Yhden päivän lehdet

postilaatikosta

putosivat pöydälle epäjärjestykseen

- Nouki meidät!

Piti niputtaa.

Vanhasta muistista ja tottumuksesta hommahan meni näin: 

1. APU on helpoin luettava. Selauksella selviää. Seela Sellastakin. Voi lukaista heti alta pois.
2. EEVASSA yleensä pari pitempää aikaa vievämpää juttua. Siirtyy myöhemmäksi. Nyt Anni Kytömäki ja Vappu Taipale. Anni sanoo tunteneensa, että oli kuollut ja elossa samaan aikaan vakavan onnettomuuden jälkeen. Vappu ilmoittaa, että häntä voi rakastaa vaikkei arvostaisikaan. Hyviä tyyppejä kumpainenkin. Taipaletta olen, ihme kyllä, lukenut enemmän kuin Kytömäkeä.
3. PARNASSO, ikivanha tuttu, muuttunut kuvalliseksi sitten Anhavan ja Laineen. Tilattu kotiin kannettuna oikeastaan vailla intohimoa - tasan päinvastoin kuin aikoinaan Tapio Pekolan Juoksijan tiluu. Syrjään Antti Tuureineen odottamaan kahden aikaisemman numeron kanssa kun aika on -tilaisuutta.
4. MAAILMAN KUVALEHTI. Jep! Melkein uusi tuttavuus. Loppui ulkoministeriön ilmainen Kehitys-lehti. Sen seinäkalenteria olen käyttänyt aamumuistiinpanoihin vuosien ajan, Mikähän muuten ensi vuonna vessanseinälle?
   Tämä lukupinkan päällimmäiseksi ja sieltä Pyhän lehden paluu -reportaasi Perusta sopivasti ensialukuksi. Tuo pyhä lehti on tosin kokanlehti, josta on tullut nuorta sukupolvea kiinnostava perinteinen rohto.

Lopulta arvojärjestys löytyi.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Minna Nikkanen: Sydänmaalaiset

Fiksoitunut virkkeeseen

Pirun Parnasso - pitikin ilmestyä!
Pahaan rakoon. "Paha paikka", sanoisivat kännykälliset. Kun on niin paljon muuta laadukasta luettavaa.

Niin pitikin tämän vitos-Parnasson tulla, sotkemaan tilannetta!
Yleensä viskaan, en heitä, nurkkaan tuoreen numeron odottamaan parempia aikoja, monesti tulemattomien, vähän niin kuin toisen kulttuurilehden ennen vanhaan: Juoksija, joka oli mahtava, ihan oikeesti hei, kulttuurilehti elämäntapajuoksija Tapio Pekolan eläessä ja päätoimittajana vaikuttaessa.
Juoksijassa oli silloin historiallista perspektiiviä, antiikkikin vahvasti mukana.

Sitten tuli kilpajuoksija, Ari Paunonen, päätoimittajaksi; siihen se sitten lässähtikin, sillä eihän oikean juoksijan ajatus urheilun ulkopuolelle hevin ylety. Arvontapääpalkintokin tilaajille muuttui Nykin- ja Berliinin-maratonmatkasta Peugeot-henkilöautoksi.
Auto juoksijan pääpalkintona - Ptyih! 
Eip männy kaaliin.
Siihen päättyi yhteinen matka, so. tilaus ja tuttavuus. Ilmestynee lehti vielä? Samapa tuo, kun omat lenkitkin ovat kaukana maratonista. dddd

Mutta onhan meillä Parnasso korvaamassa yhden Juoksijan. Siitä iloitkaamme.

Uusin voimin kaksin kasvoin yrittävät nyt Pernaa & Hämäläinen.  Näkemyksellistä persoona-Papinnimeä ei niin vain korvata janustelemalla. Toivottavasti ei käy kuin Juoksijan.

Että löytyisi muunkinlaisia virkkeitä kuin Tommi Melenderin sisäpiirin kaltaista kilpapaunosta, siis Melenderin Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari -kirja-arvostelusta Cityyn nappaamaani virkettä, jota olen viime päivät käännellyt, väännellyt ja vihannut -  joskin myös salaa psst psst ihaillut:

"Ensyklopediselle narratiiville ovat ominaisia alluusiot ja laajat historiallis-filosofiset perspektiivit sekä pyrkimys luoda uudenlaisia kerronnan muotoja, joilla pureutua vallitsevan aikakauden psykopatologioihin."

Onnekseni Dante, Rabelais, Cervantes, Melville ja Joyce, kaikki tuttuja kamuja minulle, ovat samaa sukua narratiivisuuden traditiossa kuin Pynchon.
Melenderin arvostelusta saatu tieto helpottaa tuskaani: ehkä toistaiseksi voin ohittaa Pynchonin, koska tunnen kaltaisensa, silmäillä vain samaan tapaan kuin Parnassoja ennen Papinniemeä ja Papinniemen jälkeen ja keskittyä lopullisesti pääasiassa suomalaisiin kirjoihin ja kirjailijoihin.

Siltala 2014