10.
sotkee suomentaminen
Pikkuisen epäilin, jotta hyppysellinen batshebamaista kaunotaitoaan käyttää Volter kirjeissään Hiljalle ja sen Laura Kokkokin vahvistaa:
"On kuitenkin syytä olla tietoinen Kilven tyylillisestä taituruudesta, joka tuo oman lisäkerroksensa kirjeiden tulkitsemiseen." VK Elämäkerta s. 251
Pitkänpitkiä sielukkaita kirjeitä Volter kirjoitti Hiljalleen 240 kymmenarkkista ennen avioliittoa (10.6.1907) ja 235 kirjettä vihkimisen jälkeen. Päiväkirjaa Volter ei pitänyt, joten kirjeisiin upposivat mitä intiimimmätkin ajatukset.
Hiljan vanhemmat eivät hyväksyneet avioliittoa eivätkä osallistuneet vihkimistilaisuuteen Turussa, jonne Kustavista matkattiin Volterin vanhempien kanssa. Hilja ei katkaissut välejä vanhempiinsa vaan vieraili Porin Pietniemen Vanhakartanossa yksinään.
Syksyllä asetuttiin asumaan Helsinkiin Albertinkadulle ja päivisin erossa oltiin vain muutama tunti eli sen ajan, jonka Volter hoiti kirjastovirkaansa:
"Taitaapa meidän perheessämme tapahtua kaikki melkein yhdessä. Yhdessä käännämme, yhdessä kirjoitamme, yhdessä laittelemme kuviamme kehyksiin - sahaamme ja liimaamme - yhdessä taitavat useat askareetkin tapahtua, yhdessä olemme suuttuneita Kannistolle - sille, joka arvosteli kieltäni "Virittäjässä."
Kaikki olisi ollut muuten hyvin, mutta Volterin käännöstyöt saivat ankaraa arvostelua asiantuntijoilta, tuolta kielentutkija Artturi Kannistolta etenkin, ja pistipä Eino Leinokin lusikkansa soppaan; siirappikielisestä tusinakääntäjä/hymistyskirjailijasta ei heidän mukaansa kirjallisuuden kääntäjäksi ollut.
Siinä sitä olikin urkkoa pitää puolensa kirjamaailmaa vastaan. Ja lopputulemana Kilpi kirjoitti näin:
"Taitaa koko se suomenteleminen olla ollutkin henkeni surma."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti