Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

lauantai 31. joulukuuta 2022

Messi-Halo-Joenpelto-Lahtela-Pimenoff-Aronpuro-Kirstinä-Parras-Selo-Laxness

  vanhat Parnassot -sarjan 13.

Valitettavasti 'pieni valtiovierailu' päättyi lyhyeen, ei kestänyt kuin yön yli, sillä salakavala virus oli livahtanut vissiin Messi-kassiin. Vartijakoira-Halon tarkasta vainusta huolimatta pääsi se sitten yön aikana luikahtamaan pois ja nakertelemaan pienten arvovieraiden sisuksiin. Niinpä kesken yötä pikkuisia yskitti, oksetti, valvotti, nosti kuumetta, ja aamulla päätettiin, että kotona paras hoitaa terveysasiat reilaan ja tulla sitten terveinä uudella innolla uudelle valtiovierailulle.
Vilkutettiin ja autokin vilkutti risteyksessä kaupunkiin päin ja pian perävalot vilahtivat ikkunan takaa näkymättömiin.

Mitäs sitten tylsyyden täytteeksi?
Heh, no kiinni urakkaan, jota vielä riittää ainakin 7+ 5X8 kertaa! Laske siitä! 😮

Näiden kansien väliin, siis - Parnasso 2 /1971 - nyt katse:


Eeva Joenpelto vetää heti alkuun puoleensa: mitähän Eevalla asiaa ollut Pelkuruudesta?

Kirjailijaa, uusia kykyjä, kaikkia ihmisiä turmelee arvojen kaupallistuminen. Mutta ennen kaikkea vaarana on uudenlainen ideologinen arvostus: tieteen, tieteellisyyden yliarvostus.

"Pidän tätä ideologiaa vaarallisena. Se haluaa saada meidät uskomaan, että kirjailijan vaisto luoda elämälle merkityksen synteesiä on romanttinen ja että ainoa totuus on se, joka voidaan osoittaa tilastoin. --- Tieteellisyyden yliarvostusta kohtaan tuntemani vieroksunta ei sulje pois sitä tosiasiaa, että kaunokirjailija tarvitsee myös mitä moninaisinta tietoa työnsä taustaksi."
 
Myös vajaa kieli hatuttaa Eevaa: slangi, joka typistää ilmaisua, sanavalikoima köyhtyy.
 
"Sen sijaan, että kerrottaisiin jonkin asian harmittavan, kiusaavan, väsyttävän, hermostuttavan, ärsyttävän, hämäävän, karmivan tms. sanotaan sen aina ja yhtämittaa vain vituttavan."

Epiikka ei arvosteta. Uudet kyvyt eivät uskalla ilmaista itseään, luoda uutta luettavaa tällaisessa ilmapiirissä, jossa kaunokirjallisuus julistetaan lähes tarpeettomaksi. Joenpelto ei kuitenkaan periksi anna, vaan jatkaa työtään:

"Yritän kirjoittaa siksi, että mikään muu taiteenlaji, politiikasta, kansantaloudesta tai mistä muusta tieteestä puhumattakaan, ei pysty antamaan ihmisestä yhteiskunnassa niin moniulotteista kuvaa kuin kaunokirjallisuus."

Eikähän Eeva lopettanut: ilmestyi heti Vesissä toinen silmä, Lohja-sarja sekä mm. Finlandialla palkittu Tuomari Müller, hieno mies.

Mitä muuta kansien välissä?
Markku Lahtela Todella tärkeistä asioista -otsikolla Veronica Pimenoffista. Aha! Kari Aronpuron Lokomonyliopistosta Väinö Kirstinä - Kollaasin ongelmia. Käsittelyssä myös  mm. Tytti Parras, Rakkaat; Hans Selo: Diiva; Laxness: Jäätikön jumalat jne.

Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 -
Kirjavinkeissä

perjantai 30. joulukuuta 2022

Perez-Messi-Pelé-Haló-Ojaharju-Charrière-Papillon

 vanhat Parnassot -sarjan 12.

Vuosikerta 1970 takana - edessä 1971

Mike Perez: Lionel Messi
- Maailman paras jalkapalloilija

Niin pitäisi olla, mutta tuli force majeure 


Halo takana -
Messi kassissa
eli 'pieni valtiovierailu', kun matolle astelivat pari pientä arvovierasta, heidän laukunkantajansa sekä vahtikoira Haló. Ja kun laukku aukaistiin niin sieltähän ilmestyi MESSIas, mies, joka sysäsi kaiken maailman parnassot sun muut tyhmät luettavat syrjään HETI.

Nostettiin repusta ja etsittiin Hänen arvolleen sopiva kunniapaikka sängyn kulmasta, josta sitten on helppo otttaa kun ilta ehtii ja on lukutuokion aika. Siellä saa tehdä kunniaa vielä suuremmalleen, illansuussa menehtyneelle Pelélle.



Univuoteella alkupaloiksi ennen Messiä selailtiin vähän 
näitä ja nuita:








Vaan missään nimessä EI näitä:


Tai jos niin lukekoon ukki noita kuvattomia tylsyyksien tylsyyksiä unettamisrituaalin jälkeen - mutta ei ääneen sittenkään.

No ukkihan lukea hutaisee, jotta Vanhat Parnassot-tarina jatkuisi, Parnasso 1 / 1971, vaan eipä löydäkään sieltä väsyneillä silmillään kuin yhden mielenkiintoisen eli Jorma Ojaharjun arvostelun perhoskirjasta, siitäpä Papillonista: Pelastuksen saarilta pelastunut. Henri Charrière: Vanki nimeltä Papillon. Otava 1970. 
Kokemusasiantuntijan arvovallalla Ojaharju paneutuu tehtävään:
 
"Papillon on kestävä ja kärsivällinen, täydellinen kaikessa mihin ryhtyy, esimerkiksi merimiestaidoissa, mikä ei kylläkään ole hänen pätevyysalueensa ulkopuolella, se minun Suomen sotalaivaston kunniakkaassa ja perinteistä niin rikkaassa putkassa lähes koko minulle säädetyn palvelusajan istuneena täytyy myöntää."

Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12
Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 6 km 176 km/€ = 30 h

torstai 29. joulukuuta 2022

Anita Konkka-Paronen-Isotalo-Saviniemi-Mäkelä-Pihlajamaa-Tabermann-Kirstinä-Ritsos-Konstantin-Westerberg

  vanhat Parnassot -sarjan 11.

Lukeminen on lääke, joka näkyy yllättäen parantavan vaivan


Voin todistaa. Luen vuoden 1970 viimeistä Parnassoa, nro 8, kylki levossa tuskallisen kipiänä, muttei nyt sentään niin että hiihtelyä haittaisi.  
(psst näin inom parentes sagt: Kompuroin jouluaattona potkurin pelissä, kun hämäränkahjossa potkimme vauhdilla hautausmaata kohti kynttiläpussit potkurin sarvissa roikkuen. Hyvin matka taittui ja jalaksissa luisto kohdillaan. Kunnes kirahti kiveen ja kuski tielle kellalleen.) 
 
Mielenkiintoista luettavaa edessä: kirja-arvosteluissa monta tuttua nimeä ja kirjaa: 
  • Anita Konkan Irti-romaani Samuli Parosen käsittelyssä Ihmiskoje-nimellä: avioliitto käy tarpeettomaksi - "Kirja tuntuu uskottavalta ja rohkealta."
  • Kaarlo Isotalon Äitiparka ja Anna Kari Saviniemen otsikoimana: Köyhyys ei ole sairaus vaan sietämätön olotila - "Kyllä se kelpaisi suomalaisen vientikirjallisuuden joukkoon."
  • Hannu Mäkelän Sano minulle nimesi Heimo Pihlajamaan määrittelemänä: Poliittisia runoja. (Näistä taisikin olla näyte kakkos-Parnassossa.) - "--- sitä lukeekin samaan tapaan kuin kävisi kylässä, istuisi iltaa, tapaisi ihmisen."
  • Tommy Tabermannin Ruusuja Rosa Luxemburgille Väinö Kirstinän tulkitsemana ...
Selaan numeron kirjoittajatietoja: 
"Jannis Ritsos (1909). Huhtikuussa 1967 tapahtuneen sotilasvallankaappauksen yhteydessä Ritsos vangittiin; viimeisimmät runonsa hän on kirjoittanut Lerosin keskitysleirillä ja Karlovassin vankilassa."  

Tosiaan, muistan että Kreikassahan elivät Parnasson ilmestymisvuonna ja vielä neljä vuotta eteenpäin sotilasjuntan alla, kun kuningas Konstantin on lentänyt leppäkeppinä prinssiksi Tanskaan. Ja nyt alkaa lehden alkusivuilla ihmetystä - ja nopean ohituksen - aiheuttanut kymmensivuinen runo kirjoittajan taustatiedon myötä ihmeellisesti elää ja kiinnostaa. Runoelma on tosin aikaisemmilta ajoilta ja paikoilta: Ai-Stratis 1950.

Tässä on se lääke, joka parantaa oman pienen potkuripipin hetkessä: mittasuhteet kummasti muuttuvat, kun lukee leirikauheuksista, joista tähän teitä armahtaen raapustelen ainoastaan mitättömän palasen kymmensivuisesta Caj Westerbergin suomentamasta Kirje Joliot-Curielle -runoelmasta:

"Meidän yömme ovat olleet raskaita
niin kuin silloin kun ei saa puhua totta
ja kuu roikkui taivaalla
kun vainajan lakki oven vieressä naulassa.
Ja kun me riisuimme kengät jalasta
me huomasimme että niissä piili pelko.
Taskuissamme oli pelko
kynsissä pelko - 
Se on totta, ystävä, me pelkäsimme kovin 
mutta enemmän, Joliot, me pelkäsimme
vapauden ja rauhan puolesta.
Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12
Kirjavinkeissä

keskiviikko 28. joulukuuta 2022

Väyrynen - Sunnari - Pelto-Timperi - Kivi - Linna - Sillanpää - Kejonen

  vanhat Parnassot -sarjan 10.


ikään kuin vastauksena edelliseen purppasemiseeni - 
"runoista löytyy kyllä. Nehän tarjoavat Parnassossa sitä kirjoituksen taidetta, tunnelmaa, jota kaunokirjallisuuden lukijana kaipaan, en niinkään noita loputtomia keskusteluja ja analysointeja, joita syvälle kirjallisuuteen kaivautuneet tiedemiestyypit koko ajan tarjoilevat" - seiskanumero tarjoaa just kaipaamaani: sitä ihteään eli kaunokirjallisuutta ilman selityksiä.

Proosakilpailun kolmen parhaan kirjoittajan työt julkaistaan tässä numerossa: Väyrynen (s.1950), Sunnari (s. 1951) ja Pelto-Timperi (s. 1954). Kukin oli lähettänyt kilpailuun romaanitekstiä. Nuorimmainen, 16-vuotias Pelto-Timperi peräti valmiin Syreenikiitäjä-romaanin!
Pirjo Sunnari oli kirjoittanut omaelämäkerrallista Kotiapulaisen muistelmia, Risto Väyrynen 'subjektiivista mieliajoa, suoraa kerrontaa, reagointia ajanilmiöihin, varmalla kädellä hahmoteltuja henkilöitä, dialogia joka todistaa hyvää korvaa'.

Näin 50 vuotta jälkeenpäin seurattuna: jonnekin nuo nimet on historia pyyhkinyt pois - ei jälkeäkään myöhemmästä kirjallisesta urasta. Paitsi Kristiina Pelto-Timperi, jolta ilmestyi heti seuraavana vuonna tuo Syreenikiitäjä ja sen jälkeen vielä kolme romaania.


Niinhän siinä tuppaa käymään, jotta miespolvet vaipuvat unholaan: Kiveksi, Linnaksi, Sillanpääksi harva.
Onneksi yrittäjiä riittää.
Niin kuin alle kolmekymppinen Pekka Kejonen, joka on saanut lehteen läpi ironiaansa, tuonkin legendaarisen Hotelli Huminan lauluja, minua aina vähintään hymähdyttäneen, jos ei peräti naurattaneen palasen mielisairaalasta:
"Siivooja käy katsomassa kun kirjoitan tätä historiaa
lääkärin koneella.
Hän on leikkisä,
nimittää minua kirjailijaksi."

Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12
Kirjavinkeissä
tänään
Edith Eger: Auschwitzin tanssija - omakohtainen, itsekoettu selviytyjän tarina

🏂 hiihdot 8 km 170 km/€ = 29 h

tiistai 27. joulukuuta 2022

Nupponen-Putin-Virisalo-Peltonen-Anhava-Mäkelä-Minä-Sarrala-Nieminen-Kytöhonka

 vanhat Parnassot -sarjan 9.


Tuosta kutosvalikoimasta tähän päivään sopiva 'päivänsana' valittavissa. Mihin tarttuisi mieluiten?

Nupposen fasismi jätettäköön peto-Putinille; sentään täällä itärajoilla vielä inhimillistä joulumieltä rinnoissa - siihen tuota myrkkyä kaivata.
Virisalon otsikko ainakin lupaisi joulumielelle jatkoa.
Peltosen epätieteellisyys käy myös joulunsanomaan.

Anhavan kirjailijakoulutus. Mielenkiintoinen puheenvuoro odotettavissa, todennäköisesti samansorttinen kuin akateemikko Mäkelän eppäily tässä taannoin, jotta tokkopa tuo. 
- ITE-taide, luonnollisin taide, sanoisin Minä, sikälimikäli minulta kysyttäisiin. Kävisikö tuo päivänsanaksi!

Ja jos ei niin Sarralan - Kuiskaan tuuleen hyvän yön -, Niemisen - Päivä kuihtuu - ja Kytöhongan - Minä olin mukava mies - runoista löytyy kyllä. Nehän tarjoavat Parnassossa sitä kirjoituksen taidetta, tunnelmaa, jota kaunokirjallisuuden lukijana kaipaan, en niinkään noita loputtomia keskusteluja ja analysointeja, joita syvälle kirjallisuuteen kaivautuneet tiedemiestyypit koko ajan tarjoilevat.

"Sanontojen kauneudesta
joita päästän suustani, merkityksellistä." - Hannu Sarrala

"Repäisen lehden koivusta
pureskelen siitä mällin. Istun kivelle.
Muurahaiset alkavat herätä.
          Juna viheltää kaukana." - Kai Nieminen

"Minä menen nukkumaan kun minun tyttöystäväni soittaa
ja sanoo että me menemme nukkumaan
ja me nukumme kumpikin unemme, toiset samanlaiset." - Arto Kytöhonka


Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12
🏂 hiihdot 8 km 162 km/€ = 28 h

Kirjavinkeissä

maanantai 26. joulukuuta 2022

Paronen-Seilonen-Polameri-Rauhala-Lindfors-Vilenius-Marx-Peltonen-Kytöhonka-Carpelan

vanhat Parnassot -sarjan 8.

Eilen joulupäivänä paloi Rautjärven kirkko, syttyi tuleen kesken jumalanpalveluksen puoli yhdeksän aikoihin aamulla. Kirkkokansa pääsi pakenemaan ulos sivuovista, jotka nekin olivat naruilla sidotut. Pyromaanin tekoseksi arvelevat.

Surullista.

Jokunen vuosi sitten kiersimme itärajaa ja kävimme tuolla kirkkomaalla; viettävä hautausmaa järvenrantaan jäi mieleen ja tietysti myös puukirkko samantapainen kuin omamme. Primitiivi minussa kuiskii: polttaisivat tekijän; moisen ajatuksen saan tukahdutetuksi salamana.
Näissä merkeissä jatkan Parnasso-vuosikertaa 1970. Numeron 5 vuoro. Etsin, löytyisikö aiheeseen sopivaa palaa.
Paronen: "Teloituspaikka.... Vähän liian rajua.
Seilonen: Yksitoista uutta runoa. Joku niistä?
Polameri Rauhalan runoista. Hyvinkin saattaa löytyä. kun papista kysymys, täytyy palata ja paneutua.

Eipä noista muista taida olla. 
Eikä ainakaan Lindforsin Vilenius vai Marx? -jutusta. Entä Peltosen Ei uutta uutisiin -pohdinta. Kirkkopalo on uutinen jos mikä. Tarkkailuun. 

Kytöhongan Runoilijan vanha ja uusi - runoilija on Bo. Carpelan. Eipä juuri sopivampaa voisi olla, Kytöhonkaa lainaten 'kuin hirsi salvettuun hirteen'. 
Kokoelmasta Gården (1969):

"Mor talade bara några få gånger om henne.
Det fanns så litet att säga.
Hon levde ensam sedan mannen och enda sonen
drunknat en julnatt nära Högholmen.
Hon hälsade tyst och vi hälsade tyst tillbaka.
Hon var den enda som hängde en julkrans av lingonris på sin dörr.
Tredje julen hängde den längt in i januari
och hon sågs inte till. ---"

lähde
Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12
🏂 hiihdot 11 + 6 km 154 km/€ = 27 h

Kirjavinkeissä

perjantai 23. joulukuuta 2022

Eila Pennanen - Meri Vennamo - Mervi Häsänen - Pauline Hermange - Annamari Sarajas

   vanhat Parnassot -sarjan 7.

Eipä ole juuri naisten nimiä Parnasson kirjoittajien joukossa näkynyt alkuvuodesta 1970. Se isänkieli on jyllännyt; itse puhuisin määräävämmästä isännänkielestä. Semmoista se oli puolivuosisataa sitten; nykyisinhän asia on keikahtanut monessa kulttuurilehdessä päälaelleen, kuten vaikka Nuori Voima -lehdestä on luettavissa.

No Parnasson nelosnumerossa on jo yritystä korjata vinouma peräti puolenkymmenen naisen voimin.

Niinpä ukot sylkäisen tämänkertaisessa Parnasso-katsauksessa ylimäärisinä yli laidan ja raaputan näkyville neljä naista.

Eila Pennanen (1916-1994) käsittelee Kalle Päätalon tuotantoa, lähinnä viisiosaista Koillismaa-sarjaa, tutkaillen pitkässä esseessä Miehisyyden tuska ja voima. Sarjahan oli sparrauskierros vuonna 1971 alkavalle Iijoki-sarjalle, josta Eilalla ei ollut vielä aavistustakaan. Entä jos olisi ollut ja tiennyt, jotta edessä on vielä 17 000 sivun verran miehisyyden tuskaa ja voimaa!

Meri Vennamo (1947-) runoilee parin sivun verran otsikolla On laulun hetki
Ihme kyllä: runojen oheen olen piirustanut lyijykynällä kirjekuoren ja sen sisältöön alenevan viivadiagrammin. Huononivatko Merin säkeet vai miksi? 
Ison himmeän kysymysmerkin olen pyöräyttänyt kohtaan:
"Ension ensi tanssiaiset
tanssittiin koulutalolla.
Opettajattaren käsivarsilla
Ensiota vietiin
ympäri salia kiihottavan
rytmin vallassa,
Ensio värisi,
karpalo kimmelsi ylähuulella."
Meri ei vielä tuolloin ollut naimisissa Jörn Donnerin kanssa.

Mervi Häsänen lukee Aapo Junkolan romaanin Oi Emma. Räväkästi lukeekin, antaa tulla liki Pauline Hermangen malliin sapiskaa miespuolisille heti alkuriveillä:
"Suomalainen akkakuvaus on jälleen saanut yhden jatkon: Aapo Junkolan uuden romaanin. Edellinen lukemani vastaava oli Marja-Liisa Vartion 'Kaikki naiset näkevät unia'. --- On mainiota, että miehillä on nyt etulyönti arvosteluun kun sukupuolisen vapautumisen karvaita hedelmiä korjataan."
Keskustelu ei ole tainnut pahemmin edetä puolensadan vuoden takaisista vuonna 2022. Se some, se some!

Annamari Sarajas (1923-1985) kerää upean kirjailija- ja kirjakavalkadin kesäromantiikan vastapainoksi kirjoituksessaan Lumituisku. Turhan monilla kirjailijoilla talvi liukuu huomaamattomasti ohitse. Mutta paljon löytyy myös talventuiskujen kuvaajia, varsinkin venäläisiltä klassikoilta. 
Asiantuntija, todella, on asian ytimessä.
Vaan aina on pidettävä varansa, sillä joskus asiantuntijaltakin lipsahtaa: Ei sitä Pasternakin Živagon junalumimyräkkää kuvattu Savon lumisella järvenjäällä vaan täällä P-Karjalan Pyhäselällä.
Antoipa Sarajas ainakin yhden lukuvihjeen talvesta: Teuvo Pakkalan Pieni elämäntarina.

Zivago Omar Sharif Pyhäselän jäällä 1965.
Kuva: Jaakko Julkunen - Museovirasto

Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12
🏂 hiihdot 8 km 137 km/€ = 24 h

Kirjavinkeissä

torstai 22. joulukuuta 2022

Pippuri-Heroja-Pesonen-Tyyri-Repo-Alho-Setälä-Kejonen-Tabermann-Saavalainen-Hyry

  vanhat Parnassot -sarjan 6.

Kummalliseksi on maailma mennyt: maalaisen pitää joulukinkkunsa kaupungista hakea. Ennen sen sai tuosta mäeltä kohta kun Pippurin Reino oli lasauttanut pistoolillaan sikaa silimien välliin.

Tuohon aikaan sai myös ostaa runokirjan omasta tientakaisesta Herojan Vilman kirjakaupasta; nyt Esa Pesosen Tänään olen yksin -omakustanne haetutti samalla kaupunkireissulla itsensä Suomalaisesta. Olisi se toki postissakin tullut, mutta silloin 9 euron kirja olisi maksanut huitkotva toistakymppiä - ja posti tienannut enemmän kuin runoilija!
Tuo kaikki puolustukseksi, koska tänään luen huhtikuun 3/1970 Parnasson huterasti ja jätän kaiken asiallisen, sen eilen Tyyrin mainitseman isänkielisen, kokonaan huomiotta. Ainoastaan tunteisiin käyvät nostan esille.

Eli ainahan yhden Parnasson päivässä läpilukee tai ainakin läp'selaa, olipa millainen päivä tahansa edessä tai takana. Eihän sivuja ole kuin 60. Varsinkin kun eo. mainittu rajaus on asetettu. Revot, Alhot, Setälät kumottu syrjään, jätetty ns. toiseen kertaan.

Kejonen Antti Pekka Aunus (1941-2020) ensin - jostain syystä jo ennen lukemista säälistä naurattaa, vaikkei pitäisi.
"Tyttö lähti aamulla
saatananmoisen riidan jälkeen.
Minä katselen elokuvaa Hiroshimasta. 
Minun ei ole hyvä eikä paha olla
mutta minä pelkään pimeässä yksin ilman viinaa ;
ja tyttö lähtenyt."

Tabermann Tommy Olavi (1947-2010) sitten
"Tänä iltana teet lihastasi
kirkon
minun sadetakkisen pappini
kulkea edestakaisin."

Saavalainen Teuvo (1927-2002) vielä
"Me olemme 
elämän räkä, jumalaton
verinen oksennus
tyhjyyden yllä.
 
Vaan eihän tuommoiseen voi lopettaa - joulukin pian!
Siis 
otetaan mukaan varma tapaus, sellainen mistä kukaan ei ota nokkiinsa:
Hyry Antti Kalevi (1931-2016).
 
Häneltä mukana lehdessä kaksi novellia: toinen on Mies ja toinen Ihminen on sellainen
Hyryyn ei koskaan pety, Hyryn proosa ei petä: paljon ei tapahdu - siinä koko pointti.

"Hän vähän säpsähti, kun tajusi, että siinä vieressä oli koko nukkuva itsenäinen lapsi. Hän rupesi ajattelemaan, kuinka hetken ne vain ovatkaan näin pieniä, ihan pian jo paljon isompia ja erilaisia, että kun ne muuttuvat niin nopeasti toisenlaisiksi, lapsia ei oikeastaan ole olemassakaan, mutta on kuitenkin."

Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12
🏂 hiihdot  129 km/€ = 22 h

Kirjavinkeissä