Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

tiistai 30. elokuuta 2022

unohtu 2

no johan on kun yks ooppera yhä mielessä kummittelemassa!

Ei enää ite esitys, vaan tämä, mikä unohtu vielä kertomatta pyhäisestä: 
Maksaa nyt kahenkympin piletti, jotta pääsee penkin päähän näpläämään kännykkäänsä; Theodorin kuolinkohtauksenkin aikana näytti tuntemattoman tätin tunteetonko sormi tonkivan tahi sujuvasti suihkivan pelin päällä, joka onneksi ei soinut. Josko hää etsiskel Ukrainan sotauutisia verrokiksi tai pesistuloksia kuokki ... 

Anteeksi, mitäpä tuo minulle kuuluu - minkä nyt vähän keskittymistä häirihti.


Kirjavinkeissä

maanantai 29. elokuuta 2022

Unohtu

 i otsikosta? 😜
Ei,  
vaan jäi eilisessä Ihhailussa sanomatta eli kielen päälle pyörimään, 

että
1.) loppujen lopuksi lankun päälle muurattu uuni oli uran loppu ja kohtalokas erehdys kirkonrakentaja Theodorille, kun:
"enhän minä tiennyt, että matkalla ollessani miehet tekivät sen uunin 
plangun bääll..."

Samoinhan jäi kalvamaan Päätalon isä-Hermannia ikuiseksi harmiksi ja häpeäksi se sijojaan hakeva uuni, jonka  Antti Lohilahti, Se saatanan Satusetä, muuraili hirsiarinan päälle, mistä jäi kyläläisille ja lopulta koko kansalle sanonta:

"Hakkoo paikkaasa kun Kallio-Herkon pirtinuuni."

2.) tasa-arvon nimissä: 
oli siellä Hutsissa, entisessä Hutsinputsissa Kiteellä Kykkänenkin hyppäämässä, 
Julia jäi filmille vallan:

että ei mulla muuta.

Kirjavinkeissä

sunnuntai 28. elokuuta 2022

Ihhailua ilimassa

 Eilen mäkimontussa, tänään oopperassa

jotta monipuolisuus säilyisi mieltä elävöittämässä; että mieli ei järin kuivuisi kaperoksi 

Hutsissa hypättiin, kirkonkylän kirkossa laulettiin. En minä, mutta nuo taitavammat toiset. 
[Jos minä, niin siinä sitä vasta olisikin ollut elämystä kerrakseen katselevilla kuuntelijoilla. 😅 (Viittaan  KL =14.2.2009) 😎 "Elä laula! Anna setän laulaa" - niinhän se käskytti aikoinaan joku pkkutyttö isäänsä, kun radiota kuuntelivat.]

Joten annetaan Antti Aallon hypätä, vaikka toiseksi jäikin Kitteellä eilisessä Hutsinputsin hyppyrissä.

Vaan entäpä nämä Tolpot:

linkki

Johan lähti! Omaakin sukua likeltä liippaava läheinen tarina kirkonrakentaja Tolposta ja hänen vaimostaan.

Tämän oman kylän kirkonkin, jossa äsken Paavo Joensalon Tolpojen tarina -oopperaa seurattiin, hän rakensi heti kun oli saanut Kerimäen kirkon valmiiksi vuonna1847. Neljä vuotta ja Rääkkylän puukirkko on vuodesta1851 - vuosi ennen Helsingin tuomiokirkkoa! - ollut pystyssä mäellä.

Kolmessa polvessa noita kirkonrakentajia riitti, kunnes viimeinen rakentaja, nimenomaan Theodor, meni naimisiin täkäläisen Voiniemen Hirvosen tytön Marian kanssa; he saivat pelkän tyttösuoran, ja näin ollen, Theodorin kuoltua, Tolpojen rakentamiset oli rakennettu. 
Siinä libretonpalanen. 

Itse laulullisesta mussiikkipuolesta, viitaten tuonne viittaukseen yllä, en uskalla muuta sanoa kuin minua hyrisytteli eniten Theodorin isä Magnuksen ja ukki Mårtenin selvittelytyö, taivastelu, korkealta taivaankannelta (=saarnapöntöstä), mitenkä maa makaa ja suku selviää tuolla alhaalla maankamaralla; Magnus minusta oli eläväisin kuolleista.

Urheilukilpailuissa tässä kehukohtaa ilmestyisi valotaululle tämä:

Siinäpä samalla arvosana oopperalle.

ps
muuten, jakoi se AA siellä Hutsissa nimmarikuviakin:
Kirjavinkeissä

lauantai 27. elokuuta 2022

Lehtitilaus

gallupit ja äänestykset eivät välttämättä totuutta kerro

Eläkeläisemme Onni Eläkeläinen on pitkäntähtäimen mies. Hyvä jottei jo lähestyvän kuolemansa yli ajattele! No ei nyt niin kauas, mutta barrikadia sentään rakentelee tulevan talven tylsyyttä vastaan.

Kynä kädessä näkyy nokottavan pöytänsä takana rastittamassa äänestyslappusta. Kakkosen pyöräyttää kieli keskellä suuta: 2.
On touhottanut pitemmän aikaa, että syksyllä tilaa lehden, jota viimeksi on lukenut lasna ollessaan. 
Nytpä tulla kolahti soma TARJOUS - äänioikeuksin!

"Täytä TV-suosikkisi numero äänestyslippuun selvästi tekstaten ja postita jo tänään!"

Tilaamassa televisiolehden, vaikkei koko värkkiä juuri katsele - kontekstiksi ikään kuin. 
No Maajussit katsoo. Ja urheilut sitäkin tarkemmin. Ja joskus Alfalta jotakin.        

Siis kerrataas:
OE on pyöräyttänyt empimättä Pimiän Jussit ja on jo pihalla kiikuttamassa korttia laatikkoon. Vielä vilkaisee listaa: 1 Arto Nyberg. 2 Maajussille morsian... Sitä jää tavaamaan ja älähtää:

- Mitä mitä!

Tavaa lappua tarkemmin: - 2. Maajussille morsian maailmalla
- Ei helekutissa! inahtaa.

Eikä auta OE:n muu kuin palata pöydän ääreen ja sutata kakkonen näkymättömiin ja puistaltaa uusi numero hihasta: kutoseen sattuu kynä - ja niin lähtee ääni maailmalle. Ei viitsi edes katsoa millekulle ääni nyt livahti. 
- Kohan jollekin.

No, me voimme tarkastaa tuon uuden äänestyssuosikin, jottei jäisi mieltä kaivertelemaan: 
Super-Jahti näkyy kutosnumerossa lukevan.

Ja se OE:n tilaama lehtihän on tämä:

Vieläpä lompsa kaupan päälle - hyvässä lykyssä autokin. Kumpaakaan tosin Onni Eläkeläinen ei Paratiisissaan tarvitse - lehdestä puhumattakaan.

Kirjavinkeissä

tiistai 23. elokuuta 2022

Helpottaa kumpaakin

 16.

niin lukijaa kuin kirjailijaakin  😋


Kaiken ajan nielaissut EM-YU-viikko takana minulla, Volterilla rahahuolet. 
Päästään taas tasaisempaan rytmiin.


Kartanoherra Simon Nikolai Vanhakartano, Volterin appiukko, joka ei suvainnut silmissään vävyään, kuolee vuonna 1923; toinen kartanoista, Hiljan äidin Yyterin kartano, myydään, ja Volter saa vakipaikan Turun Suomalaisen Yliopiston kirjastonhoitajana.

Nyt jää aikaa omille kirjallisuustöille, varsinkin kun on varaa virkavapauksiin.

Päässä ja paperillakin alkaa muhia Kustavin saaristosarja, joka sittemmin paisui kolmiosaiseksi.  
Kymmenisen vuotta vielä ja aloitukseksi Alastalon salissa on ilmestyvä, kunhan mies ja sanomisen rytmi kypsyvät.
"Työhuoneensa yksinäisyydessä Volter loihti mielikuvituksestaan esiin lapsuutensa Kustavin elämänpiirin ja alkoi hioa lauseitaan hitaasti, välillä yksittäinen sana kerrallaan."
Hyvää kannattaa odottaa.

Asiaa pureskellessa tartun toiseen hyvään, joka aina vaan pitää otteesaan, tällä kertaa tähän: Hannu Mäkelän Kirjoittamisen ilo eli miksi yhä rakastan sanoja  Kirjapaja 2022. Sutjakkaasti, sujuvasti, huomaamattomalla tyylillään, akateemikko kertoo urastaan kirjojen kimpussa. 
Ensin on saatava oikea ammatti, ennen kuin voi kutsumustyölle ruveta. Opettajaksi äidin tahdosta ja siitä Otavaan kustannustoimittajaksi lukemaan=torjumaan tarjottuja käsikirjoituksia.

- Sinusta Hannu ei koskaan tule kirjailijaa.
Niin on ankara isä jo hyvissä ajoin tuomionsa julistanut.

Miten väärässä olikaan, nyt kun katsoo parinsadan julkaistun kirjan jälkeen. 
Eivät ne isät aina, jos koskaan, tiedä. 😁

Kirjavinkeissä
luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 -

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Jauhot suuhun

"HV 
 hj
Mitä ne vouhkavat yhen sievän keskenkasvuisen tyttösen pilettämisestä! Pätkätyössähän hän vain.
Tiitlaini tulossa joka tapauksessa tuota pikaa, olipa selvinpäin tahi pätkässä. 
Somaahan se vain on katella nuorta energyä.

tuus 
Lennu
psst=katopa vaikka liite jos toinenkin"

 „Olen täna käinud andmas narkotesti, mille tulemus tuleb nädala pärast. Pean süüdistusi väga rasketeks ja tahan oma maine puhastada.“ 
Öhtuleht 19.8. 2022

 

- Katos katos: Jauhot suuhun lyö kaiken ymmärtävä Lennu panettelijoillekin!

Kirjavinkeissä

perjantai 19. elokuuta 2022

Säröjä yhteiselämässä

 15.

... verkoille matka käy ...
Verkonkokeminen vaimon soutaessa on avioliiton koetinkivi, ja jos homma luontuu: ei mittää hättää.  
Nuin sitä sanottiin ennen nettiä, tätä nykyverkkokalastusta. 😹

Talon myynti- ja ostohuolet sekä Kustavin Lintukoto-huvilan rakennuspulmat; työpaikan vaihtaminen; muutto Turkuun perheen jäädessä Helsinkiin; sukuriidat; varallisuuserot; isän kuolema - siinä verkonkokemista nokko.

Sukulaishämmennys varallisuuseroineen nousee päällimmäiseksi avioelämän myrkyttäjänä: Hilja kahden kartanon tyttö Porista, Volter hyvin toimeentulevan merikapteenin poika Kustavista. Kumpikin tuntee olevansa riesa ja pelkkää ilmaa toisen suvulle.

Itsepäinen Hilja ei tule toimeen Volterin isän eikä veljien kanssa, Volter ei edes kunnolla pääse astumaan koko Hiljan kotopiiriin. Juhannuskin vietetään erillään; Hilja lapsineen Porissa, Volter 'tonttuilee' Turussa yksin apeana, allapäin. 
Eletään yhteiselämän raskainta aikaa, kevättä ja kesää 1919, vaikka
"Harvalle on aineellisesti niin hyvin valjastettu eteen kuin meille ja sittenkin olemme nääntyä ja nurkuilemme. Sekä minä että sinä olemme siinä suhteessa yhtä heikkoja." 

Niin se vaan elämä pyörittelee ja murskailee niinkin hohtoisia odotuksen rupeamia kuin mitä Hiljan ja Volterin seurusteluajoista oli luettavissa Laura Kokon koostamassa kirjekokoelmasta Ovat sanasi kuin valoa minulle - Volter ja Hilja. Onneksi ei käy, vielä, niin huonosti kuin toisessa kauniissa avioliitossa ja yhtä hennonkauniisti kirjoitetussa toisen kirjailijan yhdenäkin katkeavassa liitossa; niin, siinäpä Hannu Mäkelän rakkauskertomuksessa Valo.

Valoa silti näkyvissä, uskoo Volter, koska
"Ei meidän onnemme kuitenkaan sukuihimme perustu, vaan meihin itsiimme, meidän sopusointuumme." "Oma koti! Vanhakartano ja Telkkä, Koila ja Yyteri ovat meille vieraita maailmoita, meidän elämämme ja lastemme elämä toistaiseksi on meidän omassa kodissamme, ja siinä sopusoinnussa, jonka tähän kotiin voimme luoda. 
Me kaksi, sinä ja minä."

Siitä se sitten taas: jo seuraavana vuonna helmikuussa 1920 syntyy perheeseen kolmas lapsi - Lassi Topias Taavetti Volter Kilpi.

Valoa näkyvissä?

Kirjavinkeissä
luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 -

tiistai 16. elokuuta 2022

Metsässä juoksee nainen

 kuin myös EM-Münchenin stadionilla 😐

Vertaus on ontuva ja huojuva aasinsilta, mutta ajankohtainen. Richardsson sentään yhdeksäs kympillä, hatunnoston arvoinen suoritus. Kuten tämä kirja:

Olen kirjoittanut Elina Airion Metsässä juoksee nainen -romaanin, Gummerus 2022, lopetettuani muistipaperille:

"Romaani on (kuin) paisuva runo. Elina ei ole välittänyt runokirjan tavanomaisista ulkoisista säännöistä: 
että
runo on
-lyhyt,
-sanoja vähän
että
etukannen ja takakannen väliin
EI
sataakaan sivua,
tuskin tuhattakaan sanaa.
Jotta jäisi tulkintamahdollisuuksia runojen toiselle päähenkilölle: lukijalle.
Niinpä runoelmasta onkin muokkautunut romaani!"

Airion kielileikki on ottavaa, jopa naurattavaa, vastakohta itse romaanin vakavalle sisällölle: uupuneen äidin kamppailu elämänryteikössä. 
"Tiedättekö, että hän rikkakihvelöi siellä puhdasta lattiaa vauva käsivarsillaan, minä kirjoitin.
Onko koordinaattorin selvityksen aikana kysytty, miten äiti voi?

Onko kukaan huomannut kysyä, mitä tälle äidille kuuluu?

Siihen kun avuksi tulee bisnespohjainen Olennainen (yksityisfirma) puristamaan mehut auttavalta konsultilta, jonka kuudenkymmen minuutin kotikäynti on piirulleen määrätty, varsinkin mitä missään nimessä (=käytännön kotitöissä) ei saa autettavaa auttaa, vaan on keskityttävä olennaiseen (= puhumiseen sekä lippujen ja lappujen täyttämiseen, täytäntöönpanoon, jos aikaa jää). 

Herra paratkoon, miten hyvin Airio on onnistunut täsmäkuvaamaan, ostopalvelun, maksetun avustustoiminnan ohimenon!
Jaksamisestahan tässä perimmältään on kysymys - sekä työntekijän että autettavan.

Airion kirja vaatii lukijalta enemmän kuin tavanomainen romaani, se vaatii paneutumista ja paneutuminen vaatii lukemistahdin hidastamista, mikä ei ole paljon vaadittu näin erikoisen romaanin kyseessä ollen.
Suosittelen kokeilemaan. Tässä maistiaista:

"Ränsistyneet röyhyvirvilät kiekuvat ja lamoavat limosilmut, liisukat ja kielonkurjet keräävät itseään kippuroille ja kasaan, älä minua ainakaan valitse, leikatkaa joku toinen, ne yrittävät riippua huonoina..."

Kirjavinkeissä

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Nykyajan kotkotus

 - ilmalämpöpumppu


Paratiisisasukas Onni Eläkeläinen on ensimmäisen kerran vuosikymmeneen elinolosuhteista kummissaan - eli elelee ölöllä yötä yötpäivät: - Eikö hänen Paratiisinsa olekaan aito alkuperäinen ja originelli Paratiisi, niin kuin hän on luullut ja elänyt uskossaan vakaana. 
Lämpöä lempeä on riittänyt, sapuskaa ja kaikkea tykötarviketta yllin kyllin näihin päiviin saakka. Vaan entäs nyt, mites nyt suunsa laittaisi.

Kun uhkaa putinholotna! Sallittakoon moinen itälähtöinen ilmaisu, kylmäävä huokuhenki.

Neljän sentin yksikkömaksua ei Helen halunnut siis enää uusia ja ehdotteli, jotta, josko 
hra Onni E. suostuisi maksamaan moninkerroin.
 
Vaan eipä Onni-poika hevillä suostunut, hanttiin pannen pani myrtsinä pystyyn toivottoman sähkönhakukampanjan. Epäonnistuen pahoin: fortumit sun muut energiafirmat tarjosivat vielä tyyriimpiä kilohattiwattituntejaan. 
Ihankos Onnia alkoi aivan hikoiluttaa ja pyörryttää maileja ja vertailuja plaratessaan; mikään hätähousuhan ei tunnetusti Onnimme ole, mutta nyt pisti hänenkin housunpunttinsa tutajamahan ja mieli maalaamaan kuurankukkia ikkunaruutuihin keskellä helteistä päivää.

Tormistautui Mies. 

Aurinkopaneeli? Maalämpö? Halonhakkuu? ILMALÄMPÖPUMPPU! 

No, SE!

- ... ilmalämpöpumppu pomppu pumppu lämpöpamppupumppupomppu... rallatteli Onni E ratkaisuaan.

Osuvalta tuntui sana ja osuvalta vaikutti laite ja päätös. 
Heurekaa ei sentään huudellut, vielä, vaan jäi rauhoittuneena odotuskannalle.

Kakstonnia ja risat paikalleen asennettuna tipahti kohta tarjous netistä. Syyskuussa asennus.

- No, SE siitä! toisteli OE ja löi kättä näytön päälle.

Sen verran toki haluaa Onni raottaa kukkaronnyörejään, ottaa lämpöriskin, kovin kuitenkin epäillen: 
- Mitenkä se pumppu muka pumppaisi lämpöä syyssateista saati talvipakkasista. 

Kunhan ei vaan Paratiisiin olisi luikertelemassa käärme? 
Nykyajan kotkotus, lisäriesa tunkeutumassa turmelemaan paratiisillisen atmosfäärin äänimaailmaa sihinällään ja suhinallaan?

Jäämme seuraamaan prosessin etenemistä.


Kirjavinkeissä

perjantai 12. elokuuta 2022

Yliopistoissa

14.

Välillä näitä tekstejä kirjoittaa muille, useimmiten vain itselleen ylösmerkinnäksi, jonninnoutavista mielleyhtymistä ja asioiden suhteista ja suhteettomuuksista, so. häränpyllyistä. 
Vaikka pidin ja pidän paljon Loirista, en nyt sentään olisi uskonut että valtakunnan pääuutislähetys uhraa 10 ensimmäistä minuuttia asiantuntija Tervoineen Vesa-Matin elämää muistellen. Ukrainassa sentään sota ja sähkö pian kortilla
 - koronakierteestä/ilmastonmuutoksesta puhumattakaan. Surullista kaikin.

Tuo kaikille, loppu taitaa mennä enemmän omaan piikkiin teitä muita lotkauttamatta, joten hyväst' teill'. 👎

😕

Jatkan tästä yksikseni eksyen Kilpi-sarjaluennassani oudolle tielle: etsimään tietoa Suomen yliopistojen perustamisvuosista.
 
Nytkö ne vasta Turkuun yliopistoa perustavat 1910-luvun lopussa! Ihan väärässä luulossa olen elänyt, kun olen luullut että Turku on ollut sivistysopintojen kehto aina Agricolan Miklusta alkaen. Jotenkin olen ollut Turkuun päin lintallaan. Vissiin se kirkon valta on harhauttanut voimallaan.
Mutta ei: häthätää sadan vuoden ikäinen laitos, samoin kuin Åbo Akademi.
Kilpikin on ollut, Turkuun kaupungin kirjaston hoitajaksi päästyään, hääräilemässä, suunnittelemassa humanistista yliopistoa kaupunkiin, vaikka Helsingin sivistyneistö on tyrkyttämässä sinne lääketiedettä sun muuta kapea-alaista ammattikoulua.

Siispä klikkailemaan: Suomen yliopistot 

Aalto-yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä 
Helsingin yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Itä-Suomen yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Jyväskylän yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Lapin yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto LUTLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Oulun yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Svenska handelshögskolanLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
TaideyliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Tampereen yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä 
Turun yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Vaasan yliopistoLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä
Åbo Akademi

Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä13 + 1

13 + 1 Sotilasalan korkeakoulututkinnot suoritetaan puolustushallinnon alaisessa Maanpuolustuskorkeakoulussa
Linkki toiselle sivustolle
Avautuu uudessa välilehdessäVuonna 1640 Helsinki, muut yliopistot vasta 1900-luvulla. 

Siinä valtakunnan faktat, sivistyksen kehdot, kävivät selviksi.

Vaan tätä henkilökohtaisempaa jään pitempään puremaan: 

"Kuvaukset siitä, miten Volter kirjoitti sankan savupilven ympäröimänä antavat aavistuksen yhdestä hermostollisen jännityksen aiheuttajasta. Todennäköisesti jatkuva tupakointi pitkien kirjoitusrupeamien aikana pohjimmiltaan lisäsi elimistön stressitilaa, vaikka tarjosikin ehkä tilapäisen rentoutumisen kokemuksen. Myös uniongelmat saattoivat osaltaan liittyä ahkeraan tupakointiin." Kokko s.362

Hämmästyen melkein säikähdän: vai Kilpi tupakkimiehiä!
 
No nyt Härkäniemen hitakainen piipunvalinta, nautinnon pitkittäminen Alastalon salissa alkaa saada taustaa! 🤔

Kirjavinkeissä
luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 -

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Postiko muka etana!

 Ei pidä paikkaansa - ja vielä mikä minsantarkka info mailiin!




Ja tässähän se Auschwitzin tanssija pöydällä pyörimässä täällä periferiassa jo klo 11.15.  Alta vuorokauden!

"Eger joutui tanssimaan Josef Mengelelle selviytyäkseen hengissä." INTO 2022

ps1
ei tästä aiheesta tahdo irti päästä, kun kerran on paikan päällä käynyt pällistelemässä, käy Sinäkin - vaikka tätä kautta (Mengelestä kakkosessa)
Vitsit vähissä 1 2 -  3 -  4 -  5 - 6

ps2
Auschwitz-kirjoista vakuuttavin - Frankl: Ihmisyyden rajalla Otava 1978
muut
Kirjavinkeissä

tiistai 9. elokuuta 2022

Turkuun töihin

 13.

Krimillä 1902 
Tolstaja: Päiväkirjat 1862-1919 (Raduga 1992)

Annanpa taas Kilven kuljettaa mieltä spritistisen lasin tavoin ja viedä minne ikinä haluaa. Eli Tolstoin vuoteelle näyttä ensin tuovan, ikään kuin ilmoittaakseen, että sairastavat ne muutkin kirjailijat ja vuoteellaan makoilevat. Vaimo Tolstaja pitää tiukasti ohjaksista, kontrolloi ja vahtii jottei mies ala hevostella, karkuun kirmata. 
Niinhän ne kertovat, miten suorastaan julma Sofia miehelleen Lev Nikolajevitšille oli.

No ukko on tuossa jo 74, kahdeksan vuoden päässä kuolemastaan. Kilpi itse lähti neljä seitsemännellä. Ei vielä ole havaintoa Kokon kirjassa, minkä arvon Volter venäläiselle Tolstoille antoi, lukulistalla ei Tolstoi ainakaan näkynyt.

Eikähän nuorsuomalaiselle Kilvelle venäläinen sortovalta mieleen tietenkään ollut. Koki pääkallonpaikalla Helsingissä punakapinan ja itsenäisyyden myrskyt, konkreettisesti nahoissaan näläntunteena Kustavin kesän jälkeen. 
Kuningashaaveet murskana, samoin haave Kansallisteatterin johtajan paikasta.

"Te olette niin heikkokuuloinen, että en uskoisi teidän mitenkään voivan johtaa harjoituksia." Juhani Aho, Kansallisteatterin johtokunnan pj.

Toinen haku (1912 vesiperä) Turun kaupunginkirjaston kirjastonhoitajaksi tärppää. Sinne tammikuussa 1919. Vaan entä huvila-asunto Kulosaaressa? 
Perhe jää Helsinkiin ja Volter yksin kokeilemaan Turkuun, opiskelukaupunkiin ja aluksi opiskeluaikojen kämppään saman vuokraemännän, rouva Anna Wuotin, ensimmäisen ihastuksensa, hoteisiin.

Sinne jää nyt Kilpi.
Posti tunkee laatikkoon Elina Airion Metsässä juoksee nainen -romaanin, Gummerus 2022. Siinä mielessä Kilpeen liittyvän, kun siinä sananimu parhaimmillaan heittelee voltteja kuin Voltterilla ikään. Niin ainakin arvelee henk.koht mailissa sen suosittelija Kirjavinkeistä, että sanojen vuoksi saattaisi upota minuunkin.

Hyvän kirjallisuuden loppu ei näytä häämöttävän. 
Nuorta verestä ysärivoimaa kasvamassa, tämmöinen tekijä nyt esille noiden vanhojen horiskojen rinnalle:
Elina Airio. Kuva Maija Astikainen

Kirjavinkeissä
luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 -

sunnuntai 7. elokuuta 2022

Elämä koettelee

 12.

Antinous 1903 - Alastalon salissa 1933.

Kolmeksikymmeneksikö vuodeksi vaikeni Kilpi? Perheen perustaminenko nieli ajan? Kuten niin helposti käy - kun on aika elää oikeata elämää, käsitteellisen elämän sijasta. Ainakin oma vaatimaton kirjallinen elonpolkuni kirja-arvosteluineen katkesi kerralla siihen paikkaan, lukeminenkin: kun oli aika elää ihka oikiast!

Kilville syntyi Riitta - 1910, Jaakkima - 1914, Lassi - 1920. 
Ja yllätys yllätys: 2 pamflettia, mielipidekirjaa Suomen ja maailman menosta.

Kansalliskirjasto
Noitapa tässä pureskelen mietiskellen, että parempi Volterinkin keskittyä taiteen irrationaaliseen tuottamiseen kuin yhteiskunnallisten asioiden rationalisointiin.

Tämä jäi käteen: 
Ruotsinkielisten erottautuminen kansasta saa tuomionsa ja sapiskansa: elävät käsite-elämää konkreettisen työn sijasta. 
Niin ja monarkiaa, sitä Väinöä, ajelee Kilpi Suomen hallitusmuodoksi.

Sitäpä ihmettelen myös, miten Kustavista persaukisena maailmalle lähteneellä köyhällä kirjastonhoitajalla on vara ostaa Kulosaaresta huvila ja rakentaa kesäpaikka Lintukoto Kustaviin. Laura Kokko ei kerro tarkemmin (laina), mutta eiköhän niin Hiljan kartanosta kuin Volterinkin vanhemmilta ole lohjennut... jne.

Oli miten oli, mielenkiinnolla tämä Kilpi-matka jatkuu, vaikka itse Volterin elämä oli katketa nelikymppisenä umpisuolen puhkeamiseen, veritulppaan ja sydänongelmiin vuoden 1915 syksyllä:

"Sairaalassa kului kaikkiaan viisi viikkoa. Helsinkiin kiirehtinyt Hilja istui joka päivä Volterin seurana. Volterin tila oli vakava. Veljelleen Antolle Volter kertoi lääkärin sanoneen, että sairaudesta toivuttuaan hän sai pitää jokaista päivää ikään kuin ylimääräisenä lahjana."


Kirjavinkeissä
luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 -