Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

torstai 30. syyskuuta 2021

Kamassimummo

Voi hyvin kuvitella, kuinka yksinäinen kamassimummo Klaudia Uralin takana oli kielensä kanssa, jota ei voinut puhua kenellekään, kun kukaan ei häntä ymmärtänyt; viimeinen kamassintaitaja oli kuollut vuosia sitten.

Sittenpä muuan tutkija opetteli kuolevan kielen - ja Klaudia sai juttuseuraa, pääsi klaklattelemaan omalla kielellään:

https://journal.fi/virittaja/article/view/38402/28193?acceptCookies=1

Sieppasin tuon runoilija Jouni Tossavaisen Kuva ja sana -blogista (kiemuroiden kautta), jossa JT:llä on menossa valokuvarunosarja Hylättyjä esineitä.

JT /kuva Ari Haimi /Aviador
Minun päiväuniin, niin niin ☺, on palannut monesti tuo yksinäinen mummo jostain Uralin takaa sen jälkeen kun suomen kielen prof. Alpo Räisänen Klaudiasta ja tutkijan tapaamisesta aikoinaan ohimennen kertoi ja kuvaili luennollaan.

Tossavainen on lyönyt faktat pöytään Klaudian päättyneestä päivästä runonsa Kamassi yhteydessä:
 
Klavdija Zaharovna Plotnikova, viimeinen äidinkielenään kamassia puhunut, kuoli 20.9.1989 vanhainkodissa Krasnojarskin kaupungissa Siperiassa noin 94 vuoden iässä. Kuolleiden kielten päivä vietetään 20.9.
 

Rauha Klaudialle - ja Tossavaiselle lukijoita. 👂

sama suomeksi
lähteet:
JT

tiistai 28. syyskuuta 2021

Kassara kädessä

eikä kännykkä!

Ikuisesti jäi mieleen käynti Lasse Nordlundin ja Maria Dorffin omavaraistilalla Valtimon Rumossa. Tyttönen pyöräilee koulusta kotiin - kohtakos harppoo tien yli palstan toiselle puolelle metsään kassara kädessä.

- Mitä mitä? Vuosilukuhan merkitään 2018.

Ollaan asian ytimessä.
Kierrellään tilaa, ja jo löytyy kolmeneljä puunkaatajaa, pellonraivaajaa.

- E Ei
Ei kuulu pärinää, ei moottorisahan ääntä. Kuokkaa, kankea ja ähinää. Puuta kangetaan maasta juuria myöten.
- Hullunhommaa.

Missä on Urho kaivinkoneineen? Ei Urho täällä ole, vaan on siellä meillä päin jossain. Nostamassa sittemmin meidänkin tilkulla orapihlaja-aitaa ja kurtturuusua ylös kun omin voimin ei viitsitty. No sen verran mekin mukana, jotta maahan jääneitä juuria katkottiin sentään käsivoimin voimasaksin.

Ollaan vielä vähän eri levelillä, sano. Me laiskimukset.

Käynnistelevät Omavaraisopiston toimintaa jakaakseen oppia tulevia aikoja varten. No johan se Mattibuukin aikoinaan totesi käsityötunnin päätteeksi opetussuunnitelmia boikotoidessaan ja sähkövilkkurakennelmia kartellessaan: - Rautaverkon taivuttelu katiskaksi on tarpeellisempi taito kuin sähköverkkopelit - loppupeleissä.
Ilmankos meidän Ilovaankoulu sitten lakkautettiinkin.

Vaan täällä kaikki on viety pitemmälle, takaisin menneisyyteen, joka on mahdollinen tulevaisuus. 

linkki


Sitten tuleekin mailiyhteenveto, mitä kaikkea viime talven aikana on Valtimolla saatu aikaan:

OMAVARAOPISTON KUULUMISIA 2021 osa I 
Hei kaikki Omavara ry:n kannattajajäsenet!

"Omavara ry teki kiinteistökaupat Repokankaan tilasta, joka sijaitsee Peltolan läheisyydessä, ja joukkolainoituksen avulla toteutuneita kauppoja vauhditettiin myös mesenaattikampanjalla, joka oli tähän astisista kampanjoista paras! Talkoitakin ehdittiin järjestää peräti kolme kappaletta, tosin kaikki niistä pienemmällä porukalla. Huimaavinta oli kuitenkin Omavaraisuuskurssin käynnistyminen huhtikuun loppupuolella 11 kurssilaisen voimin!

Tammi-helmikuun vaihteessa järjestettiin Peltolassa ompelu- ja polttopuutalkoot. Talkoisiin osallistui keskimäärin 10 henkilöä per päivä. Talkoissa ommeltiin mm. hellanpeitto, tilkkutäkki, pesulappuja, lakanoita ja korjattiin Rumolan sohvan tyynynpäälliset. Talkoisiin osallistui useita ensi kesän kurssille hakevia henkilöitä. Polttopuitakin saatiin tehtyä yksi peräkärryllinen sekä pilkottua hellapuita valmiiksi. Talkoissa tehtiin hyvät ruoat ja ommeltiin polkuompelukoneella ..." 

Hellanpeitto.
Siihenpä juutuin kirjettä lukiessani. Puuhellanpeitto.

Ja piti tutkia, mistä tuossa on kysymys.

HellanpeittoPuuhellan oiva ystävä 
Puuhella on omavaraistalouden kulmakivi ja tuvan sydän. Se on monikäyttöinen ja ah niin ihanan riippumaton sähköverkosta! Kotimetsästä kaadetut polttopuut ovat lähienergiaa parhaimmillaan. Puuhellalla valmistuvat päivän ruoat ja juomat sekä pesuvedetkin saa samalla lämpimäksi. Puuhella on kieltämättä hitaampi laitos kuin sähköhella. Etteivät päivät kuluisi vallan kokonaan hellan ääressä, mainiona apuna toimii hellanpeitto. Se säästää yhden lämmityskerran päivässä eli se säästää samalla myös polttopuita. 
 
Kuva: Maria Dorff

Hellanpeiton edut 
Hellanpeitto pitää aamuisen lämmityskerran jälkeen lounaan lämpimänä, sekä kuumaa/lämmintä teetä on tarjolla pitkälle iltapäivään (ilman high-tech termospulloja). Se mahdollistaa perheenjäsenten eriaikaisen ruokailun, sillä peiton alta voi ruoan nauttia lämpimänä silloin kun haluaa. Hellanpeiton alla voi hauduttaa kypsäksi aamulla kiehautetun ruoan. Se korvaa samalla ruoan haudutukseen käytetyn heinälaatikon tai nyttemmin styroxlaatikon. Näin ollen ei tarvita erillistä kapistustakaan tilaa viemään. Pesuvesikin lämpiää ikään kuin ilmaiseksi ruoanlaiton yhteydessä. Esim. 15 litran kattilassa aamulla 90-asteiseksi lämmitetty vesi on vielä illallakin pesulämmintä. Sitä voi käyttää pyykkien pesuun tai astioiden tiskaamiseen, ja milloin mihinkin tarvitaan. Toinen lämmityskerta on meillä ennen ilta-ateriaa, jonka jälkeen teekattila pysyy kuumana hellanpeiton alla yöhön asti. Hellalla voi lämmittää kylminä talvi-iltoina myös kiviä, jotka villaan kiedottuina voi laittaa sänkyä lämmittämään. 

Katselin omia kylmänviileitä puuhellanrinkuloita; pani huokaisemaan: - On tässä vielä tietä mitä opiskella!

Mitäs kun eilenkin kaiken lukemani jälkeen, napsautettiin tv päälle ja lopeteltiin illanistujaisia kera Vappu Pimiän Maajussille morsianta hakien.
Ja ohjelman päätteeksi peiteltiin hellan sijasta itsemme uneen untuvapeittein.

Ei muuta voi sanoa meistä kuin Hellanjjestas.


Kirjavinkeissä

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Pitäjillä

 uutiskatsaus pienen pitäjän viikonlopusta

Ensin selkosuomeksi eli kuvin:





Sitten vaikeimman suuresti ihailemani ja kunnioittamani Volter Kilven ja vähemmän kunnioittamani itseni kautta, 
eli Pitäjän pienempien kertaus, joka on luettavissa täältä

Olkaa hyvät!
Kirjavinkeissä

perjantai 24. syyskuuta 2021

Puupäitä

Nyt kun satuiluun on menty ja uppouduttu niin mennä losotellaan sitten yhä pitemmälle. Pönttöillään nyt oikein perusteellisesti ja vimpanpäälle!

Kirjastolaitos jakaa kelvollisia ja kelvottomia kirjoja ilmaiseksi, ja eikös Jonkun käteen tarttunut kaksi Fogelin Pekka Puupäätä. - Jotta arvostelepa nämä.

Kustannus-Mäkelä Oy, 1994. © Ruth Kaila.

Arvostelu lyhyesti, no vaikka näin puhuvasti: Just just Justiina.

Fogelin, Ola Fogelberg (1894-1952) / tytär Ruth Kaila (1924-2013), sarjakuvat ovat tummanpuhuvia, mutta jääpähän väritysmahdollisuus pienelle lukijalle. Isolle puujalkavitsit maistuvat myös: isompi saa tuntea itsensä itsetunto pullistuneena yhä isommaksi.

Hyväntahtoinen pölvästi. Kivahan tuota on näin älykkäämpänä - hmm - seurata. Kun kaikki sanat tarjotaan vielä kaiken kukkuraksi majuskelein TA-VU-TET-TUI-NA. 😋😌

Nuoruuden yli siinä meni ennen kuin aikanaan tajusin, etteihän alunalkaen Puupää ole ollutkaan Esa Pakarinen, eikä Pätkä Masa Niemi tahi Justiina Siiri Angerkoski, vaan Esa, Masa ja Siiri olivat SF:n 'elokuvaväärennöksiä', jotka astuivat valkokankaalle tomppelehtimaan vasta Fogelin kuoleman jälkeen ja joita sitten Pirttikalliolla muiden ipanoiden kanssa innostuneina puupenkeiltä kellastuneelta ryppylakanalta katseltiin.

Reino Helismaalla oli siinä souvissa käsikirjoittajan tärkeä toimi. Tai no joo, tärkeä on väärä sana, ehkä rikkonaisenrosoinen rooli on parempi, mutta eiköhän tuokin asia selvinne, kunhan juuri ilmestynyt Helismaa-elämäkerta on läpikahlattu.

Kirjavinkeissä

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Lainaillen Linnétä

Monandria – Yksiheteiset · Diandria – Kaksiheteiset · Triandria – Kolmiheteiset · Tetrandria – Neliheteiset · Pentandria – Viisiheteiset · Heksandria - - -

Tuntuuko tutulta? 

- Heh! Noitahan sitä tankattiin ulkolukuna päähän jo kymppivuotiaina keksikoulun ekalla.

Nyt siltä samalta mieheltä on ilmestynyt kirja salaisista muistiinpanoista. Kirjassa mies on siirtynyt luokittelemaan kanssaihmisiä tyyliin:

  • "ei kertaakaan ilmestynyt pitämään luentoja, vaan vietti iloista elämää Pariisissa ynnä muualla" = Turun akatemian logiikan ja metafysiikan professori Johan Weilin (n.1705-1744)
  • "tuli humalassa konsistorin kokoukseen ja puhui siivottomia" = teologian professori Petrus Ullén (1700-1747)
  • "ei hänkään hoitanut virkaansa, vaan keskittyi omistamaansa rautaruukkiin, pitipä nuorta rakastajatartakin" = matematiikan professori Jonas Meldecreutz (1715-1785)
"jumalattomia pappeja, huoraavia poliitikkoja, raakalaismaisia sotapäälliköitä" yms. jne.

Onpas ihmisluokittelu paljon elävämpää luettavaa kuin miehen kasviluokitus!

Papinpoika Carl von Linné (1707-1778) siinä salaisissa muistiinpanoissaan raapustelee omaksi huvikseen ja hyödykseen totuuksia kollegoistaan ja aikalaisistaan - vakaasti uskoen Jumalan kostoon väärinpelaajille.

Kunhan ei Seiska-lehti taipuisi ja kalpenisi Tieteessä tapahtuu -lehden verrokkina pahemman kerran! 
Vai lukijako tässä vain valkkaamassa rasvaisimmat palat?

Joka tapauksessa noita luen TT:n 4/2021 -lehdestä lukiessani tieteenhistorian dosentti Osmo Pekosen kirja-arvostelua Kosto kuuluu Jumalalle kirjasta Nemesis divina, Jumalan kosto, Basam Books 2021.

Kirjavinkeissä

maanantai 20. syyskuuta 2021

Lapsellista

olisi periaatteessa ollut tuon Joensuun kirjallisuustapahtuman teema ja ks. sisältö.

Väliin kun jäi niin perustinpa oman sunnuntaisen satupäivän itselleni. Työnsin läppärin aukkoon cd-levyn, jonka löysin kirjan takakannen etupuolelta:

Itse Itikkaralli-kirjasta, Aviador 2021, käänsin etusivun - ja sitten                                         sitämentiineikämeinattu!

Näin: 











Ja nää - in:


Ja aikamme kun oltiin rallattu, oli pakko pysäyttää ja katsastaa, jotta ketkäs oikein tämän menomeiningin ja rallien takana ovat ja jotta kestetäänkö takuulla tiellä oikealla.

Nämähän ne:
Sami Junnonen (huilu) - Hanna Tuominen (teksti)

Uljas Pulkkis säveltelee, mitkä laulelee Otso Kallio.

Hassua kyllä kuvittajan kuvaa en tahtonut löytää, kunnes säkällä tätä kautta löysin arvaillen hänet:

Anna Helminen

72 sivua / 57 laulua kirjoitettuna, kuvitettuna, sävellettynä, laulettuna, soitettuna, piirrettynä.
Taidokasta porukkaa! 

Kyllä tämä yhden kirjallisuuspäivän korvikkeeksi kelpasi, ajallisestikin.
Tässä projektissa ja produktiossa on lapsiin satsattu!

Kirjavinkeissä

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Kirjallisuuspäivien päivittelyä

Niinhän siinä kävi tämän viikonlopun Joensuun kirjallisuustapahtuman kanssa kuin Maruknoidenkin: Ohi vilahtivat helmet. 😞😥

Joensuun kirjallisuusviikon vastaava tuottaja, kirjailijayhdistys-Ukrin vpj. Kari Tahvanainen paljasti Lokkivihkossaan karun totuuden:

Molempien tapahtumien järjestäjät ihmettelivät, miten kitsaita paikalliset tiedotusvälineet olivat/ovat tiedottamaan tapahtumista etu- ja jälkikäteen. 

Martvankin tapahtuman Koti-Karjalassa peittosi kirkkaasti oluttuoppi! 

K-K 14.9.2021

No jokin roti ja tärkeysjärjestys se olla pitää. 🙏 - SKÅL!
Kirjavinkeissä

perjantai 17. syyskuuta 2021

Korona pidätellee?

 kirjallisuutta itärajalla

Koti-Karjala 9.9.2021


Martvan kirjallisuuspäivillä


Olis ollu paikalla monta tähteä,
- hetkonen:
Itkonen, 
Röyhkä, 
 
ja Hämeen-Anttila, vaan minä arkalöyhkä 
en uskaltanut lähteä! 


 **

20 ja 21 tai 21 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2021 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

Kirjavinkeissä 

tiistai 14. syyskuuta 2021

Turhan tiedon kirja

 salaperäinen kurkistus vain, samalla myös turha tiedonkorjaus Laakkosista

sillä kirjan, Turhan tiedon kirja, julkistamistilaisuus on vasta ensi viikon torstaina, 23.9.2021. 

Sitä kuitenkin tässä luen - ja hyvältä näyttää. Turhasta tiedosta olen aina pitänyt, siis tiedon viereisistä vieriasioista.

"Turha tieto on kaikkea sellaista, minkä hankkimiseen ja tutkimiseen ihmistä ajaa uteliaisuus ja tiedonjano, ei halua menestyä työelämässä tai opiskelussa. Se on se elämän syvä valtasuoni, se, mihin huomio kiinnittyy, kun perustarpeet on tyydytetty."

Eipä enempää vielä kirjasta, joka ei siis ole ilmestynyt, vaikka käsissäni onkin!

Tai josko vielä tämä turha tiedonoikaisu Saarikiville, jotka puhuvat oikeasta asiasta mutta antavat kunniankukon laulaa väärälle Laakkoselle:

"Itä-Suomen yliopiston suurlahjoittaja, autokaupalla rikastunut Erkki Laakkonen antoi ymmärtää, että yliopistojen tulisi kouluttaa ihmisiä lähinnä ammatteihin eikä tutkijoiksi (Savon Sanomat joulukuu 2009). Samalla hän on pohtinut, miten ilman filosofiaakin tultaisiin toimeen. Pian sen jälkeen Itä-Suomen yliopisto lakkautti filosofian oppiaineen."

Ei se ollut veljeksistä Kanadan Erkki, vaan Joensuun Yrjö.

Asiasta kirjoitinkin Kauppalehden blogiin 22.3.2010:

Laakkosen Yrjö I

On meidän kylän poikia, lähtöisin meidän kylältä Laakkosen perhe. Tuolla se jyrkässä kurvissa isä-Tauno perheineen eleli 40-50-luvun taitteessa.
Lahjoittaa nyt 100000 euroa Itä-Suomen yliopistolle! Samalla summalla olisi pelastanut meidän kyläkoulun - ja ei ainakaan olisi mennyt filosofialle. Sehän oli lahjoituksen ehto. Nyt menivät rahat turhuuteen ja enemmän tai vähemmän välttämättömyyteen, ainakin Yrjön lohkaisusta päätellen:

- Yliopiston tavoitteena ollut kolme miljoonaa on jo täyttynyt, mutta ilmeisesti tilille vielä mahtuu.
Kirjavinkeissä 

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Ne päärynät, ne päärynät!

Neljä pientä päärynää, päärynänkyrttyä päärynäpuussa. Syyskuussa. Ilmestynyt. 

- Ei voi olla totta!

Kaksikymmentä vuotta tyhjän tavannut ja nyt neljä (4) päärynää puussa! Ilmastonmuutos?

- Ei voi olla totta, toistattaa.

Maistattaa.

- Ja ihan päärynän makuinen.

Ihan yhtä makea kuin tuossa naapuritontilla lapsena päärynäpuusta, siitä jonka kunnanmiehet kaatoivat, sen jota vanha-Velssi murehti kylillä ihmisille:



Kirjavinkeissä
 

perjantai 10. syyskuuta 2021

Kiitollisuuspäiväkirja

 Kirja-arvostelu = pitkästä aikaa kirjan parissa

Toim. Heli Bergius. Docendo 2021

Tätä kirjaa täynnä tyhjiä sivuja - joillakin maailman nimillä höystettyinä - ei voi arvostella ennen kuin sen itse täyttää (ja kun sen itse täyttää ei voi arvostella muuten kuin positiivisesti ja kehuen kiitosten kera).

Siispä puuhaan. 

Elokuu
4.  yökahvit klo 03 - Tokion olympialaiset.
5.  3-vuotissynttärit.
6.  Haudoilla kastelu.+20C.
7.  Serkun synttärit - 90v!
9.  Samettisohva Kolille. Lastenhoito 15.30 -
10.  Mustaviinimarjat: 2 sank. (Männikkö tulessa - onneksi ei henkilövahinkoja.)
11.  Mehumaijalla puuhellalla mehuntiristys.
12.  Kallen puolen kuusiaitaa käsisaksin.
15.  'Saipäivä'.
16.  Naapuri sairaalan koronahoidosta vihdoin kotiin.
17.  Orapihlajaa käsin. 
18.  Kuusiaitaa, tienpuoli. Talon nurkan maalaus.
19.            " - "
20.  Hammaslääkäri.
21.  Kuusiaita leikattu. Satelee - paistelee. +15C.
22.  T-mannilta kellarihylly - sunnuntaina!
23.  Sadepäivä: kellariin hyllyntekkoon!
24.  Suursiivous. Hesari lopetti ikuisentulonsa: >500 €!
25.  Mäntyniemestä sytyketuohia talveksi.
26.  Ruotsin TV-kanavat tilaus Hesarin tilalle: <5 €.
27.  Pari pinonaluspuuta kerjättiin tuohipaikalta.
28.  Robinson Crusoe Lemmenlavalla.
29.  Lepoluppop. Luumut kypsyneet.
30.  Puruja tuohipaikalta kompostiin. Liiterin päätyyn punamultaa.
31.  Kärristä puunkantturat halki. Ulkosauna aina iltaisin.

Syyskuu
Iloisin merkintä olisi eiliseltä: Eka P''rynä haukattu omasta päärynäpuusta parinkymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Vaan kun se on syyskuuta se. 
No siitä sitten toiste, mikäli em. ei jo vakuuta todistamaan Löydä ilo pienistä hetkistä - Kiitollisuuspäiväkirjan sisällön runsautta. 💓😹😂

Kirjavinkeissä


tiistai 7. syyskuuta 2021

Oman käden kautta


Vielä aamuhämärissä näytti tältä

 - kuin terrakottalaiset odottamassa pysäkillä bussia.

Ei auttanut muu kuin Fiskars kouraan ja - 

SIM-SA-LA-BIM! 


 - päivemmällä jo toisin.

***

riippuvuudet:
omistan Fiskarsin puutarhasakset ja 3 kirvestä, 
en osakkeita
Kirjavinkeissä 
tänään
 Esko Karppanen: Muurin varjossa

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Unboxaus

kuva:hj -21 😏

 "Nykykoululainen ei avaa syntymäpäivälahjapakettiaan, hän unboxaa sen."
- Parnasso 4/2021 Lauri A. Niskanen, FT, Helsinki.

kommentiksi:
- Suattaathan ne siellä etelämpänä unpoksata, tiälä se repästään auki.


Kirjavinkeissä

lauantai 4. syyskuuta 2021

Vähästäpä jännitys irtoaa

niin kuin tekstitv:n sivusta 221.


Tuota sivua eilinen iltapuhde sihrattiin, jotta mitenkä JoMalle käy jymyläisten käsittelyssä - pääsevätkö mitalipeleihin räpyläpelissä, joka nykyisin on kaukana niistä ajoista, jolloin yksi löi ja muut joivat portterilimpsaa.

 klo19:31

Parit tunnit jo mitelty. Tässä vaiheessa perjantai-iltaa jännitys tiivistyi. 
Eka jakson oli voittanut joensuulaiset, toisen kotijoukkue. Tilanne tasan. 
Vuorossa superi: sen voittaja mitalipeleihin. Jos sekin tasan, sitten kotsarit.  
Sotkamo ensin sisällä, heti juoksu, kuten ruudulta näkyy.
Kohta jo toinen.
Ykkönen muuttuu kakkoseksi. Paha paha! 
Enempää eivät saa.
Keltainen muuttu siniseksi. 
JoMa sisälle. Tekemätön paikka?
Viipyy viipyy, kunnes pompsahtaa 1.
Se ei vielä riitä.

Ei tule. 
Ei tule, vaikka kuinka tikistäisi.
Jo nyt on hitto! ja hittolainen. 
Ootattaa. 
Sitten tulee tyhjyys, ainakin tämän kokoinen:

 

Täältä                                                                                                            Tänne. 

Ratkaisu. 😭
Roopet voitti.
On hellitettävä, lopetettava ruudun tapitus.

Tyydyttävä vähempään: vaikka Soiniin.

Kirjavinkeissä

torstai 2. syyskuuta 2021

Soinihan se siinä

Kekäläisen Puoliseiskassa, ei siis Seiskassa.

Joskus sattuu niin somasti, että kun ensin 'kuollutta' kirjantekstiä lukee, niin itse päähenkilö pomppaa live-elävänä ruutuun. Näin illalla eilen:

linkki
Juuri olin lukenut siittä, miten Timo Soinin (s.1962) lapset, Toivo ja Silja, pieninä vaeltelivat iloissaan Pariisin kaduilla, kun isää ei pysäytettykään tuon tuostaan eikä se jäänyt juttelemaan jokaisen kanssa, vaan päästiin yhdessä liikuskelemaan. Elettiin EU-parlamenttiaikoja. 
Muuten kova meno näyttää olleen Soinilla Brysselin aikoihin: raskaat päivät päättyivät moninaisiin, kohtuumääräisiin (= "Onneksi voiteluaineiden määrä pysyi kohtuudessa kohtuuttomasta tarjonnasta huolimatta.") illanistujaisiin. 
Ihmisverkosto kasvoi, eurooppalainen politiikka poliitikkoineen tuli tutuksi, mistä ulkoministerikaudellekin riitti hyötyä.

Soini liikuttuu televisiossa, ei ole unohtanut ihmismassaan peruskavereitaan, vaan herkistyy kaverien muistellessa entisaikojen yhteisiä harrastuksia ja Timon intohimosta futikseen ja lätkään ja miten toppari-Timo oli vaikea kierrettävä.

Millwallin miehiä - tulevan Tiina-vaimonkin vei, kun tämä väenvängällä lyöttäytyi, viikoksi Englantiin viiden matsin matkalle. - Siittä se sitten lähti yhteinen taival, kertoo kirja Timo Soini - Yhden miehen enemmistö. Sitä tässä hampsimassa. Ja vertailemassa edelliseen lukemaani: Rajaton valta.
 
Vaikka kirjojen nimissä yhtenevääkin, tuskin kuitenkaan Timosta olisi koko valtakunnan diktaattoriksi, kun ei puolueessakaan lopulta ollut.

Poliittisista kuohunnoista ja paljastuksista vedelkööt otsikoita lehdistö, itseäni kiinnostaa enemmän koko tuo ihmisen toinen, sisempi puoli. Se jota poliitikotkin, aiheesta/aiheetta, suojelevat ja varjelevat. 
Täältä valaisua kummastakin puolesta ja täältä:

Otava 2021
kansikuva: Jonne Räsänen

Kirjavinkeissä