Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

lauantai 31. lokakuuta 2020

Pyhäinmiestenpäivän iltakävely kirkon ohitse haudoille

Anteeksi vanhentunut päivämerkintä; silti käytän sitä, koska viimeisin suvun vainaja on mies, hyväsydäminen mies; hänen haudalleen laskemme kynttilän. 

Muutenkin vähän kartan ja uhmaan uudisilmaisuja, sillä jokaiseen sanaan kertyy ajan myötä painolastinsa.

Kohtapian väittänevät, läheltä jo liippaa: Mies pitäisi ehdottomasti yliviivata ja heittää roskiin, korvata uudella vähemmän mädänneellä, jollakin raikkaammalla sanalla. Samoin ihminen. Tuo melkoinen painolasti luonnolle. Josko sanan korvaaminen uudella auttaisi?

Pah! Ei näin. Tästähän on muodostumassa saarna. Onneksi hautausmaan valot jo kajastelevat mäellä. Rauhoittaa kummasti mieltä. Ajatukset kuriutuvat itsestään.

- Muistithan tikut?

Sytytämme kynttilät. Lopulta hartain mielin. Muistamme heitä kaikkia lämpimin ajatuksin.


KIRJA-ARVOSTELUT


torstai 29. lokakuuta 2020

Suunnitelma päivän kuluksi

aamukahvin ja aamupuuron päälle

  • klo 8 -   köllöttelyä; pottuilua; lukuhommia: tilattu IsoNro ja saatu Hyvönen
  • klo 11 - ahkeruuskahvit
  • klo 12 - rannalle halkoja hakkaamaan, puita kaatamaan
  • klo 15 - hernekeitto
  • klo 16 - ulkosauna
  • klo 17 - saunakahvit ja lehdenluvut paperiset ja digit
  • klo 18 - Uutiset telkusta
  • klo 19 - 'Laura' eli tallenteelta Pieni talo preerialla jokin jakso
  • klo 20 - kirjojen kimppuun: Hyvösen lisäksi Sutisen Neukkuturismi
Kompakti paketti.



tiistai 27. lokakuuta 2020

Harmaana päivänä runolle

tekisi mieli ruveta 

Lukemaan näitä:

Timo Suutarinen - Virpi Alanen - Lassi Rajamaa
Kulttuurivihkot 2020


Vaikka koko metsä palaa,

uusi nousee sen tuhkasta. Kirsikankukkien kaupunki TS

Lepo. Ihmisyyden uudelleen oppiminen.  Hiilellä piirretty hymy  VA

salaisessa puutarhassa kukat aukenevat bang bang bang  Vene ei nyt millään irtoa rannasta  LR


Joudapa! 

rupeapa, kun on tulossa talvi ja tarvitaan rannalta näitä:

Niitä näitä yhdessä tehdessä ⤴

aika kuluu kyllä rattoisasti - vähintään yhtä supsikkaasti kuin lukiessa yksin

 noita näitä↑ 

KIRJA-ARVOSTELUT

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Dekkarin kimpussa

enpä olisi ikinä uskonut - vaan enhän ikinä uskonut Kauppalehdenkään kimppuun ryhtymistä kaikkine warranteineen, ennen kuin ryhdyin. No jälkimmäisestä pahasta tavasta on tässä hiljalleen potkiuduttu irti.

Ettei vaan taas olisi syntymässä uusvanhapahe, jonkinsortin reinkarnaatio: - Näinköhän vielä joutuu palailemaan juonikirjallisuuden pariin!

Se, miksi nyt käsissä dekkari, johtuu yksinomaan tekijästä, lukion ja yläasteen äidinkielen opettajasta, joka joskus muinaisuudessa piipahti yläasteen erityisopettajan 'toimistooni' toimittamaan jotain asia, jota en muista, mutta missä ohimennen sivuttiin David Reedin kirjaa Anna ja Karjalaiseen kirjoittamaani kritiikin poikasta


jonka sysäämänä hän oli yrittänyt lukea kirjaa, mutta kesken heittänyt:

- Liian järkyttävää. En voinut lukea loppuun.

Ja nyt tämä sama ex-lehtori on kirjoittanut dekkarin, joka alkaa ruumiilla:

"Maaret Jokihaaran ruumis löytyi Santakarista."

Alakoulun retkeläiset löytävät yläkoulun opettajan alastoman ruumiin.

" - Se on kuollut. - Tapettu. - Väistykää." 

Niinpä kohta ollaan opettajainhuoneessa, koulumiljöössä. Väkisinhän tuommoinen kiinnostaa, jo pelkät kulissit ja opettajapersoonat.

Tuula Ranta on kirjoittanut esikoisromaanin eläköidyttyään. Tohtorin väitöskirja on edellinen 'teos', vuodelta 2008: 

Kirjoittamisprosessi teksteinä tekstilingvistinen näkökulma abiturienttien tekstintuottamismenettelyihin

On minun vuoroni nyt todeta: 

- Tuohon en uskalla puuttua. 


Joten joutuin tästä täytyy käpälämäkeen puikkia, poistua murhan selvittelyihin, sillä koulun ilmoitustaululle on juuri ilmestynyt A4-paperille tulostettu värikuva maassa makaavasta alastomasta Maaret Jokihaarasta, upeasta englannin kielen lehtorista.

"Maaret oli melkein alasti, yltä päältä veressä. Sen kuvan yli oli punaisella kirjoitettu huora."

KIRJA-ARVOSTELUT


torstai 22. lokakuuta 2020

Valamossa vaeltelemassa

Aika astua, sattuneesta 70-syystä, kuuratuille pitkospuille 
- seestymään, ns.

Tasapainottumaan, jottei ohjauspyörässä tärisisi.

- Kannattaa mennä rantareitti vain, ylälenkki on likomärkä, neuvoi nainen Tuohuksessa.

Mekös viis välitimme, kunnes huomasimme väärän jalkinevalinnan.

Loikimme ja pujottelimme, mättähältä mättähälle hyppelimme liejukohtia kartellen. 

Metsäkonepahulainen oli kurvaillut kivikkokankahilla, metsäpolulle poikkeillessa omat uransa kyntäen.



Vaan 
lopulta istumme penkillä lepäämässä järven välkettä ihailemassa, matkamiehen kumarrusristiä katselemassa. 
Levollisin mielin.

Mikäs meidän. 

Tässä. 

Kaksin.


Siitä laskeudumme laavulle. Nuotiopuita pilkkomaan, tulta rikittämään. Maallisin haluin makkaraa kärventämään.

Siinä kypsyvät aivan kuin meinä. Parina kaksin. Kuin meidän ajatuksemme, valmiina nautittaviksi. Herkullista sinapin kera. 

Jäljelle jäävät vain ryppyiset kuoret. Hätkähdämme: aivan kuin meistä!

- Jokos ois aika palailla? Toinen polku vielä kulkematta. Se haudan puoleinen.


Siispä sinne. Aution Trapesan pation kautta, luostarin kirkon editse kuusikujaa pitkin sillalle ja kohta sillan jälkeen oikealle.


- Olemmeko oikealla tiellä? sopii kysellä, empiä monessa mielessä. 

- Oranssisin merkein. Siniset vievät Lintulaan. 

- Ei me sinne saakka tällä kertaa. Jätetään nunnille oma rauhansa.

Rukousmetsässä nousemme kalliolle, jo toisen ristin juurelle, penkeille levähtämään ennen hautuumaata. Mielessä se jäljettömiin kadonnut nunna, kuolleeksi julistettu Elisabet: kunhan ei vaan törmättäisi...

- Ei se täällä, josko matkustanut Välimeren luostareihin?

- Kuollut mikä kuollut.

- Sopiihan kuitenkin ajatella.

- Sopiikohan?


Kiviaidan välissä portti. Portin takana puisten ristien meri, kuin sankarihaudoilla. Akaki muiden joukossa, vanhimpana:

 

- Syntynyt 17. lokakuuta 1873, kuollut 30. tammikuuta 1984. Laskepa siitä!

- No on meillä vielä päiviä jäljellä, jos...

- Jos. Niinpä!

Isoimpana kookkaimpana - totta kai! - kohoaa Paavali, Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa, k. 1988 - s.1914, paasi kivestä. Ikuinen siis?

Uusina vaskilaatoin Holmbergit. - Vastahan Kalle Loirin kanssa täällä.

Laitimmaisena, tai taaimpana, kynitty ja kynitetty Pentti. Tämä näin: 

                     

Saarikoski. Värikkäänä, kuin syksyn putoilevat lehdet, niin eläessään kuin kuoltuaan.

- Katopa gepsistä numerot. Meidän aikamme.

- 05 h 14 min. 10 km 260 m.

On aika palata autolle, ja jatkaa maallista vaellusmatkaa.


KIRJA-ARVOSTELUT

keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Laulujoutsenen takaiset

- Gku, gku, gku, guu, gu, guuu ...

- Jo'vain siellä voi olla pesä, sanoo Jouni rauhallisesti ja jatkaa viitaten kädellään lompoloon. - Tuossa niemessä on ollut joukhaisen pesä, mutta vesi on nyt niin korkealla, ettei siihen ole voinut pesiä ja se on voinut muuttaa tuonne tievan taakse luttoon. -Yrjö Kokko: Laulujoutsen 1950

Anttihan siellä Jouniksi taiteiltuna, tunturisaamelainen Erkunan Antti - serkun mies Enontekiöltä. Marjatta muinoin kirjoitti Hetasta:

"Antti on se Laulujoutsenen Jouni, joka vei Kokon joutsenpesälle. Kokko oli hyvä ystävämme, asui täällä Ungelon torpassa, torppaoli alunperin saaressa nimeltä Pasahkasaari = Passeakka, Pyhäakka, entinen hautasaari. Saaren lähimmät talot tekivät siitä niemen kaivamalla kapean salmen umpeen ja saivat sen itselleen."

Kyselin Mollistakin, siitä maailman viisaimmasta koirasta (WSOY 1965), kirjasta joka lämpimyydellään lumosi, ja olihan Molli matkassa mukana 'Joukhaisessakin'.

Niin eikös Molli ollut käynyt Marjatankin pakeilla:

"Bures nuorimus oambealli bearrasiguin

Minäkin kerkesin tutustua Molliin, ennen kuin se kuoli ja Kokko hautasi sen Ungelon rantatievaan, muistokivenkin pani päälle. Sinne meni sitten "runoilijan polku" kun Kokko kävi suremassa ja muistelemassa uskollista ystäväänsä.

Toista koiraa en ota, sanoi Kokko eikä ottanutkaan. Otti Manun, sellaisen melkein-koiran lyhytjalkaisen makkaran. Kun Kokko oli poissa, hän jätti sen hotellin emännän Johannan hoiviin. Hotellin piiat pilasivat sen herkuillaan. Kokko löysi palatessaan paisuneen makkaran, joka läähätti lyhyitten jalkojensa varassa juuri ja juuri Ungelon torpan kynnyksen yli... "

Kävipä Kokko Manu-makkaransa kanssa vieraisillakin, iltakahvilla etelästä tulleen viehättävän naisen tykönä, joka asui tilapäisasunnossa lääkäritalon yläkerrassa:

"Illalla saattoi kuulua rapinaa ja ähkettä rapuista, kun Manu läähätti ylös. Sillä oli kaulapannassa kirjelappu, ylen kohtelias: Kirjailija täten nöyrimmästi tiedustelee, olisiko Johtajattarella sopiva hetki pariin kahvikupilliseen Kirjailija kanssa? Olin silloin vielä rehtorina. Johtajatar laati lyhyen vastauskirjeen Manun kaulapannan alle, missä hän ilmoitti kahvipannun olevan heti hellalla, ja pullaakin on vasta leiponut. Manu kömpi rappujen alapäässä odottavan Kirjailijan luo ja vasta sitten kuuluivat Kokon jämerät askeleet portaissa. Kokon kirjoista kuuluu hänen äänensä. Hän kirjoitti ja puhui ikään kuin samalla äänellä, sillä tavalla rönsyilevästi, maalailevasti. Meillä on niin paljon lämpimiä muistoja hänestä, varsinkin Antilla, jota hän piti suuressa arvossa. Ilman "Jounia" ei niitä joutsenkirjojakaan olisi syntynyt."

Serkku-Marjatta jätti maallisen majansa, poroksi kenties muuttui, pari vuotta poromiestään aiemmin, Antti lähti taivaan palkisille viime keväänä, kolmea vaille sata ajast'aikaa eläneenä. 

Rauha heille.


KIRJA-ARVOSTELUT

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Laulujoutsen elomme kehässä

 Suomen kansallislintu

Ja niitä riittää! Yrjö Kokon (1905-1975) ansiosta. Vaiko takia? Riippuu keneltä kysyy.

Jos kysyy elonkehäläisiltä: ansiota. Jos kysyy maata viljeleviltä: takia. Metsästäjiltä jos kysyt: sekä että. Kymmenkiloisia paisteja ilma sakeana ja pellot täynnä, ennen muuttomatkaa.

Ollaan elämänkatsomuksen ja elomme kehän ytimessä.


"Kulutuskulttuurista etäisyyttä ottaneet ovat jo pitkään nähneet toisin: ihmisen erillisyys muusta luonnosta, ihmisen ylivertaisuus ja luonnonherruus sekä edistysusko ovat kaikki ihmisen olemassaolon merkityksessä luovia tarinoita, eivät tosiasioita. --- Olin itsekin juuri näiden tarinoiden vanki. --- olemme kasvaneet fossiilikapitalistiseen järjestelmään ja osa mielenmaisemastamme tulee väistämättä olemaan öljynmustan mytologian ja elämäntavan kyllästämää. ---" "Voimme silti katsoa kunnioittavasti taaksepäin ja löytää opastusta uuden luomiseen." -Osma Naukkarinen

Yrjö Kokko, eläinlääkäri, kirjailija, rimpuili vastaan ja kuinkas kävi: 

"Tämä johti maalaiseläinlääkärin ammatille haitalliseen punaleimaan. -- Kokko rakasti vapautta - taloudellista, poliittista, taiteellista, hengellistä. Toislajisten vapautta."  -Mikko Kallionsivu

Luokkalehden 1986 jälkeen olen lukemassa Elonkehän uusinta, nro 3/20. Silmät suitsirenkaina, sanoisi Karjalaisen muinainen pakinoitsija Romuluu.

Olin äimänkäkenä Kallionsivun esille nostaman Yrjö Kokon mietelmän havaittuani: 

"Tieteen narkoosilla voi nukuttaa sydämen runon." 

Äimänkäkenä siksi, koska omiin sitaattikokoelmiin olin jo aikoja jäljentänyt tuon saman lainauksen! joka jatkuu ja täydentyy "Silloin ei ainakaan ole naurettava."

Noin Yrjö Kokko kirjassa Laulujoutsen - Ultima Thulen lintu. 1950.

Ja taas on lisättävä lukupinoon välttämättä lisäkirja, vaikkei enää millään pinon sortumatta mahtuisikaan: Jukka Parkkinen, Yrjö Kokko: Sadun ja luonnon runoilija. WSOY 2003.

KIRJA-ARVOSTELUT


perjantai 16. lokakuuta 2020

Luontoretki parhaimmillaan ja pahimmillaan

lehdenjulkaisija, lehtikeisari LK, huokaisee urakan jälkeen ja luontoretkeilee keisarinnansa rinnalla pallukoin merkityillä luontopoluilla. Niin on parempi niin LK:n ei tarvitse keskittyä kompassiin, karttoihin ja kartankäyreihin, vaan voi kaikessa rauhassa turvallisin mielin samoilla ihaillen luonnon näkymiä sekä punaisia, sinisiä, oranssisia, lilaisia pallukoita puiden kyljissä.


Eksyy joskus (monesti) LK siitä (pallukoista) huolimatta. Ja joutuu turvautumaan kuuloelimiin; LK ilahtuu kerrankin liikenteen äänimelusta: - Ahas! Tuolla suunnalla hurisee.

Kulkevat sinne päin naamaa läpsivistä puskista välittämättä. Ja kas kas! Jop siintää silmissä sivistys, tienviitta:



No just sinnehän sitä oltiin menossa!
Ja mentiin!

Ja siellä mäntykankailla nautittiin luonnonäänistä ja antimista, kesän viimeisistä mustikoista, syksyn kypsentämistä puolukoista. Ja hengitettiin raitista ilmaa ja nautittiin syyssään raikkaudesta ja syksyn koleudesta ja kuulaudesta. 
Ennen kuin palattiin taas näihin maskimurinoihin, marinoihin ja koronoihin.

Pysäköintipaikalla vielä varmistettiin, jotta missä sitä oikein oltiin oltu, jos ja kun oltiin oltu Pahassa pulas...eikun kalassa. Ja Pahakalanmutkassa.

No kalanmuotinenhan se. Se reitti. 
Kokonaan olisi se kierretty, jos olisi löydetty eikä välillä eksytty, haahuiltu ja harhaeltu.



tiistai 13. lokakuuta 2020

Kannesta kanteen

 15  Luokkalehti 1986 luettu

Koulunrötisköstä uusiin puitteisiin halajaa Johanna:


Näinköhän nämä uudet piirustukset sen kodikkaammat:


Kyllä tuo toteutui, ja minäkös pakenin toisiin maisemiin, kun ulkohuussikin siirtyi sisätiloihin - se, jonka muuan kylänmies aikoinaan tarjoutui tekemään halvalla, johtokunnan pöytäkirjan mukaan, 'omista tarpeistaan'!

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV



maanantai 12. lokakuuta 2020

Kritiikin aika

14  Luokkalehti 1986 -aikamatka alkaa olla sujut

haukkujen ja kehujen kera.

Mervillä ja Jonnalla on syynsä, mikseivät tykkää Ritari Ässästä eikä Tiia Kymppitonnin hörisevästä Riitta Väisäsestä kuvaavin perustein:


Mutta sankarikin löytyy: 
ainakin Seppälän Markon ja Piiroonmäen Karin mielestä Matti Nykänen on maailman paras ilmassa leuhotellessaan.

Nimimerkki 'Videovihaaja Mä vaan' vihaa videoita, Pirttilän Tuomas näkee niissä narkoutumisvaaran, mutta myös hyödyllisyyden:


Nyt on jutut juteltu.  
Lukemista yllin kyllin - Avut, Seurat, Seiskat eivät pärjää alkuunkaan, Kotiliedelläkin tekemistä.

Homma enää takakantta vaille.

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV




sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Voita lentsikkamatka!

13  rento lento pienoiskoneella?

Luokkalehti 1986 antaa siihen viimeisen mahdollisuuden, mikäli Jonnan ja Tiian kiemurat onnistuvat:


Kalliolan Tuomo kyytipoikana:


Kunhan ei kävisi kuten kuvassa; Tuomosta ei aina takeita mitä keksii.

jatk. I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV

KIRJA-ARVOSTELUT

lauantai 10. lokakuuta 2020

Maalla on mukava asustella

13  Miksi lukea joka ikinen päivä diginä IS:ää ja IL:ää  kun tarjolla on sensuroimaton Luokkalehti 1986!

Tänäänkin mm. Kiteen Pallon Rantakentän muinoinen maskotti, kentällä mopoillut ja syöksyillyt, yleisöä villinnyt Tepi kertoo asumisoloistaan ja harrastuksestaan:


Hannan lehmä on ihana ja Miian koira on ihan Pepi, vähän niin kuin Tepi!
Ja sen autoasiantuntija Ollin sisko Kati kuvailee turvallista elinpiiriään:


Kyllä maalla on mukavaa ja - rauhallisen lupsakkata.

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV

KIRJA-ARVOSTELUT


perjantai 9. lokakuuta 2020

Koti ja koulu

 12  muttei sentään koulukoti

Luokkalehti 1986 näyttää kuvin koko lössin.  

Juha valkkaa ystävänsä:


Tuomas piirtää mukaan kaikki, paitsi opet, mikä takaa iloilmeet.
 
Mutta.

Totuushan paljastuu valokuvasta: hymykasvoja vain yksikaksi - heti kun opet telläytyneet kuvaan mukaan!


jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV 

KIRJA-ARVOSTELUT


torstai 8. lokakuuta 2020

Paras auto ikinä

11  Luokkalehdessä 1986   

autoekspertti Olli esittelee auton, joka varmaan menisi katsastuksesta läpi niin että sujahtaisi:


Toisin kävi mersun, josta nyt oli luovuttava haikein mielin. Pitäisiköhän hommata sijalle koira, tuommoinen Miian Pepi niin ei itse tarvitsisi jäädä tohvelisankariksi?


jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV 

KIRJA-ARVOSTELUT


keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Kissa ja koira Palmen ja ristikon välissä

10   Luokkalehdessä 1986 lukijan moka   

Harmittaa yliluenta ja sivuutus: eihän sivun 14 jälkeen tule sivu 17!  Pitää tulla 15 ja 16, nämä mainiot Koira ja Kissa, jotka Mervi ja Johanna taiten ovat piirtäneet ja asiallista asiaa kirjoittaneet:


Siinäpä ovat nyt präntättyinä monin piirroksin kerta-aukeamana.

Toisaalta eihän aikakauslehtiä pidäkään lukea kuin kirjaa: alusta loppuun. Lehteillenhän Seuraa, Apua ja Koululaista ruukataan lukea.

Ovat muuten valppaina koira ja kisu!

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV 

KIRJA-ARVOSTELUT

tiistai 6. lokakuuta 2020

Uulof Palme murhattiin ym.

9   tietää Ari Luokkalehdessä 1986   

ja 'Filippiinit saivat uuden preidntin'. Ulkomaatkin kiinnostavat itärajan koulukkaita - viis kirvirh, kun asiat tulevat selviksi. Jonakin vuonna lupasin kympin, jos joku oppilaista osaa kirjoittaa Ranksan presidentin nimen tismalleen oikein, senpä Valery Siskartesdäänin. 😅


Sitten onkin hyvä jo palata omille erämaille Aarnen, sen pikku pilkkimiehen kelkassa:


Kamppeet kasaan ja ruskaretkelle! 
Nytkin luonto kutsuu patikoimaan.

___
ps 
nyt aihettakin ja aikaa vaellella mersuttoman miehen ja naisen. 💑

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV

KIRJA-ARVOSTELUT


maanantai 5. lokakuuta 2020

Ristikkoa ratkomaan

8  ja Jonniijoutavia arvailemaan   

Luokkalehti 1986 on puolessa välissä. On aika hieroa älynystyröitä: täyttää Hakulisen Susun laatima ristikko ja voittaa nimeämättömiä palkintoja. Ristikon ratkaisun helpottamiseksi ruutuihin on valmiiksi raaputettu himmeät piilokirjaimet.

Siitä vaan kiikuttamaan vastauslappua Kiteenlahden lakkautetun koulun eteisessä olevaan laatikkoon. 😂


Päätoimittajat Petri ja Marko ovat myös heittäneet kiperän kompakysymyksen afrikkalaisista (onneksi ei milllään muotoa rasistinen - huoh!). 


Onhan tämä nyt hauskempaa luettavaa kuin veneonnettomuusuutinen tuolla tai Trumpin Donaldin korona tai ...

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV

KIRJA-ARVOSTELUT


sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Hongkongissa

7   Esa lentää moottori tulessa ja housut märkinä   

ja näkee maaseudulla pikkukylän, missä on pilvenpiirtäjiä. 
Reportaasi Luokkalehdessä 1986.




18-kerroksisia taloja pikkukylässä!
Omassa kyläkoulussakaan ole kerroksia kuin 2, jos ullakko lasketaan mukaan. Kirkolta, missä Esa asuu, Hutsinputsista taitaa löytyä sentään muutama kolmikerroksinen. Esa asuu kirkolla, mutta käy meidän koulua. Ja meidän koulua käy siksi, koska pikkukoulussa kiusataan vähemmän kuin kirkolla. Saa olla rauhassa ja turvassa.

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV

KIRJA-ARVOSTELUT

lauantai 3. lokakuuta 2020

Nightwishin Tuomas

6   mäkihyppääjänä Kiteen Hutsissa  

ja urheilutoimittajana Arjon kanssa Luokkalehdessämme 1986. 


Isoin otsikoin jo silloin. No mikäs kun itse voi vaikuttaa työhönsä ja siihen mitä mediassa kirjoitetaan! 😋
 
Pohjakuntoa kertyi - oli mistä ponnistaa kymmenen vuotta myöhemmin maailmalle - niin kuin jo eilinen hiihtolista (131 km) osoitti, 3-luokkalaiselle kelpo tulos. Ei jäänyt kummulle. Eipä tuosta pojasta muutenkaan vaivaa ollut - päinvastoin. Tunnollinen oli ja kaikkea pohtiva. Osasi asiansa neuvoja kyselemättä. Ilo oli katsella tekemisen riemua ja asioiden puntarointia siinä toisten joukossa. 
Sieltä se jostain mäen alta aamuisin koulunmäelle kömpi ja iltapäivällä mäen rinteeseen katosi jalkapatikassa kotipolulle tahi Tyyne-mummon tykö.

Osan oppilaista toi ja vei taksimersullaan Soke, suurimman osan kuljetti Mötön linja-autolla Veikko.

Joskus lopetin koulun ja tilasin kyydit tunnin aikaisemmin kun Loukunvaaran Joke-johtaja soitti, jotta pitäs lopettaa kun ois kiire kirkole - aja tätä kautta
Kerran sitten jäi koukkaamatta sitä kautta ja ajoin suoraan kotiin. Iltavuoteella pälkähti päähän ja hätkäytti, jotta hitto, näinköhän Joke vielä koulunsa tienhaarassa seisoo kyytiä odottelemassa.

Ei se siis kovin virallista ollut ja pykälien mukaan aina kaikki mennyt. Kotoisan lupsakkaa pikemminkin.

jatk.  I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV - XV 

KIRJA-ARVOSTELUT