vanhat Parnassot -sarjan 49.
-4°C
54 kW/75
Nide 6 - Lokakuu 1975 |
Kun Suomi soi - kirjoittanut Pehr-Henrik Nordgren
Täällä itäisen Karjalan raukoilla rajoilla pienessä pitäjässä otettiin opiksi, nostettiin, nähtävästi jutun tiimoilta, faktat pöydälle, eli se kannel, ja alettiin tosissaan soittohommiin.
Seppälän Topi oli toki jo 1950-60-luvuilla vakiovieras kanteleineen siellä missä juhlantynkää oli, ja palavasilmäisenä hän soitteli kanneltaan niin että pikkuinen poika Pirttikalliolla jähmettyi ihmettä kuuntelemaan.
70-luku loikattiin vähin äänin yli, kunnes kasvoi Kaasisten Tsupukoitten kautta Värttinä - ja Sari ja Mari antoivat männä korkkeelta ja kovvoo!
Kaustinen sai kilpailijansa Kihauksesta. Samassa kuohunnassa Otto Koistisen Hannu-poika osti Iso-Pappilan ja perusti kanteleverstaan, astui isänsä jalanjäljille, aloitti kehittelyn ja muotoilun ja piankos sähkökannel alkoi soida Anttu-pojan käsissä. Siitä sitten kävi matka maailmalle.
Olipa kuin olikin Seppälän Topin soittoelämyksen jälkeen tuo pikkuinen poika Pirttikalliolla kasvanut isoksi ja opettajaksi ja sai kuulla yhden vaikuttavimmista kantele-elämyksistä omalla koulullaan (mikä muuten kannattaa kerrata) täällä:
Vaan palataan Pehr-Henrik Nordgrenin jutun alkupuolelle:
"Eurooppalaisen avantgardismin aikaisempi puolestapuhuja Kaj Chydenius ryhtyi säveltämään yhteiskunnallisesti sitoutuneita lauluja. Erkki Salmenhaara kirjoitti Suomen musiikin vuosikirjaan 1968-1969 pitkän erittelyn 'The Beatles - viihdettä vai taidetta?' ja hänen sävellystyöhönsä tuli aivan uusia ulottuvuuksia. Henrik Otto Donner jätti happeningit oman onnensa nojaan ja Kari Rydman julisti mieluummin kuuntelevansa Peltoniemen Hintriikin surumarssia kuin huonoa sinfoniaa."
Eipä taida pelkkää viihdejätettä ollakaan kansanmussiikki?
Kysykää vaikka Rydmanin Karilta. 😍
Sari Kaasinen - Hannu Koistinen |
Parnasso-sarja 1970 - 1975
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
🏂 hiihdot 9 km 311 km/€ = 51 h
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti