Tietoja minusta

Oma valokuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin jäsen ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

tiistai 31. lokakuuta 2017

Ajatuspakkilaatikkoon höystöä

Päivän hiihtoannosta odotellessa, siis ruumiin ruokintaa odotellessa, realismia elo-oloon odotellessa, ennen möyheään maisemaan uppoamista, on ruokittava itseään myös palalla hengentuotetta.

Ja siinähän tuo tämän päivän hengenhöystö seisoo kuin tarjottimella:

 - Emotionaalinen totuus.

Tuo se laittaa fiktiivisiä kirjoja lukemaan, vaikka kuinka tietäisi, ettei romaani tapahtumiltaan ole täyttä totta taikkei totuuden häivääkään.
Ja
emotionaalinen totuus  löytyy vain kunnon romaaneista (ei tietokirjoista) - ja mikä ettei myös kunnon iskelmistä, mistä tahansa (Spedestäkin!) missä esittäjä on tosissaan, ns. tekijä seisoo falskaamatta, fuskaamatta sanojensa takana. Eläytyy.

Kettukansinen Nuori Voima - kirjallisen kulttuurin lehti 4-5/2017 - 12 € antakoon pontta päivään.

Siitä nuo kaksi sanaa irrotin tämän päivän ajatustyökaluiksi ajatusten pakkilaatikkoon ja irrotanpa vielä pari muuta lainaa tähän perään:

- No, olen vasta muodostamassa mielipidettäni.

Kelpo sanat käytäntöön, noinkin voi sanoa jos joku mielipidettä utelee. (Tuossa muuten vastaus kysymykseen istukasta.)
Trumpista sentään varma mielipide muodostunut: "Trumpin menestys pohjautuu paljolti naisvihalle ja hyvin amerikkalaiselle ajatukselle oman onnensa sepästä."

Osa ihmisyydestä on aina mysteeri
-otsikon alta noita kaivelen, ajatuspakkilaatikon täytöksi. Haastateltavana on kirjailija, esseisti Siri Hustvedt, amerikkalainen norjalaisäidin tytär, kuulun ja kuullun Paul Austerin aviopuoliso. 
Luulenpa että kyllä minä noilla kahdella ajatusviiva-ajatuksella pärjäilen tämän päivän, hangilla hengailen, mietiskellen samalla Sirin kaksikielisyyden problematiikkaa:
 
- Muutin teini-ikäisenä Bergeniin ja kävin siellä vuoden lukiota. Muistan aina, kuinka näin ensimmäisen viikon aikana unen norjaksi mutta englanninkielisellä tekstityksellä. Niin vahvasti olin muutoksen keskellä, kahden kielen välissä. Myöhemmin kyllä opin uneksimaan täysin norjaksi.
 
hiihdot 10/20km = 3h 
*** myös
 

maanantai 30. lokakuuta 2017

1000 km - 1000 € - 200 h

Selkeätä, eikö?
Oikeastaan tuo sarja on eilisen jälkeen vaiheessa: suoritettavaa 990 km - 990 € - 198 h
Tai toistáp päin, kuten ent.pres. asian ilmaisisi: lakkarissa 10 km - 10 € - 2 h 

Talven urkko on yhdessä namusen kanssa aloitettu, ensimmäinen hiihtosuoritus parihiihtona suoritettu, ensimmäiset sorat ja heinikot hangattu räntäisen lumen päällä.

Sukset: Osto- ja myyntiliike Juvonen - 10 €
Mäystimet: Toimintakeskus Kynttilä - 5 €
Jokavuotinen tavoite asetettu:

- tonni hiihtoa,
- jokaisesta kilometristä euro toisen tilille talteen matkakassaan,
tunti per 5 km nykyinen hiihtotahti (niin hidas, koska valmiilla ladulla hiihdämme harvoin).

Hauska nähdä, mikä on tulos kun kevät koittaa; viime vuonna rikkoutui raja kevyesti, tuli lopulta jopa enkat. Mutta: olosuhdemuuttujia on paljon, aina säistä, sairauksista ikään sekä kehtuutuksiin.

Ja kun tuo kaikki on nyt julki präntätty, kenties näin kehua reuhkaminen ja retostaminen velvoittaa sitä innokkaammin toistasataa kertaa luojan luomaan ulkoilmaan työntymään.

Siksikin tuo tuossa julki olkoon.

Kuin myös näiden kahden edellisen blogipotun sisällön - tunnustus & hiihto - takia:

+  Grantahan on aikakauskirjan Tunnustus-numero, jossa mm. Korhonen, Nousiainen, Sarkola, Knausgård pyrkivät tunnustelemaan ja ravistelemaan itsestään intiimiyksiään ajattelun tasolla ja jossa räväkimmän kirjoituksen tarjoaa Antto Terras Luokkakokous-meetingillään.

+   Urheilun Kipupisteet  näyttää konkreettisesti mihin kaikkeen voi sattua, koskea ja miten vammautua eri urheilulajeissa. Murtsikka on yksi lempeimmistä lajeista runnakolle, sillä oikeastaan rasittuvammat ovat ainoita uhkia tasamaiden taivaltajille.
Maastohiihdon mallinukkena kirjassa hiihtelee Aino-Kaisa Saarinen (s.1979), jonka vammaluettelo on lyhyt: olkapää - kolme viikkoa mitellassa; jalkaterän murtuma = Jonesin murtuma, huono luutumaan - ei leikkausta, pitkä kuntoutus; pari ylikuntoa.

hiihdot 5+5km/2h
 
*** myös

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kipupisteitä

ei omia vaan urheilijoiden

Kuka sitä nyt omia tunnustaisi, paitsi nuo kirjailijat, tuossa Grantassa, vaikkeivät hekään - fiktioissaan vain, muka, pääasiassa pyörivät.

Mutta Leppäsen & Löfgrenin koostamassa tieto- ja tuntokirjassa Urheilun kipupisteet, Finn Lectura 2015, ei pyöritä fiktioissa, vaan kaikki on totta ja kipeää, hyvin vaikuttavaa, mukaansa imaisevaa kertomusta huippu-urheilijoiden vaivoista, vammoista ja sairauksista.


Siinä omat vammat vaimeltuvat ja hävettää vallan valittaa, miten nytkin selkäpiitä vähän raapii ja vasemman peukalon hankanen kirjojen pitämisestä kipijä on. Omat vaivat ovat pois puhallettavissa tyyliin 'pipi väistyy kun isi puhaltaa' kirjaa eteenpäin keriessä.

Tässä kirjassa ollaan tuskan sisällä.
Tuntuu niin kuin itse kärsisi, olisi itse Martti Mononen, Mikaela Inberg, Enni Rukajärvi, Tuomo Karila, Marcus Sandell jne. tuskan liekeissä kärventymässä polvi palasina, olkapää irronneena, lihakset revenneinä; tai lievemmin sitten: jokin golfpallon kokoinen mötikkä puhjenneena jalkapöydän päällä, sormenpää takakenoon taittuneena.

Ovat ne kovia kestämään nuo huiput huipulle päästäkseen ja siellä pysyäkseen.
Otetaas vaikka tuon vastalopettaneen jättiläisen, Hanno Möttölän, 208 cm, osasairaskertomus esille.
Jo sen lähtökohta huvittaa vaikka tekisi kipeää:
"Esimerkiksi sormivammat  kuuluvat koripalloon siinä, missä itkeminen kuuluu sipulin leikkaamiseen."

Mitäs täältä löytyykään:
  • nilkan nivelsiteet poikki
  • polven sisänivelside
  • oikean peukalon ja vasemman kyynärpään nivelsiteet
  • nilkkavamma, jonka seura väärensi tulehdukseksi, oli pakko pelata, kyseessä kuitenkin: luusta pala irti, nivelsiteet revenneet, luumustelma
  • oikea kantapää: plantaarifaskiitti
  • nilkasta leikattiin 11 luupiikkiä, höylättiin nilkan edusta uusiksi
  • olkapääleikkaus
  • akillesjänneleikkaus: joustamaton jänne kuin puu, piti veistää 'puuta' pois
  • umpilisäkeleikkaus
  • toisen akillesjänteen leikkaaminen: 'jänne sulaa juustoa'; samalla kantaluun höyläys
  • välilevyn pullistuma
  • nivusrepeämä
  • akillesjänneleikkaus
  • olkapäävammaleikkaus
  • polven sivuside luusta irti
"Olen äärimmäisen kiitollinen kaikille minua hoitaneille lääkäreille ja fysioterapeuteille", päättää Hanno osuutensa. (vrt huviksesi kirjailijan sairauslista)

Yksi asia minua amatööriä huvittaa huippu-urheilijan kuntoutus- ja kunnossapitolausunnossa:
"Tein Vuorjoen suosituksesta myös pitkiä, 45 minuutin mittaisia kävelyitä Käpylässä. Opin, että pitkät kävelyt ovat paras asia, mitä ihminen voi selälleen tehdä. Vasta puolen tunnin kävelyn jälkeen lantio alkaa liikkua kunnolla."
Pitkä lenkki: 45 min. No hah-hah!
Tai no lievemmin: suhteellista kaikki.
 
5 km hiihtoa = kausi korkattu
höpö höpö ja huomenna lissee
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Ja Korhonen kuittaa!

kaikenmaailman bloggareille ja kriitikoille
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005421793.html

- Hittolainen! Mullahan on just tuo kahdesti vuodessa ilmestyvä aikakauskaunokirja Granta, nro 9/2017, pöydän alta esiin pyrkimässä!
Mutten oo vielä siellä asti, Riku Korhosen päästö on vasta kirjan lopussa ja minä ihastuneena luen vasta kirjan eka juttua, Inka Nousiaisen Rakas päiväkirja -somemerkintöjä.
Rikuun on vielä pitkä matka: 12 kirjoitusta välissä. Papin tunnustuksia, Siperian vankileiriä ynnä muuta.

Jos vähän kumminkin kurkistaisi, keille kirjabloggareille Riku vastalahjaksi virtsaansa juottaa: - Kas, kas, osansa saavat ainakin Jenni, Inkku, Kirsi, Riikka ja Jokke.
Jennille Riku on pelottava hahmo. Inkusta "Mulpero, mikä mulpero!". Kirsistä tyrkky. Riikasta Riku mässää liikaa eritteillä. Jokke päättelee, että 'on laitettu liikaa lokaa laariin'.

Ja Korhonen kuittaa eskelismäisesti, so. ihan 'sikana'!
Ja selvittää, miten epäloogista sattumaa on kritiikki ja miten isompien lehtien kritiikki voi vaikuttaa kirjailijan toimeentuloon:
"Jos kritiikit olisivat ilmestyneet toisinpäin - Raivion Hesarissa ja Mäkelän SK:ssa - myyntiluvuistani olisi haihtunut vähintään puolet, mikä olisi tarkoittanut kohdallani  vajaan kuuden kuukauden elannon katoamista."
Kirjavinkeissä Granta 
Ks. myös
 Hännikäinen

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös


tiistai 24. lokakuuta 2017

Eikö lukijoille mikään riitä!

No niin, aamulla se oli ohi. Vähän huimasi, mutta minkäs mahdoit: kaikesta hyvästä on jossain vaiheessa aina luovuttava.
Ja onhan mahikset vielä kolmanteen kierrokseen, mikä ettei: kun toimittaja Kai Hirvasnorolla kolme kierrosta lakkarissa ja toisella toimittajalla Antti Heikkisellä juuri alkanut seitsemäs kierros.

Iijokea, Iijokea. Sitä Kalle Päätalon oman elämän Juuret Iijoen törmässä -sarjaa eli tutummin Iijoki-sarjaa, jossa 26 varsinaista osaa + Nälkämäki (kuvaus Siiranmäen vankileiriltä) päälle.

'Uneutettu vonkamies' Kallioniemessä,
 lapsuuden kodin pihassa

Pölhökanto Iijoen törmässä on epilogi sarjalle, jonka piti päättyä 25. osaan Hyvästi Iijoki, 1995, siihen kun Päätalon ensimmäinen romaani Ihmisiä telineillä ilmestyi markkinoille vuonna 1958. Mutta lukevalle yleisölle ei moinen käynyt, yleisö villiintyi taputtamaan lisää, kunnes, kolme vuotta sarjan päättymisestä, Kallelta heltisi vielä encorena tämä Pölhökanto, joka puolestaan päättyy suorana kerrontana isä-Herkon kuolemaan 1964.

Sitten seuraa kirjan lopussa, lukijoiden mieliksi ja pyynnöstä, vielä lyhyt selvitys mitä tutuille henkilöille sittemmin tapahtui, aina vuoteen 1998, johon Kalle päättää pistää pisteen tarinaansa, jossa hän joutui elämään elämänsä ja sen tuomat tuskat toiseen kertaan. 
Luetteleepa myös kaikki omat sairautensa, vaikka se vastenmielistä - semmoinen säälin kerjääminen ja valittaminen - onkin:
  • sotahaavat, selkä, nilkka, tippuri, kuppa
  • sydänveriveritulppa
  • nivustyrä
  • sappirakko poistettu
  • sydämentahdistaja asetettu, korjattu useita kertoja
  • kaksi oikean käden koukistunutta sormea leikkauskäsitelty
  • eturauhasleikkaus
  • kilpirauhasesta poistettu syöpäkasvain
  • tyrä leikattu oikeasta nivustaipeesta
  • poistettu syöpälöydöksen vuoksi vasemman keuhkon ylälohko
  • oikaistu leikkaamalla vasemman käden 'apinasormet'
  • astma
Moni jääkiekkoilija jää toiseksi tuon luettelon edessä tai koripalloilijan!
Ja noiden tautien, minkä milloinkin, riepoessa 45-kirjainen (39 romaania, 3 näytelmää + 3 kertomuskokoelmaa) tuotanto valmistuu.

Keuhkosyöpä vie lopulta professorin ja kunniatohtorin arvonimen saaneen metsätyömies-rakennusmestari-kirjailijan tuonpuoleisiin 20.11.2000, 81 vuoden ja 9 päivän iässä.

Kaarlo Alvar Päätalo
11.11.1919 - 20.11.2000
ps
Nyt,  jottei ikävä iskisi, lama nujertaisi, kiireen vilkkaa käsille tri Ritva Ylösen juuri ilmestynyt kirja Kalle Päätalo - kirjailijan elämä, SKS 2017, jonka alkusanoissa luettavissa vetoava teksti: "Omistan teokseni kaltoin kohdelluille lapsille, joista Kalle oli yksi. Valitettavasti heitä on muitakin."

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Sorateiden kunto


Piti vielä tuommoinen kiekaus ajaltaa ikään kuin pitkän matkan kaupan päälle. Ennen käpertymistä talvikieppiin.
Syysajelu Suomen sorateillä kaunista kuolevaa luontoa ihailemassa - rauhoittumassa.

Nämä nähtiin:
 a) yks nyletty hirvi ketarat pystyssä;
 b) Sarvikummussa kyläkauppa (auki myös lauantaina);
 c) nunna sauvakävelyllä tienristeyksessä postilaatikolla (kadonnutta nunnaa ei näkynyt; luostarin hautuumaalla ressun alla kaivettu valmiiksi kuoppa?);
 d) munkkikaapuinen mies ruohonleikkurilla kurvailemassa Lintulan takapihalla, lehtiä keräilemässä.
Rauhoitti kyllä matka mielen - ihmisten vähyys ja kuulakka ilma.
Vaan oli noiden syrjäisten sorateiden kunto yllätys: ei ole lana liikkunut, ei karhu käynyt kesän aikana monttuja tasailemassa. Venäjän teiden kuopat mietoja näihin meidän teihin.
Näiden Venäjän teiden kuopat mietoja...
*** myös

lauantai 21. lokakuuta 2017

Humputtelun jälkeen

Matkat on makusteltu, ja viikon matkasta saatu liki kahden!
(näin kallis hinta puolitettu)👫
Vähitellen päästään taas asiaan eli kirjansivujen kääntöön.


On Reijo Taipaleen Satumaa-elämäntarina ja Urheilun kipupisteet sekä Havuja perkele! 100 suomalaista urheiluhetkeä jo hankittuna ja lisää pukkaa.

Hälyttävää silti.
Eikö enää kunnon romaania, runokirjaa pöydältä löydy?

Vanhenemisen merkki: luet asiallista tekstiä ja siirrät ns. 'hömpän' sivuun - ne Päätalon Herkon vihaamat möllärit, joissa vain haihatellaan elämästä eikä tartuta työn laitaan.

No no, eiköhän noita vielä, vaikka vanhoja uudelleen. Mieleen syöpyneitä, muille merkityksettömiä, muiden ohittamia, kuten tuokin Toivo Talvisalon Ankara katu viinan retuuttamasta miehestä.
Taikka
ikäni muistan kun Hämysen Tapsa, hissan opiskelijakamu, ehdotteli kiivaimpana Dostojevski-aikanani Marko Tapion  Aapo Heiskasen viikatetanssia, ja kun kokeilin niin eipä irronnut.
Eli aika yksilöllistä on, kuka mistäkin mitäkin saa lohkaistua sielunsa polttoaineiksi.
Vaan saahan sitä ehdotella.
Ja ainakin toptenit kaukaa kiertää. 👀
                                                              

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

torstai 19. lokakuuta 2017

Lomalorun loppu - kylmä totuus

V oppitunti

"Kerran vielä, pojat ja tyttö!
Pian Balkanin länsilaita on kaluttu ja hallinnassa.

Pääkaupungit?
Rahat?
Asukkaat?
jne.

Vaikka tosiasiahan on, että  yhä ylinnä muistiin ja mieleen ovat syöpyneet nuo 1990-luvun tappopomot:
 Milošević, Karadžić ja Balkanin teurastaja Mladić,
joista elossa enää Haagissa tuomiotaan odottava 75-vuotias Ratko Mladić.

Kuriositeettina kielen päällä pyörimässä myös Bosnia-Herzegovinan raha. Markka!





Eikähän
näitä
todellisia
muraaleja
B-H:sta
niin
vain
unohda.






Kroatiapa
on jo toista maata - turistille ainakin:
aukaisee vaan parvekkeen oven ja katsoo - pala Adrianmerta edessä uima-altaiden takana.


Tosin ei sinnekään,
ainakaan tänne jyrkkäkalliorantaiseen Dubrovnikiin, 
heikkokoipisten auta
lomailemaan lentää
kompuroimaan.

Ja niin on viikko vierähtänyt ja viimeinen ilta tummentunut,
edessä pian ne kuuluisat kotiolot: kylmä totuus.

Vilkaisu viimeisenä iltana
           huoneen ikkunasta
                                         - alemma,
                                                         alemmaksi -
                                                              ja yövuoteelle näkyy

laiva!




ranskalaisia?
italialaisia?
espanjalaisia?

      tai
sakujako laiva täys?
jos,
niin:
                         
"Gute Nacht!"





Aamusella kamat kassiin
ja
ruskein ruumihin tuuleen ja tuiskuun lentää liihottelemaan iloiseen P-Karjalaan ...


Josko se siitä sitten uusi hiihtokausi ja itserahastus sen myötä taas käyntiin pyörähtäisi!

Lapsoset. Tämä oli vihonviimeinen lomaoppitunti. Painukaas loputkin lomille."
 
*** myös

tiistai 17. lokakuuta 2017

Montenegro, kuin laulu

IV oppitunti

"Jatketaas Balkanin kierrosta.
Näkyi muuten ulkoministeri Soini samaan aikaan Ruotsin naiskollegansa kanssa kiertäneen samoja seutuja ulkoasiainministeriön tiedotteen mukaan: Kosovo, Makedonia ja Serbia heillä ohjelmassa - lie ollut heille pöydät valmiiksi katetut.
Oli meilläkin. 
 

Montenegroon mennään, Kroatian alle ja siellä Kotoriin. On muuten Euroopan kaunein ja sointuvin valtionimi tuo Montenegro. Pahainen valtio kaikiten, kuusi ja puolisataatuhatta inhabitants. - Köyhin Balkanin maista, kertoi opas, muttei tuo siltä näyttänyt.

Mutta siis Kotorinlahdelle.
Mitäkö sinne?
Perast.


Perastin edustalla lepäilee Our Lady of the Rocks -niminen pikkusaari ja saaressa kirkko ja kirkossa 
Neitsyt Marian kuva

Saarihan muodostui aikojen saatossa näin: merimiehet löysivät aikoinaan tuon Neitsyt Marian kuvan eräästä kallioluolasta ja aina palattuaan laivamatkoiltaan kotisatamaan, he heittivät kiven tuohon samaiseen paikkaan, ja näin syntyi saari.

Näillä seuduilla jossain vietti Odysseus kotimatkallaan seireenien lumoissa sen seitsemät vuodet.
No eipä ihme!
Eikä kummakaan...

Kun vaihtoehtona kotona vartoomassa aivan toisenlainen nainen, oma Penelope, lopen urvahtaneena.

Vaan mitähän jos tähän kaksoiskauneuteen päätämme tuntimme tänään. 
Kavutkaamme joutessamme ajatuksin noille muureille aivan ylimpään pisteeseen..."

 


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös


maanantai 16. lokakuuta 2017

Sotamuraali

III oppitunti

"Mukava kun te ahkerimmat ja kilteimmät oppilaat saavuitte kouluun syyslomasta huolimatta.

Nyt kun nuo villeimmät pojat (EJ, Voksi sir, Kavi, KR) ovat lomilla, eivät ole lisää kolttosia oppimassa, niin voimme käydä läpi Balkanin-matkan rumimman osuuden: sodan jälkiä havainnoimassa.

Kenen kantti kestää, voi sitten kotonaan käydä, ei kuitenkaan yksin, Ylen Elävä arkisto -sivulta 'Kansa, jonka maailma petti' katsomassa vuosien faktat ja kauheudet.

Jätetään tuo oppinut pahantrio - Milošević (lakimies), Karadžić (psykiatri), Mladić (kenraalieversti) - sinne arkiston selvitettäväksi, ei puhuta niistä
vaan
poiketaan Kroatiasta Mostariin Bosnia-Herzegovinaan Neretvajoen tuntumaan, missä Stari most -silta on milloin erottanut milloin yhdistänyt kroaattien ja bosniakkien asuttamat alueet.

Ensin
katsomme kun uimahyppääjä valmistautuu parinkymmenen metrin hyppyyn tuolta sillalta:

"Hyppään, kunhan katselijajoukko kerää kasaan 25 euroa."
















Emme jää vartoomaan, vaan kurvaamme joukkoon sakeaan.

 
Oli ukko, näemmä, jo saanut roposensa ja hypätä huiskauttanut
Stari mostilta Neretvaan.
Ja kun tilpehöörit
  on katsottu
         ja ostettu

on
aika palata
Stari mostia,
Unescon suojelukohdetta,
 pitkin
        poikin
takaisin


totuuden ääreen -
tutkimaan sodan arpia Bulevarille, joka jakoi tuolloin kaupungin kahtia.

 
Mostarissa ei muraalimaalareita tarvita, mm. tuo ym. koulujakäynyt kolmikko joukkoineen maalasi ammussirpaleillaan yhä näkyvästi.
 

Jotta tämmöinen
sotamoraalimuraalioppitunti tänään. Ja nyt kipinkapin kotiin - haavoja nuolemaan."
 
 
*** myös

perjantai 13. lokakuuta 2017

Tunnepuolelle miel.

II oppitunti

"Tänään, rakkaat oppilaat, mennä hivahdetaan enemmän tunne- kuin tietopuolelle.

Pelkkien faktojen luetteleminen ja niiden selvitteleminen on tylsää.
On ollut minusta aina.
Jo aikoinaan opettajakoulutuksessa 10-tuntisen maantieto-/ympäristöoppiharjoitusjakson jälkeen ohjaava lehtori yksituumaseurantaryhmän kanssa lakonisesti totesi:
- Sinä sitä et vahingossakaan sano mitään asiaa.
Kai moitti.
Jätin moisen omaan arvoonsa. Samoin kuin senkin, kun yksi oppilaista kysyi: - Ootsie mustalainen?

Mutta jos jonkinlaiseen asiaan nyt, jotta matkakertomuksemme Balkanilla jatkuisi!
Ai niin vielä tuosta Balkanista: Meidän kylällämmehän on pikkunen sulonen puoti, josta saa niitä tavaroita joita muualta ei saa, kuten pingispallonpumppuja ja karhukilkuttimia, niin sen ikkunassa usein on liimattuna tarjous- ja sisäänvetotarjoustuotelappu: BALKANINPÖTKY.

Siirtykäämme vihdoinkin
kahden kilometrin muurin ympäröimään Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin, Unescon suojelukohteeseen kuvakavalkadin myötä.

Tuonneko väenpaljouteen tunkeutua pitäisi?

E-Ei!
Kavutkaamme muurille,
 missä muuten syksyisin juostaan
muurimaraton, 21 x muurin ympäri
 
Vautsi va-u!
Adrianmeri, ja muuri kapeimmillaan.
 
Tiilikattojen harmoniaa.
Tiilet tekijänsä reiden mittaisia.
Sielläpähän väki tungeksii ja toisiaan tönii.
... me täällä vapaina kuin taivaan linnut ...
 
Vuoden 1991 serbipommitus tuhosi puolentuhatta rakennusta vanhassa kaupungissa.
Se ihmisen viisaudesta.
 
 
On alastulon aika.
Ja palkitsemisen.
Papukaijamerkkikö?
 
Ei vaan aitojen papukaijojen parvi:
 
 
Meni vähän yli. Voitte välitunnilla olla kellonsoitosta piittaamatta. Saatte lisistä!"
 
 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös