Ihmettä kerrakseen!

Enkä ihmettele.

Kun huoneremonttimiehet joutuivat raahaamaan raskasta kirjahyllyä pois tieltä, valahti iso nippu lehtiä lattialle. Niitä kokoillessaan takaisin - hyvä jotteivät säikähtäneet.

- Mitä nää ovat?

- Ei oo ikinä nähty!  

👀 

 

Oisko Karo Hämäläisellä ja kumppaneilla peiliin tuijottamisen paikka? 

Vai kenellä?

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

(Eevan Kuolinsiivous-allakkana)

Maija Villkumaakin Parnassossa

1.  kolmanneksi kiinnostavin Parnasson juttu (1/22) eka toka kolmas

= kirja-arvostelu

Outi Hytönen: Supernaisen kuoren alle / Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä 

Parnasso näet kysyy:

"Kenen yhdysvaltalaiskirjailijan mukaan on nimetty kappale Maija Vilkkumaan albumilla Meikit, ketjut ja vyö?"

Vastaamme oikein: - Laura Ingalls Wilderin. 

Jotta Ingallseissa, Pienen preeriatalon kulmilla, tässä taas Ingalsin Lauraa kuunnellen kevytkenkäisinä kopsutellen ketkuttelemme, vaikka arvovaltaista lehteä luemmekin, Parnasson uusinta numeroa 1/2022.

Vau! 

Siinä onkin mitä lukea. 

Liki jokainen juttu on blogin arvoinen, alkaen vastaavan tuottajan (onpa titteli päätoimittajalla?) Karo Hämäläisen pääkirjoituksella, missä Hän Hämäläinen ketjuttaa taiteen lavenemista vastakkaisella otsikolla Taiteen kuolema, siis antaa hänkin satikutia Marinin malliin boomereille näille jänkäjoosepeille, näille mielensäpahoittaja-heikeille. Silmiä avaavasti kirjoittaa.

Mutta en tuon takia lehteä vielä kehuisi. Kolme juttua siellä minua enemmän hetkautti. (yksi prskrvoja myöten!) 

Kolmesta erittäin kiinnostavasta vähiten kiinnostava löytyy kirja-arvostelujen puolelta. 

Käsittelyssä Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä - Otava 2021. Romaani radiodramaturgi  Marja Rankkalan rankasta elämästä. Outi Hytönen sen kehuen käsittelee, syvälle luodaten, miettien Marjan sitoutumattomuutta, vapautta, vapaiden suhteiden tuomaa surua, yksinäisyyttä, täyttymättömiä unelmia.

 

Kirja on läpituttu oman tarkk'lukemisen ja arvostelun kautta.

Tässä tapauksessa arvostelun anti on minulle tärkeämpi kuin itse kirja, eli mitä Outi kirjasta löytää ja löytääkö, painottaako samoja asioita kuin minä lukijana Kirjavinkeissä.

Konnunsuolta, missä Marja nuoruutensa eli, löysimme vangit: Outi nostaa esille poliittiset vangit, jotka vaikuttivat Marjan vakaumukseen ja elämän katsomukseen; minä puolestani löysin rintamalta palanneet jermut, jotka villiintyivät täysin vankilaan tuodun irtolaisnaisten lauman havaittuaan. Tuo ryöpsähdyskiima ei voinut olla vaikuttamatta Marjan läpi elämän jatkuneeseen viriiliin miestennielemishaluun, päättelin, mutten tohtinut oikein sanoa, koska asia on arahko, tasa-arvoisuudessaankin ikään kuin takaperoinen.

Mutta ei tuokaan mielenkiintoisuudessaan minua vielä liekkeihin nostanut, kiersin näet yhtä aukeamaa kuumana ihan kuin se kuuluisa kisu kuumaa puurokuppia sylki valuen. 

Mutta siitä vasta ylihuomenna, sillä huomenna on vuorossa toiseksi kiinnostavin Parnasso-ykkösen juttu. 

Koettakaa kestää piinaava odotus - tai, hei!, hankkikaa lehti.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

-8°C  6+10 km  473 km/€ 75h

Tehtiin Annille pärekatto

ei tehty malkakattoa, ja sitä paitsi katto tehtiin navettaan ei torppaan. 

Ja vielä: ei aivan Väinö Linnan torppariaikoina, vaan jopa muutama vuosi Täällä Pohjantähden alla -trilogian ilmestymisen jälkeen.

Kavuttiin, kaksi nuorta solakkaa poikaa, Annin navetan katolle päreitä kainalossa, ohjurilauta olalla, sekä toisen pojan kirvesmiesisän neuvot mielessä. 

Ja ihan oikeilla rautanauloilla naputeltiin konehöylän päreet paikoilleen. 

* Meillä ei ollut samoja ongelmia kuin Linnan Väinöllä, joka oli töpeksinyt pärekaton ja  Laurilan Antoon lehtikuvien kanssa: 

muka jo vuonna 1885 Koskelan Jussin kattotalkoissa olisi ollut käytettävissä tehdastekoisia rautanauloja tahi vuonna 1907, kun Laurilan Antoota hankeen häädettiin, olisi lehdissä ollut valokuvia, joita Kansan Lehden reportteri muka otti ja teki uutisen lehteensä kuvien kera.**

Meitä ei paikallislehti kuvannut, kun silloin ei vielä pitäjälehti tainnut ilmestyä. Mutta Annikos oli tyytyväinen talkoolaisiinsa. Hyvin syötti ja juotti meidät ja oli hyvillään riimatyöstä ja siitä kun pojat eivät puonneet katolta kertookaa.

- - -

** Näistä kahdesta lähteestä noita asiapohjia tongin suurella mielenkiinnolla:

"Mutta ne miehet, joiden puheita sekä Linna että allekirjoittanut ovat kuunnelleet, kuuluivat Akselin ikäluokkaan, eivätkä Jussin. Tästä johtuu, että Linna on kirjoittanut tavallaan väärennettyä historiaa: vuosiluvut ovat oikeat, mutta torpparien elämä on hivenen liian uudenaikaista. --- Linna on unohtanut, että vaikka ihminen pysyisikin samana, ihmistä ympäröivä maailma muuttuu." HS 17.10 1959  -Viljo Rasila

Tuon Hesarin lainauksen löydän molemmista kirjoista. 

Mitä sanoo Linna kun lukee jutun?  Saatanan päästää ja kimmahtaa sohvaltaan pystyyn ja pelkää maineen menettämistä, Karon mukaan.

luistellen 10+10 km/ 580 km/€ = 91 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Väinö Linnaa ja Kalle Päätaloa rinnastellen

" - Kyllä Edvin kaikki minun henkilöni hyvin ymmärtää ja ihan oikein ymmärtää. 

Mutta kun se on pohjaltaan teatterimies, se vähän tarpeettomasti dramatisoi niitä. 

Sitä ei tarvitsis tehdä, 

kun minä  o l e n  j o  (kirjoittaessani)  s e n  t e h n y t." - Väpi 1979/ Kassilalle

Kaikki päätalot lukeneena, muutkin kuin Iijoki-sarjan, sottailen lukeneeni myös kaikki Linnan teokset Tuntematonta sotilasta lukuunottamatta; mikä hänessä sitten lienee, etten pääse millään Tuntematonta loppuun? Pohjantähdet nielaisivat, kuten monen muunkin, jo teininä mukaansa niin että maailmakuva keikahti; se trilogia on topkymppikamaa pysyvästi.

Nyt sitten tarttumassa Karo Hämäläisen Kansalliskirjailijaan. WSOY 2020.

Taustatyökaluiksi olen varannut kirjaparin: Väinö Linna, WSOY 1979, tv-sarjasta Itse asiassa kuultuna kirjaksi muutettu sekä Pirjo Talven toimittaman juttukokoelman Väpi - Linnan Väinöstä kerrottua, WSOY 1995.

Alkutaipaleella ollaan Karon kanssa Linnan jäljillä. Ollaan Urjalassa, jossa ovat tekemässä filmiä, telkkuun vissiin. Kuusikymppinen Väinö puhdistaa kengänkärjellä graniittikappaletta, porraskiveä, joka on jäänyt jäljelle synnyinkodista. Juttelee, muistelee niukkaa kovaa elämänarkea. Suht hyvin meni siihen saakka, kunnes teurastaja-kauppiasisä Vihtori kuoli ja iso perhe jäi äiti-Maijan elätettäväksi.

Väinö on pikkuinen mies isonakin, 167cm. Nenä leveä kuin sienen jalka. Syntymäaika 20.12.1920, vuotta nuorempi kuin toinen hyvä, Kalle Päätalo, 11.11.1919.

"Kaivoon vuoti navetasta kaikki se neste, joka ei kelvannut lypsäjän ämpäriin."

Väinö muuttaa Urjalasta Tampereelle saatuaan tarpeekseen renkipojan hommista, lehmän kusen pumppaamisesta tynnöriin, sen kuskaamisesta pellolle. Pääsee Finlaysonille vuotia kärräämään, muuttuu kaupunkilaiseksi vuonna 1938. On siis aika paljon edellä Kalle Päätaloa, josta tulee oikea tamperelainen vasta sodan loppupuolella 1944.

Väinö lukee paljon, istuu elokuvissa uutterasti, katsoo jopa kaksi filmiä samana päivänä. Väinölle kehittyy samanlainen taito kuin kuululle Tolstoille, kameramainen. Linna kypsyy ihmiskameraksi, tulevat kirjat olisivat miltei filmivalmiit.

Entä se toinen tuleva tamperelainen Taivalkoskelta? - Mites hänen kierot silmänsä tarttuivat kuvaan? - Ainakin ensikosketus elokuvaan surkuhupaisa! naureskellen mietiskelen muistaen Kallen elokuvamöhläyksen puvunhankkimisreissullaan Oulussa. Maalaispoika osti tiketin kun elokuva Kapina laivassa veteli jo viimeisiään, pimeässä istahti lattialle kun ei älynnyt toolin taittuvuutta. 

"Kun olin pimeän turvin hampaitani puremalla ja nyrkkejäni puristelemalla rauhoitellut itseäni, rupesin käsittämään, että etuseinässä välhyävässä valossa käytiin vimmattua tappelua. Ja että tapeltiin purjelaivan kannella. Muuta en sitten käsittänytkään. Olin likinäköinen ja lisäksi poskiani poltti häpeä, sydämeni takoi, ja tunsin vieressä istuvan naisen tämän tästä kääntyvän silmäilemään sivukuvaani. Koko valkokankaan touhu pysyi minulle epämääräisenä vilskamisena ja metelöintinä." - Nuoruuden savotat 1975

 

umpihankeen 5 km + ladulla kymppi 

/ 515 km/€ = 83 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä