Kansojen kirjallisuus

   vanhat Parnassot -sarjan 38.

0° C

37 kW/74

Takaapäin tällä kertaa.

Olisi siellä alussa Klingeä ja Paasilinnaa /sekin Ernon kuuluisin aforismi: Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja. /, mutta kuitenkin innostavampaa tarttua vähemmän esillä olleisiin nimiin.

Parnassoissahan ei kuvia ole, mitä nyt joskus näitä mainoksia. Tällä kertaa ne oikeastaan ovat lehden mielenkiintoisinta materiaalia.

Ilahduttaa runojen nousu - ja runoilijoiden ja painosten lukumäärä.

Vaan entäs nyt 2020 - ?

Näyttää melkein Kulttuurivihkojen Elias Krohnin varassa olevan nykyisin runojen julkaiseminen. 😶

Edeltävälle sivulle katse - ja siellä rivi äijiä ulkomailta: a-kirjasarjaa

Hyvinpä ovat tunnettuja vielä viidenkymmenen vuoden päästä!

Ja katos katos - meinaa väliin jäädä henkilökohtaisesti tärkein:

Ai, se oli näitä vuosia vieneen sarjan aloitus. 

Oma retki sarjan kanssa alkoi vuonna 1981-82 kun kirjaedustaja Kärkkäinen P. Parikkalasta kurvasi koulunpihaan kauppaamaan valmista sarjaa. Ostin omakseni, sillä eihän koululla varaa moisen hankintaan - hyvä että vanhoihin räpylöihin ynnä lutteroiksi lyötyihin pesäpalloihin Juvosen Osto- ja Myyntiliikkeestä.

Mutta Ah! mikä sarja: 

Monta ihanaa ja monta pitkäikäväistä hetkeä sen parissa tuli vietettyä ennen kuin, lopulta vuonna 2016 yli 30-vuotisen sodan jälkeen sarjan viimeisen sivun luettuani = selätettyäni, sain painaa kirjasarjan viimeisen kirjan kannen kiinni.

Suosittelen:

  Iisakinkirkkourakka sekä 

  Kansojen kirjallisuus 1-12 / Kirjavinkit  (ja jos aikaa on niin koko tämä pitkä letka)

3. nide - Huhtikuu 1974

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 12 km 237 km/€ = 41 h

Pippuri-Heroja-Pesonen-Tyyri-Repo-Alho-Setälä-Kejonen-Tabermann-Saavalainen-Hyry

  vanhat Parnassot -sarjan 6.

Kummalliseksi on maailma mennyt: maalaisen pitää joulukinkkunsa kaupungista hakea. Ennen sen sai tuosta mäeltä kohta kun Pippurin Reino oli lasauttanut pistoolillaan sikaa silimien välliin.

Tuohon aikaan sai myös ostaa runokirjan omasta tientakaisesta Herojan Vilman kirjakaupasta; nyt Esa Pesosen Tänä yönä olen yksin -omakustanne haetutti samalla kaupunkireissulla itsensä Suomalaisesta. Olisi se toki postissakin tullut, mutta silloin 9 euron kirja olisi maksanut huitkotva toistakymppiä - ja posti tienannut enemmän kuin runoilija!

Tuo kaikki puolustukseksi, koska tänään luen huhtikuun 3/1970 Parnasson huterasti ja jätän kaiken asiallisen, sen eilen Tyyrin mainitseman isänkielisen, kokonaan huomiotta. Ainoastaan tunteisiin käyvät nostan esille.

Eli ainahan yhden Parnasson päivässä läpilukee tai ainakin läp'selaa, olipa millainen päivä tahansa edessä tai takana. Eihän sivuja ole kuin 60. Varsinkin kun eo. mainittu rajaus on asetettu. Revot, Alhot, Setälät kumottu syrjään, jätetty ns. toiseen kertaan.

Kejonen Antti Pekka Aunus (1941-2020) ensin - jostain syystä jo ennen lukemista säälistä naurattaa, vaikkei pitäisi.

"Tyttö lähti aamulla

saatananmoisen riidan jälkeen.

Minä katselen elokuvaa Hiroshimasta. 

Minun ei ole hyvä eikä paha olla

mutta minä pelkään pimeässä yksin ilman viinaa ;

ja tyttö lähtenyt."

Tabermann Tommy Olavi (1947-2010) sitten

"Tänä iltana teet lihastasi

kirkon

minun sadetakkisen pappini

kulkea edestakaisin."

Saavalainen Teuvo (1927-2002) vielä

"Me olemme 

elämän räkä, jumalaton

verinen oksennus

tyhjyyden yllä." 

 

Vaan eihän tuommoiseen voi lopettaa - joulukin pian!

Siis 

otetaan mukaan varma tapaus, sellainen mistä kukaan ei ota nokkiinsa:

Hyry Antti Kalevi (1931-2016).

 

Häneltä mukana lehdessä kaksi novellia: toinen on Mies ja toinen Ihminen on sellainen. 

Hyryyn ei koskaan pety, Hyryn proosa ei petä: paljon ei tapahdu - siinä koko pointti.

"Hän vähän säpsähti, kun tajusi, että siinä vieressä oli koko nukkuva itsenäinen lapsi. Hän rupesi ajattelemaan, kuinka hetken ne vain ovatkaan näin pieniä, ihan pian jo paljon isompia ja erilaisia, että kun ne muuttuvat niin nopeasti toisenlaisiksi, lapsia ei oikeastaan ole olemassakaan, mutta on kuitenkin."

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot  129 km/€ = 22 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Oppimaton Lukija

 19.

Kaikella sitä tohtoriksi pääseekin: tutkimalla jonkun kirjoittamia mielikuvituskirjoja, ja teet niistä sitten havaintoja ja johtopäätöksiä - ja eikun silinteri päähän! 

Kuten Raija Ylönen Päätaloa, Milla Peltonen Salamaa tai vaikkapa tämä Vilho Suomi Kilpeä. 

Mikähän anti ja lisäarvo noista lukijalle lopulta syntyy? Tahi kirjailijalle (yleensä jo kuolleelle).

Varsinkin kun kaunokirjallisuudesta (mielikuvituskirjallisuudesta) on kysymys.

 

Eikö lukijalle muka riitä omat tunnot ja esteettiset nautinnot, minkä lukeminen aikaan saa?

- Eli pittääkö sitä nyt nuin tarkkaan tekstiä sonkia ja sorkkia. Vähän niin kuin tarkk'ampuja uhriaan tähystellä, ajattelee Oppimaton Lukija tässä ja nyt.

Jokin Sari Keskimaan Kalle Päätalon Iijoki-sarja kielielämäkertana Oulun yliopiston ihmistieteiden tohtorikoulutustoimituskunnan (sanahärveli, heh!) suostumuksella läpikäyty tohtorin väitöskirja on sitten jo eri asia: ei makuasia kuten kaunokirjallisuudesta nauttiminen.

Vaan olkoon ja napattakoon tähän  synkkään OL:n yksinpuheluun ja jupinaan Vilho Suomen väikkäristä Nuori Volter Kilpi - Vuosisadan vaihteen romantikko palanen nuoren Kilven dantesävyyn väkerrettyä infernoa, runokirjoitusharjoitusta, jossa nuo rakkauden narrit, runoilijat, aikansa lempeä ylistettyään kärvistelevät loppusijoituspaikassaan helvetinperukoilla:

"Katso heitä, ne on niitä

Lemmen narreja.

Valheet he ovat valhetelleet;

Saavat kärsiä."

"Nyt se heille narrisuille

onkin ijäistä.

Katso heitä, tuoss' he kiertää

Otsat tuskissa."

"Goethe tuossa kuninkasna

vetää jalkojaan ..."

 

Ei ollut Kilvestä Danteksi. Ei taipunut nuorelta Volterilta runo, joten parempi lyyrisessä proosassa pysyä ja rakkaudennarrirunoilijoista irtisanoutua. Ja niin muokkautui kokoon Bathseba, esikoinen, jolla irtosi heti vuoden 1901 kirjallisuuden valtionpalkinto (ks. 2021) yhdessä Leinon, Järnfeltin ja kumppaneiden kanssa ja näin päästiin hetkeksi ruokapataa kaapimaan:

Kuva Vilho Suomen väitöskirjapainoksesta Nuori Volter Kilpi, Otava 1952 

Summa summarum

- On tämä mukava ja viihtyisä savotta kaikin tämä kirjallisuuden monimuotoisen diversiteettimetsikön raivaaminen ja siellä vaeltaminen, hyreskelee Oppimaton Lukija vaikka kuinka tahtovat moisen metsän piikit silmiin pistellä. 

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27