Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Heinäkuun 2012 Kauppalehti-blogi


Imaget



puolessa tunnissa kahdet;

kunhan ei muuten City-lehden lakkauttaminen johtuisi allalöydetyistä syistä eli turhuuksien turhuuksista?

.
Ei oo enää mun juttu!

Niin se on nähtävä. Uloskasvanut noista rensseleistä. Epätoivoisesti kuitenkin pätkittäin tulee tilatuksi.

Kuvat on komeita, yhä. Mutta jutut juttuja, joista aivan ulkona. Yritin lukea uusinta, Imagen kaksoisnumeroa 7-8/2012

  • Emma Stone Hämähäkkimies-elokuvan tähti, synt. 1988 Arizonassa
  • Katja Kallio elokuvakolumni Viv ela famille!
  • Kieli korvassa levykolumnisti Samuli Knuuti: Sigur Rós ja Heli Kajo
  • Imagetelevisio: Isä listi zombejaThe Walking Deadin toinen tuotantokausi sunnuntaisin Fox-kanavalla.
  • Imageurheilu: "Aina puhutaan naisten tennismekoista, miksei koskaan tennispelaajien tyylistä?" Joanna Palmén kysyy.
  • Imageruoka: Falafet on avannut oven kokonaiseen makujen maailmaan.
  • Imagedesign: Muodin uusi ykkösketju. Mallisto nähtävillä www.naytosxii.blogspot.fi

Tässä kohtaa luovutin. Olen liian paksu stringeihin, liian vanha potkuhousuihin?

Vaikka mikäs ei ois noissakin pöksyissä ja tuossakin muodikkuudessa Ämeriäkkylän raitilla kuleksia:

http://2.bp.blogspot.com/-KzPzS80Jgow/T8pQa4rFf_I/AAAAAAAAAFI/XA0TeDBU9Q0/s320/_DSC5906.JPGPHOTOS BY MIKKO JYLHÄ

 

Loput läräsin ja kuvia katselin: olisi siellä ollut vielä joku Saarikoskeen verrattu runopoika Oulusta, Miki Liukkonen: käy kuulemma kapakassa töissä, asiakkaana - niitä runoja kirjoittamassa. Ja joskus retastelemassa Helsingissä ympäriänkerössä salamanasaarikoskiojaharjukejosena tekemässä päättömiä: viime reissullaankin kosinut kirjailija Riikka Pulkkista Panobaarin (sis. tah. kirj.virheen) jatkoilla, tietämättä kuka tämä nainen on. Pulkkinen oli kieltäytynyt. Ei se mitään. Liukkonen oli kosinut seuraavaa tuntematonta.

Kiinni ja sukkelaan.

Kutos-Imagen lukea luikautin siinä samalla heti perään; nyt oli lupa edelliseen viitaten pitää hoppua, koska ei ihmeitä menettäisi. Kutosen kannessa karvahattu päässä, naytosxii-muodissa, oli itse Kyrö. Ei ei Kari-Pekka vaan tämä Tuomas, mielensäpahoittaja.

Hänet luin mielenkiinnolla, vaikken muuten hänen lukijansa olekaan. Tällaista Kyrölle tapahtuu kirjakaupassa, Aleksin Suomalaisessa:

"Meillä on kesämökki Janakkalassa."

"91-vuotias tätinikin on teidän ihailijanne."

"Minä tykkäsin niin siitä jäniksestä!"

"Kiitos hyvästä ohjelmasta, te ootte hyviä tyyppejä!"

Sain kutosesta matkavinkinkin, tai siis kohteen jossa käydä järgmisel reissul Tallinnas: Aito  mätänevä vankila kaupungin parhaalla paikalla. Kalamajassa on Paterein vankila hylättynä niemennokassa, ollut viimeksi käytössä vasta: 2005. Kunto kammottava. "Hirttohuonet, ulkoilukopit ja nukkumasalit ovat täysin autenttisia, papereitakin lojuu vielä lattioilla." Kalaranna 2 www.patarei.org.

Aina kannattaa silti lukea, kiinnosti tai ei: ei lehteä ei kirjaa etteikö jokin siemenen väkänen kengänpohjaan tarttuisi.

 



HS 2703 ristikko



pyhäseutu kului pohtiessa

.



.

Aulis-ristikon vihjettä

ÄMMÄ MYÖS ÄMMÄ

ja vasta äsken honasin vastauksen: METAKKA

ämmä = M

myös =  ET

ämmä = AKKA

 

UrpilaisJutalla, luokanopettajakaimalla, lie isommat huolet? 

 


Rentukoitako olemmekin?


29.07.2012 - 12:00 | hikkaj | lapsismi, voe mahoton!, RAIKU

jotenkin tänä kesänä ensimmäisen kerran on alkanut tuntua

.

.

LÄÄMÄSATEESSA ENNEN HELTEIDEN TULOA, TUONTUOSTAKIN

 

Joku leikkii vedellä

meidän kanssamme.

 

Kusaisee päällemme

niin kuin mekin kusaisemme

muurahaisten päälle.

 

 



20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Tandemilla


28.07.2012 - 17:10 | hikkaj | Matkailu, rakkaus, liikenne, lapsismi

vaikka murkinalle rajakaupunkiin

.



.

klo 10.00

pumputtu - mitenhän kaksi rengasta jaksaa littuuntumatta kuljettaa 150 kg?

perspaikoista puhumattakaan!

sentään edessä lipo 100 km.

 

nähdään illemmalla täällä.

 

klo 17.00 jatk.

klo 17.01  Käyty on. Haamuina ja varjoina palattu.

 

 

 

 

 

 


Ei yhtään uutta yritystä!



protestilistalla kymmenkunta

.

 

KL 27.7.2012

.

Perjantaisin huvinkin vuoksi, kun Kauppalehti on kylmän viileästi karsinut turhat huvit minimiin eli jättänyt kesättäiset mainiot Saunan lämmetessä -perjantairistikot pois, on outo mielle vallannut Onni Eläkeläisen: OE paneutuu KL:n Yritystieto-osioon, syvemmin oman maakuntansa osalta Kauk'idän Karjalaan.

Pyllylleen olisi lentänyt äskenkin tuoreinta Kauppalehteä lukiessaan, jos ei jo valmiiksi makuuasennossa seljällänsä olisi maannut.

- Ei yhtään uutta yritystä koko maakunnassa! hän mölähti, - vaikka kolmatta sivua luetellaan muualla. Ei ainun ainutta Pohjois-Karjalassa!

OE kävi levottomaksi - kunhan ei jo tuntenut olevansa vaaravyöhykkeessä oman eläkkeensä maksumiesten määrässä?

Siirtyi siitä kuitenkin vähitellen seuraavalle Yritystieto-osastolle. Protestilista. Hymähti.

Ei, ei ollenkaan sen takia, että olisi vahingoniloinen ollut, ei Onni semmoinen lurkki laatujaan ole, ei  mikään RuutuAkka. Päinvastoin. Hän tunsi myötätuntoa maksamisen unohtaneita kohtaan: ainahan se silloin tällöin lipsuu ja lipsahtelee. Tratat - mitättömiä kymppejä, vissiin hävinneet laskut niin kuin kerran omalla työpaikalla: mansikanmyyjä ei saanut maksua koko syksynä kun joulun jälkeen vasta löytyi johtajan pömpelin patjan alta tilisiirto kätköksistä.

Tilisiirtoon oli joku pojankossi kirjoittanut tikuilla: TEPO On HOmO!

Josko noillakin jokin vastaavanlainen kadotus käynyt?

  Kauppalehden kansi

 


Tärkeässä puuhassa



olympialaisten aattona

.



.

On Onni Eläkeläinen ottanut pännän käteensä. Rönöttää pöytää vasten. Miettii. Pohtii. Toisessa kädessä on kumi, kumittaa välillä. Ei tunnu sattuvan kohdalleen kun pyyhityttää.

Kello raksuttaa, kahvi maistuu; hitusen harmittaa kun läikähtää tärkeälle paperille.

Pöydällä näkyy olevan kahdenlaisia tärkeitä papereita: toiseen merkkiää pysyvästi kuulakärkikynällä, toiseen hahmottelee lyijykynällä ja sitten taas pyyhkii - ja ähisee. Tuskallistapa on eläkeläisen päiväelämä. Hikeäkin pyyhkii kun aurinko sateiden välissä ilmestyy pilven takaa keittiön pöydälle pomppimaan, papereilla hyppimään.

Ahas! Ei vieläkään ole saanut perjantaista aulistaan aivan loppuun, kolmeko sanaa vajaana, tai neljä - ei älyttömän monta kumminkaan. On torstai, tänään pitäisi saada: huomenna Hesarissa on jo uusi. Sitten on äimänä jos kahta ristikkoa on ratkottava limittäin: siitä ei mitään tule.

Toiseen on merkinnyt  urheilijoiden nimiä. Judo M 60 kg SOBIROV. Pyöräily M maantieajo SAGAN. Miekkailu N Säilä VELIKAIA. Uinti N 100 m perhos VOLLMER. Judo N 52 kg ... Siihen on pysähtynyt, kaivelee kun ei tiedä ... varmaan joku japanilainen, sottailee, vaan mistäs niiden nimiä, ampujan tietäisi - sen EI SATU EI, hymähtää.

Ai, eikös otakaan niin vakavasti kuin päälle päin luulisi. On jokin Suomen urheilutietäjien  Lontoo 2012 -veikkaus menossa. Talkkari-Jokkerilla varmaan jo lista täynnä ja lähetetty? Talvikisassa oli tasaista, vaan helpompihan on ampumahiihtäjien sijoituksia arvailla kuin tässäkin seuraavana Taekwondo N 57 kg:n voittaja pitäsi tietää. Ei se ainakaan se suomalainen voita, Suvi Mikkonen. Ei voi, miettii Onni E, vaikka hyvä olisi jos yllättäisi, sihtaa liivikuvaa tarkemmin.

Onni melkein murtumassa, kun ei voi tietää, ei edes osallistujanaisten nimiä. Jossain piilossa ovat.

Autetaas 'tietäjää', kuiskataan sille suoraa tietoa Unibetista : "Hou Yuzhuo"  tahi  "Tseng Pei-Hua".

Herää pahemman kerran Onni aatoksiltaan. Mikähän ääni se! Vaikka tuttuja nimiähän nuo joita ilmassa lentelee. Vaan aivan kuin joku olisi ne ääneen sanonut. Kirjoittaa paperiin Houn voittajaksi. Siihen jättää hautumaan loput.

Ottaa sitten sen toisen paperin, ristikon. Vaan millään ei voi tajuta että vastatukia ovat ANTINOJAT, ei saa myöskään selvää että pahan sedän alapää leikattu on NAMUSET. On on. On Onnilla vielä oppimista ennen kuin kieli taipuu. Näinköhän ennen viimeisten kellojen kumahdusta oppiikaan! Vaan kumman kiinnostavaa on ja sehän tässä tärkeintä on, ja mitä se semmoinen elämä olisi jos kaiken tajuaisi.

Nuo jäävät vielä iltaan ratkaistaviksi, mutta katos katos, tuo välähtää: siiss on ELIS.

Ainesta sittenkin taitaa Onnissa olla, potentiaalia miljoonan sanan haltijaksi. Pontta on täynnä ja intoa puhkuu: huomenna alkavat NE ja kestävät elokuun kahdenteentoista.

- JEE! HulaHula! pääsee Onnilta, purkautuu kuin laava Heklasta: - OLYMPIC GAMES!



http://yle.fi/urheilu/lontoossa_sykahdyttavat_avajaiset_-_james_bond_haki_kuningattaren_juhlimaan_lopussa_suuri_yllatys/6233534

http://yle.fi/urheilu/hymyileva_hanna-maria_seppala_johdatti_suomen_avajaisiin/6233571

http://yle.fi/urheilu/bolt_sai_lontoon_stadionin_kirkumaan_-_katso_video/6233577

http://yle.fi/urheilu/kuningatar_elisabet_ii_julisti_olympiakisat_avatuiksi/6233535?autoplay=true

http://yle.fi/urheilu/olympiatuli_syttyi_jattiyllatyksella_-_nuoret_saivat_kunnian/6233602

http://yle.fi/urheilu/paul_mccartney_laulatti_yleisoa_avajaisten_paatteeksi/6233611


Katselin radiota



isommassa hädässäni

.



.

Just se sama vessapaperirullapidikeradio siinä harmaana, vähän hädissään sekin näytti olevan. Pyyhkäisin enimmät hammastahnaroiskeet sen kaartuvilta rinnuksilta. Ja arvelin sen helpottavan.

Mutta ei. Se vaan katsoa toljotti vähänkö siihen malliin että AUKAISE, tolvana, minulla on asiaa.

Säälistä väänsin nupin nurin ja eikös tällä asiaa, oikein teatteriasiaa:

... ei ole väärää tapaa olla teatterissa, sinun ei tarvitse yhtään hävetä omaa olotilaasi ja arvella että osaatko käyttäytyä oikein ja kuinka kappaletta olisi katseltava jotta pääsisit sisään näyteltävään kipaleeseen, katsoja on aina oikeassa omine ajatuksineen ...

Sitähän tuli oikein torven täydeltä, takuulla tätä radioita ei kukaan ollut tyhjentänyt eli avannut pitkiin aikoihin.

Vaan en minäkään tuntenut olevani velvollinen kuuntelemaan enempää, eiköhän tuo saanut sen verran asiaansa toimitettua että jaksaa pidätellä ripuliaan seuraavaan kertaan, milloin sen joku sitten sattuukin avaamaan.

Olen tehnyt tehtäväni, sain mennä.

Katselin  mykistettyä radioa vielä hetken vähän huonoa omatuntoa potien. Olisihan tässä aikaa antaa sen ripuloida loppuun saakka. Vaan lopettaisiko se koskaan? Kajahtaisiko Maamme-laulu klo 24.00? Ja hyvän yön toivotukset, jos jaksaisin sinne saakka istua ja palaa?

Jätin vaivihkaa perääntyen sen  seinälle.

Mutta sen verran asia jäi kolottamaan että avasin läppärin ja kaivoin ohjelmatietoja kohdasta parhaillaan-menossa. Ja vähän kadutti raakalaismainen hylkäämiseni, sillä tämmöinen ilokuva sieltä pomppasi silmille:




Aamun vieraana näyttelijä, käsikirjoittaja, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Paavo Westerberg. ensiesitys 27.03.2012. Westerbergin uusin näytelmä "He eivät asu enää täällä" sai kantaesityksensä helmikuussa Suomen Kansallisteatterissa.

Enää en kuitenkaan palannut takaisin tarpeilleni.

Jännä sitten nähdä mitä seuraavan kerran on tullakseen. Näkemiin ja -  Kuulemiin! 



 


Pyhän Hesarikin sen todistaa kapinakunnasta


24.07.2012 - 13:00 | hikkaj | koti, uutiset, Local

että palvelu pelaa muussakin kuin Attendossa

.



.

Eli palvelu pelaa pienkoneasioissa, takuulla.

Pyörä rikki, kumi puhki. Ruohonleikkuri renaa. Moottorisaha pätkii.

Senkus soitat Matille, niin kohta ilmestyy valkoinen pakettiauto pihaan ja ystävällinen mies, se sama joka pienenä tuumi 'kun ei tyty niin ei tyty'ks. Nostaa rikkonaisen rakkineen auton kyytiin ja tuo estepelinä pian takaisin. Ja jo syttyy ja käynnistyy!

Tämähän toimii täällä kuin pizzankuljetus kaupungissa - on vaan tähdellisempi asia!

Eikä hyvää tarvitse mainostaa, kylillä huudella. Käyntikortin jätti Matti kun pyysin: repäisi vihkosta sivun ja kirjoitti ruutupaperinpalaselle

puh. 0452626027 

ja sanoi, että tallennapa tämä.

 

Tallensin. Työhousun perstaskussa kulkea repottaa kun milloin minkin rakkineen kimpussa häärään. Tukena ja turvana.

 

Isänsä oli samanmoinen.

 

Se Topi. 




työstäpoissaololomailmoitusviestikilpailu



valitettavasti ko. kilpailuaika on päättynyt, vaan samapa tuo: tälläsella ei ois tuunihelemojen (nirppanokkien) kanssa kuitenkaan pärjätty

.

.

Hys! HYS!

Joopa Joo!
Tää mittää lommoo oo.

Elekee Elekee!
Tiälä pelekee:
   karhuja, sussii, hyttyssii
   anoppia ja muita ryttyssii.

Pysykee Pysykee!
tuunissa
 - tiälä on kun helevetin uunissa.

 

 


Kaiken takana on ammattitaito


22.07.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, lapsismi, ESITYKSET

ja punainen pikkifiiu - nami

.



.

Näin on näyteltävä, ei rutiinilla: "Jokainen sekunti yllättää, jopa itsensä", sanoo Oiva Lohtander, "kontaktissa ei saa ennakoida mitään...voi ottaa erilaisia viestejä välittömästi vastaan..."

Ei semmoinen näytelmä voi kehnompi olla missä on Oiva Lohtander.

Se oli lähtökohta kolmensadan kilsan teatterimatkalle Kuopioon; harmitti niin kun jäi talvella Mikkelin teatterin Oivan tupruttelema Viimeinen sikari polttamatta.

Oiva on Fiat-kuussatasen, tuon sitkeän kusiaisen, henki, joka ilmestyy näkyvänä Maruzella Pöyhöselle, tuon munuaisen uudelle omistajalle, sekä ainoastaan katsomolle, ei muille, ja pysyy turvallisena henkisenä tukena - sanan varsinaisessa merkityksessä - ne kaksi tuntia jotka Buona Sera Signorina! lavalla nähdään, kuullaan ja koetaan.

Hitto että teki sielulle kutaa koko keveys! Vaikka oli se auto, ne hävyttömyydet, se viina, ne sukupuoliset hillittömyydet jotka kesäiseen teatteriin kuuluvat kuin ?:t.

Rauhalahden rannalla, taustalla saunomispuuhissa matkailuporukkaa, uimassa turisti-ihmisiä, vesisuksija suklaamas Kallaveteen, välillä auringonpaistetta ja väliin hyvä ettei sada ja salamoi. Ja olisivatko sen jääkiekkoilija Kapasen ökytalon akkunaruudut paistamassa hampaina tuolla saaristokaupungin sillankorvassa.

Näyttelijät nam! kaikki Oivan lisäksi: Jaana Pesonen, Sami Kojonen, Jukka Väinölä. Ja sitten: karavaanari Kaija Muta-ahona Liisa Ruuskanen melkein varasti koko show'n. Mikä mimmi! Laura Voutilaisen kaksoiskappale.

Oivan istuminen pikkufiiun etupenkillä - jo se olisi riittänyt näytelmän clouksi!

Tai autokauppias Jukka Väinölän lipevyys ja päänheitto.

Tai Sami Kojosen umpi-ihastuneen komisario Seppo Kopan tuolipyörähdys.

Tai RuuskasLiisan käristemakkaratarjoilu katsomon Koposille laktoositoleransseineen.

Tai Jaana Pesosen munkit.

Tai, no koko revohkan laaja-alainen ympäristön 'hyväksikäyttö' teltanheilutuksineen.

Ta i ...

 

Kuopion Uudessa Kesäteatterissa operoivassa Tahtiteatterissa istuu lystikseen - kuin Oiva fiiussaan! Siellä ovat koreografiat kohdallaan, italoiskelmät imelimmillään, lavasteet laajimmillaan ja puvustot piukimmillaan. Miten muuten voisikaan kun kaiken takana on ammattitaitoinen INNOSTUNUT porukka; musiikin sovituksen takana jopa tohtorismies, Olli Heikkinen, joka oli jo Matti ja Teppo -revyyn Kaiken takana on nainen takana toissa kesänä ja viime kesän Olen suomalainen! takana.

 

Katsomosta jäi kaipaamaan vain Uotista: Jorma näet istui Matissa ja Tepossa toissa kesänä henkseleineen.

Hullutus vailla vertaa - jälleen.

Bravo Bravo! Ciao!




Kerrankin lauantaina


21.07.2012 - 13:00 | hikkaj | nokkeluus, lapsismi, LAUANTAISEURA

Lauantaiseura koolla kilpailemassa

.

.

Niinhän sitä luulisi, mutta mitä vielä! Pelkät rippeet jäljellä, eli sekasotku perjantailta: tuolit pöydät vinksinvonksin, paperitukkoja pitkin lattioita, ettei vain uksennuskin tuoksahtanut ...

Kamala näky, kertakaikkiaan. Ja niin siististi kun Lauantaiseuraa on pidetty ja rehtiä Kaiku-kilpailua käyty; muistattehan 'kapakkaan vai kotiin' -hoennan, ja varsinkin painon sanoilla vai kotiin! eli kukase nyt sinne.

Ranttaliksi olivat osanottajat panneet ja salin nurinniskoin kääntäneet kuin parhaatkin painijat.

Taululle oli jäänyt ratkaisematta illan probleemi nyt luettavaksemme ja pähkäiltäväksemme:

nollaviisykkönen


(puusepän tekemä)

 

Siivosin sotkut, suljin oven ja poistuin ihmetellen porukan hermostumista; lienevät olleet jo valmiiksi pölyssä, sillä minulta ei noin lyhyen sanan ratkaisussa kauan aikaa tärvääntynyt.

Mites teillä siellä? Josko sunnuntai-iltaan mennessä?

Rohkeasti muunnostöihin.

Kokeilkaas!



 


Presidentin sijoitussalkku



54 000 € ainoastaan

.



.

... meillä on elämää nähnyt ja kokenut presidentti. Viimeistään tsunamitunnit lyhtypylväässä Thaimaassa ovat kypsyttäneet miehen välittäväksi ihmiseksi. Pienentäneet suuret luulot, pudottaneet jalat maahan.

Ei tässä nyt kukaan kovinkaan paljon toista mahtavampi, ei varsinkaan silloin kun lähdön aika on ...

 

Katos, katos! 

Yllätämme tänään metafysiikka harjoittavan Onni Eläkeläisen itse teossa: miettimässä onko edes Paavo Lipponen mahtavampi muita - se jöröjen jörö.

 

Niinistön hän hyväksyi kamukseen muitta mutkitta heti nähtyään viimekesäisen Harakka-Kortelaisen ohjelman 10 kirjaa rahasta, missä Sauli kertoili Balzackin UkkoGoriot'sta.

 

Ei se niin kovaluinen optioherra olekaan kuin mitä sen aate edellyttäisi. Pehmeä tavallinen tallaaja, joka jakaisi mammonaa tasaisemmin, jopa niin että kaikille riittäisi; siihen suuntaanhan on kallellaan myös aatetoveri Ben, se Zys ja jotain. Tai sitten osaavat vain peitellen näytellä tai näytellen peitellä.

 

Helposti höynäytettävä eli yksinkertainen hölmö luottamuksissaan on Onni. Ja lapsellinen.

Aika maallista on ystävämme Onni Eläkeläisen metafysiikka, jos tuota metafysiikaksi voi edes kutsua! No onhan siellä henkensä kaupalla olemista ja lähdön hetkestä sinnepäin.

Vaan sitten maallistuu perin: Siirtyy nimittäin pöyhimään presidentti Niinistön osakesalkkua, jonka sisällön hän sai kaapattua ja paperille koukerrettua IS:n alkuviikon numerosta. Piensijoittajana hän oli perin yllättynyt Saulin salkun pienuudesta, kuuluu pressa samaan sakkiin siinä suhteessa. Mahtavat ne muiden valtioiden omaisuuksia kahmineet putinit ja mobutot päästellä röhöjä ilmoille eli selkäkekkanauruja Päätalon sanaan.

Nalle Wahlroosin salkun sisustakin haikailee pengottavaksi, mutta se ei taida ihan noin vain onnistua koska: haku toimii vain suomalaisten osakkeiden osalta Euroclear Finlandin arvo-osuusrekisteristä (entinen Suomen Arvopaperikeskus), muissa Pohjoismaissa ei julkista rekisteriä ole lain. Tietäneekö hän tuota?

Onni vierailee EF:n sivulla mutta tulee pian pois: pitäisi liittyä rekisteröityä liisteröityä, maksaa isoja summia tiedoista? Ei viitsi paneutua asiaan, koska tietää että palkakseen saisi vain suuren kateuden aallon, jopa tsunamiakin suuremman. Joutuisi kapuamaan virtuaalipylvääseen eikä tietäsi pääsisikö sieltä enää koskaan ehjänä takaisin.

Antaa olla, helpompi ryhtyä omanlaisensa, so. tavallisen ihmisen, vaikkakin presidentiksi ylenneen kanssaeläjän salkunvaltaajaksi. Näistä faktoista OE aloittaa tarkastelupuuhansa:

  •  100 cargoa
  •  300 digiaa
  •  300 hkscania
  •  150 KONETTA
  •   50 kcranesia
  •  300 martelaa!
  •  200 nestettä
  • 3400 NOKIAA
  • 1100 oriola kdb:tä
  • 2000 panostajaa
  •   172 pohjolaa
  • 1000 raisio k
  •  300 sampo
  • 1200 talviv
  •  200 teliasonera
  •  150 tikkurila
  •  200 ericsson
  •  100 h&m!
  • 1400 norsk hydro
  •  300 stat oi!l

13.7.2012 n. 54000 €.

Jäämme odottamaan analyysin ja sijoittajaprofiilin valmistumista.

 ylen manipoloitu Ylen kuva

 

 


Kahville


19.07.2012 - 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, RAIKU

ptrui mansikki prtruiii...

.

.

Kaunein kutsu

Kun puurrat pitkälle päivää

telineillä.

 

Tuttu tuoksu lehahtaa sieraimiin.

Perään emosen kutsu:

- Kahvilleeeee...

 

 

 

20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.) 


Ei köyhä eikä kippee?


18.07.2012 - 13:00 | hikkaj | Politiikka, uutiset, Local, lapsismi

kaksisuuntainen maksualahäiriö

.

.

On ämeriäkkyläisten kansantauti.

Niin on sen Nintendo diagnosoinut; tämäpä yksityisomisteinen ja läjäpäin omistajilleen tuohta vuoleva sekä siinä ohessa köyhälle, kipeälle kansalle, syrjäperän pitäjäläisille rohtoja jakava sosiaali- sekä terveyspalveluja tuottava pulju.

Siinä ohessa kuristetut kyläläiset yrittävät parhaansa mukaan auttaa Välimerellä pulaan joutuneita valtioita.

Vaan kaikella on rajansa. Jossakin vaiheessa tulee toppi, heti kun eläkeikä sen sallii. Auttamishalu häviää ja on aika lyödä homma lekkeripeliksi, asettua laakereille ja sujahtaa putkeen. Paskaako sitä muihen kaukaisten hyväksi -asenne valtaa kehon ja mielen.

Ämeriäkkylän pitäjän Ilovaaran kylä ja varsinkin sen koulu olivat tapetilla aikoinaan hyvinkin runsaasti, saivat palstatilaa ja puheenvuoroja mediassa aina siihen saakka, kunnes kunnan päättävät miehet ja naiset kopsauttivat visaiset kallonsa yhteen ja päättivät satavuotisen tarinan kyläkoulusta ja saivat kuin saivatkin sittemmin myytyä rakennuksen etäpisteeksi ulkolaiskieliselle firmalle, jolle valopiuhan saaminen oli elinehto. Ja niinpä piuhaa nyt töngitään naamat mullassa pitäjän joka kolkkaan.

Pitäjäläisethän tarvitsevat nopeita yhteyksiä, kuten eilisestä Pystykorvan Erkin kommentista on luettavissa, varsinkin Pimpelipom-pelien pelaamiseen. Niihin uppoutumalla maksuhäiriötkin unohtuvat ja kaikille tulee valoisa mieli. Commodore-aikojen rouskuttajasyöjäpelin ukkokin tullee ahmimaan mahaansa ennätysmäärät pikkuötököitä.

No onneksi tuo kaikki on mielikuvitusta eikä oikeasti mitään Ämeriäkkylää eikä Ilovaaraa eikä Erkki Pystykorvaa ole olemassakaan!

Kaikki on potunpitäjän mielikuvituksen tuotetta, eikä oikeasti ollut olemassa sitäkään koiralaumaa joka kaiken tuhosi. Koirista jäi jäljelle kansansuussa elämään vain sitkeähenkinen EP, joka sekin lienee siis vain unta ja viinien huumaa.

Jonkinnäköisenä esikuvana kaikelle mielikuvitukselle ja pajunköyden syötännälle on toiminut ja aihetta antanut Pohjois-Karjalassa aikuistenoikeasti olemassa oleva Rääkkylän kunta, joka omapäisellä toiminnallaan on saanut melkoisen häirikkömaineen koko valtakunnassa. Kunnalla on omat kotkotuksensa lähes kaikessa mihin se ryhtyy, niin hyvässä kuin pahassakin. Innovaatiohenkeä on välillä yli oman tarpeen.

Kuntalaiset ovat tyytyväisiä, koska kaikki rullaa viimeisen päälle: terveyskeskusjonoja ei ole, nopeata verkkoyhteyttä rakennetaan jokaiseen kylään, ja perimmäiseenkin taloon kytketään pian valopiuha - 100 Mbit/s!

Valtakunnan päättäjät yrittävät estää menestystarinan ja ovat valmiit tekemään kaikkensa moisen menon pysäyttämiseksi.

Tilastokeskuskin on huudettu hätiin. Ja valtion omistama Tilastokeskushan auttaa. Taloussanomissa linkki oli eilen luettavissa karua tekstiä kuntalaisten toimeentulosta ja veronmaksukyvystä sekä kuntalaisten maksuhäiriöistä. Sadan köyhimmän kylän joukkoon tuhansista postinumerokylistä oli Rääkkylän kunnasta joutunut kolme kylää:

15. Oravisalo-Varpasalo
19. Rääkkylä,
keskusta
81. Rasivaara
 

Maksuhäiriöisten osuus prosentteina Rasivaarassa on 5, Kirkolla 10. Ja siellä missä kunnan varsinaiset päättäjät asuvat, Oravisalo-Varpasalo, tai ovat lähtöisin, maksuhäiriintyneitä on 7 %.

 

Mutta ei meillä mitään hätää, sillä kaikkihan tietävät missä järjestyksessä valhe ja tilasto nokittavat toisiansa.

Hyvin meillä pyyhkii, emmekä usko että käänteistilastoa johtavassa Westendissä tai Suur-Kauniaisessa asukkaat olisivat sen tyytyväisempi tai ainakaan onnellisempia.

 

Tilastokeskuksen tiedot survomme blogipottuun ja kaivamme hullujussilla maahan - niillä mitään tekemistä totuuden kanssa.

 



 


Lähtiskö Masan tai Ipen luo?



vai meniskö kirjaan? sataakin niin joutas orapihlaja-aidanleikkuulta

HT/4

.

.

Henkien taistelu 3 Joel Lehtonen palauttaa katuvan päähenkilönsä (=itsensä) Helsinkiin



Onni Eläkeläisellä, jolla ei ikinä enää tässä maailmassa ole töille hoppu eikä pakotus, on heinäkuinen probleema: otsikon & ala- pulma. Eli toisin sanoen: elävien vai kuolleiden luo? 

Onni törmää kummalliseen ongelmaan. Ihmisellä aina tuntuu pitävän olla jokin pulma menossa. Eikö enää OE itsensä seurassa viihdykään, vaikka niin on polleana asiaa mainostanut?

Viihtyy toki, vaan kun ei ole miesseuraa moneen päivää saanut.

Masalle jos menisi, haukuttas nykymeno pataluhaksi. Kasvupolitiikka, pyh! Päälle vielä paikalliset vötkylät, lyhytnäköiset.

Ipelle jos menisi, politiikasta ei puhuttas rahtustakaan. Muisteltas lapsuutta, kun tönäistiin humalainen Lörö-Simo hankeen mahalleen ja kerrattaisiin ukki-Ontrein kymmenien kissojen nimet. Ja ukin torut kun harava ei heilunut tarpeeksi rivakasti eikä käpyreppu täyttynyt: "Joko tuas, joko tuas Piitles..."  morkkaisi modernia aikaa.

Ei mene Onni kummankaan luo, ei ole tarvis ainakaan sen takia että ystävyys säilyisi. Se on niin vankalla pohjalla ettei nähdä tarvitse viikkoihin eikä kuukausiin.

Vuoteessa loikoilee, itikoita tappaa, katsoo Tour de Francesta maisemat jylhät ja miettii ettei ne pöperöittä mömmöittä voi polkea 3 viikkoa 200 kilsaa 5 tuntia per päivä! Ei silti tuomitse, toteaa vain. Ai niin, niillä on tänään välipäivä. Torkkuu välillä. Ei sitä olisi nuorena uskonut miten elämä vanhana lokoisaksi muuttuu.

Ruokkii omenalla itsensä, muttei ota namia kaapista mielitekoonsa. Ottaa Lehtosen ja kohta heti Saarion Kuka kukin on? -juorukirjan ja haluaa tietää nyppikö mitenkin Joelia aikalaisensa, ylistetty Sillanpää. Onko pistänyt F-E:n kansiin? On: ainakin Hörhölänä pian löytyy  Henkien taistelussa, kunhan sinne asti pääsee luennassa.

Saario kirjoittaa Lehtosen kirjoittaneen Sillanpäästä eli Hörhölästä näin:

 

"Henkien taistelun hohotteleva Kust. Hörhölä on Lehtosen rehevä mutta hyväntahtoinen karikatyyri kirjailija F. E. Sillanpäästä (1888-1964). Lehtonen oli jo 20-luvun alusta lähtien tuntenut jäävänsä tulevan Nobel-kirjailijan varjoon. ... Hörhölässä Lehtosen satiiri kohdistuu Sillanpään jokseenkin värikkääseen käytökseen alkoholin vaikutuksen alaisena."

 

Eipä tuohon toinna lähteä Ipeltä Seiskoja hakemaan ja Tauskeista lukemaan; ja Masan kanssa ennättää manata talouskasvumantrat vielä monta kertaa ja iloita laskukaudesta ja bensan hinnan noususta: vielä tulee aika jolloin katiskantekotaito on tärkeämpi tietokoneen näpyttelytaitoa.

 

Ei siis toinna lähteä kotoansa mihinkään.

 

Lukaistaan forstmestari Leanteri Sampila Pariisista kotimaahan tämän yhen paholaisen, aito-Pirun, kaljatehtailija Sorsimon kouriin kiusattavaksi. Sieltä se sitten Sillanpääkin siihen jossain vaiheessa mukaan seilaa.

 

 

http://www.letour.fr/le-tour/2012/img/map_home.png

 


Ibiza, Capri & Rhodos


16.07.2012 - 13:00 | hikkaj | Politiikka, LENNU, lapsismi

myyntiin

.

.

"HV

 Hj

 

En edelleenkään jummarra, miksei ne myy maitaan, saariaan, niinhän rahankapelossa olevat takeettomat kansalaisekkin tekevät! Itärajan takaa rahaa löytyy. Hyviä laivatukikohtia Välimerellä.

Espanja, Italia ja Kreikka - Hessus, Marselliino ja Dsordsos.

 

Vielä joku Monti ilkeää aukoa päätään ja haukkua meidät!

On otsaa, ON.

 

tuus

Lennart "

 

 

Ja eilisiltana tuli lisää myrkkyä Tallinnasta, missä Kreikan ja Espanjan nuoret isänmaan toivot juoksivat tähellisellä asialla eli potkivat palloa maaliin Euro(opa)n mestaruudesta otellen. Ja jonka Eurosport välitti.

 

- Siinäpä sitä taas esikuvaa tuottavasta työstä kansalle! lausahtaisi

 nimim. 'Paraskin Maksaja'

 

 

 


Bensan jakelupiste uusiokäytössä


15.07.2012 - 12:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, Local, lapsismi

Ilovaaran kylä ajassa mukana

.

.



Kylä ei ole jäänyt suremaan koulun kohtaloa, vaan astunut hiljalleen uuteen aikaan rohkein mielin.

Uusin innovaatio on vanhanaikaisen bentsiinihuoltoaseman modernisoiminen biopolttoainejakelupisteeksi:

ainetta jakelussa  kaikenlaisille menopeleille, niin autoille kuin hevoisillekin.

 

Kuten kuvista näkyy: menekki on hyvä - ainetta suorastaan jonotetaan.

Jotkut vanhakantaiset ihmiset tosin käyvät vielä bensanhakureissulla tuossa rajan takana Sortavalan tiellä, kun eivät luota pehkun voimaan. 



ps

kuvat ohikiitävästä autosta napsaistuja, passaa jal...


Verkkopankin salasana hukassa



ja voitto melkein hyppysissä

.

.

Olisi pitänyt veikata. Olisi voinut voittaa. Piensijoittajasta olisi voinut tulla uusi Lindström tai uusi Mäkelä. Tai ainakin suurempi sijoittaja. Erkoiksi, Herlineiksi, Wahlrooseiksi, Laakkosiksi ei sentään niillä panoksilla.

Jää veikkaamatta, kun ei muistu salasana, ei voi siirtää rahaa veikkaustilille, pois kehno on paennut mielestä kukkimasta; pankin sentään muistaa: Danske Bank eli pian väistyvä SampoPankki. Vaan sieltäkös apu tähän hätään tulossa kännykättömälle.

Kävi vähän niin kuin Matille pienenä poikana: Meni Masannapero naapuriin, tyhjään taloon keskellä päivää, ilkosillaan livahti takaoven kautta. Ketään ei kotona ollut. Istuutui upottavaan tuoliin, otti pöydältä tupakkirullan. Sytytti ja sytytti, raapi ja raapi, tikun poikineen lattialle viskoi. Vaan ei vaan ottanut tupakki tulta. Tuli talonväkeä paikalle. Ei hätkähtänyt miehenalku:

- Kun ei tyty niin ei tyty! tuumi pikkuinen poika ja ennätti raapaista vielä kerran.

Ei syttynyt viimeinenkään - ennen salamaa.

 

Sama täällä.

Ei sattunut salasana kohdalleen, ei sytyttänyt, ei iskenyt tulta. Tuli vain ilmoitus että lukossa ovat tilit ja rahat turvassa tilillä.

 

Ja niin Varmojen Varmakin kun olisi löytynyt Vakiosta: Ropsi!

HIFK-RoPS 2  ja toinenkin rovaniemeläinen: kotona FC Santa Claus - KPV 1.

"Sinne mäni sekin!" vaikeroi Veikkaaja ruutunsa äärellä. Ja kun kerrankin olisi ollut valtti kourassa kun Haravan olisi laatinut. Kasi-varman haravan, viidellä täysin vaihdellulla. Takuu vähintään 12. Jos varmat oikein.

Sulkee netin ja manailee, jää odottamaan pelolla illan tuloksia.

Mutta HEI! kokeilkaapa te: linkki. Aikaa on, loppuu vasta klo 16.55. Tulkoon teistä uusi Kroisos.




 

 

Rivin hinta
0,25 € | 27 riviä | Yht. 6,75

ps

15.7.

onneks oli salasana tilapäisesti muistamattomissa: varmoista vain RoPS ja Kajaani pitivät!

Muisti varmaan sääli ja varjeli hukkainvestoinnilta.

Hyvä muisti!


13. päivä ja perjantai!


13.07.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, RAIKU

myrkkyä

.

.

Vastatkaa!

 

Paljaalla kalliolla

ihminen ja kyy.

 

Kumman kieli

- pistävämpi?

- haavoittavampi?

- loukkaavampi?

VASTATKAA!





20 ja 12 tai 12 ja 20

Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Putin ja Breznev


12.07.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, ällös unta näe!

otsa ja kainalot hiessä

.

.

On se hyvä ettei maailmanmahtimiesten kanssa tarvitse päivittäin olla tekemisissä, kun öittäinkin tiukille ottaa.

Näin se meni:

Jalkapallomatsi oli jo toisella jaksolla jokin Dynamo ja Traktori vastakkain, missä lie Pietari-Leningradin kentällä alla avotaivaan ja eessä katottoman katsomon. Yhdenäkin alkaa kuulua hirveä meuha ja räksytys, kuin susikoira rähisisi lihaisesta luustaan. Ei kentällä sen kummempaa ollut tapahtumassa, potkivat palloa ja toisiansa kilvan, vissiin oman joukkueen pelaaja oli saanut tällin kun aivan älytön rähinä katsomon kulmalla alkoi. Muuan miehentumppi oli eristettynä koirankopinkokoisen mökkerön edessä seisomassa ja huitomassa ja huutamassa; joka kulmalla kymmenen metrin päässä seisoi järjestysmies köysi kädessä ja kaikkien köysien toinen pää oli kiinnitettynä räyhäävän miehen kaulaan. Mies ei päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan köyden kiristymättä, tukehtumatta.

Voi valtava sitä ääntä ja metakkaa.

Ja jos joku sattui katsomaan miestä se polotti: - Senkö helvettiä sinä tänne katsot, katso peliä!

Ilmiselvästi kansaa pelotti.

Onneksi sinne katsomon kulman päähän ulosjohtavalle käytävälle ilmestyi semmoinen tuuheakulmainen tumma mies joviaaline olemuksineen. Väki alkoi solua sitä kautta käytävää pitkin pois. Mies kätteli poistuvia ja joitakin oikein halasi, pistipä kunnon muiskauksetkin joillekuille. Halauksen ynnä suudelman saaneet nousivat solan ulkopuolella odottavaan junanvaunuun ja muut tervehdityt lähtivät lätkimään kaupungille.

Oma vuoro pelotti: piru jos se halaa! Alkoi nimittäin selvitä tämän muiskumiehen henkilöllisyys, ei se sen kummempi räksyttäjää ollut, huonommassa maineessa oli vaikka niin lempeältä ja luppoiselta näytti. Tuo katsomon edessä huutajahan oli Putin, kaikki sen tunsivat, vaan mistä ihmeestä tämä kulmakarvamies oli jälleentullut. Kuolluthan Breznevin piti olla. Vaan mitä vielä: siinä kätteli ja muiskutteli!

Sitten ojensin kourani 'sedälle' toivossa että se riittäisi ja pääsisin livahtamaan kaupungille ja Europeiskajaan vaaleanpunaiselle shampanjalle.

Karhunsyleilyynsä kaappasi ja märän pusun muiskautti niin kuin olisi pissapoika ruiskauttanut lasolinsa tuulilasiin. Viittoili vaunun rappuja kohti: että sinne sinne!

Rappuja kohti hiippailin ja takana edelleen kuului Vladimirin räksytys.

No olinpahan selvinnyt ainakin hänen kynsistään Leonidin vaunuun, alistuneena huokailin, johonkin helvetin Siperian junaan.

 


Komppaako kaikukopassa tänään?


11.07.2012 - 13:00 | hikkaj | harrastukset, koti, lapsismi

ja eikun potulle

.

"Joka kerta kun kuvittelen ruuhkaiset junat ja loputtomat kokoukset, motivaationi herää taas, ja minä sidon juoksukenkieni nauhat ja lähden liikkeelle ilman epäilyksiä. Jos en selviä näin vähästä, niin se on minulle ihan oikein."

.

 Aivan huvittaa, mutta näinikään Onni Eläkeläisen aamurupeamat kuluvat, poikkeuksetta, matkapäiviä lukuunottamatta:

  1. aukaisee silmänsä ja ihmettelee, jotta vieläkö tämä ihanuus, maallinen matkanteko jatkuu - on yllättynyt ja tyytyväinen lisäpäivästä 
  2. kellosta ei mitään tietoa, ei toki päivämääristäkään
  3. kuukausi ja päivän nimi suurinpiirtein selvillä, ainakin kk loppukuusta
  4. vertyy, nousee, ohittaa vessan, missä yöllä tullut lenkkeiltyä riittämiin, so. pyssyy kunto korkial' 
  5. kas, aamukahvi valmis - se toinen keittänyt: on paikalla jos ei jo lähtenyt töihin - TÖIHIN! KAMALAA!
  6. HS pöydältä, wlan päälle ja takaisin änkyyn, niin: änkyyn, änkyyn
  7.  - Mitä Teemalla, mitä FEMillä tänään? Urheilukanavilla? eli siinäpä Hesari suurinpiirtein luettu
  8. töpseli läppäriin ja Kauppalehden yölliset pörssit maailmalta sekä oppi-isät vanhis ja helazu
  9. blogit: kavilta äikkäopelta immulta  tillmannilta ja ryytmannilta 
  10. oma neitseellinen uusi kirjoitus -sivu eteen, josko kaikukopasta irtoilisi itsestään enimmät ruosteet 
  11. yleensä vuolaana virtaa ainakin 1000 asiaa, ja asiattomuutta ennen kaikkea; Juoksemisesta kirjoittamista välttelee koska jokainen haluaa löytää kultasuonensa so. J:nsa itse 
  12. virvelöi vuolaasta virrasta muutaman sintin, mustin kirjaimin töhrii valkoisen pinnan
  13. rasavilli olo valtaa mielen ja kehon
  14. jopa niin että ennen puolta päivää on valmiina, palasen Lehtosta luettuaan, astumaan ulkoilmaan - Paratiisin syleilyyn 

Onni Eläkeläisellä pyyhkii siis kaiken kaikkiaan aika mukavasti, niin kauan kuin aamutuimaan 1. §:n on kyennyt toteamaan.



"... en ole ikinä suositellut muille juoksemista. Olen tehnyt parhaani ollakseni sanomatta: Juokseminen on upeaa. Jokaisen pitäisi kokeilla sitä. ..."  Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta Tammi 2011





 


Katsastettu on


10.07.2012 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, ESITYKSET

 Tour de Summer Théâtre  première



.

.



Ensimmäinen etappi on käyty, 2h15 min.

Kiteytänpä:

Tuore vaimo, humalaisen papin vihkimä, pyöräyttää toiskätisen vauvan ja autohullumies huitelee maailman turuilla kuin perhettä ei olisikaan.

Baddingin musiikki soi taustalla.

 

Lausunpa:

Yksinäinen lankomies lopuksi pudottelee siskon miehelle kalliita sanoja:

- Semmonen ihminen on onnellinen, jota joku oottaa kotona.

Ylistänpä:

Vaikka kesäteattereista on runsauden pula, ei niitä harmiksi asti ole - vähemmän on kuin itikoita.

Aina motkotetaan etteivät ihmiset enää harrasta kylillä, televisiota ja tietokonetta vain tylsinä tuijottavat.

Vaan mikä vireys lähes joka pitäjässä! Ja vailla voitonpyyntöä, silkasta innosta. Jää siitä toisillekin jaettavaa.

Kehaisenpa:

Näin puhuu ja kehaisee asiantuntija, opettaja, minä, joka yli kolmekymmentä vuotta olen asian ytimessä ja liemessä ollut, seissyt - huutanut, melskannut, ohjannut, lohduttanut - intoa puhkuvan, pelosta värisevän esiintymiskaartin, pikkuväen rinnalla rampeissa, kulisseissa valmiina kohtaamaan kiitollisen yleisön, kotikutoisen, sen äidin ja iskänkin siellä katsomossa.

Toteanpa:

On näissä kesäteattereissa samaa tunnelmaa kuin koulunäytelmissä: jos vähän kankea, niin myös vastustamattoman intiimi viilinki. Siihen kahvit, makkarat päälle.

Kyllä näille suuren arvon konkari antaa. Ihan meitä varten tuossa, ja livenä!

Tarkennanpa:

Tässä meni Venäjän rajaa likellä se lossin takainen esitys, sen Joni Skiftesvikin ruotsinrajainen Katsastus-novelli.

Katsastus on nyt katsastettu. Besiktingen har nu tittat på, vai miten ne hurrit sanos ton?

 

Autohullusulhasisä, Teemu Okkonen, suoriutui isosta osastaan hyvin ja katsastajasihteerikköpimu, Annukka Sallinen, oli vallan mainio. 

 



salakuva, koska esitysten kuvaaminen kielletty

 




Jotain lämmintä ja intiimiä


09.07.2012 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, lapsismi, voe mahoton!

vaikka sivullisesta aivan pöljää porukkaa

.

.

Jännityksestä väristen, ponnistusta peläten, veskissä puskissa ravaten, ravistellen, roikotellen, kyykistellen, taivutellen, notkistellen.

Antaumuksella, suurella antaumuksella ovat kaikki mukana.

Entisinä aikoina saman pumppuaseman sillalta sännättiin matkaan heti poliisi-Antin haulikon pamahdettua, nykyisin kun kaiken pitää olla vähemmän provosoivaa ettei vain kukaan innostuisi turhaan paukutteluun, riittää käsien läpsäytys lähtömerkiksi.

Sama kuumuus silti. Se on niin kummallista, että aina tähän heinäkuun lauantaihin liittyy helle. Aina. Vuosi vuoden perästä. Onneksi vesi vilvoittaa ja kanavan peilityyntä vedenpintaa riittää puoleen matkaan, kunnes pengertieltä on käännyttävä kuivatusalueen toiseen laitaan ja jatkettava saman verran takaisin viljelmien metsänreunustaa.

Tasaista, tasaista on, hyvä siinä on puuskuttaa sora tossuissa rapisten. Kieli santapaperina kitalakea hangaten.

Kuka mihinkin aikaan tähdäten, kuka voittoon, kuka omaan ennätysaikaan, kuka minuuttiaikataulussaan pysyen, kuka sykkeensä rajaa tarkkaillen.

Aurinko paahtaa, lintu laulaa koivikossa, perhossuoralla lepattaa perhonen, käärmeet ovat vetäytyneet tömisevältä tantereelta kauemmaksi.

On keskikesä. Kesän lämpimin, liikkumattomin päivä. Vain juoksijat liikkuvat, liikkuvat ja huohottavat, kipeää tekee, koskee vallan, mutta ei se enää haittaa, turtuu kun tietää ettei tämä ikuisesti kestä, enää kolme suoraa, joista tosin viimeinen kilometrin mittainen. Loiva mutka. Suora. Mutka. Suora. Kaarre ja sitten syvän ojan jälkeen se tuskallinen kilometrin suora, se viimeinen ja viimein, uskomatonta: armollinen armahtava maali.

12,3 km.

Piina on päättynyt.

Synnytys on tapahtunut.

On syntynyt uusi ihminen, vanhoihin kuoriin. Mikä ihana maailma ympärillä. Mikä  i h a n a maailma ympärillä, uskotteko! Täyttä hunajaa! Mehua, hikeä, vilvoittavaa jälkilöylyä.

Järjestäjätkään eivät juokse karkuun, vaikka joku kysyy Ollin kysymyksen: - Mikä aika? Vastaavat. Ovat ajan tasalla. Ja ystävällisiä. Kaikki tuntuvat kavereilta juoksun jälkeen, vaikka monet niin kireinä matkaan lähtivät.

Se on se endorfiinin pöläys - niin lämmin, niin intiimi, uskotteko.

 


Pariisista kurjuus ei poistu



myös missit pissivät! eli ainakin sata vuotta sitten samanlaista

/HT3

.



.

Henkien taistelu 2. Matkamme Joel Lehtosen kera sen kuin jatkuu, alkutekijöissään.

Köyhä on köyhä ja osaton, rikas rikas. Ja elämä zolalaista naturalismia törkyisimmillään. Pariisissa ja sen liepeillä.

Luen Lehtosen Henkien taistelun rinnalla Maailman Kuvalehteä, 7/2012. Lehtonen kirjoittaa viime vuosisadan alusta, MK:n päätoimittaja Lehdonmäki aivan tätä päivää kirjaa. Päätoimittaja on samaa mieltä kuin kerjäämisen kieltämistä esittävät Packalén, Halla-aho ja Immonen.

MUTTA irtisanoutuen kumminkin: "Köyhyyttä ei valitettavasti poisteta rankaisemalla. ... Jos Itä-Euroopan romanien kotimaissa olisi edes auttava sosiaaliturva työttömille, ihmiset tuskin lähtisivät suomalaisille kaduille istumaan ja anelemaan kolikoita."

 

Ja sitten Lehdonmäki vie sinne Pariisiin tai sen liepeille Montfermeiliin, varsinaiseen sulattoon, missä asuu ihmisiä 40 maasta; pahamaineisessa Les Bosquets korttelissa mellakoidaan ja huumekauppa rehottaa. Tarkempaa luettavaa paikan päältä on tulossa ensi kuussa Le Monde Diplomatiquen ja Maailman Kuvalehden yhteisnumeron myötä.

 

Siihen asti tyydymme Joel Lehtosen näkemykseen Pariisin sekasotkusta. Tosin nyt taitaa käydä niin, että Henkien taistelun päähenkilö, metsänhoitaja-forstmestari Kleophas Leanteri Sampila saa tarpeekseen Pariisista ja palaa kaikki kaupungin höyrähdykset kokeneena kotimaahan, jo ennen kuin sata sivua täyttyy. Lammelleenko mielinee?

 

Toki saamme vielä ällöttävän tai ainakin etovan kuvan rahvaan ja hienommankin väen likaelämästä, jollaisesta tällainen vanhempi valistunut lukija ei oikeastaan enää haluaisi lukea, mutta - urakka mikä urakka:

 

" - Mikä ihmisarvoa alentava köyhyyden, kilpailun paikka! huokaisi Sorsimo. - Muuten muistanet sen 'madamen', joka istuu siellä Le Dômessa maan alla kahden W. C:n välisessä 'odotushuoneessa', syöden siellä, kun humalaiset ruotsinmaalaiset ja räyhäävät suomalaiset, portot, taiteilijattaret, kaunosieluiset neidit ja missit juoksevat siitä edestakaisin niillä asioilla, joita missikään ei voi välttää - istuu syöden siinä löyhkässä leipäänsä ja puljonkiaan: mitä hän sille voi, tämä köyhä..."

 

Hoplaa! Matkamme Joel-sedän kyydissä jatkuu - onneksi Suomeen paluu on lähellä täältä muotimaailman huipulta, missä missikin pissii.

 

Pariisi, ah Paris!

 

Paskat: ei se niin hieno paikka ole kuin annetaan ymmärtää; minutkin yritti muuan sytkärinheittäjä kääntää Invalides-metroasemalta junaan astuessani.

Tyylillä tosin: pudotti sytkärin vaunun lattialle heti oviaukosta sisään astuessamme luullen että nostaisin - vaan suomalainenko muka niin kohtelias!

 

Tuijotin hintelää pukuun pukeutunutta herrasmiestä, herrasmies tuijotti takaisin, hymyilemättä.

 

Vaan ne ovat toisia juttuja. Lehtosella on puolta paremmat.

 

 



 


Pesistä huipulta



itä-itä -ottelu

.

     

superjymy.fi

.

- Mitä  s-i-e  täällä teet?

- Miten niin?

- Täähän on älykköjen peli.

Kävi Onni Eläkeläinen taas pitkästä aikaa pesäpallokentällä tai oikeastaan katsomossa, josta huuteli tutuimmille makkarajonoon menijöille kliseisiä lauseitaan.

Pelaajille ei huudellut mitään ääneen, sisimpäänsä kätki kaunaisimmat, vierellä istuvalle kuiskutteli painokelpoisimmat ja ennen kaikkea oman näkemyksensä joukkueiden taktisista ratkaisuista. Pahasti oli jäänyt Onni Eläkeläinen jälkeen pelin kehityksestä muutamassa vuodessa: ottelu/kaksi kaudessa ei ole pelivireessä pitänyt. Kaikkihan sen kuulivat siinä lähettyvillä, käänsivät päänsä kommenttien jälkeen ja joku kommentoi takaisin, vaan niistäkös vanhaviisas piittasi. Näsäviisaina piti takaisinkommentoijia. Jätti omaan arvoonsa. Kuten tämänkin:

- Eipä sua nykyisin jättee kahta lyöjee peräkkäin väliin. Eikä Rautiainen Kipassa pelaa. Jomassa on yks.

Kun oli juuri vierelleen purputtanut:

- Mikähän järki tuossakin kun kasi, Rautiainen, käy ekalla sivaltamassa tyhjään kenttään kopin! Ja sitten jätetään ysi väliin kärjen haennassa! Eikö ois sekin palovaaran riski välttää ... Heti ykkönen kentälle... Melekosta tohelointia.

Ei huomannut OE itse toheloivansa. Kukapa meistä! Vieraiden kerran jo lopettaneesta Komulaisesta toki tiesi - mistä lie Veikkaajasta lukenut - sen jutun, kun mies oli muutaman viikon alkutalvesta sohvalla levottomana loikoillut niin vaimo oli patistanut miehen takaisin harjoituksiin ja kentälle, jokerina taituroi mailansa kanssa. Vaan oli se Hakkarainen silti vielä parempi aikoinaan.

Ja sen verran sentään jyvällä oli OE että paikan päällä paikalla tajusi, miten Kohonen piti pihdeissään kotijoukkueen pyssy-Laukkausta: iso mies ei ennättänyt millään sivaltaa palloon kunnon osumaa kun matalanlaitaa ja nopeata kohotti Kohonen.

Kohokohta oli se kun Hurskaisen Topi löi kolmospuolen perältä läpi, ensimmäinen kunnari pojan katapultista.

Turpiinhan tuli, kukapa Sotkamon ZSKA:lle mitään mahtaa. Eikä Kitee pärjää ennen kun löytävät Haapakosken veroisen kärjen: aina kentälle! Niin kuin Peela Parikka aikoinaan, taikka Tervosen Tuomas - taikka Jarmo Röngän pystymailaa ne uskoisivat nämäkin pelaajat.

Niin poistui Onni Eläkeläinen lyötynä kentältä 0-1 -tappio niskassaan ja kympin köyhempänä ynnä arpajaishäviöt päälle - poistuessaan kaapaisi vielä kentän pintaa: tekonurmea hiekan seassa. Kuvan otti, mutta ei sattunut pelaajia kuvaan. Palkinnonjakaja sattui takaapäin; kotona vasta huomasi OE että sehän olisi ollut käteltävä mies, tuttu: Holopaisen Tuomaksen isä Pentti

Punapaitainen on Valtosen Tomek, vaan sitä ei olisi saattanut kätellä, koska se on vain nimenä tuttu.

  


Aittarosvo


06.07.2012 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, koti, lapsismi

rippeet vain roikkumassa

.



.

Sööttejä nuo tikut ja takut. KAVikin ihastuksesta ymmyrkäisenä. Kukapa ei olisi noista nököhampaista. Lentävät, liitävät, taitavat, hallitsevat ilmanalan puusta puuhun ja ylös ja alas. Miltei ääntä nopeammin kapsahtelevat.

Vaan Paratiisissa käärmeitä ovat.

Levottomana kieppui pii-pii-pikkuinen lintu Onni Eläkeläisen ympärillä ikään kuin apua anoen hätäänsä tsuttsuttaen nokka ammollaan kauhusta. Ei Onni lintulajeja tunne, mikä lie hemppo ollut, mutta sen huomasi että tavaton hätä oli sen yllättänyt, kova isku oli kolahtanut. Aavisti Onni toki mistä mättää ja missä. Se pahuksen kottaraispönttö oli taas jäänyt keväällä korjaamatta, suuaukko supistamatta ja jokakesäinen rosvousretki oli päässyt taas tapahtumaan: Onnin Onni-kaima, Onni Orava on taas ollut asialla. Se vikkelä, jolle Lempikään ei nopeudessa pärjää: ei ennätä käpälä käydä.

Onni otti askeleet aitan päähän ja nosti katseen kohti päätyä, ja sitten -  näin meidän kesken: purskahti itkeä vollottamaan -  sen urpiaisen tai sen hempon, rautiaisen, ruostelinnun, sen mikä lien kanssa manaili tapahtunutta.

Siinä yhdessä vannottivat kostoa kurrelle ja tuijottivat näkemäänsä:

 



http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/


Kihaus* alkaa huomenna


05.07.2012 - 10:56 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, uutiset, Local, lapsismi

kunta otsikoissa jo tänään!

.

HS 5.7.2012

.

Ei tippaakaan julkista valtaa yksityisille voitontavoittelijoille! Toimi tai oli toimimatta.

Sanomattakin pitäisi olla selvä. Ämeriäkkylässäkin.  Ångande arg



*ps vanhikselle ja muille kansanmusiikinystäville Kihaus-tietoa täältä: http://www.kihaus.fi/


Teatterikesää kohti


04.07.2012 - 13:00 | hikkaj | Matkailu, lapsismi, ESITYKSET

ainakin nämä haarukkapalat

.

 


.



 Roukalahdella Liperissä lossin takana katsastetaan auto

eli saahaan se pakollinen autolla huristelu siihen katsomon eteen.

'Teatteriesityksessä on oikea Hillman katsastettavana. Näytöskauden jälkeen auto myydään eniten tarjoavalle. Voi rekisteröidä museoautoksi. Harvinaisuus.'



 

Kinahmossa Polvijärvellä pitää käydä ja Viimeisen päälle poliisi nähä:

siellä oli jokunen vuosi sitten meleko huluvaton meininki.

 

http://www.kinahmonteatteri.net/kinahmostaffianettikoko.jpg


 

 

Ja sokurina pohjalla

  Putkinotko

tämä ainakin on nähtävä näin Lehtoskaudella!

 

 Maarianvaarassa Kaavilla tai kiertävänä ympäri itäistä Suomea


http://www.maarianvaaranteatteri.net/media/banner2.jpg

 

Sitten vielä Karviossa Heinävedellä ja Paukkajalla Enossa nämä:

 http://teatterikesa.blogit.fi/ensi-illassa-karvion-teatteri-isan-varjo/ + http://www.paukkajanteatteri.com/esitysajat.html

 Niin eiköhän se siinä.


Haihattelua


04.07.2012 - 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, KIRJALLISUUS

itsekullakin

.

.

"Joka miehellä pitää olla taskussa kynä!" toisti kirvesmies Veke tuontuosta. Ja kerran kun ei itsellään ollutkaan - siitäkös riemu repesi.

- Joka miehellä pitää olla hyllyssä Salka Valka, toistelee eläkeläinen Onni Eläkeläinen polleana, kun tytär tarvitsisi tietoa Islannin elinpiiristä.

Etsii sieltä, etsii täältä, alhaalta ja ylhäältä puuseppä Sepon tekemästä seinän kokoisesta hyllystä, vintilläkin käväisee ketteränä poikana - sentään näin mieluisasta asiasta on kysymys.

L:n kohdalla ei ole jos ei S:nkään. Hätä pian käteen nousee.

- Valkoiset kannet siinä on, sanoo nöyrempänä, polleudesta ei enää tietoakaan - jos ei kirjastakaan!

Ennen olisi takuulla ollut Laxness Laxnessin kohdalla ja tieto: Nobel 1955 heti Hemingwayn jälkeen. Nykyisin ei kirjalla enää kirjan arvoa ole ja huoletta niitä voi lainata, levitellä ja jaella sivistyksen siementä jos vähänkin tuntuu jotta jotakuta kiinnostaa - eikä mitään väliä palauttaako vai ei.

Vaan niin ei ollut ennen. Oma kirja oli kultaakin kalliimpi. Eikä niihin pienintäkään merkintää sopinut tehdä muuta kuin nimensä pyöräytää, signeerata kuten hienommat sanovat.

Toisin on nyt.

Koko ajan liestyy. Ensin sai viivoittimen kanssa alleviivata lyijykynällä, sitten jo ilman viivoitinta ja huomautuksia kirjoitella ja nyt jo aivan miten vaan ja ihan millä kynällä vaan, vaikka sivun läpi imaisevalla.

Koluttuaan kaikki paikat, on pakko tunnustaa että maailma oli Salkan vienyt.

- Mutta lue tästä novelli Halldórilta: Napoleon Bonaparte. Kertoo haihattelevasta, taivaita tavoittelevasta pojasta ja epäonnistumisesta, elämästä karulla Islannin maaseudulla, tuulisen tuntuisella ... 

 


Yllätysvieras


03.07.2012 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, rakkaus, lapsismi

kaksikin kävi

.



.

Lankapuhelin soitteli säveliään unen läpi. Ei turhan usein häiritse, kone melkein pölysi jakarandan päällä. - No senkö kehno?

- Ripetti tiälä!

- Ohhoh!

- Ois tulossa yllätysvieras. Otatko vastaan?

- No hitto etten!

Sitten hävisi ääni. Mietin jo että kunhan ei sillä olisi kyydissä etupenkillä istumassa talvella kuollut kollegamme, varsinainen yllätysvieras turvavöissä.

- Polliisin pahus kyttäsi kännyköitä. Puolen tunnin päästä siellä.

Oli meillä ollut puhetta ennen joulua, kun ukki lapsenlikkana niin tulisivat käymään Topin ja Tuulin kanssa. Ei parempaa pikkumiehen nimeä ole olemassa kuin Topi!

Syötiin jätskiä ja töhrittiin naamat.

Vähänlaisesti meillä leluja, hiekkaan hautasin tuleville sukupolville muovisäkissä kun omat jo isommissa kyydeissä ajelivat. Oikea krokotiilinpoikanen kirjahyllystä ja karamellilaatikossa silmälaseja jos jonkinlaisia, ja tietysti loputtomasti tyhjiä kukkaroita kun sentään Piensijoittajan talossa ollaan. Ja shakkinappuloita ateenalaisella pelilaudalla.

Lempi pelasti pelin. Oli pujahtanut kiellettyyn huoneeseen kiireen vilinässä. Makoili kielletyssä sängyssä. Sai anteeksi kissa. Siliteltiin ja leperreltiin, silmien välistä kuaputeltiin.

On ne suloisia nuo lapset, sööttejä ja mukavia katsella.

Tulevat kesemmällä uudemman kerran tai ainakin ensi kesänä. Sitten otetaan polkutraktori aitan orsilta ja polkaistaan rundit.



 

 


Kriisimaat pallon perässä


02.07.2012 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, LENNU, lapsismi

joutavan jäljillä Välimeren väki - on se niin väärin niin väärin

.

HS 30.6.2012

.

"HV

 Hj

 

Just just!

Espanja - Italia loppuottelussa ja siihen vielä Potugali mitskuilla.

Kolme parasta jalkapallomaata EU:ssa. Miljoonia poi'ittavat itelleen.

Aikuiset äijät potkivat polvihousuissaan ja töytäilevät pallon perässä - loppukansa hurraa. Saata...!

 

Ei ihme jos ovat kriisimaita. Pääkriisi potki vielä voiton: 4 - 0.  Uunoja Epspanja täynnä.

Menisivät oikeisiin töihin!

 

tuus    Lennart"

 

 

 

Kirpasee näin urheilun ystävänä - vaan jotenkin Lennua myötäilyttää.

Entäs iihen vielä sätkivä Kreikkakin, ei huonosti sujunut silläkään kisat.

 

Luterilaisista Pohjoismaista ollut mihinkään, kuri-Saksa myös niiasi.

Vissiin täällä protestanteissa keskitytään enemmän kunnon työn tekemiseen?

 

 

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/95/Martin_Luther_2.jpg/200px-Martin_Luther_2.jpg


Ihan vain kummien kesken


01.07.2012 - 12:00 | hikkaj | rakkaus, koti, Local, lapsismi

mansikkakakulla juhlittiin

.

.

Ei ois muuten mutta kun kummi halusi - sitä mansikkakakkua ja KERMAA. Houkutuksesta.

Ei meitä kymmentäkään paikalla: me + yhtä kummia vaille kaikki.

 

Aiheena olivat Bachelor of Arts (Hons) Fine Art Class ja OTM

Toisella toinen ja toisella toinen - sattuivatpa samaan aikaan. Yhellä kakulla selvittiin.

 

Olivat kuulemma Canterburyssä hämmästelleet, etteikö Suomessa juhlita tutkintoja.

Mitäpä noista: töihin vaan joutuu ja hilut kinttuun kiedotaan.

Toista se on ylioppiluutta juhlia kuin myös eläkeläisyyttä: vapaus se varmasti koittaa - ei töistä tietoakaan.

Pannaanpas tähän kuva, niin saa pyytää teidät muutkin ystävät mukaan:

- Ottakkee, ottakkee! Olokee hyvä!