Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

torstai 30. huhtikuuta 2020

Taasko

alaikäisen hyväksikäyttöjuttu kirjana?
Kolmas - 1. , 2. - peräperään ajautunut käsiin. Vai joko sitä näkee piruja sielläkin missä niitä ei ole.

"Olen lähdössä hakemaan rintaliivejäkin takaisin laatikkoonsa, kun Jyrki ilmestyy makuuhuoneen oviaukolle.
---
Jyrki kaivaa nahkatakkinsa povitaskusta pullon.
- Haluatsä maistaa?
- Mitä toi on?
- Minttusuklaata."

Jyrkillä on jo ajokortti, Pauliinalla ei vielä kuukautisiakaan, kahdentoista.

Siinäpähän tuo sitten nähdään kun edetään. Ainakin teksti on pätevää, tartuttavaa. Seuraamme hammalääkäriperheen yksilöityä elämää, missä äiti on se hammaslääkäri, isä sähköyhtiössä se joka sammuttaa ja sytyttää Hämeenlinnan valot lakon aikana; lapsista Marko kirjoittaa ylioppilaaksi ja Pauliina on se joka tässä keskipisteenä kamppailee aikuisuutta kohti. Peilikuvana heijastelee lääkäriperhe, jossa kipuillaan myös.

Selkeää luettavaa tai tirkisteltävää salaisuuksista, joita perheessä on. Kirjan kansiin onkin ovelasti leikattu avaimenreikä jo ikään kuin valmiiksi helpottamaan tirkistelyä.

Johanna Vuoksenmaa, tv-sarjojen käsikirjoittaja, on kirjoittanut esikoiskirjan vuoden 1977 sähkölakkokevään ajoilta: Pimeät tunnit. Otava 2020.



Mukava pitkästä aikaa lukea kirjaa, jossa on mukana kaikkitietävä kertoja: lukujen alussa käväisee vihjaisemassa ja yhteenpunomassa tulevia tapahtumia avaruudesta milloin tuulen, milloin Jeesuksen, milloin lumihiutaleen, milloin harakan, milloin minkin siivin ja silmin.

Jostakin syystä miellän kaikennäkevän kertojakirjailijan droneksi!
Tekniseksi vempaimeksi, enkä tunne mitenkään halventavan kumpaakaan, päinvastoin.
↓ Ja loput taas tuolla Kirjavinkeissä myöh. - pah!

KIRJA-ARVOSTELUT

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Killin ajatukset

Veteraanipäivänä

... mites se nyt menikään koronan alku - kauanko tätä ...


Ihan pitää allakasta tarkastella kun ei tarkk'muisti enää yllä ei kanna.
Kuukauden verran kumminkin koronapirulaisen kanssa tässä ähelletty jossain muodossa, alitajunnassa lähinnä. Arkinen käpsehdintä ei juuri muuttunut.

Näin näyttää tuo allakka tumma:

17.3. ti Kerttu, Kerttuli
  • Karanteeni > 70v.
  • Yleisötilaisuudet: EI > 10 henk.
28.3. la Armas
  • Uusimaa SULKU
15.4. ke Linda
  • UM Purku - vapaa liikkuminen
  • Muut rajoitukset jatk.

(Kaikki rajoitukset: tässä)

Viime sota alkoi 1939 ja loppui 1945. Pelkoaikaa kesti viisi vuotta.
Nyt on maisteltu elintilarajoituksia vasta kuukauden päivät. Alkusoittoa?
Kuvitelkaapa:
Jos korona kestäisi yhtä kauan kuin viime sota-aika, olemme - ketkä ovat - silloin vuodessa 2025!
Sodan voi sentään ihminen lopettaa halutessaan koska tahansa, tätäpä ei.

Ei ihme jos moni killin ajatuksin tässä elonpurressamme seilailee - vähän kuin veteraani Kuhmoisen Valdemar sodassa, Ylioppilaslehti 6.12.2012:
Miltä tuntui, kun oli pakko tappaa?
Sitä oli vähän niin kuin penkin ja seinän välissä, tappaa tai tulla tapetuksi.
Miltä jatkuva kuolema ympärillä tuntui?
Siinä oli aina sellaiset killin ajatukset, ei siinä muuta.
Mutta onneksi eihän se noin nyt  v o i  mennä. 
On kevät ja kaikki!
Katiskakin jo melkein järvessä.


lauantai 25. huhtikuuta 2020

Matoja ja kulttuuria

vähänkö piikikkäänä, 'aitona miuna', koronaa vartoillessa!

Kumpaakin annos. Eilen.

- Kevät keikkuen tulevi! pääsi suusta kun aamulla ylös puhistessa katsoin akkunasta. Edellispäivän rapiseva ruskea ruohikko oli jäänyt lumikerroksen alle - ynnä Puut, kaikki heidän vihreytensä, lisäisi Haavikko kuvaannollisesti.
- Takapakki se on poikaa! lähti toinen pihaus toisesta suupielestä.
Piti olla suursiivouspäivä, se toistuva jokakuukauden 24. päivä.

- Niin paljon lunta - ja nyt kaikki poissa! karkasi vuorostaan iltapäivällä suusta. Kuivunut ruohikko ei silti vielä kuivuuttaan rapissut.
Taikatemppu. Luonnon taikatemppu.

Kaikenlaista sitä koronan varjossa joutaa tuumailemaan ja tarkkailemaan. Harvoja ohikulkijoita laskeskellessa.

Vaan annahan olla, eläkä muuta virka: sittenpä soittaa ite Mats, se Buu.

- Ikäväkö tuli? Kaipuunkyynel lirahti?
- Yyyyyyyy-yyyyyy..., vollotti Matsbuuu, - verrkkoja paulotellessa suapi ajan justjust kulumaan, kun järvelle ei ihan vielä piäse.
- Miullois matoja kalamiehelle. Lieroja. Kompostissa kuhisee. Ootko muuten lukenu sen kirjan?
- Ai senkö Kaislikossa? En ouk, sanos Arttu.
- Se on lapsile, sanos mummo.

Tuommoisen höpinän jälkeen päästiin asiaan: linkololoihin ja niihin semmosiin elonkehiin, joista ei oo moni kiinnostunut. Autoista ei sanan sanaa, jottei ois kiihytty.


Lopputuloksena oli, jotta Mbuu kävi mökiltä kirkolle palatessaan nappaamassa tuon kuvan komistuksen sisällön sankkoineen päivineen ikiomaksi.
Ettäkö mitäkö sisällä?
- Silikkaa sitä ihteesä kompostimöyhää, jossa satoja matoja.




Eikä koronailta vielä siihen loppunut, sillä AlfaTV lähetti kaiken päälle Taidekeskus Salmelasta Suomisen Tapsan uljaan ohjelman, jossa ns. hienohelemaväki nautti niistä tauluista, joista eilen selvitin jotten oikein jyvälle taho päästä. Joku KELAN Ellikin oli niin hienoa niin hienoa, jottei ois millään uskonut jotta se tavanrahvaan asialla piäjohtajana aikansa palloili.
Ei-MEN.
On tuolla tullu kurkituksi ihe kuhhii: ks.

KIRJA-ARVOSTELUT

perjantai 24. huhtikuuta 2020

En osaa katsoa kuvia

enkä kuunnella mussiikkia

Siksikö kun en osaa itse niitä tuottaa?

Eli varmaan katselen väärin kuvia ja kuuntelen väärin musiikkia. En löydä niiden sisintä, kun en hallitse tekniikkaa miten ne on tehty. Nippeleistä (nyansseista) ei harmainta tietoa ei ajatusta.

Joudun taulun eteen - en tiedä, miten sitä pitäisi katsoa enkä mitä siitä pitäisi nähdä ja tuntea. Istun oopperassa - sama juttu.
Tulee enemmän paha kuin hyvä olo. Tai oikeastaan ei paha vaan ontto. Tai oikeastaan kummallinen.

Toista se on kun tartun kirjaan!

Silti sitä vaan änkeää kuvan ja musiikin luo - täytyyhän niissä jotakin olla kuvissakin kun ihmiset varta vasten menevät gallerioihin, museoihin ja muihin taidelaitoksiin, tosin ei niin suurin joukoin kuin rahvaampiin kirjastoihin, joissa voi lainata nykyisin vaikka frisbeekiekkoja. Moottorisahoja ei taida vielä voida.

Vaan sitkeästi tässä harjoitellaan ymmärtämään muutakin taidetta kuin kirjallisuutta, tosin kirjallisuuden kautta sekin nyt tapahtui: Tuli Kaltion juhlanumero 2/2020. Kaltio saavuttanut 75 vuoden iän. Perustettu sodan päätymisvuonna 1945. Surkuttelee sitä kun nyt juhlavuonna on taas ikään kuin sotatila päällä eli koronan kauhu. Huoli levikistä kaiken lisäksi. SOS.

Mutta tällaisina aikoina jos millaisina taide on lääkettä haavoihin, tarpeen.

Niinpä minäkin sitkeästi kääntelen sivuja, kunnes pysähdyn pitemmäksi aikaa kuvataiteen kahteen nimeen:

Vilho Lampi riipaisee 

Riipaisee se, ihan niin kuin otsikko kuuluu. Pysäyttää se. Ja mikä on katsellessa Lampea arkkitehtuurin historian ja korjausrakentamisen professori Anna-Maija Ylimaulan opastuksella - tietää mihin kiinnittää huomionsa.
On SARVin jäsen, kollega tavallaan, öhm!.


Helsingin taidemuseo: Vilho Lampi 14.4.-18.10.2020.






Kultakypärä

Toisen taiteilijan, Sanna Ritvasen kuvasarja.
Tässä on rennompi meno päällä tällä mustarindalaiselle. Näitä kuvia tohdin tulkita professoreitta, öhm!.

Sanna Ritvasen näyttely Kultakypärä  Kajaanin Ponnahus-galleriassa 12.-30.11.2019





KIRJA-ARVOSTELUT

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Paskin mahdollinen

isä ja valmentaja

Valmennettaviensa nuorten naisten - so. alaikäisten tyttöjen - hyväksikäyttäjä. Yök! pääsi perille päästyäni. Ainakin kolminkertainen yök! moninkertaiselle makaajalle.
Tämän jälkeen ymmärrän taas paremmin #metoo-porukkaa ja heidän meteliänsä.


Nyrkkeilyä ja grafiikkaa kirjan sisältönä; noista taiteista solmiutuu mukaansa nielaiseva kudelma.
Onnistunut on Inga Magga Varjonyrkkeilijä-esikoisessaan. On.

Eli olen tällä kertaa lukenut moninkertaistetun hyväksikäyttöstoryn Elina Kilkun Ihanasta tytöstä, joka muka on nuorisoromaani, mutta jota vallan vanhatkin - 👴👵 - halulla hartahalla lukevat.

Magga tällää melkoisen oikeansuoran lukijan tajuntaan.

Kanveesista tästä nousemassa ja heräilemässä ja ryhtymässä Kirjavinkki-touhuiluun, sillä sieltähän kirjan sain ja sinne kuuluu tämän kirjan tarkempi repostelu.

Parit viikot, niin siellä nähdään!


KIRJA-ARVOSTELUT

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Älä unta nää!

Näin silti viime yönä, vaan en kerro sisältöä, koska kuulemma toisten unet eivät kiinnosta.
Hassujahan ne usein: ei päätä ei häntää. Niin nytkin.

design hj
                                               
Kerron vain raamit, ja oikeastaan yön unen clou, pointti ja ydin on siinä.
Eli.
Unen aikana alalaidassa kiersi banneri, kuten mtv-uutisten pörssikurssit, kuten mtv-uu:

uusinta - olet nähnyt unen jo 24.8.1978 - uusinta - olet nähnyt unen jo 24.8.1978 - uusinta - olet nähnyt un

Kirjavinkeissä tänään:
Arvo Survon matkassa

KIRJA-ARVOSTELUT

maanantai 20. huhtikuuta 2020

Sortavala in ja on and by my mind

Kahden tiedemiehen tekemää tekstiä on lähestyttävä ns. kautta rantain, varovasti ja kunnioittavasti, ennen kaikkea taustoittavasti.

TH vasemmalla, Sepeteus ja Taavi
Niinpä otan esikäsittelyyn kolme ensin mieleen pulpahtanutta omakohtaista tietoa ja kokemusta:
  1. Tunnen Tapio Hämysen (kuin tyhjät taskumme - opiskeluajoilta)
  2. Tunnen Sortavalan (päiviä ja öitä)
  3. Olen tuntenut linja-autoilija Mötön perillisiä ja sukulaisia (Lauri-poika - lähinnä, Pesosen Veikko)
1. Tapsan kanssa kämppäiltiin asuntolassa ja jotuohetkinä (=jouto ja juotu) vietettiin säädyllisiä korkeintaan kolmen kaljan ravintolailtoja, kolmantena pyöränä historianopiskelija kämppäkaveri Taavi. Moskovat käytiin, apinat nähtiin sekä Kremlin muurien sisällä ummet ja Joutsenlammet; Bolsoi silloinkin oli remontissa. Mitäs kun Sepeteus myi parit ihokkaistaan pimeillä toreilla, mikäs meidän ruplilla sitten oli mällätä paraatipaikoilla.
Vaan paluun jälkeen taas entiset säkät ja mäihät: aina yömyöhät päättyivät tylsään huokaukseen viimeisenkin valssin soitua: - Tässä sitä taas jätkäsakissa istutaan.
Ei meistä naissankareiksi ollut.

2. Sortavala siellä on yövytty, milloin menty sen kautta Käkisalmen markkinoille, milloin Petroskoihin, milloin Kuhavuorelle maisemia katselemaan, milloin tapettikaupoilla käyty, milloin kouluihin tutustuttu, milloin mitäkin.

3. Möttö liikennöi linja-autoillaan ennen sotia Kiteeltä Sortavalaan, poika Lauri hoiteli sitten -70 luvulta mm. koululaiskyytejä meidänkin koululle, kun rajaa etemmäksi ei asiaa ollut. Ainakin koulumaanantaisin istuin kyydissä mukana kiivetäkseni kateederille jakamaan tiedonjyväsiä ja Holopaisen Tuomakselle musiikkitaitoa - iso HEH! viimeisestä heitosta, sillä kyseessä on  hyperbolien bola.
Kai kirjassa nyt Mötön Kallen linja-autoliikenne mainittaneen?


Tuota taustaa vasten aloittelen Sortavala - Muutosten ja muistojen kaupunki -teokseen, SKS 2020, paneutumisen. Rajakaupungin historia on Tapio Hämysen ja Hannu Itkosen toimittama. Professoreja kumpainenkin.

Tapsakin professori!
No kyllähän hänen järkiperäisyytensä aisti jo silloin opiskeluaikana: Hämis jäi opiskelemaan eteenpäin, kun me muut hätäisimmät iskimme kätemme leivänsyrjään ja jäimme alemmiksi kandidaateiksi, kuka miksikin opettajaksi.

Hämy olisi voinut jo silloin jäädä opettajaksi vaikka tänne Moskovan yliopistoon, jonka rapuilla joku seurueen luulotautinen kuvittelee,
                               jotta tästä ura urkenisi: 
  Uraa! 
                   Uraa! 
                                                           Uraa!                          

KIRJA-ARVOSTELUT


sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Jaloista päähän

nuppiin nousematta 💪 
 Neitosen strategiset mitat = Tilastokeskus


runoa punoi suksipari 
pitkän talven,
pitkin 
Suomi-neidon pintaa
raaputteli,
tiikoin terävin
   - tiikoin terävin.        
 (anivarhain) 6+7 km/1157 km/€  = 174 h
ja Nyt sukset liiterin nurkkaan!

KIRJA-ARVOSTELUT


perjantai 17. huhtikuuta 2020

Kuka nyt Suomen Kuvalehteä lukisi

Piilosanan takiahan minä.
Kuten
Vaakasuoraan 10. Monet tietämättään ovat verkossa seurannan kohteina. (5)
[löydän: net ti]
olen häpi! 
🙋
Pääsiäiskaksoisnumero
15-16 / 2020
Sisältä tipahtaa TV-Maailma kylkiäisenä, tarpeeton.







Huskyja kannessa; sinnehän se lähti naapurin poikakin aikoinaan. Ei Pasi silti tuossa kannessa.
Koko sivun kuva Antti Holmasta; en tiedä kuin nimen - näyttelijä lie. Kuvan sisällä pääjutut: 18 Koronan hintalappu 22 Inarin imu ... 52 Säädytön näytelmä 'Jos nyrkkeilylle antautuu, se vie säälimättä mukaan.'
Tärppää!

Reportteri ja kuvaaja uppoutuvat vieraaseen aiheeseen.

Ingressi imaisee!
Vetää ohi Inarin imun:

"Nyrkkeily on sulaa hulluutta, mutta samaan aikaan kaunista ja kiihottavaa."


Sitten mennään railakkaasti vailla taustatietoa - skeptisin ennakkoluuloin, tietysti, mutta:
"Mitä pitemmälle ilta eteni, sitä enemmän innostuin. Vain paikan päällä kuulee, millainen ääni hanskasta lähtee, kun se läjähtää palleaan."
"Äsken Romanova oli puhdas, nyt hän on yltä päältä veressä. Mistä kaikki veri tuli, ihmettelen."

Toimittaja oli tehnyt kardinaalimunauksen, katse oli herpaantunut hetkeksi, katsonut muualle kuin kehään. Tilanne mennyt hetkessä ohi.
Niinpä:
"Kulmassa ei odotakaan valmentaja, vaan haavamies, jonka tehtävä on paikata ottelija minuutin aikana parhaan kykynsä mukaan. Veri vuotaa Lehtosen omasta silmästä."

Romanova on Oksana ja Lehtonen Satu.
Toimittaja on Sharma ja kuvaaja Tynkkynen. Sharma on Leena ja Tynkkynen Marjo.
Sen kummemmin alleviivaamatta.

Piilosanan lisäksi innostun tästä. Lehdestä jäävät muut jutut tuotatuonnemmaksi. Tässä on jotakin piilevää, ja muutenkin. Koko viikonhan, jos en kahta, olen paneutunut joltakin kantilta aiheeseen fyysinen voima/toksinen maskuliinisuus: 
Brander, tavallaan Hormiakin ja vastikään Magga.

En nyt sanoisi kuin Sharma että kiihottavaa, vaan lievemmin että kiehtovaa,
koska 
Sharman sanoin: 
"NYRKKEILEVÄ nainen herättää levottomuutta. Hän on vääränlainen, väärässä paikassa, julkea."


 Muistettakoon kuitenkin: 'NYRKKEILY on aina ollut köyhien laji.'

ps
Kuka nyt lehteä lukisi -sarjassa 
viimeksi ilmestynyt
HS-Kuukausiliite
11 km/1144 km/€  = 172 h
tuima luoteistuuli
KIRJA-ARVOSTELUT

torstai 16. huhtikuuta 2020

1133

Onnistui.
ap.
Tänään hiihtorantu, luonnonrata, pysyi häthätää entisellään: 400 metriä suuntaansa. Yhdestä kohti lumiura katkesi heinikoksi viime kierroksilla, mutta silti vielä liukui yli.

Toisen suksen päällys, siis päällys, irtoamassa; täytyy puristaa liimaukseen, vaikka eihän se menoa haittaa. Toinen suksi nauraa kannasta, sekään ei menoa haittaa; jonkun mielestä naurettavaa koko touhu, mutta ei sekään haittaa.

Huomenna rantu lyhenee puoleksi edestakaiseksi kilometriksi: kyllä siitä sukset runoilevat vielä loppusointujatkon, 1144, sikäli mikäli tuuli ei ylly pohjoispuhuriksi niin kuin kertut povailevat.



ip. menikin Juhani Branderin kimpussa, kun yritin taltuttaa miestä ja Miehen kuolemaa Kirjavinkki-kamaksi. Siinä olikin taltuttamista niin tekijässä kuin myös sen kohteessa: suomalaisessa miehessä, jonka malli tuppaa aina vaan olemaan armoton lätkäjätkä, joka ei Södergraneja lueskele, ja jos ei lueskele, ei kartuta ilmaisuvoimaa, vaan väkivoimaa - haluaa pysyä 15 000 sanan sanainvalidina; kun kirjallisuutta lukemalla sanareppuun helposti pinoaisi 70 000 sanaa.
On siinä työkalupakeilla eroa!


11 km/1133 km/€  = 170 h
KIRJA-ARVOSTELUT


keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Eilen hujahti kilsan yli

- harmitti kun oli tarkoitus runoilla suksilla! 
eli päätellä hiihtokauden viimeisiä viikkoja loppusoinnuin.

Hiihtää piti eilen niin, että hiihtokausilukema olisi merkitty kilsoissa
luvuksi 1111,
vaan laskuvirheen vuoksi kävi kämmi ja hama, tuli
luvuksi 1112.
Tänä aamuna oli kiire korjaamaan kömmähdystä - ja mikä oli mennä ja olla ja painella sänkipellon laitaa auringon killistellessä metsän yltä ja antaa suksien hakea oikeaa poljentoa.
Ja löytyihän loppusointu: puolentoista tunnin siveltelyn ja hitvuttelun jälkeen muotoutui
luvuksi 1122.
Huomenna taas uusin urasuunnitelmin, jos korona suo ja sallii, ennen uusmaalaisten rynnistystä näille takapajulan tantereille; huomenaamuna koetetaan suksilla säveltää
luvuksi 1133.

Hiihtäjä pisteenä kääntöpisteessä 400 metrin päässä.

ps
Hiihtäminen  o n  hauskaa! (kun sen o i k e i n oivaltaa)
10 km/1122 km/€  = 169 h
Kirjavinkeissä:
Decamerone


tiistai 14. huhtikuuta 2020

Naisen kädestä

'Inga Maggan esikoisromaani kertoo kahleen lailla painavasta luottamussuhteesta ja vallan väärinkäytöstä.'
Inga Magga.  Kuva: Toni Kähkönen
"Inga Magga (s. 1983) on koulutukseltaan taiteen maisteri ja kirjallisuustieteen maisteri. Hän on myös kokenut thainyrkkeilijä, joka ottelee suomenmestaruustasolla.​"

Idolini Eva Wahlströmin lopetettua, tappioon, helmikuussa Sheffieldissä, on löydettävä toinen, vaikka olisihan noita löytämättäkin muita naispugilisteja Mira Potkosesta Elina Gustafssoniin. Mutta he eivät käy, koska he eivät käsillä taiteile/muotoile muuta kuin toisen naamaa.

Eva taas on taiteiden kandi Aalto-yliopistosta muotoilupuolelta ja häneltä on ilmestynyt parit luettavat kirjat, itsestään, mikä ei ole mikään haitta. Hän on orthodox, eli nyrkkeillessä oikeakätinen ja varmaan kirjoittaessaan myös oikein sujuvaa tekstiä, kuten tällaisen mällin: Rajoilla.

Mutta nyt tämä Magga ja Varjonyrkkeilijä-romaani, Like 2020, kehiin. 
Meillä menossa vasta tutustumisvaihe eli ensimmäinen erä. Ollaan alkuvaiheessa - jotenkin haiskahtaa että tässä on syntymässä taas kielletty suhde, nyt 14-vuotiaan nyrkkeilijätytön ja hänen nelikymppisen valmentajansa välillä. 
Siis mentäneen tuonne Elina Kilkun Ihanan tytön mestoille.

12 km/1112 km/€  = 168 h


sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Säpsähytti vallan

Armo Hormia kun ullakolle äsken yksin kapusin

Ja yhden äkin takakannen valokuvan näin.

EI HITTO!


Tämähän on se psykiatri, jota lukioaikoina innolla tutkiskelin, että löytyykö ihmisestä sisäisempää luettavaa kuin romaanien ulkonäkökuvaukset: silmät lähekkäin, korvat höröt, ryhti kuin kuhilaalla!

Ja katso: johan alkoi mielen liikkeitä löytyä kun Juuan papin pojan Armo Hormian
(1928 – 1988) tuotantoon tutustui.

Vaan ei mitään muistikuvaa jäljellä enää tästä - Älä pelkää, Tajo 1963 - jos ei muistakaan hormioista. Ettäkö ihanko omaksi kirja hankittu? Ei aavistustakaan: millä rahalla lukiopoika muka!

Mitäs puhuu takakannen teksti mustanpuhuvan kuvan alla:


Entä sisällysluettelo? 

1. Onnettomasti rakastunut 2. Lihavuus sielullisena oireena 3. Laiskuudesta 4. Alitajunta - sielun kellari 5. Miksi itsemurhia tehdään 6. Vietit ovat voimanlähteemme 7. Huumorintaju 8. Määrättiin mielentilatutkimukseen 9. Homoseksuaalisuus 10 Mielenterveydentyömaa on loputon 11. Mistä sairaat naurut tulevat 12. Tarkastetaanpa sotaväkemmekin 13. Epätodellisuuden tunteesta 14. Tunnen äkkiä muuttuneeni 15. Yhdyskuntasuunnittelu ja mielenterveys 16 Aiheuttaako avioliitto mielisairautta 17 Opettaja ja oppilas
Sillä tavalla yksinkertaista psykiatrin tekstiä, ettei alan termeillä kruusailla, kokematon lukiopoikakin on  päässyt sisään, kärryillä pysynyt. 
Nyt nuo lähes kaiken kokeneena konkarina on aika istuutua taas Armon kelkkaan toteamaan, onko noissa mitään perää eli laitaa.

Olisi myös kiva tietää mikä asema A.H:lla on nykypsykiatrian silmissä, vai onko mies mustanpuhuvin henk.koht. menneisyyksin pyyhkiytynyt kokonaan lääketieteen muistista pois. 

Ainakaan vaimo ei ole unohtunut, tuo kaikkien aikojen pottutilaston kakkonen:
 Aiju – Aiju von Schöneman.

Kirjavinkeissä tänään:
Eddy de Wind

8 km/1100 km/€  = 166 h

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Kirjakatalogeja satelee

Kesän ja syksyn 2020 kustantajien kirjaluettelot ovat pääosin ilmestyneet.
Pääsiäispyhinä on aikaa selailla katalogeja tarkemmin:

Avain - Bazar - Like
Siltala - Otava - SKS
Gummerus - Into - Myllylahti
Ei muuta kuin kuvan värilinkeistä valitsemaan!

Omat valinnat, ainakin nämä:

Suomalaisen kirjallisuuden lyhyt historia
Missä onni?
Mahdoton elämä
Heida - Lammaspaimen maailman laidalta
Hengittämisen taito
Utelias mieli

Plutarkhos - Elämän tyyneydestä
Jorma Uotinen
Loistava toveri Kim Jong-un

8 + 12 km/1092 km/€  = 165 h

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Linkolan soutajana

neljännesvuosisata sitten

Eero Alén: Linkolan soutajan päiväkirja. Sammakko 2008.
Tämä on jo toinen Soutaja käsissä, ensimmäisellä on historiansa: täällä.
Ja vankassa iljetysmuistissa Linkolan mädäntyneen kalan syömishimosta tässä.

Pentti Linkola (7.12.1932 - 5.4.2020)
pyhänä menehtynyt.

Parisen syksyistä kuukautta vuonna 1994 jaksoi Eero-poika palvella Mestaria, kunnes loppuivat voimat ja kärsivällisyys. Jo noin lyhyessä ajassa kuitenkin näki miten raakaa raadantaa oli kalastajan elämä, vaikka kokematta jäi vielä kovempi aika eli talvikalastus, jolloin pitää 'tehdä sen neljä kuukautta seitsemän kertaa kuudentoista tunnin työviikkoja'.
Mutta oli syyssoutamisessa rankkuutta yllinkyllin - miltei Päätalon malliin.

Käsissä on täydennetty pokkaripainos ensimmäisestä: tekijä palaa työharjoittelupaikkaansa eli Linkolan luokse 11 vuotta myöhemmin, vuonna 2005, ja kirjoittaa tapaamisesta kirjaan mielenkiintoisen epilogin, jossa Linkola kehuu presidentti Halosen, mutta linttaa presidenttiehdokas Niinistön, tiiraileepa oman kuolemansa yli.

  • "Niinistö on niistä vastenmielisin, täysin tolkuton tuholainen. Samoin ihmettelen Kokoomus-puoluetta. Vielä 50-luvulla se oli sivistyneistön puolue, jossa kuunneltiin professoreita ja siellä oli vahva maataloussiipi. Nyt se ei ole edes konservatiivinen puolue, vaan pelkkä liikemiesten pelinappula."
  • "Ja samanlaisessa alennustilassa on myös Suomen Kuvalehti, joka on ollut minulle aina läheinen. Sen nykyinen päätoimittaja saarnaa pelkkää talouskasvua ja itsekeskeisyyttä."
  • " - Istuin silloin linja-autossa, kun kuulin radiosta, että hallitus on kieltänyt autourheilun", Linkola sanoi. [öljykriisistä-73] "Oli vähällä, etten purskahtanut itkuun ilosta." 
  • "Oli vaikea käsittää, että Suomessa on ollut sellainen hallitus minun aikanani. Ja hallituksen johdolla käytiin sellainen kampanja, jossa kaikkia kehotettin säästämään!"
  • "Kumma kun WSOY ei ole ottanut uusintapainoksia teidän kirjoistanne. Luulisi, että niillä olisi kysyntää." 
  • "Nii-in. Maltan tuskin odottaa, että näen millaisia painoksia niistä otetaan heti kuolemani jälkeen!"
P-Karjala
Kiiltomato
12 km/1072 km/€  = 162 h
Kirjavinkeissä tänään:
Elina Kilkku: Ihana tyttö

tiistai 7. huhtikuuta 2020

Pääsiäistiputervehdys

- No Vot!


Tiputtelipa kerrankin posti mukavaa päiväpostia, kun oli jättänyt laatikkoon avonaisen kirjeen, jonka sisältä pilkisteli SeitenviisBittiparatiisin pitäjän, sen tuhannen kilometrin elämänhiihtäjän, toimittaja emeritus Erkki Jormanaisen runokirja vuosilta 1960 - 2020.
Kultahäitten, ja varmaan myös ylletyn iän, kunniaksi julki laitettu.

Oli hyvä tuuri, ettei ollut kuoriutunut matkalla kokonaan ja jäänyt mieron tielle: 
 - Nyt on pääsiäispyhiksi mieluisaa tutkailtavaa! 📖  - On se ainakin tyhjää kirjekuorta parempi. 😏

Eikä ole ej ensimmäistä kertaa asialla: Pohjoiskarjalaisia nykykirjailijoita, ks.

Ja näitä on vielä saatavilla:

ADLIBRIS
Yhden runon, sen lämpimän ytimen, jo näin ennen pääsiäistä kaavin teille maistiaisiksi:
vuosia vuosia
miun mualimassa
aurinko on noussut
lännestä
 
viime aikoina
se on palannut
lapsuuden aamuun
itäisille maille
---
palannut
kaikkeen siihen
mikä parasta on

8 km/1060 km/€  = 160 h
+11,7 °C

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Almukulho

"Almukulho?
Sen hän jättää varalle, vaikka yöastiaksi."

Vaskooli jotenkin tulee mieleen tuosta buddhalaisten kupposesta, ei niinkään armeijan pakki. 
Näkkeepähän, löytääkö Onni E. sille arvokkaampaa käyttöä.

Minusta kerjuun sijasta olisi tyylikkäämpää antaa reilu vastapalvelu almunantajalle, kuten näin tämän Mr. Kerjäläisen muinoin Istanbulin kadulla tarjoamassa:

Punnitse! - omatuntosi?
10 km/1052 km/€  = 159 h
järvellä

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Onni Eläkeläinen kokeilee erakkoutta

Paratiisin Onni Eläkeläinen, muistatteko vielä hänet, on täpinöissä, kuten nykysanonta kuuluu. Onnimme on tekemässä elämänmuutosta, tp.
Varautuu lukemalla Erakot-kirjasta:

"Hänellä on makuupussi, kaksi munkinviittaa, hammasharja ja -tahna, saippua, partaveitsi, pyyhe, almukulho, sateenvarjo, kookosöljyä, kynä ja paperia. Lisäksi hän hankki myrskylyhdyn, viidakkoveitsen, kattilan, teepannun ja kaksi olkimattoa."

Onni raakkaa ylimääräiset, hänelle tarpeettomat kamat yli. Kymmenkunta tarpeellista tavaraa jää esille ja käyttöön. Muut tykötarpeet löytyvät tarvittaessa komerojen kätköistä, sillä eihän hän minnekään fyysisesti muuta.
Almukulho?
Sen hän jättää varalle, vaikka yöastiaksi.

Asuntokin pysyy samana, ei tarvitse uutta luolaa niin kuin kirjan Martti-buddhamunkki, joka muutti vuorille kallioluolaan, kyläläisten nimittämään In a Leoppard's Caveen. Kyläläiset kutsuvat luolaa sen edellisen asukkaan mukaan. Leopardin korvaa vaimo, niin Onni E laskeskelee, sillä ei hän Parastaan irti päästä olipa sitten miten erakkoa tahansa. Ja ainoastaaan puolierakkohan hän on tai hyvä jottei erakkopuoli.

Ilmastonmuutosahdistuksen takia tämä kaikki?

- Niin ja koronapelipudotusviruksen, vastaa OE. Vakavoituu sitten ja jatkaa: - Teen osani, jotta elämä jatkuisi ja talouskasvu tukehtuisi.
- Kauanko aiot jatkaa?
- No ainakin siihen saakka kun rahat lopp...ei vainkaan vaan kun tapaan ensimmäisen elävän ihmisen. Vaimoa ei lasketa tässä leikissä. Nyt yksinlaskien on kulunut viime näkemästäni toista viikkoa, kun joku potkurilla ajoi tiellä ja tervehti.

🌔🌓

Onnin elämäntapamuutoksen ensimmäinen päivä alkaa olla pulkassa, on iltapesun aika. Onni vilkaisee vessaan mennessään almukulhoa, muttei tartu siihen. Sensijaan hammasharjan ja tahnatuubin hän ottaa mukaansa.

Pesun jälkeen köllähtää toiselle olkimatolle, toinen jää  vielä tyhjäksi.
Yöheräilyä varten hän taittaa päänaluseksi Erakot-kirjan, johon hän on niin mielistynyt. Vaihtaa sen vähän ajan päästä paksumpaan opukseen, siihen johon hän myös on mielistynyt, se antaa korkeamman päänalusen; Erakot hän siirtää viereiselle olkimatolle.


Onni E jää odottamaan petikaveria, me jäämme odottamaan mitä tulevat viikot tuovat tullessaan tällä rintamalla. Otoksin palaamme asiaan.

Kamu?
🌓🌑🌃
6 km/1042 km/€  = 157 h
ps
P. Linkola kuoli tänään.
Onneksi potun OE ei sitä vielä tiedä.