Urho Kekkonen

 vanhat Parnassot -sarjan 48.

-7° C

57 kW/95

Urho Kekkonen(1900 - 1986)Suomen tasavallan VIII presidentti.

Nide 5 - Syyskuu 1975

Tämä Parnasson numero ilmestyy kuukauden päivät jälkeen Kekkosen junaileman Helsingin ETYKin. On Parnassonkin aika ylistää maan päämiestä. Kirjayhtymän kirjallinen johtaja Keijo Immonen sen on näemmä saanut tehtäväkseen.

 

Kinkama-kirjoituksessaan hän keskittyi Kekkosen ylivertaiseen sanankäyttöön, josta oli alkunäyttöä jo Kajaanin lukioajoilta, kun 17-vuotias Esaijas Kohennuskeppi kirjoitti lehteen mainion pakinan.

Tässä Immosen välittämää tulosta:

• Kekkonen hallitsi kirjoitettua ja puhuttua suomea yhtä suvereenisesti kuin Suomea.
• Hänen tyylinsä oli omansa, heti tunnisti tekijän.
• Tyyli, joka jäljittelemättömänä - niin kuin on nähty - täten on kehittynyt, koostuu elämänkokemuksesta ja -tiedosta, suomen kielen valtaisasta sanavarastosta, tarkoituksenmukaisesta näiden sanojen käytöstä, kurinalaisuudesta yhtä paljon aihetta kuin sen ulkoista asuakin kohtaan.

Tyylihän tarkoittaa Jean-Paul Sartren märitelmän mukaan 'sanoa kolme tai neljä asiaa samalla kertaa':

 "Yksinkertainen lause ja sen suora merkitys, ja sitten sen alla samanaikaisesti muita merkityksiä jotka järjestyvät itsestään syvyyssuuntaan."

Kekkoselle käypä määritelmä. 

Kaunokirjallisuus oli Kekkoselle Sylvinkin kautta läheinen. Myös Lauri Viita sai kauniin kunnianosoituksen, tosin vasta kuoltuaan, kun tasavallan presidentti uudenvuodenpuheessaan käsitteli liikennekuolemia ja luki auto-onnettomuuden uhrina joulun alla 1965 menehtyneen kirjailijan viimeisen, 

Parnassossa julkaistun, runon Onni.

ONNI

Lauri Viita

Kiitos elämästä, Äiti
Pari riviä tein kirjaimia tänään
Siinä kaikki. Olen onnellinen.

 

Oli kerran ystäväjoukko
ja nuoruus. Kaikki eli.
Joka päivä oli kuin luominen
yhä olisi jatkunut. Nyt
minä yksin, entisen varjo,
läpikotaisin muistojen syömä
laho, kaatuva puu,
aste asteelta lähenemässä
maan turhuutta, hiljaisuutta.

 

Suvimaisema: lahdentyven,
saunaranta ja vene
ja helle, männiköntuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä, hei!

 

Tein laulun perhosesta
ja henkäisin: Se lensi.

 

Läikähti lämmin lämminta vasten,
ryöpsähti yli. Me vaikenimme.
Milloin ja missä? emmehän tienneet.
Olimme kaksin ja rakastimme.

 

Pirkkalasta pispalasta Harjutieltä, huiskis,
pulteri Tahmelan lähteeseen.
Lyyti sanoi: Kirjoita, kirjoita sitten...
Ja aurinko kurkisti korkeuteen.

 

On valo syttynyt ikkunaas.
Olet kotona taas.
Olen kaivannut sinua sinne.

Ja Pohjantähti on paikallaan,
jäät katsomaan.
Vuo jatkuu. Mistä minne?

Et kesää viihtynyt täällä päin.
Vain tähdet näin,
kun tuoksui kukkarinne.

 

Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.

Lauri Viita / Nimikkoseurat

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  0 km 302 km/€ = 50 h

Lauri Viita

   vanhat Parnassot -sarjan 39.

+1° C

37 kW/92

Nide 4 - Toukokuu 1974

Aha - taitaa olla se kevät, jolloin uusi uljas opettaja valmistui!

Silloin olivat muut metkut mielessä kuin tuo pahuksen vaikeaselkoinen Paul E. Kustaanheimo ja gravitaatioteoriat.

 

Lauri Viita (1916-1965) sentään yhä innosti, vaikka varsin pelottava mies olikin, ja väkevä - myös voimiltaan. Parnassossa Yrjö Varpio laittaa Viidan tuotannon 'järjestykseen' ja katsoo mikä mies tuotantoineen Late oli.

 

Varpio väitteli edellisenä vuonna tohtoriksi Viidalla: Lauri Viita: kirjailija ja hänen maailmansa - Lauri Viidan tuotanto elämänkerrallisia, yhteiskunnallisia ja kirjallisuushistoriallisia taustatekijöitä vasten tarkasteltuna

Kirjailija muuttuvassa maailmassa -jutussa Varpio tarkastelee Lauri Viidan 'kirjailijakuvaa' eli Viidan erikoislaatua ja sen muuttumista vuosien aikana.

Viidalta ilmestyi kuusi kirjaa vuosina 1947 - 1965

• Betonimylläri
• Kukunor 
• Moreeni
• Käppyräinen
• Suutarikin, suuri viisas
• Entäs sitten, Leevi

Kirjoista kirjoitettiin kaikkiaan 230 päivänkritiikkiä. 

Taulukko näyttää kolmelta kantilta lehtiarvostelijoiden näkemyksen Viidasta ja tuotannosta: miten painottuivat individuaalisuus, kielellisyys ja yhteiskunnallisuus eri kirjoissa. 

Unohdan Varpion otsikon ja tuloksen ja jämähdän tuohon taulukkoon omin päin, mikä kaiken katsomisessa ja lukemisessa on kaiken A ja Å - ilon ja älyn lähde. Pitää uskaltaa jäädä jämähtää laillani.

Siispä sattuneesta syystä pyöräytän moukulan Moreenin kohdalle, koska siihen tutustuin perusteellisesti muuanna opiskelukesänä. 

En, en, en missään kesäyliopiston Sihvon kirjallisuusluennolla, vaan kesätöissä TVH:lla!

Viikon kaksi istuin tiepuolessa penkalla merkitsemässä kosmoskynällä sorakuormia (moreenia?) kuljettavia kuorma-autoja tukkimiehen kirjanpidolla vihkoseen, jotta Makkosen Leevi, Kettusen pikku-Veikko ja Kinnusen Pentti saisivat aikanaan palkkansa ajamistaan kuormista. Pystyviiva per kuorma, viides vaakaan, pystyviiva per kuorma, viides vaakaan, pysty...

Homma oli yksinkertaisen yksitoikkoinen ja hitaasti etenevä, joten kuormien välissä jäi ruhtinaallisesti aikaa syventyä Viidan Moreeniin; sehän romaani sopi tähän tilanteeseen enemmän kuin hyvin. Luin ikään kuin ammattikirjallisuutta. Niin olisin puolustautunut, jos Koikkalainen olisi tullut ja yllättänyt työntekijänsä työnsä viereltä.

 

Välillä tosin arvelutti kun liian syvällisesti painauduin Viitaan, että jäiköhän jokunen kuorma Veikolta tahi Leeviltä merkkaamatta - ja jos jäi niin mahtaa päivän päätteeksi kuulla kunniansa. (Parempi siis varmuuden vuoksi vetää kullekin kuskille viiva pari ylimääräistä...)

Toki proosa-Moreeni yhteiskunnalliselta tuntui enemmän kuin runo-Mylläri tahi satu-Kukunor; ei siinä kielileikkiä juuri tavoittanut, aivan kuten taulukko näyttääkin. Samoin kuin myös tuo taulukon oikean laidan Sinisalon Viita-ilta, jota Sinisalo lienee koonnut - vielä Pohjantähden vaikutuksessa - yhteiskunnallinen sanoma etusijalla.

Näinkö kuittasin Varpion tekstin ja koko Parnasso nelosen: juuttumalla yhteen yksityiskohtaan! 

No niin tein, anteeksi Yrjö ja Parnasso nelonen. Luova lukeminen on tällaista, kyllähän te ymmärrätte ja hyväksytte sen.

Ja nyt voinkin hyvällä omalla tunnolla sukeltaa Väinö Kirstinän tunnustuksiin Miten runoni syntyvät.

Viitaa englanniksi

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 0 km 237 km/€ = 41 h