ja tulimme keväiseen hiihtopaikkaan, sinne minne karhukin oli merkannut käpälänsä jäljen. Ensi keväänä on etsittävä uusi hiihtopaana, tänne ei ole tulemista. Ei karhun takia vaan kynnöksen: maa oli käännetty mullokselle, so. lumi sulaa keväällä talven jälkeen mustan mullan päältä nopeasti pois. No, harminsa kullakin!

Nyt taisi vihdoinkin tärpätä taas oikein kunnolla. Hyvältä näyttää. On tarpeeksi monimuotoinen, sinne tänne hajoileva, kuitenkin yhtenäinen ja mikä mielenkiintoisin kaupunki alustana: Pietari historioineen. Jelena Tšižova: Muistista piirretty kaupunki. Matin maailman jälkeen suorastaan pongahdan ilmaan..." 

 

 täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 


perjantai 27. marraskuuta 2020

Omavara - maavara

 kiikunkaakun kahdenlaista, kahdelta äärilaidalta tarjolla

Kummanko valitset? Molemmista lennähti infoa mailiin:



Toisessa tarjolla työtä, iloa ja tuskaa.
Toisessa tarjolla tavaraa.

Heittäskö lanttia valinnasta? Vaan mistäs lantti?

Jotenkin Omavara / maavara kiehtoisi enemmän 

- vaan kun ... Black Fridaykin täyttä häkää menossa!

***

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 


torstai 26. marraskuuta 2020

Harmin paikka!

Anni Kytömäen haastattelu paljon ennen Finlandia-palkinnon voittamista

Kyllä minä Elonkehän 3/20 jutun Kytömäestä luin, ja ylöskirjasin, jotta tuo kirja Margarita on luettava joskus, muttei vielä, koska pahus on yli kuussataasivuinen ja Kirjavinkkeihin lukematta liuta kirjoja. 

Harmi sekin, kun en tuosta Kytömäen rompsusta täällä potussa sanallakaan maininnut, vaan keskityin Yrjö Kokon LaulujoutseneenMikko Kallionsivun reportaasiin, jota Elonkehästä lukea tihrasin.

Numeron luettuani, siirsin lehden jo lähtövalmiiksi peilipöydälle, minne kaikki luetut ja joutavat lehdet joutuvat edelleen jaettaviksi. Muille lehdille löytyy helpostikin ottajat, mutta Elonkehän kohtaloa joutuu surkuttelemaan: se kun ei kelpaa kuin Mattibuulle.

Ja koska Matsbuu-kollegaa en ole nähnyt muutamaan viikkoon - onneksiko? - niin sen kun käyn koppaamassa Elonkehän tähän ja luen Anni Kytömäen haastattelun uudestaan.

Sirusia siitä teille Kirsi Haapamatin haastattelemasta Kytömäestä - Olkaa hyvät!

(Ai niin ennen sitä vielä eilisillan tv-haastattelusta jäi soimaan: 'Soitan pianolla kirjan ennen kuin sen sitten kirjoitan, sulavampi niin; sanat jotenkin pahasti kolisevat toisiaan vasten.'  Jotenkin noin sen ilmaisi Anni, sanojen ja nuottien välisen tuntueron; Areenasta voisi tarkistaa.)

  • Toivon, että romaanieni kautta vaikutan ihmisiin tavalla, joka joskus näkyy heidän toiminnassaan;
  • puolustettavien uhkien vyöry on usein ylitsekäyvä;
  • - En ole luonteeltani sellainen, joka hakeutuu konflikteihin, mutta luonnonsuojelutyössä on pakko. En olisi jaksanut tehdä koko työuraani tällä alalla. (Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin aluesihteeri)
  • Linkolan tekstien löytäminen viimeisteli ajatusmaailman syvänvihreät sävyt.
  • 'Kultarinta on kansallisaarre.'  Linkolan kommentti Annin ensikoisromaanista. Sukupolvien suhteesta luontoon kertova 644-sivuinen Kultarinta oli Finlandia-ehdokkaana.
  • Kytömäki on sijoittanut kirjoistaan saamansa rahat metsiensuojeluun. Kirjailijalla on suojelumetsää nelisentoista hehtaaria. (mm. Raippaluodon maankohoamisrannikolla)
  • Lapsettomuuden taustalla ovat mm. ekologiset syyt.
  • - Elän modernia elämää, mutta kerään marjoja, sieniä ja villiyrttejä. En syö lihaa.
  • - Luontoihminen voi olla vaikka liikkuisi vain takapihan metsässä.
  • Ei tarvitse olla erakko ollakseen luontoihminen.

Joten Kippis! hänelle ja Finlandialle. - Toivottavasti vältyt somekonflikteilta.

Kirjailija Anni Kytömäki, s.1980. Teokset: Kultarinta (2014), Kivitasku (2017), Margarita (2020), Gummerus.


täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 

keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Tuuve Arosta Matti Nykäseen

johan helepotti!

Oitis, kun vaihtoi kirjaa, ymmärsi mistä kysymys, vaikka kipuilua jos tuskaa tämäkin täys.

Matin maailma Kirjapaja 2020












Ymmärrätte tekin, ja ensilukemalla, kunhan alle nykäsen Nykäs-kirjasta sitaatinpätkän:

"kerran Rovaniemellä, joku oli mennyt pahasti nurin, jolloin seuraavalle oli tornista todettu, että hyppää äkkiä, niin ehdit vielä samaan ambulanssiin."

Eivät Mattia ole unohtaneet fanit eivätkä kirjantekijät: tänäkin vuonna ilmestynyt mäkimiehen elämän kertausta kaksin kappalein.

Toinen on Lempisen Elämä on laiffii, toinen tämä parhaillaan luennassa oleva Matin maailma, jonka takana on kaksi kelpo tekijää eli Arto Teronen ja Jouko Vuolle. Kaksikon rosoisiin kirjoihin olen mieltynyt: niin Kiveen hakatut -sarjaan kuin tuohon Taiteilijakukkula-tarinointiin, missä kummassakin kosketellaan mananmajoille menneitä suuruuksia.

Kyllä maailmanmenossa kirjoja ja kirjoa löytyy, sen osoittavat otsikon Tuuve Aro kuin Nykänenkin. Toisia vaan on helpompi sulattaa ja sulatella.

Jokainen tarinallaan/toilailullaan, joka tapauksessa, helpottaa piirun verran lukijaa/kuuntelijaa oman elämän ymmärtämisessä ja raameihin asettamisessa.


täältä > KIRJA-ARVOSTELUT  

maanantai 23. marraskuuta 2020

Herttaisia hävyttömyyksiä

 kävi hienoja odotettuja vieraita

Omat autonkuljettajat sun muut pukijat heillä.

Vaihdettiin ajatuksia heti rapuilla ulko-ovella.

- Pierulainen, sanoi toinen vieras, toista alempaa nousevaa vierasta osoitellen.

- Sukunimikö?

- Pierulainen, toisti pikkinen mies. Ei kai ymmärtänyt kysyjän kysymystä. Jatkoi naurusuin: - Pissi.

- Etunimikö?

- Höpsö! Sellasta nimeä kellään! Eikä kakkapökälettä.

- No mitäs ne sitten? 

- No kun sillä on vielä vaipat. Siks.

- Vieläkö muuta?

- Kakkapylly.

Toinen vieras ei puolustautunut. Vissiin koska kaikki oli totta, piti kutinsa. Tai ei vain viitsinyt kuluttaa vähiä sanojaan moiseen roskaan.

Piti puhuman syvällisempiä, kai. Tunteista sun muusta. Ne jutut jäivät. 

Osoitettiin kyllä vahvasti monella tavalla päivän mittaan, koko kirjo.

Kaiholla vilkutettiin vielä ikkunoiden läpi kun arvoisat vieraat kuljettajineen ja pukijoineen aikanaan katosivat risteyksestä ylöspäin.

Ja tuoreet muistot jäivät - ynnä lattialle läjä:


KIRJA-ARVOSTELUT  

uusin: Riitta ja Topi Uosukainen


perjantai 20. marraskuuta 2020

Hävyttömyyksiä

 pissivälineestä painettuina

Pinoilta palattu, kirveet isketty seinähirteen; tältä syksyltä sisälle siirrytty sivistyksen pariin. Sisäsiistiksi alettu. Vaan tuskaa tuo tuottaa talvehtimisen aloittaminen suljetussa tilassa. 

Siirtymäriitti vie aikaa, vaatii veronsa. 

Onneksi kurkotus korkeammalle tasolle ei vielä illalla ollut äkkijyrkkä, pikemminkin päinvastoin. Jostakin kumman syystä ajatustasolla koko ajan rallatutti lapsuuden hoentaa siitä Jussista, joka pissi pinon rakkoon ja kun pino syttyi palamaan, miten Jussi puikki pakkoon.

Niinpä illallinen kahden kirjan ja yhden lehden yhteenvedetty saldo on luettavissa otsikosta, joka konkretisoituu seuraaviin lauseisiin:

  1. '[marraskuinen ajatus] heiluu ku hullun mulukku, sanoisi pohjalainen'* opettaja 
  2. '"Pilua 30 mk"'** Hamina, venäläinen naisturisti
  3. "ei piittaa mitä ihmiset pissivälineillään tekevät, kunhan tekevät sen kotonaan"***  tohtori, mansplainauksesta väitellyt 
Ajatukset yhä levällään, kuin huolettoman halot liiterissä, mieli vapauden kaihossa, mit' symboloikoon tämä otos:



Lähteet:
1* Leila Luukkainen: Kun on marraskuu/ Viikko Pohjois-Karjala 33/2020
2** Sutinen: Neukkuturismi/ Vastapaino 2020
3*** Aro: Kalasatama/ WSOY 2020


tiistai 17. marraskuuta 2020

Välillä oikeaa kulttuuria

 siis toisen tuottamaa

Oma tuottama ei sellaista ole; se on vain sepustamista. Poistavat pian kulttuuri-/kirjablogilistoilta koko potun! Niin kävi mielessä, kun pariin otteeseen en ole kulttuurinkenttää koskettanut, halkoja vain pinonnut ja puissa kiipeillyt, 'autoillut' siis. Luen kyllä siinä ohessa kirjojakin.

Joten pannaanpa pölkylle oikea kirja.

Kalasatama Tuuve Arolta, WSOY 2020. Autofiktiota tosin pitkälti sekin. Ovat vaan isommat asiat kyseessä kuin omat halkeavat pölkkyni jossain maaseudun metsämaisemissa.

Eipähän tarvitse terapioissa ravata, kun ei julkista painetta ole. Ei käy kuin kirjailijoilla Kirjamessujen alla, mistä Aro kertoo päivystyksessä terapeutilleen:

"Myös lähestyvistä kirjamessuista olin höpöttänyt hoitajalle huolestuneeseen sävyyn ja monta kertaa. En ollut ensimmäinen, hän kertoi, lokakuun lopun lähestyessä psykiatrinen poli kuulemma aina ruuhautui selittämättömän ahdistuneista kirjailijoista."

Ihmiset siellä pelottavat, ne kun haluavat repiä tekijästä jotain muuta kuin ostaa kirjan: - Ne pysähtyy kohdalle, ne ottaa kirjan pöydältä, ne hypistelee sitä ja sitten ne viskaa sen inhoten pois. -- Niitä on niin paljon. Ne eivät näe minua.

Sitten tuleekin piipaa-auto.

On tuhannen kertaa helpompaa pinolla, jos tuo on tuommoista. Suorastaan paratiisillista sahattujen pölkkyjen halkominen, ja entä se pinoaminen: miten luovaa! Raikasta puiden katveessa. 

Sinne siis tästä - satoi tai paistoi! Taikka vaikka listoilta poistaisivat. ☀☁☂

Tuuve Aro
kuvaaja: Donna Roberts

No, sen verran vielä Kalasatamasta: lesbous siinä se pohjateema.

KIRJA-ARVOSTELUT

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Puussa näkee pitemmälle

 ja hulahtaa sisimpään apinamaisen kotoinen olo!


- Sitä mennä reuhkasee niin kauan kun vielä voi ja jalka ja käsi kapsaa, sottailee KatetriAblaatioMies*  suksilla suihkiessaan, halkoja hakatessaan, pinoja pakerrellessaan, puussa keikkuessaan. 

- Sitten kun ei fysiikkaa enää ole mainittavaksi asti, saa olla toisin, antaa periksi periaatteilleen KA.M, joka on juuri kiivennyt kuuseen.

- Suksi kuuseen! saattaa joku hätistellä moista ajattelijaa kauemmaksi, jatkaa KA.M ymmärtäen toki toisenlaisen kantin puuhun kiivettyään, oksaan tartuttuaan saha kädessä kihnuttaen.

Viimeiset kympit menossa elettyjen kymppien päälle. Kyllä hän sen tietää ja tuntee hupenevissa lihaksissaan ja haurastuvissa luissaan. - Kaikki on ekstraa tästä eteenpäin, ja tähän asti ollut. Mitäs siitä katetroinnista onkaan kulunut? Alun toistakymmentä vuotta.

Muistaa hyvin sen päivän, siitä selvittyään. Henkhieveristä herättyään. Eka kerran pesisotteluun mennessään, katsomossa istuessaan, miten kansa hurrasi ympärillä Ekon kunnaria juhliessaan. - Eikö ne tajua että yhtä juhlaahan tämä kaikki on ilman kunnariakin. Siinä kunnaria kyllin, jos henki vähänkin pihisee ja saa haukkoa raitista ilmaa. Aurinko paistaa, lämminkin on eteläisen hentoisen tuulen syleilyssä.

Ja kas, oksa narahtaen naksahtaa irti, pudota jymähtää maahan. Marraskuussa.  KatetriAblaatioMiehemme aivan säikähtää, hyvä ettei itse luiskahda mukana.

---

*ks. KL

'Merkintä 21.10.2009 Syntymäpäivänä! Eteisvärinä ja lepatus. KATETRIABLAATIOViilletään arpilinjoja sydämen vasempaan eteiseen estämään lisälyöntien käynnistämää värinää. 8000 euron leikkaus ohi onnistuneesti.'

 KIRJA-ARVOSTELUT


lauantai 14. marraskuuta 2020

Kiipeiskö aidalle vai lukisko kirjan?

 pulmista ei päästä

Entä jos tekisi vähän kumpaakin!

Niin villi niin vapaa tämäkin opus:



Öhö-m! Tunsin minä tuon tekijän kaverinkin, joka armeija-aikoina kehahti tuntevansa yhen Jukan, runnoilija-alun Varkaudesta. No minä siihen jotta tunnen minäkin Pakarisen Esan sieltä ja tiältä meiltä. Öhöm!

Jos siitä lukisi parit runot, valitsisi vanhoista saduista parit, jotka Jukka Itkonen on runoillut uusiin puitteisiin, uusinlaisiksi. Jörö-Jukkakin saa uuden luukin kun pukki parturoi tukkapehkon sileäksi, ja jos katsoisi mitä Hannulle ja Kertulle nykyisin kuuluu; syventyisi vaikka heihin, ja päälle päätteeksi ihailisi Punahilkan mummoa, joka mopolla pyssy selässä pyyhkäisee tainnuttamaan tyttöä vaanivaa susipahasta.
Virpi Pennan piirroskuva

Sitten voisikin pistää ranttaliksi ja kaataa parit ylivirahtaneet puuksi kasvaneet kuuset kuusiaidasta.

 

torstai 12. marraskuuta 2020

Kiirettä piti pitää

 jotta kaiken yhtenä päivänä ehti

  1. piti herätä
  2. piti käynnistää auto talvirenkainen
  3. koukata kaveri kyytiin
  4. liukastella terveyskeskukseen
  5. vedettävä parkkipaikalla maski päähän, eka kerta
  6. ottaa piikki, lunssaan ei koronaan
  7. jatkaa matkaa, ajella pienempää kaupunkia kohti liukastellen
  8. pysähtyä poliisilaitoksen eteen, odottaa autossa kun kaveri käy tilaamassa henkilökortin
  9. 'sepäs temmajaiset teki: piti todistaa kuka olet!'
  10. mites passiton mies!
  11. juuri uusittu ajokortti häthätää päti
  12. vaan ei puhettakaan jotta sillä lunastaisit postin kautta aikanaan tulevan henkilökorttisi
  13. joka on suljetun kirjeen sisällä ja jolla voisit todistaa olevasi sinä vaan jota ei saa avata
  14. 'haistakoon paskasa koko porukka ja itentiteettikortti!'
  15. piti ajella takaisin tyhjin käsin
  16. pitää oottaa mitä tehhään lunastuksen kanssa kunhan arvon kortti ilmottaa saapuvansa. 
KIRJA-ARVOSTELUT

tiistai 10. marraskuuta 2020

Maajussin tuska ja kipuilu

Oli se Jounin osa sydäntä riipaisevaa katseltavaa ja kuunneltavaa, varsinkin kun muilla, niillä kolmella, tuntuivat asiat olevan etenemään päin. Yksin orpona siinä, hyljättynä.

Vaikka on kysymys jonkin sortin näytelmästä, ennakkoonkin suunnitellusta formaatista. Niin silti Jounin henkilökohtainen kipuilu oli sydäntä särkevää. Karmaisevaakin.

Tiedä sitten mitä kaikkea kummaa kulisseissa on tapahtunut.

Maajussille morsian -sarja on nyt tältä syksyltä näytetty ja katsottu, yhtään maanantaista jaksoa ei jäänyt näkemättä, onnellista kikatusta ja kuhertelua katsomatta.

Vaan onneksi edes Kuusamon tytöllä kävi mäihä. Silläpä Miialla Kimmonsa kanssa. Eikä hullummin tunnu menevän kahdella insinöörilläkään: Heidi seukkailee yhä Matti-valittunsa kanssa. Ja Aleksi löysi kiertoteitä toisen Pinjan.

Että näin on romanssit!

KIRJA-ARVOSTELUT

sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Näkymätöntä työtä

 olen tehnyt ikäni ammatissa

Myös harrastuksissa: jäljelle on jäänyt talvisin vain latu-ura, keväisin haihtuva, kesäisin lenkkareiden jälki - joskus kovemmassa hötäkässä pölypilvi.

Toista se on nykyisin syksyisin:


KIRJA-ARVOSTELUT


perjantai 6. marraskuuta 2020

Vähänkö jymäytetty olo

kuten taannoin tämän (=puutaheinää) Siltalan kanssa:

Nyt tämän Tammen kustantaman:

Tammi lupaa: 
Riitta Uosukainen kertoo elämästään muistisairaan puolison rinnalla ja tarjoaa vertaistukea muistisairaiden läheisille.

Mitä sain: 
50 sivua lupaukseen liittyvää mielenkiintoista läheissuhdeasiaa, 100 sivua ex-puhemiehen pidettyjä* puheita.
*pidettyjä 
on joidenkin mielestä samalla myös adjektiivi 

Tyly kirja-arvostelu: toinen 'niinistö'.
Muuta toista oli se WSOY:n Liehuva liekinvarsi/1996 - sepä 'Vuoteeni, elämäni'. 💤💤


keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Pohjamudissa

Kaksi tositarinaa, joissa molemmissa pohjakosketus, kaiken menettäminen. Tilapäinen asunnottomuus. Toinen miljoonatuloilla, toinen satojentuhansien. Toinen on itse syyllinen valitsemaansa tiehen, toisen tuhosi joku toinen.

Kaksi jääkiekkoilijaa. Hannes Hyvönen ja Tommi Kovanen. Hyvönen menetti kaiken omaa hölmöyttään - se elämänvietti! Kovanen menetti kaiken aivovamman takia, hänet taklasi vastustaja rumasti laitaa vasten - ja se oli siinä! 

Hyvönen on päässyt jo selville vesille, kuten Häkissä-kirja kertoo. Jääkylmä-kirja kertoo toista: Kovanen ei pääse koskaan, pastori Sami Lahtisen sanoin:

  "Tommin tarinasta ei saa matkaa pimeydestä valoon. Se on matka pimeyteen. Se matka on itsestä vieraantumiseen. --- Tommista ei tule ehjää. --- Tommin tai muiden jäällä vammautuneiden on koettava tämä kaunis elämä särkyneen mielen läpi."

Kummankin kirjan takapiruna/kirjoittajana on nainen, pehmentämässä miehistä peliä. Marika Lehto kääntää Hanneksen sanoman minä-muotoon, Jenny Rostain Tommin. Jennyn kirja on jo toinen Tommista, koska  oli tarpeellista seurata, selvisikö Tommi ihan oikeasti Kuolemanlaakso-kirjan jälkeisistä vuosista. Eli eipä ollenkaan niin hyvin kuin Tommi antoi julkisuuteen ymmärtää. Jennykin joutui lähtemään pois puolisokuvioista Tommin holtittoman, itsensä hallitsemattoman elämän takia.

Sitten tuli jonkinmoinen pelastus: yhteiskunta / edunvalvonta.


Flinkkilä & Kellomäki: Hannes Hyvönen - Flinkkilä & Tastula: Tommi Kovanen

post scriptum  On aika paljon helpompi lukiessa tuntea empatiaa Tommia kuin Hannesta kohtaan: ks. alkukappale. Tosin Tommin kirjaa lukiessa alkaa hiertää muuan pienen pieni sivuseikka: possessiivisuffiksi -ni, sen loputon viljely tekstissä.

KIRJA-ARVOSTELUT 

maanantai 2. marraskuuta 2020

Suunnitelma maanantaipäivän kuluksi

Tuntuuko tutulta

aamukahvin ja aamupuuron päälle

  • klo 8 -   köllöttelyä; pottuilua, mm. tämä; lukuhommia: Jääkylmä, Rostainin Kuolemanlaakson jatko 
  • klo 11 - ahkeruuskahvit
  • klo 12 - rannalle halkoja hakkaamaan, puita kaatamaan
  • klo 15 - hernekeitto makaronilaatikko
  • klo 16 - ulkosauna
  • klo 17 - saunakahvit ja lehdenluvut paperiset ja digit
  • klo 18 - Uutiset telkusta
  • klo 19 - 'Laura' eli tallenteelta Pieni talo preerialla jokin jakso
  • klo 20 - kirjojen kimppuun: Hyvösen lisäksi Sutisen Neukkuturismi Maajussit
  • klo 21 - kirjan kimppuun: jääkiekkoilija Hannes Hyvösen tarina luettu, vuorossa  pysäyttävämpi aivovamman kaukalossa saanut Tommi Kovanen; Hyvönen aiheutti itse itselleen ongelmansa, Kovasen elinikäiset ongelmat aiheutti toinen kaukalonkarju.
Kompakti paketti. 
Jos ei päälle rynnivä lämpömyrskyvyöry/Mäntykannas ennätä sotkemaan suunnitelmia.

KIRJA-ARVOSTELUT