Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Helevetisti huvitti

Mika Waltarin näytelmä Portti pimeään antaa mahikset moninaiseen tulkintaan; inom parentes sagt: oli siinä mukana kaksi miestäkin, joista toinen naisena. 👆 👴 👆


Alun alkaen ajattelin helvetin eteiseen joutuneiden näytelmähenkilöiden 'elelevän'  Mika Waltarin päässä, ja helvetinkin siis kirjailijan päänsisäisenä paikkana. Pääkopassansa kirjailija noita temppuilijoita kirjoittamalla kidutti, samalla itseään etenkin. Kymmenkunta hahmoa loi lyötäviksi paikkaan josta paluuta ei ollut; oli vain tie joko pimeyteen tai vastakkainen tie tyhjyyteen. Tai jos ei sitten kynällään armahtaisi.

Tyhjyyteen hoiperteli alkoholisti: mitä sitä suotta eteisessä itseään kiduttamaan, koska viinaa ei tarjolla joka tapauksessa! Sinne häipyivät lopulta niin utelias rouva, agitaattori kuin saarnaajakin. Monen metakan pimeyteen tai tyhjyyteen hypyn jälkeen jäljelle jäi ydinjoukko: kirjailija, vaimo, tuomari sekä helvetin vakinainen  kolmihenkinen henkilökunta, johon kuuluivat kylmänviileät portsari, emännöitsijä kera lautturin.

Näitä Waltari pieksää ja kylvettää kunnolla.

Että mukana pysyisi, olisi syytä kerrata se tarina Manalasta, minne Styks-virran yli lautturi-Kharon kolikkomaksulla kuljettaa sinne kuuluvat monipäisen Kerberos-koiran pitäessä sinne jonottavat kurissa.
Niin on helpompi asettautua tekstiin ja kontekstiin.

Olipa se taas pläjäys!
Kuten aina kun Janne Hyytiäisen ohjaama Rajarikko, Riverian näyttelijäntyön koulutusporukka vuoden opinnäytteensä ulos tuo. Pitkään pysyy mielessä - hyvä ettei elämän loppuun saakka, kunnes joko pimeys tai tyhjyys koittaa tai mikä ettei valokin - niin kuin on pysynyt tämäkin parin vuoden takainen Jäniksen vuosi kuin myös aiempi Väkivahvan Kolme sisarta.

Ei siihen menoon pitkästy, vaikka aiheena näinkin synkkä asia ja paikkana mitä karuin ja helvetillisin.
Jos oli henkilökuntaa jäykistetty niin eipä 'hotelli'vierailta virtaa puuttunut:
Vallan mainio oli kirjailija itse, ihan nimeltä mainitsen: Aino Vartiainen. Mikä elehtiminen ja mitkä ilmaisevat käden liikkeet! Ja mikä tuska.
Kaikkien nimet sietäisivät mainituiksi tulla, ei siellä limboillut yksikään.
Niin cooleina portsari ja ennen kaikkea emännöitsijäkaunotar ja niin luotettavantuntuisena  maalaisjuntturana lossarilautturi.

Saarnaajan äänestä ja tyylistä ja ristiriitaisesta empatiasympatiasta pidin paljon, joten nostettakoon nimikin esiin: Anni Porspakka. Toinen ääripää, empatiavajeinen sosialismin lipunheiluttaja, karrikoi taistolaisuuden agitaattorin ääritappiin.

Menkää ihmeessä valmismatkalle Helvettiin analysoimaan ja nauttimaan näytelmästä, sillä näytelmää tämä vain on, ei sitä tarvitse niin tosissaan ottaa kuten otsikkokin tuolla ylhäällä antaa ymmärtää.
Iina Hirvonen lentäjämiehenä, Antti Turunen kauniina rouvana.
Kuvat Rajarikon fb-sivulta varastetut.
Tästä jatkot ja päivämäärät.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Peräkkäiset perjantait niin erilaiset

Viikko sitten näin:

Nevskillä

Eilen näin:

mehtätiellä

Mitä näin:

mehto tiellä

On siinä oma rauhansa jos viehätyksensä viimeisissä mehuissa, viimeisissä puristuksissa ennen kevään koittoa.
vrt. viimekeväinen
Semmoinen naukea titityy- änd ukkomehto-olo på samma gång.

🏂 hiihdot 11km / 1011 km//€ = 148 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

torstai 25. huhtikuuta 2019

Kolmas mustakantinen kirja luennassa

käsikynkkää Konkan kanssa Pietarissa

Ensimmäinen
Toinen
ja
Kolmas kerta: Musta passi, Tammi 2001. (Kirjavinkeissä)

Kateellisena luen:
"Näen ikkunasta kolme siltaa, mutta tälläkin kertaa jäi näkemättä, miten ne aukeavat yöllä ja päästävät laivat liikkumaan Nevaa pitkin. Ja jäi myös näkemättä Pietari Suuren silta, jota pitkin isäni niin monta kertaa kulki kotikylästä kaupunkiin ja takaisin. Mutta ehtiihän sen ylittää jonkin toisen kerran. Vielä viimeinen katse Pietarin torninhuippuihin, jotka kuoriutuvat udusta, ja sitten olen valmis lähtemään. Iisakin kirkon muhkea kupoli kimaltaa, viri rikkoo Nevan taivaan peilin.
 Pietarissa 1.10.2000"
Anita Konkka
Koska
"Meidän ikkunastamme avautui tyly näkymä: valtavaa vaaleaa modernia tasaista seinää koko ikkunan leveydeltä, jota ei lystikseen katsellut. Olisi ollut edes tuota entisaikojen muhkuraista komeaa kiviseinää, jota kaupunki tulvillaan. Näkemättä jäi Nevan siltojen nousu, tällä kertaa, vaan onhan nuo nähty yhtenä valoisana kesäyönä. Ja kaikki sillat on muutenkin tarkkaan vakain askelin ja katsannoin ylitetty, ei siinä mitään. Ja nythän olivatkin tarkemman tarkastelun kohteina Jusupov, kanavat Moika ja Fontanka sekä punaisen ykköslinjan komeat metroasemat, Avtovo kuin kirkkosali. Kukapa se aikaansa huoneessa istumiseen tuhlaa. Eikä meillä ollut torakoita kuten Anitalla Sankt Peterburgissa. Sitä paitsi me löysimme metroajelun toisessa päässä Suomen asemalle noustessamme oitis Leninin patsaan, josta Anita kirjoitti: "Kun ylitin tänään Liteini-sillan, huomasin, ettei Leninin patsasta ollut vietykään rautaromuttamoon. Patsas seisoi Suomen aseman edessä, mistä ojensi kättään Nevan ylitse kohti kaupungin keskustaa, ja vähän matkan päässä pilkottivat Krestyn vankilan synkänpuhuvat tiilimuurit. Kesällä en ollut huomannut patsasta ---"
Pietarissa  22.4.2019"
hikkaj
 
Avtovon metroasema
 
Anita Konkka on kirjoittanut Mustan passin sedästään, Venäjällä ikänsä asuneesta Eerosta ja tämän pakonsanelemasta rauhattomasta vaeltelusta pitkin ja poikin laajaa sosialistista Neuvostoliittoa. Mustalla passilla ei liikoja valtuuksia tahi oikeuksia ollut.
Ennen kuolemaansa Eero oli lähettänyt Suomeen 23 kasettia veljensä Juhani Konkan tyttärelle kirjatarpeisiin. Anita uhrautui Eeron aikaisemmasta patriarkaalisesta tuomiosta huolimatta: "vaikka Anita onkin kirjailija, ei häntä voi verrata isäänsä."
Täytyypä lukea isä Juhania seuraavaksi - jos se vielä antoisampaa on kuin tyttärensä.
🏂 hiihdot 17 km / 1000 km//€ = 146 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Kuppi tyhjänä

'jätetäänhän kertominen tuota tuonnemmaksi.
Vaikka se kun Dostojevskin patsaan juurella Köyhää väkeä luettiin, välillä laskettiinkin.'


Tähän jäätiin: laskettiinkin.
Tässä yksi, nukahtanut - sen verran kovaa hommaa kerjääminen on, ja kun nukahtaa niin jopa kuppi tyhjenee...

Ei noita toinperrään montakaan ollut, kerjäämässä.

Ja kun köyhä väki oli nähty ja nujerrettu, oli aika koikkelehtia vastakkaiselle puolelle ja nähdä överäveriäisyyttä, siirtyä Nevskiltä vasemmalle ja kävellä Moikan reunoja huitkotva ohi Iisakin kirkon, kunnes lävähti esiin etsimämme:

se jossa Rasputin, tuo kesarinnan neuvonantaja munkki, kidutettiin hengiltä.
Tsaarin siskon tyttären kanssa naimisissa ollut upporikas turmeltunut Feliks Jusupov, joka itsekin oli öiseen aikaan liikkuva naisenpukuun pukeutuva juoppotransu, päätti että nyt loppui Rasputinin valta ja valtakunnan ohjailu: myrkkyä kitaan ja dasvidanja! Vaan eipä lähtenyt juomingeissa henki, karkuun lähti R, kunnes pyssynpaukkeet tainnuttivat tuon Hullun munkin. Mitä vielä sittenkään: henkikulta yhä huokui.
Uppeluksiin Moikan jäihin piti partamunkki painaa. Siihen tuo hukkui - viimein lähti henki.


Niskat kenossa, silmät pyöreinä, tai suitsirenkaina kuten Romuluu pakinoisi, vaeltelimme tämän upporikkaan - puolensataa maatilaa, tehtaita sekä lukuisia kartanoita - suvun saleissa.On ja onpa eräillä ollut millä mällätä säälin hiventä rahvasta kohtaan tuntematta. Lipettiinpä Ranskan- maille lopulta oli näidenkin oligarkkien eli Feliksin ja Irinan häivyttävä, kun Lenin tuli ja pisti tuppeen rapinat, tarttui umpimielin vallankahvaan sosialiseerausta suorittamaan.

Mutta niin vain päättyi sekin kausi, Neuvostoliiton aika 1991 ja alkoi uusi uljas nykyinen, pääsivät taas uudet oligarkit erisukuiset toimeen tarttumaan.
Olisi varmaan niissäkin saleissa ja niidenkin tekosissa hengelle haukkomista.
Näiden sukujen saleihin ei vielä tehdä tutustumiskäyntejä, ei kiertoajeluja järjestetä.
Heidän kuppinsa eivät vielä tyhjiä ole.
 
🏂 hiihdot 13 km / 983 km//€ = 144 h



tiistai 23. huhtikuuta 2019

Pietarilainen ikkunanäkymä

Niin Pietarissahan sitä taas pääsiäistä viettämässä. Onse, on se verraton kaupunki, johon ei tylsy koskaan. Ei vaikka hotellihuoneen ikkunasta näkyi vain parin metrin päässä oleva umpiseinä, mutta jos oikein päätä väänteli niin näkyihän kapea kaistale kuudennen kerroksen sisäpiha.


Eikähän niillä mikään pääsiäinen vielä ollut, palmusunnuntaissa vasta elivät - pajunkissabuabushkojen bisnesaikaa.

 

Eikähän meidänkään mikä pakko ollut vastapäistä seinää neljä päivää tuijottaa, voi rientää katselemassa kaunista kaupunkia ja ihailla kauniin kaupungin upeita rakennuksia, uljaita seiniä, palatseja, siltoja, kanavia, Fontankaa, Nevaa, Nevskiä ...vautsi-vaau!

Vieläkin sen verran pyörryksissä elämyksistä jotta jätetäänhän kertominen tuota tuonnemmaksi.
Vaikka se kun Dostojevskin patsaan juurella Köyhää väkeä luettiin, välillä laskettiinkin.
"Verraton, oma rakas Varvara Aleksejevna!
Eilen tuntui minusta, että olin niin onnellinen, äärettömän onnellinen, suorastaan mahdottoman onnellinen."

Pietari-opas kertaus
🏂 hiihdot 10 km / 970 km//€ = 142 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Pääs iäistä!

 siinäpä kryptinen muuntolause

Mutta ajankohtainen kuin mikä.
Tervehdys?

Sielunveljeni Immuhan näitä tämäntyyppisiä hartaasti harrastaa.
Vois tuon ajatella näinkin: joku suustansa lausahtaa
jotakin ikuista.


Tuli kortti.
Tai sitten ...

No selvitellään sitten, jos päästään kolmen päivän päästä pois sen kolmesti kieltävän opetuslapsen helmoista. 😈

Tässä vasta
ja kiitos otsikon toivotuksin.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 16. huhtikuuta 2019

On pakko kaivaa kuva

Notre Damesta

kun muinoin siellä ihan paikoilla kuikuiltiin.


Tuo suippo torni paloi ja romahti alas katon mukana.
Roihahdus TÄSSÄ

Nyt jäisi Rabelais'n Gargantualtakin tekosensa tekemättä, ja minne joutuu Hugon Quasimodo hommiin???

GRANDE CATASTROPHE!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Montako näitä nyt on menossakaan

ja missä kohti?

"Hyvästä maineestaan huolimatta Erkko oli vuosien 1874-1878 välillä myös 'juomarin maineessa', 'mennyt mies' ja 'auttamattomasti turmeltunut'." Sydämeen luettavaksi / Marjo Kuula; sivulle 83 näyn edenneen upean ulkonäköistä teosta.

"Eero kertoo, että niillä retkillä hänelle syntyi kaipuu päästä pois maalta, kun hän näki miten ihmiset elävät Pietarissa. He olivat niin erilaisia kuin maakylien ihmiset, heillä oli paremmat vaatteet, kauniimmat kasvot ja he kävelivätkin eri tavalla, kevyesti, kuin olisivat tanssinet katuja pitkin. Eero alkoi miettiä miten pääsisi muuttamaan Pietariin." Musta passi / Anita Konkka; tämäkin dok.kirja alkutekijöissä, sivulla 41.

"Alatyylisen tekstin tuottaminen jatkui, kun vuonna 1545 Luther julkaisi pamfletin 'Rooman paaviutta, Paholaisen instituutiota vastaan'. Kaikki pidäkkeet olivat poistuneet. Paavi Paavali III oli Lutherin mukaan sodomiitti ja transvestiitti. Hän kutsui paavia rouva paavi Paavaliksi." Mulkerot - Patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja / Ari Turunen; näy päässeeni jo sivulle 162.

"(Minulla on parhaillaan sydämentykytys, joka alkoi eilen illalla n. klo 21 ja on nyt siis kestänyt jo 13 tuntia. Edellinen kesti 32 tuntia, ja päättyi eilen yöllä klo 0.40. Olen kyllä nukkunut, mutta sydän hakkaa kuin reikää rintakehään ehkä n. 150 iskun minuuttivauhtia. Se väsyttää, vie voimat käsistä ja jaloista, hytkyttää koko ruumista, ahdistaa hengitystä jne.)" Sininen muistikirja / Eeva Kilpi; merkintä sivulla 39 - tätä kohtalotoveria luen sieltä täältä uudelleen.

Lisänä rokassa vielä ensilehdillä aito romaani Itä-Suomesta: Suopursu / Niina Miettinen.


Eiköhän nuilla yks samperin lunssa tokene!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kansanedustajaehdokkaani

Jotta eduskuntavaalit tulevat tälläkin potulla huomioiduksi, lätkäänpä oman näkemyksen tämänaamuisen Hesarin gallupiin
 
Näin näissä eduskuntavaaleissa:
 

 
Normaalisti näin:

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Toinen rumanniminen kirja

No johan on hitto!

Tämmönen tapaus tänään heti eilisen nuolun päälle:



Alkaa olla Kiperätä kaperata kankunheittoa koko nimikirjallisuus! Niin kuin entisajan muorilla. 👵

Mutta näillä nyt mentävä mun on.

 KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Ilkeäiskö ees sanoa, saati lukea

Nyt on käsissä aika pommi!
Panee miettimään missä tilaisuudessa tuota ilkeäisi esille ottaa ja lukea. No jos leivinpaperiin tai pergamiiniin käärisi niin ehkä sitten missä vain, mutta
ei
  • lipasvahtina istuessa äänestyspaikalla
  • kirkonrapuilla
  • junassa, bussissa, taksissa missään kulkuvälineessä Onnibussia lukuunottamatta
  • puistonpenkillä
  • opepöydän takana
kyllä
  • kotisohvalla yksin maatessa ulko-ovet varmuuslukittuina

Yleisillä paikoilla ei siis juuri missään muualla kuin Onnibussin toisessa kerroksessa.
Kuvitelkaas nyt äänestyspaikkaakin kun äänestäjä kolikon pudottaa ja utelis: - Mitäs luet?
Vastaatkos: - Pers..äsh! eikun tuota Äänestyspaikan käyttäytymisohjekirjaa.

Tai kirkonrapuilla kirkkoherran uteluun tämän loikkiessa saliin saarnaamaan.
Vastaatkos muina miehinä: - Pers...äsh! eikun tuota Hengellistä, hengellistä.

Entä opepöydän takana lukutuokion aikana kirkassilmäoppilaan kysymykseen harmaahapselle:
- Mikä kirja opella menossa?
Mitäs, mitäs!
Et kerta kaikkiaan herrasmiehenä ilkeä vastata kenellekään, jotta tämmöinen näpäkkä kirja on nyt luennalla:
Atrain&Nord 2019
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

torstai 11. huhtikuuta 2019

Luistelijoita lasin takana

Illalla, siis eilis, katsoimme Onnissa luistelijaa välissä vitriinilasi:


Illalla, tänä, katselemme luistelijoita välissä tv-lasi:

 

Ruuska kävi esittelemässä Simbergin elämää tulkiten jonkun tulkinneen tuon Simbergin grafiikkatyön Pirun eli Kuoleman kuljettavan tsaarinraatoa sylikätkössään jättäen näin Suomelle vapauden mahdollisuuden. Tulkintoja on totta kai muitakin symboliikkataiteilijasta kun kerta kyse.
Mutta menköön poliittinen kannanotto läpi näin vaalien alla.

Vaan mikä on naisluistelijoiden määrä ja tarkoitus, noiden Mustosen 'piruttarien'?
🏂 hiihdot  6  km / 960 km//€ = 140 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös