Anita Konkka-Paronen-Isotalo-Saviniemi-Mäkelä-Pihlajamaa-Tabermann-Kirstinä-Ritsos-Konstantin-Westerberg

  vanhat Parnassot -sarjan 11.

Lukeminen on lääke, joka näkyy yllättäen parantavan vaivan

Voin todistaa. Luen vuoden 1970 viimeistä Parnassoa, nro 8, kylki levossa tuskallisen kipiänä, muttei nyt sentään niin että hiihtelyä haittaisi.  

(psst näin inom parentes sagt: Kompuroin jouluaattona potkurin pelissä, kun hämäränkahjossa potkimme vauhdilla hautausmaata kohti kynttiläpussit potkurin sarvissa roikkuen. Hyvin matka taittui ja jalaksissa luisto kohdillaan. Kunnes kirahti kiveen ja kuski tielle kellalleen.) 

 

Mielenkiintoista luettavaa edessä: kirja-arvosteluissa monta tuttua nimeä ja kirjaa: 

• Anita Konkan Irti-romaani Samuli Parosen käsittelyssä Ihmiskoje-nimellä: avioliitto käy tarpeettomaksi - "Kirja tuntuu uskottavalta ja rohkealta."
• Kaarlo Isotalon Äitiparka ja Anna Kari Saviniemen otsikoimana: Köyhyys ei ole sairaus vaan sietämätön olotila - "Kyllä se kelpaisi suomalaisen vientikirjallisuuden joukkoon."
• Hannu Mäkelän Sano minulle nimesi Heimo Pihlajamaan määrittelemänä: Poliittisia runoja. (Näistä taisikin olla näyte kakkos-Parnassossa.) - "--- sitä lukeekin samaan tapaan kuin kävisi kylässä, istuisi iltaa, tapaisi ihmisen."
• Tommy Tabermannin Ruusuja Rosa Luxemburgille Väinö Kirstinän tulkitsemana ...

Selaan numeron kirjoittajatietoja: 

"Jannis Ritsos (1909). Huhtikuussa 1967 tapahtuneen sotilasvallankaappauksen yhteydessä Ritsos vangittiin; viimeisimmät runonsa hän on kirjoittanut Lerosin keskitysleirillä ja Karlovassin vankilassa."  

Tosiaan, muistan että Kreikassahan elivät Parnasson ilmestymisvuonna ja vielä neljä vuotta eteenpäin sotilasjuntan alla, kun kuningas Konstantin on lentänyt leppäkeppinä prinssiksi Tanskaan. Ja nyt alkaa lehden alkusivuilla ihmetystä - ja nopean ohituksen - aiheuttanut kymmensivuinen runo kirjoittajan taustatiedon myötä ihmeellisesti elää ja kiinnostaa. Runoelma on tosin aikaisemmilta ajoilta ja paikoilta: Ai-Stratis 1950.

Tässä on se lääke, joka parantaa oman pienen potkuripipin hetkessä: mittasuhteet kummasti muuttuvat, kun lukee leirikauheuksista, joista tähän teitä armahtaen raapustelen ainoastaan mitättömän palasen kymmensivuisesta Caj Westerbergin suomentamasta Kirje Joliot-Curielle -runoelmasta:

"Meidän yömme ovat olleet raskaita

niin kuin silloin kun ei saa puhua totta

ja kuu roikkui taivaalla

kun vainajan lakki oven vieressä naulassa.

Ja kun me riisuimme kengät jalasta

me huomasimme että niissä piili pelko.

Taskuissamme oli pelko

kynsissä pelko - 

Se on totta, ystävä, me pelkäsimme kovin 

mutta enemmän, Joliot, me pelkäsimme

vapauden ja rauhan puolesta." 

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Väyrynen - Sunnari - Pelto-Timperi - Kivi - Linna - Sillanpää - Kejonen

  vanhat Parnassot -sarjan 10.

ikään kuin vastauksena edelliseen purppasemiseeni - "runoista löytyy kyllä. Nehän tarjoavat Parnassossa sitä kirjoituksen taidetta, tunnelmaa, jota kaunokirjallisuuden lukijana kaipaan, en niinkään noita loputtomia keskusteluja ja analysointeja, joita syvälle kirjallisuuteen kaivautuneet tiedemiestyypit koko ajan tarjoilevat" - seiskanumero tarjoaa just kaipaamaani: sitä ihteään eli kaunokirjallisuutta ilman selityksiä.

Proosakilpailun kolmen parhaan kirjoittajan työt julkaistaan tässä numerossa: Väyrynen (s.1950), Sunnari (s. 1951) ja Pelto-Timperi (s. 1954). Kukin oli lähettänyt kilpailuun romaanitekstiä. Nuorimmainen, 16-vuotias Pelto-Timperi peräti valmiin Syreenikiitäjä-romaanin!

Pirjo Sunnari oli kirjoittanut omaelämäkerrallista Kotiapulaisen muistelmia, Risto Väyrynen 'subjektiivista mieliajoa, suoraa kerrontaa, reagointia ajanilmiöihin, varmalla kädellä hahmoteltuja henkilöitä, dialogia joka todistaa hyvää korvaa'.

Näin 50 vuotta jälkeenpäin seurattuna: jonnekin nuo nimet on historia pyyhkinyt pois - ei jälkeäkään myöhemmästä kirjallisesta urasta. Paitsi Kristiina Pelto-Timperi, jolta ilmestyi heti seuraavana vuonna tuo Syreenikiitäjä ja sen jälkeen vielä kolme romaania.

Niinhän siinä tuppaa käymään, jotta miespolvet vaipuvat unholaan: Kiveksi, Linnaksi, Sillanpääksi harva.

Onneksi yrittäjiä riittää.

Niin kuin alle kolmekymppinen Pekka Kejonen, joka on saanut lehteen läpi ironiaansa, tuonkin legendaarisen Hotelli Huminan lauluja, minua aina vähintään hymähdyttäneen, jos ei peräti naurattaneen palasen mielisairaalasta:

"Siivooja käy katsomassa kun kirjoitan tätä historiaa

lääkärin koneella.

Hän on leikkisä,

nimittää minua kirjailijaksi."

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

tänään

Edith Eger: Auschwitzin tanssija - omakohtainen, itsekoettu selviytyjän tarina

🏂 hiihdot 8 km 170 km/€ = 29 h

Nupponen-Putin-Virisalo-Peltonen-Anhava-Mäkelä-Minä-Sarrala-Nieminen-Kytöhonka

 vanhat Parnassot -sarjan 9.

Tuosta kutosvalikoimasta tähän päivään sopiva 'päivänsana' valittavissa. Mihin tarttuisi mieluiten?

Nupposen fasismi jätettäköön peto-Putinille; sentään täällä itärajoilla vielä inhimillistä joulumieltä rinnoissa - siihen tuota myrkkyä kaivata.

Virisalon otsikko ainakin lupaisi joulumielelle jatkoa.

Peltosen epätieteellisyys käy myös joulunsanomaan.

Anhavan kirjailijakoulutus. Mielenkiintoinen puheenvuoro odotettavissa, todennäköisesti samansorttinen kuin akateemikko Mäkelän eppäily tässä taannoin, jotta tokkopa tuo. 

- ITE-taide, luonnollisin taide, sanoisin Minä, sikälimikäli minulta kysyttäisiin. Kävisikö tuo päivänsanaksi!

Ja jos ei niin Sarralan - Kuiskaan tuuleen hyvän yön -, Niemisen - Päivä kuihtuu - ja Kytöhongan - Minä olin mukava mies - runoista löytyy kyllä. Nehän tarjoavat Parnassossa sitä kirjoituksen taidetta, tunnelmaa, jota kaunokirjallisuuden lukijana kaipaan, en niinkään noita loputtomia keskusteluja ja analysointeja, joita syvälle kirjallisuuteen kaivautuneet tiedemiestyypit koko ajan tarjoilevat.

"Sanontojen kauneudesta

joita päästän suustani, merkityksellistä." - Hannu Sarrala

"Repäisen lehden koivusta

pureskelen siitä mällin. Istun kivelle.

Muurahaiset alkavat herätä.

          Juna viheltää kaukana." - Kai Nieminen

"Minä menen nukkumaan kun minun tyttöystäväni soittaa

ja sanoo että me menemme nukkumaan

ja me nukumme kumpikin unemme, toiset samanlaiset." - Arto Kytöhonka

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot 8 km 162 km/€ = 28 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Paronen-Seilonen-Polameri-Rauhala-Lindfors-Vilenius-Marx-Peltonen-Kytöhonka-Carpelan

vanhat Parnassot -sarjan 8.

Eilen joulupäivänä paloi Rautjärven kirkko, syttyi tuleen kesken jumalanpalveluksen puoli yhdeksän aikoihin aamulla. Kirkkokansa pääsi pakenemaan ulos sivuovista, jotka nekin olivat naruilla sidotut. Pyromaanin tekoseksi arvelevat.

Surullista.

Jokunen vuosi sitten kiersimme itärajaa ja kävimme tuolla kirkkomaalla; viettävä hautausmaa järvenrantaan jäi mieleen ja tietysti myös puukirkko samantapainen kuin omamme. Primitiivi minussa kuiskii: polttaisivat tekijän; moisen ajatuksen saan tukahdutetuksi salamana.

Näissä merkeissä jatkan Parnasso-vuosikertaa 1970. Numeron 5 vuoro. Etsin, löytyisikö aiheeseen sopivaa palaa.

Paronen: "Teloituspaikka.... Vähän liian rajua.

Seilonen: Yksitoista uutta runoa. Joku niistä?

Polameri Rauhalan runoista. Hyvinkin saattaa löytyä. kun papista kysymys, täytyy palata ja paneutua.

Eipä noista muista taida olla. 

Eikä ainakaan Lindforsin Vilenius vai Marx? -jutusta. Entä Peltosen Ei uutta uutisiin -pohdinta. Kirkkopalo on uutinen jos mikä. Tarkkailuun. 

Kytöhongan Runoilijan vanha ja uusi - runoilija on Bo. Carpelan. Eipä juuri sopivampaa voisi olla, Kytöhonkaa lainaten 'kuin hirsi salvettuun hirteen'. 

Kokoelmasta Gården (1969):

"Mor talade bara några få gånger om henne.

Det fanns så litet att säga.

Hon levde ensam sedan mannen och enda sonen

drunknat en julnatt nära Högholmen.

Hon hälsade tyst och vi hälsade tyst tillbaka.

Hon var den enda som hängde en julkrans av lingonris på sin dörr.

Tredje julen hängde den längt in i januari

och hon sågs inte till. ---"

lähde

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot 11 + 6 km 154 km/€ = 27 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Eila Pennanen - Meri Vennamo - Mervi Häsänen - Pauline Hermange - Annamari Sarajas

   vanhat Parnassot -sarjan 7.

Eipä ole juuri naisten nimiä Parnasson kirjoittajien joukossa näkynyt alkuvuodesta 1970. Se isänkieli on jyllännyt; itse puhuisin määräävämmästä isännänkielestä. Semmoista se oli puolivuosisataa sitten; nykyisinhän asia on keikahtanut monessa kulttuurilehdessä päälaelleen, kuten vaikka Nuori Voima -lehdestä on luettavissa.

No Parnasson nelosnumerossa on jo yritystä korjata vinouma peräti puolenkymmenen naisen voimin.

Niinpä ukot sylkäisen tämänkertaisessa Parnasso-katsauksessa ylimäärisinä yli laidan ja raaputan näkyville neljä naista.

Eila Pennanen (1916-1994) käsittelee Kalle Päätalon tuotantoa, lähinnä viisiosaista Koillismaa-sarjaa, tutkaillen pitkässä esseessä Miehisyyden tuska ja voima. Sarjahan oli sparrauskierros vuonna 1971 alkavalle Iijoki-sarjalle, josta Eilalla ei ollut vielä aavistustakaan. Entä jos olisi ollut ja tiennyt, jotta edessä on vielä 17 000 sivun verran miehisyyden tuskaa ja voimaa!

Meri Vennamo (1947-) runoilee parin sivun verran otsikolla On laulun hetki. 

Ihme kyllä: runojen oheen olen piirustanut lyijykynällä kirjekuoren ja sen sisältöön alenevan viivadiagrammin. Huononivatko Merin säkeet vai miksi? 

Ison himmeän kysymysmerkin olen pyöräyttänyt kohtaan:

"Ension ensi tanssiaiset

tanssittiin koulutalolla.

Opettajattaren käsivarsilla

Ensiota vietiin

ympäri salia kiihottavan

rytmin vallassa,

Ensio värisi,

karpalo kimmelsi ylähuulella."

Meri ei vielä tuolloin ollut naimisissa Jörn Donnerin kanssa.

Mervi Häsänen lukee Aapo Junkolan romaanin Oi Emma. Räväkästi lukeekin, antaa tulla liki Pauline Hermangen malliin sapiskaa miespuolisille heti alkuriveillä:

"Suomalainen akkakuvaus on jälleen saanut yhden jatkon: Aapo Junkolan uuden romaanin. Edellinen lukemani vastaava oli Marja-Liisa Vartion 'Kaikki naiset näkevät unia'. --- On mainiota, että miehillä on nyt etulyönti arvosteluun kun sukupuolisen vapautumisen karvaita hedelmiä korjataan."

Keskustelu ei ole tainnut pahemmin edetä puolensadan vuoden takaisista vuonna 2022. Se some, se some!

Annamari Sarajas (1923-1985) kerää upean kirjailija- ja kirjakavalkadin kesäromantiikan vastapainoksi kirjoituksessaan Lumituisku. Turhan monilla kirjailijoilla talvi liukuu huomaamattomasti ohitse. Mutta paljon löytyy myös talventuiskujen kuvaajia, varsinkin venäläisiltä klassikoilta. 

Asiantuntija, todella, on asian ytimessä.

Vaan aina on pidettävä varansa, sillä joskus asiantuntijaltakin lipsahtaa: Ei sitä Pasternakin Živagon junalumimyräkkää kuvattu Savon lumisella järvenjäällä vaan täällä P-Karjalan Pyhäselällä.

Antoipa Sarajas ainakin yhden lukuvihjeen talvesta: Teuvo Pakkalan Pieni elämäntarina.

Zivago Omar Sharif Pyhäselän jäällä 1965.
Kuva: Jaakko Julkunen - Museovirasto

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot 8 km 137 km/€ = 24 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Pippuri-Heroja-Pesonen-Tyyri-Repo-Alho-Setälä-Kejonen-Tabermann-Saavalainen-Hyry

  vanhat Parnassot -sarjan 6.

Kummalliseksi on maailma mennyt: maalaisen pitää joulukinkkunsa kaupungista hakea. Ennen sen sai tuosta mäeltä kohta kun Pippurin Reino oli lasauttanut pistoolillaan sikaa silimien välliin.

Tuohon aikaan sai myös ostaa runokirjan omasta tientakaisesta Herojan Vilman kirjakaupasta; nyt Esa Pesosen Tänä yönä olen yksin -omakustanne haetutti samalla kaupunkireissulla itsensä Suomalaisesta. Olisi se toki postissakin tullut, mutta silloin 9 euron kirja olisi maksanut huitkotva toistakymppiä - ja posti tienannut enemmän kuin runoilija!

Tuo kaikki puolustukseksi, koska tänään luen huhtikuun 3/1970 Parnasson huterasti ja jätän kaiken asiallisen, sen eilen Tyyrin mainitseman isänkielisen, kokonaan huomiotta. Ainoastaan tunteisiin käyvät nostan esille.

Eli ainahan yhden Parnasson päivässä läpilukee tai ainakin läp'selaa, olipa millainen päivä tahansa edessä tai takana. Eihän sivuja ole kuin 60. Varsinkin kun eo. mainittu rajaus on asetettu. Revot, Alhot, Setälät kumottu syrjään, jätetty ns. toiseen kertaan.

Kejonen Antti Pekka Aunus (1941-2020) ensin - jostain syystä jo ennen lukemista säälistä naurattaa, vaikkei pitäisi.

"Tyttö lähti aamulla

saatananmoisen riidan jälkeen.

Minä katselen elokuvaa Hiroshimasta. 

Minun ei ole hyvä eikä paha olla

mutta minä pelkään pimeässä yksin ilman viinaa ;

ja tyttö lähtenyt."

Tabermann Tommy Olavi (1947-2010) sitten

"Tänä iltana teet lihastasi

kirkon

minun sadetakkisen pappini

kulkea edestakaisin."

Saavalainen Teuvo (1927-2002) vielä

"Me olemme 

elämän räkä, jumalaton

verinen oksennus

tyhjyyden yllä." 

 

Vaan eihän tuommoiseen voi lopettaa - joulukin pian!

Siis 

otetaan mukaan varma tapaus, sellainen mistä kukaan ei ota nokkiinsa:

Hyry Antti Kalevi (1931-2016).

 

Häneltä mukana lehdessä kaksi novellia: toinen on Mies ja toinen Ihminen on sellainen. 

Hyryyn ei koskaan pety, Hyryn proosa ei petä: paljon ei tapahdu - siinä koko pointti.

"Hän vähän säpsähti, kun tajusi, että siinä vieressä oli koko nukkuva itsenäinen lapsi. Hän rupesi ajattelemaan, kuinka hetken ne vain ovatkaan näin pieniä, ihan pian jo paljon isompia ja erilaisia, että kun ne muuttuvat niin nopeasti toisenlaisiksi, lapsia ei oikeastaan ole olemassakaan, mutta on kuitenkin."

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot  129 km/€ = 22 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä