Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

torstai 28. helmikuuta 2019

Murheellista todennettavaa

Kaltio tulla tupsahti

Ja ensimmäisenä tartuin kirjoituksiin ja kirjakritiikkeihin eilisen pottuilun pohjilta.
No en sisältöihin vaan tekijöihin, että mites pohjoisessa kun etelässä asianlaita kulttuurilehdessä on Minna Maijalan laskelmien mukaan tämän kaltainen:
"Ruotsin Akatemian sovinistinen sotku on vain jäävuoren huippu. Myös Suomessa on keskusteltu kirjallisen elämän epätasa-arvosta, joka näkyy esimerkiksi Parnasson miesvaltaisessa kirjallisuuskuvassa. Suomen näkyvimmän kirjallisuuslehden kirjoittajista ja siinä esiin  nostetuista kirjailijoista valtaosa on miehiä, kuten Aura Sevon huomautti keväällä 2014. Miehet ovat hallinneet kirjallisuuskritiikkiä myös keskeisten päivälehtien palstoilla."  -Punaiset kengät, Otava 2019

Kari, Amanda, Eemeli, Heidi, Ville, Marlene, Anna-Kaisa, Matti A., Risto, Aapo, Teppo, Pauliina, Anna, Jaakko, J. A., Jarno, Hannu, Pasi, Reijo.

12 - 6 + yks neutri. Siis sama laulu!

Ja pakkohan oli kaivaa myös uusin Parnasso. Ja sama laskutoimitus:

Virpi, Elsa, Outi, Karo, Ville, Pekka, Jyrki, Jari, Lauri, Juhani, Tommi, Matti, Esa, Tal, Sanna, KariMatti, Jani, Juha, Ville-Juhani, Vesa, Marjo, Tero, Reijo, Johanna, Laura, Zhu, Tom.

19 - 7  + kaks neutria. Synkkää!
Terästäydypä, Karo.

Molemmissa lehdissä sentään kansikuvassa nainen, myyvempiä lehtiä mukaellen.



 
Kuva - valokuvataiteilija Joel Karppanen:
Anni Kontiokangas menehtyi
'Kemin veritorstaina'
       
Kuva - Marjo Tynkkynen:
Eeva Kilpi

Että sisältökö?
Pelkkää rautaa!
 Punaiset kengät, tasa-arvo-sarja  I - II - III -IV
🏂 hiihdot10 km / 540 km//€= 83 h 

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Olliko muka ainut kolli!

naisbloggareita liki kaikk´ - mutta silti miesvalta kirjakentillä
Leinon olis pitänyt kai runnoilla, jotta monta on laulujen naista...

Lähetti EJ yhteenvetokommentin Blogistania 2018 tuloksista, kun kaikki sarjat mukaan lukien löytyi neljästä eri sarjasta ainoastaan yksi mieskirjailija kolmen kärjestä, siis 12 kirjan joukosta.
Ks. sarjojen Top3.

Vastasin

ej
Mutta niinhän blogistanian äänestäjätkin pääosin.
Tosiaan: Olli ainu kolli!
[Jalonen voitti Blogistanian Finlandia 2018 -sarjan]
Miun listalla ois sentään ollu kaks miehenpuolta.
Ei Minna Canthin työ ihan hukkaan näy menneen. Eli hyppääpä Punaisiin kenkiin ja kyykisty tään päivän potulle.


Mieskirjabloggaajat ovat tosiaan harvassa, kuten tässäkin Kotimaiset kirjablogit porukassa:

7 alfaa /39.

Josko maskuliinit ovat sitten enemmän noilla tantereilla: näkyy Isänmaan miehet ilmestyneen.

Toisin on kuitenkin kirjallisuuden 'päättävissä elimissä', aivan kuten Minna Maijala Punaisissa kengissään siunailee Parnasson kirjoittajien, kustantamoiden päälliköiden, Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden viranhaltijoiden miesvaltaisuutta:

"Minusta on aina ollut varsin merkillistä, kuinka miehet valtaavat kirjallisuuden alan arvostetuimmat työtehtävät ja valtapositiot, vaikka omien yliopistokokemusteni mukaan kirjallisuudenopiskelijoista 80-90 prosenttia on naisia. Kustantamoiden, kirjastojen ja yliopistojen sinnikkäinä ja tunnollisina puurtajina naisia on sitäkin enemmän."
Punaiset kengät, tasa-arvo-sarja  I - II - III -IV
🏂 hiihdot 10  km / 530 km//€= 82 h 
 
 

tiistai 26. helmikuuta 2019

Tasa-arvovaatimus

vaikka naisella 20 % vähemmän fyysistä voimaa!

Tuolla juonnolla olisi helppo saada kunnon rähäkkä aikaan. Siihen kun vielä lisäisi nämä muumit, jotka eilen ilmestyivät uudistuneina telkkuun; kovin ovat nykyaikaisia kuten aina: sukupuolineutraaleja, genitaalittomia - loukkaamattomia siis - alastomina käyskennellessään.

Siis: MITÄ?
Mihin olet poika näppäimiesi kanssa menossa? Tulta päin turhanpäiten rientämässä?

Miniesseetä tässä värkkäilen tasa-arvon ydintä tavoitellen ja yhtyen Minna Maijalan käsitykseen esseen olemuksesta:
'Se kurottaa kohti lukijaansa ja pyrkii härnäämään tämän omat ajatukset liikkeelle.'

Minnat Canth ja Maijala
kuvat Museovirasto ja Sampo Korhonen
Minkä Minna Maijalan?
No tämän etunimikaimansa, Canthin, läpikotaisin tuntijan, hänestä väitelleen, konkreettisestikin siinä tilaisuudessa punaisissa kengissä, koska tunsi olevansa täysissä voimissaan, kuin energiapatukka, oikeutettu sanomaan sanottavansa. Oikeastihan punaiset kengät on kapasiteettivajeen symboli eli sille naisen kapasiteetille, jota miehet eivät anna naisen käyttää jotta pysyisivät ruodussa ja alisteisina miehille.

Punaiset kengät käsite juontuu H. C. Andersenin sadusta Satu punaisista kengistä ja Hannusta ja Rietusta vuodelta 1845. Turhamaisesta Karenista, joka saatuaan haluamansa, nuo punaiset kengät, on noiden itsestään tanssivien kenkien kanssa lirissä. Tyttö joutuu pyövelillä katkaisuttamaan jalkansa, jotta tanssi lakkaisi.
Melkoinen satu!
No sadut olivat ennen julmia, melkein yhtä julmia kuin nykyiset tietokonepelit.

Parempi pitää nuo punaiset voimakengät piilossa, kaapissa kuin jaloissaan. Naisen kapasiteettinsa kätköksissä tässä miesten maailmassa, patriarkaatissa.

Mutta: tuollainen maailmahan on murrettava!
No siitähän tässä on koko ajan kysymys - ollut jo kauan. Moista maailmaa vastaan kävi Kuopion Minna Canth (1844-1897) taistelunsa jo edellisellä vuosituhannella. Sen verran onnistui, että jo vuonna 2007 Minnan syntymäpäivä 19.3. määrättiin yleiseksi tasa-arvon liputuspäiväksi.

Miniessee täytyy päättää tähän, jotta pysyisi mininä.
Pitempi essee aiheesta on luettavissa tästä Canth-tohtori Minna Maijalan punaisesta kirjasta järkevämpänä versiona neljän muun ihmisarvoesseen kanssa:

 
Punaiset kengät, tasa-arvo-sarja
I - II - III -IV
🏂 hiihdot 7 + 13 km / 520 km//€= 81 h 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Blogistania 2018 äänestys

Perinteiseen tapaan kirjabloggaajat äänestävät vuoden aikana ilmestyneistä ja arvostelemistaan kirjoista parhaimmat neljässä eri kategoriassa.
Kategoriat: Globalia, Finlandia, Tieto ja Kuopus.
Äänestys on päättynyt tänään aamukymmeneltä.


------------
Blogistania 2018
Teknisistä syistä tänä vuonna luiskahtivat ohi omat äänestyspisteeni Kirjavinkeissä.
Niputanpa 'heijjät' tänne vuoden 2018 vaikuttavimmat, jotka eivät nyt sitten vaikuta.
 

Blogistanian Globalia 2018

1.      Maria Àngels Anglada: Auschwitzin viulu         3 Pistettä

 
2.      Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu - kun nykyhetkestä tuli second handia          2  pistettä


Blogistanian Finlandia 2018

1.      Paula Havaste: Pronssitähti              3 pistettä

 
2.      Tarja Leinonen: Koti koivun alla         2  pistettä


3.      Riikka Ulanto: Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille?     1  Piste 


Blogistanian Tieto 2018

1.      Hannu Mäkelä: Valo - kertomus rakkaudesta          3  pistettä

 
2.      Sanna Nyqvist ja Outi Oja: Kirjalliset väärennökset - Huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia               2  pistettä

 
3.      Juha Vahe: Kiestingistä Viipuriin : isäni Jouko Vaheen sotatie     1  Piste


Blogistanian Kuopus 2018

1.      Heli Laaksonen: Ykköne   3   Pistettä


2.      Tarita Ikonen: Kylmyyden monologi   2  Pistettä

------------
🏂 hiihdot 7 km / 500 km//€= 78 h 

lauantai 23. helmikuuta 2019

Himo

"Elkäät tuomitko ihmisten intohimoja, sillä ne ovat yhtä oikeutettuja kuin muutkin luonnonvoimat, tuli, vesi, tuuli, lämpö, valo, sähkö, vaan oppikaat niitä oikein, hilliten ja hyödyksi käyttämään."
Runoilija suunnittelemassa, alustamassa uutta näytelmäänsä "Himo". Valmiiksi puolustautumassa, varmistamassa...

Vaan ei riitä kärsivällisyys, jotta valmista tulisi: mitä sitä nyt paperille, kun voi luonnossa asian toimittaa, ympäröivässä elämässä. Ja taas mentiin! Helei! Wieniin ja ties minne maailmalle.


Panu Rajalan Runoilijan sydäntä, Otava 2006, tässä lopettelen alkusysäyksen tuolta sukulaisista saatuani. Ollutkin melkoinen matka kahden miehen kelkassa, pysymistä naisluvuissa; onneksi ei Leenu Erkon kyytiin hypännyt!

Ei ollut sankarrunoilija J. H. Erkosta (1849-1906), köyhästä, komeasta Orimattilan suurmiehestä, lopulta muuhun kuin naisten kauk'ihailuun linjalla - mitä nuorempi sen parempi. Runoihinsa toivekuvaa etsi, mallinukkea, impeä ihanaista, ei niinkään realistista näpelöitävää.

Ja sitä samaa läpi elämän!
Ei vaimoa, ei perhettä, ei omaa kotia.
Lopulta monen kihlauksen ja lukuisten rukkasten jälkeen elämän ehtoopuolella löytyi tyttönen, jolle rakensi talon, kuuulu Lallukka ja Häkli sponsoreinaan, Tuusulaan, sinne missä Halonen, Sibelius, Aho, Järnefeltkin - Aleksis Kiven käyskentelemille tantereille.

Vaan kuis kävikään!

"Pesä tuli valmiiksi, mutta lintu lensi pesästä", itki Heikki Henrikki kaikille, myös Fanny Davidsonille, joka tämän koko runoilijamestarin tarinan kirjankertojana, Rajalan suuna, kertoo ja  kokoaa, hänkin yksi Erkon alkuajan ihastuksista.

Niin oli viimeinenkin kihlattu karannut: Thyra Nyqvist, 19 v, huomannut, että vanha mikä vanha sulhasmies maankuulu runoilija J. H. Erkko, 52 v. Ikäeroa huimat 33 v. Paljonkos tuo, mites Niinistö-Haukio? 29 v.

"Ei se Erkkoa kiusannut, mutta tyttöä arvatenkin." Tyttö otti ja lähti.

On kirjassa runotkin läpi käyty ja Erkon tuotantoakin, mutta kyllä nuo naisasiat seikkaperäisemmin esille ponnahtavat. Panustako taas johtunee, samanmielisestä, kuten sittemmin Kiannon elämäkerrassa Suomussalmen sulttaani.

Kieltämättä: luettavia kirjoja tuottaa tri Rajala.

🏂 hiihdot 5 km / 493 km//€=  77 h

 KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

torstai 21. helmikuuta 2019

MM-Seefeld

”Hyvä on hiih­tä­jän hiih­del­lä, kun han­ki on hoh­ta­va al­la, kun tai­vas kir­kas­na kaa­reu­tuu..."
Eino Leino 1900

Kaikkihan me tunnemme tuon ja tuohon yhdymme, mutta eipä kalpene J. H. Erkko tipanantippaa Leinon lurituksen rinnalla vuotta myöhemmin ilmestyneellä Hiihtäjän laulullaan, joka tässä kisojen kunniaksi kokonaisuudessaan kajahtakoon; toista viikkoa sentään kisatkin kestävät.
- Doupattuja ovat! kuuluu paheksuvaa kuiskintaa sieltä kotisohvilta.
Puolustukseksi todettakoon: - Niin olivat nuo kaksi runoilijaakin, monesti. 😁
 ✂✂ (ja ilmassa koko ajan autonomian ja sananvapauden menettämisen uhka)📎

Joten se siitä ja tässä tämä riemu:  
HIIHTÄJÄN LAULU
Suistele, suksi, notkojen pohjaa,
Vuorenkin päältä viiltele tie !
Tarmo se työntää, tarmo se ohjaa,
Vasta- kuin myötämatkoja vie.
Tuuletko meitä tuiskella sais?
Vuoretko matkan seisauttais?
Päätä ja niskaa
Kennistä - viskaa
Vauhdilla kulkuas maalihin päin ! -
Tieltäs vastukset vaihtuvat näin.
Ponnahda, suksi, joustele  jalka,
Rohkea rinta, ilmoja juo !
Mieli, kuin linnun lentävä sulka,
Liitele voiman lähtehen luo !
Suontesi aallot - kuule kuin soi !
Riemujen ruuhet soudella voi.
Rientomme riehu,
Rinnassa kiehu,
Hilpeä hiihto innoksi tee -
Aatos jo ilmoja leijalee.
 
Voima ja valppaus - oisko ne
unta?
Untansa nähköön talvinen maa ! -
Meissä on tulta, maassa on lunta,
Liekkimme maankin vapauttaa.
Karkaise luontos, vartoohan työ !
Hentous arka helposta myö !
Nyt sekä huomen
Sampoa Suomen
Vahvana rientäös valloittamaan -
Sen murut liittele onneksi maan !
                                                          26/2 1901

https://www.seefeld2019.com/en/program-sch









🏂 hiihdot 5 km / 488 km//€=  76 h