Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 3. joulukuuta 2015

Iisakinkirkkourakka

Siis tämä: Kansojen Kirjallisuus 1-12.
34 vuotta ja 7000 sivusta  vielä lukematta tähteet, so. 67 sivua + lähteet.

Tuona aikana valtioita on hajonnut: mm. kirjassa mainittuja Tshekkoslovakiaa ja Jugoslaviaa ei enää ole.
Tuossa ajassa on sallittu kieli muuttunut: KK puhuu neekereistä tuontuostaan aivan luonnollisesti; ilmankos itsenikin on ollut hyvin vaikea hahmottaa neekeri-sanassa jotain negatiivista, varsinkin pitkänsaksanlukijana, englantia taitamattomana.

Aika kulkee lukijansa ohi, lukijan huomaamatta muuttua ja mukautua.

Edellinen hörppy Kansojen kirjallisuutta on runsaan seitsemän kuukauden takaa, tuolloin selvisi Mailerin kautta hipsteri-määritelmä: minulle-kaikki-nautinto-heti-tyyppi. En tosin ole tarvinnut tuota lapsi-karkkihyllyllä -tietoa mihinkään, sen enempää kuin Jr derivaattaansa. Peri amerikkalainen ihminen lienee kyseessä.


Mailerin ja Arthur Millerin välistä on poimittava teatterikirjailija Tennessee Williams (synt. 1914, oik. Thomas Lanier Williams). Juopon mississippiläisen retkun poika vaihtoi nimensä, koska alkuperäinen nimi olisi kuulostanut kevätsonetteja suoltavalta runoilijalta, eli vissiin linnun piipitykseltä. Tennessee sentään villejä intiaaneja vastaan puolustavalta taistelijalta.

Komea joukko näytelmiä oli syntyvä, vaikka ensimmäinen Williams, Battle of Angels, olikin täysi fiasko:
  • Lasinen eläintarha (1944)
  • Viettelysten vaunu (1947)
  • Taivas on raja (1948)
  • Kissa kuumalla katolla (1955)
  • Äkkiä viime kesänä (1958)
  • Baby Doll, elokuvakäsikirjoitus (1956)
Raha, seksi, ahneus, valheellisuus. Näkyvät. Ahdistusta ja pelkoa aiheuttaen.

'Williams haluaa näyttää meille kaikki ne pahat henget jotka ovat päässeet irti maailmassa', kirjoittavat tanskalaiset yliopisto-opettajatohtorit KK:ssa. Mitään sanomaa kirjailijalla ei ole, eikä elämällä tarkoitusta. Kuolema kolkuttaa jo kaikkien ovella.

Williams itse kuoli toistakymmentä vuotta KK-sarjan* ilmestymisen jälkeen tukehtumalla lääkepurkin korkkiin vuonna 1983.

Tuommoisia, valottomia, tahtovat syvällisimmät kirjat ja kirjailijat olla kirjallisuudessa.
Kavahtakaamme noita, varsinkin näin joulun alla!
Vai mitä?

*Verdens Litteraturhistorie -  Billeskov Jansen, F. J. m. fl.
Published by Politikens 1971-74 

2 kommenttia:

  1. Nyt, nyt rupes askarruttamaan toden teolla. Minkä tähen sillä oli korkki suussa? Vai nenässäkö? Minkä tähen oli lääkepullon korkki eikä viinapullon?

    Mutta ihan kunniallisesti on kuollut. Eikös Erno Paasilinna sanonut, että kirjailijaksi tullaan elämällä kirjailijan elämää, tai jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      Eikös ne jotkut puhu lääkihtevänsä ihteesä kun naukun ottavat ...
      Tässä tappauksessa silimätipat joutu suuhun.

      Vaan onhan näillä kirjailijoilla monenlaista kuolemaa Suomessakin: Joel Lehtosella vyö, Haanpäällä vene, Lassila ammuttiin jne.

      KK-kirjasarjaa kun lukee, niin eipä siellä kovin monta onnellista/tasapainoista kirjailijaa ole tavattavissa.
      Onnellinen ja tyytyväinen ihminen ei maha kirjoja liiemmin kirjoitella?

      Poista