Yhden päivän lehdet

postilaatikosta

putosivat pöydälle epäjärjestykseen

- Nouki meidät!

Piti niputtaa.

Vanhasta muistista ja tottumuksesta hommahan meni näin: 

1. APU on helpoin luettava. Selauksella selviää. Seela Sellastakin. Voi lukaista heti alta pois.
2. EEVASSA yleensä pari pitempää aikaa vievämpää juttua. Siirtyy myöhemmäksi. Nyt Anni Kytömäki ja Vappu Taipale. Anni sanoo tunteneensa, että oli kuollut ja elossa samaan aikaan vakavan onnettomuuden jälkeen. Vappu ilmoittaa, että häntä voi rakastaa vaikkei arvostaisikaan. Hyviä tyyppejä kumpainenkin. Taipaletta olen, ihme kyllä, lukenut enemmän kuin Kytömäkeä.
3. PARNASSO, ikivanha tuttu, muuttunut kuvalliseksi sitten Anhavan ja Laineen. Tilattu kotiin kannettuna oikeastaan vailla intohimoa - tasan päinvastoin kuin aikoinaan Tapio Pekolan Juoksijan tiluu. Syrjään Antti Tuureineen odottamaan kahden aikaisemman numeron kanssa kun aika on -tilaisuutta.
4. MAAILMAN KUVALEHTI. Jep! Melkein uusi tuttavuus. Loppui ulkoministeriön ilmainen Kehitys-lehti. Sen seinäkalenteria olen käyttänyt aamumuistiinpanoihin vuosien ajan, Mikähän muuten ensi vuonna vessanseinälle?
   Tämä lukupinkan päällimmäiseksi ja sieltä Pyhän lehden paluu -reportaasi Perusta sopivasti ensialukuksi. Tuo pyhä lehti on tosin kokanlehti, josta on tullut nuorta sukupolvea kiinnostava perinteinen rohto.

Lopulta arvojärjestys löytyi.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Minna Nikkanen: Sydänmaalaiset

WSOY

   Joulukalenteri XXIV uksi - su 24.12.  -2 °C  Aatami, EEVA, Eevi, Eveliina

Kirjakatalogi 24 - kevään 2024 kirjat 

Toinen suuri suomalainen kustantamo Otavan ohella on vuonna 1878 perustettu WSOY, jonka tosin omistaa ruotsalainen Bonnier, sisältäen myös seuraavat entiset itsenäiset: Johnny Kniga, Readme.fi, Kosmos, Tammi, Docendo, Minerva, Crime Time ...

WSOY

No eipä taas tarvinnut arpoa!

Valinta yhtä varma kuin sen toisen Eevan kanssa.

Eevan päiväkin kun vielä ja - jouluaatto kulkusineen! 🎅🎅🎅🎅🎅🎅

On tässä kanssataivallettu hänen kanssansa lähes kirja kirjalta aina almanakkanakin pitäen.

Se Tamara! 

Ensi kosketus Eeva Kilpeen, 95v, jäi ikuisesti mieleen herkkyydellään ja puolikkuudellaan, vähän samaan tapaan kuin Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja.

Rakas Eeva Kilpi - nämä juhlat jatkuvat vielä

Toimittaja Anna-Riikka Carlsonin 'hengästyttävän kaunis ja syväluotaava sukellus Eeva Kilven elämään ja ajatteluun.'

Pitkä on Södikan katalogi ja mielenkiintoisia nimiä pursuava. mutta kyllä tämä on nyt tässä, itsestäänselvyytenä - Eeva Kilpi.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Selätin kaksi naista

Nuoremman kanssa olen paininut keväästä, vanhemman vasta kuukauden. Eilen selätin molemmat.
Ensin nuoremman ja sitten vanhemman.

Eli lähetin, siis painalsin nappia, kaksi kirja-arviota Kirjavinkkeihin, kokemuksia ja näkemyksiä kahdesta kirjasta, siis siitä miltä minusta tuntui painiskellessani noiden kirjojen kimpussa: mitä niistä sain? Paitsi että lunssaiset pötköttelypäivät kuluvat näin rattoisasti.

Ääripääelämänvaiheita käsittelevät: toinen kolmikymppisenä, toinen kasivitosena elämän tuulissa purjehtimassa. Kummallakaan ei miestä vielä / enää. Toinen metsästää, toinen muistelee - omaa miestä.
Toisella kaikki jo elämänkasassa kaikkine tykötarpeineen, toisella hyvä jos stringit.
Kummatkin ajavat autoa, nuorempi milloin auto on kunnossa, vanhempi milloin ajaja.
Toisella on ainainen kiire, tuli hännän alla. Toinen on vaan.

Toinen nainen, kirjailija, on totta, toinen, kieltenope, ei.

Nimetkö?
- Eeva ja Elina.

Kumman Sinä valitsisit olotilaksesi?

Toisesta kirjoitin näin:

"opehuoneenhenki haisee ja tuoksuu sieraimissa ja opegalleria täynnä tutuntuntuisia, persoonallisia, nappiin kuvattuja tyyppejä, varsinkin ne kaksi vakiotuoleissaan istuvaa miesopettajarealistia, Kari ja Seppo, joita eivät uudistukset hetkauta ja jotka luutuvat vanhoissa asenteissa. Tunnen myötähäpeää."

 

Toisesta näin:

"... kirjoihin tarttuessa tietää pääsevänsä hetkeksi rauhanmajoille ja luonnonhelmaan. Aina. Lepoon, levähtämään. Niin nytkin. Yksinkertaisen elämän viettoon. Linnunlauluun, kasvien keskelle. Kaurapuurolla elää, jokunen kananmuna silloin tällöin, vettä kyytipojaksi, olutmukillinenkin jos oikein janottaa."
 

ps
kolmannen naisen kanssa kamppailen vielä: selätys kuitenkin jo lähellä; tämän kieli on täkäläispainotteista - niin kotoista muutaman vuosikymmenen takaista maalaiselämää, jottei voi olla pitämättä:

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
 



Seura piti ostaa

Toinna noita nyt liiemmin tilata, ostaa sitten kun kohde kiinnostaa. Jokin aika sitten näiden Hissi-Herlinien äiti selvitti Eevassa sukurikkoa, niin ostin. Nyt tämän Seuran, 46, tuotatin  kaupasta, kun siinä se Päätalon Kallen jalkavaimo kertoo, miten kaikki luonnossa tapahtui. Ikäerokaan ei haitannut, vaikka Kaarina Helin oli tuolloin 17 vuotta ja Kalle 2 x17 eli kolmeneljä.

Poikahan siitä syntyi, Seppo, ja Kalle maksoi jämptisti ruokkomaksut. Olisi halunnut naidakin Kaarinan vaan tämä ei suostunut kun näki Kallen mustasukkaisuuden puuskat ja kellontarkkuuden. Seppo menehtyi syöpään viisi vuotta taapäin, mitä Kalle oli elinaikanaan pelännytkin, sukuvikana, niinhän menehtyi  aikoinaan äiti Riitu kuin myös Kallen toinen tyttö Elina vuonna 2008. Kalle itse kuoli huomisen päivämäärällä vuonna 2000 81-vuotiaana.

Kallen hauta löytyy Messukylän kirkon kupeelta Tampereella. Kaarina on jo uskaltautunut haudalle kukkia tuomaan, hautajaiset katsoi televisiosta Sepon kanssa.

Oli juttu lehden hinnan väärtti, 3,90 €.

ma 19.11.  3C