Nyt!
Nyt on Hilja Vanhakartanon (1884-1927) aika, kun neljännes kirjasta nautittuna. Vuosi 1905, Hilja on kahdenkymmenen, Volter kolmenkymmenen. Hilja aloitellut lääketieteen opintoja, Volter jo kuuluisa kirjailija, Helsingin yliopiston kirjaston amanuenssi, jo harmaantunut.
Ai että. Tämä on rakkaustarina jos mikä. Eivät tietenkään hyväksy porilaiset Hiljan varakkaat, kahden kolmen kartanon omistajavanhemmat köyhää huonokuuloista sulhasta vävykseen. Vaan mitäs noista.
Lukekaapas: Ovat sanasi kuin valoa minulle - Volter ja Hilja. Kirjapaja 2013. Mikä kirjeromanssi! Laura Kokko kokosi kansiin parin parin vuoden kirjeenvaihdon, joka johti rakkausavioliittoon.
Oli Volter yritellyt muutaman kerran lähestyä naisväkeä, vaan vähemmän vakavissaan.
"syksyn 1905 tärkein ulkoinen tapaus oli uuden nojatuolin hankkiminen, jota hän jo kolmen vuoden ajan oli suunnitellut" /Kokko s. 229, veistelee Volter kirjeessä kustavilaiselle ystävälleen mainitsematta Hiljasta halaistua sanaa, vaikka Hilja pyörii päässä yöt ja päivät milloin onnellistuttaen milloin masennuttaen Kilven epävarmaa olotilaa.
Pian näemme mitä tuleman pitää, miten auvoiseksi rakkausavioliitto muodostuu, käyvätkö kirjeet toteen kaikkine odotuksineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti