Hannu Mäkelä synnyttää romaanin

- saamme olla kotisynnytyksessä mukana

Hannu Mäkelä: Kasper. Mies ja tie. Aviador 2024.
Kansi: Satu Ketola

Taattua Hannua taas. Kasperia lukee kuin vanhaa tuttua, syö kuin itsestään selvää jokapäiväistä leipää, jotta ravituksi tulisi.

Tällä kertaa pääsemme lukijoina mukaan ottamaan selvää, miten moinen fiktiivinen teksti taipuu romaaniksi asti. Olemme romaanin synnyttämisessä kanssaeläjinä, ainakin katsojina. 

Hannu Mäkelä (s. 1943) kirjoittaa kirjaa, jonka päähenkilö on poikapuoli. 

Pojalle, koska päähenkilö on, täytyy keksiä nimi. Se keksitään mietiskelyjen jälkeen hyvä jottei yhdessä: Kasper. 

Porukassa kasvatetaan poikaa isommaksi; isä on jo aikoja häipynyt hemaisevampien helmojen perään, äidillä omat mielenterveysongelmansa. Yksinäistä poikaa kasvattavat myös sukulaiset, ja ennen kaikkea kovakouraiset pihakiusaajat lisätään lähikasvattajiksi.

Siitäpä tuo poika sitten saadaan vartutettua mieheksi, jolle on elääkseen keksittävä ammatti. Toimittajaksi sopii, koska runoilee jo poikasena mielessään, tytöistä tietenkin tykkä. Käy alan koulun. Pannaan moninaisiin lehtiin töihin, sitten aikanaan, ja moninaisiin naisiin sotkeutumaan.

Hannu Mäkelä
Kuva: Auli Närevuori-Mäkelä

 "Sattuma korjaa satoa, siinä lause, jonka Kasper myös oli aikanaan jostain oppinut. Päähän se oli jäänyt kuin takiainen karvaturkkiin. Vertaus on huono, mutta sille emme nyt voi mitään, se vain tuohon tupsahti."

 Sattumahan kaiken sanelee, tai oikeastaan kirjankirjoittajan oikut, eli kirjailija, joka muistuttaa mielikuvituksen nopeudesta. Nopeampi se on kuin se Piirosen pässi, vai oliko se Piiroisen?. Kun edestakainen matka Jupiterin kuita katsomaan kestää tuskin sekuntiakaan, niin mikä ettei mielikuvituksen, tuon veijarin, avulla Kasperin elämänpituiseen talsimiseen ole helppoa, nopeaa ja vaivatonta ympätä vaikka sun minkälaista oikkuilevaa sivupolkua ja hypähtelyä!

 "--- kyseessä on teos, jonka johtavana teemana ja sanoisiko polttoaineena on mielenkarku, jota yritetään epätoivoisesti pitää aisoissa. --- Kuka tietää mitä on tulossa, ei kukaan, ei edes sen tekijä. --- Se kertoo oikukkaasta mielestä ja kirjoittajan vallasta."

Kirjailijan ajatus voi eksyä sinne sun tänne. Niin käy Mäkelälle tällä kertaa, ja siitä vaan mies punoo vaikka rutiinilla lukukelpoisen romaanin puolitietävänä kertojana.

Mielenkarku, mikä sopiva sana kuvaamaan niin tätä kirjaa kuin sen arvostelua! 😊

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Eila Pennanen - Meri Vennamo - Mervi Häsänen - Pauline Hermange - Annamari Sarajas

   vanhat Parnassot -sarjan 7.

Eipä ole juuri naisten nimiä Parnasson kirjoittajien joukossa näkynyt alkuvuodesta 1970. Se isänkieli on jyllännyt; itse puhuisin määräävämmästä isännänkielestä. Semmoista se oli puolivuosisataa sitten; nykyisinhän asia on keikahtanut monessa kulttuurilehdessä päälaelleen, kuten vaikka Nuori Voima -lehdestä on luettavissa.

No Parnasson nelosnumerossa on jo yritystä korjata vinouma peräti puolenkymmenen naisen voimin.

Niinpä ukot sylkäisen tämänkertaisessa Parnasso-katsauksessa ylimäärisinä yli laidan ja raaputan näkyville neljä naista.

Eila Pennanen (1916-1994) käsittelee Kalle Päätalon tuotantoa, lähinnä viisiosaista Koillismaa-sarjaa, tutkaillen pitkässä esseessä Miehisyyden tuska ja voima. Sarjahan oli sparrauskierros vuonna 1971 alkavalle Iijoki-sarjalle, josta Eilalla ei ollut vielä aavistustakaan. Entä jos olisi ollut ja tiennyt, jotta edessä on vielä 17 000 sivun verran miehisyyden tuskaa ja voimaa!

Meri Vennamo (1947-) runoilee parin sivun verran otsikolla On laulun hetki. 

Ihme kyllä: runojen oheen olen piirustanut lyijykynällä kirjekuoren ja sen sisältöön alenevan viivadiagrammin. Huononivatko Merin säkeet vai miksi? 

Ison himmeän kysymysmerkin olen pyöräyttänyt kohtaan:

"Ension ensi tanssiaiset

tanssittiin koulutalolla.

Opettajattaren käsivarsilla

Ensiota vietiin

ympäri salia kiihottavan

rytmin vallassa,

Ensio värisi,

karpalo kimmelsi ylähuulella."

Meri ei vielä tuolloin ollut naimisissa Jörn Donnerin kanssa.

Mervi Häsänen lukee Aapo Junkolan romaanin Oi Emma. Räväkästi lukeekin, antaa tulla liki Pauline Hermangen malliin sapiskaa miespuolisille heti alkuriveillä:

"Suomalainen akkakuvaus on jälleen saanut yhden jatkon: Aapo Junkolan uuden romaanin. Edellinen lukemani vastaava oli Marja-Liisa Vartion 'Kaikki naiset näkevät unia'. --- On mainiota, että miehillä on nyt etulyönti arvosteluun kun sukupuolisen vapautumisen karvaita hedelmiä korjataan."

Keskustelu ei ole tainnut pahemmin edetä puolensadan vuoden takaisista vuonna 2022. Se some, se some!

Annamari Sarajas (1923-1985) kerää upean kirjailija- ja kirjakavalkadin kesäromantiikan vastapainoksi kirjoituksessaan Lumituisku. Turhan monilla kirjailijoilla talvi liukuu huomaamattomasti ohitse. Mutta paljon löytyy myös talventuiskujen kuvaajia, varsinkin venäläisiltä klassikoilta. 

Asiantuntija, todella, on asian ytimessä.

Vaan aina on pidettävä varansa, sillä joskus asiantuntijaltakin lipsahtaa: Ei sitä Pasternakin Živagon junalumimyräkkää kuvattu Savon lumisella järvenjäällä vaan täällä P-Karjalan Pyhäselällä.

Antoipa Sarajas ainakin yhden lukuvihjeen talvesta: Teuvo Pakkalan Pieni elämäntarina.

Zivago Omar Sharif Pyhäselän jäällä 1965.
Kuva: Jaakko Julkunen - Museovirasto

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot 8 km 137 km/€ = 24 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Kuka nyt Suomen Kuvalehteä lukisi

Piilosanan takiahan minä.
Kuten
Vaakasuoraan 10. Monet tietämättään ovat verkossa seurannan kohteina. (5)

[löydän: net ti]
olen häpi! 
🙋

Pääsiäiskaksoisnumero
15-16 / 2020
Sisältä tipahtaa TV-Maailma kylkiäisenä, tarpeeton.

Huskyja kannessa; sinnehän se lähti naapurin poikakin aikoinaan. Ei Pasi silti tuossa kannessa.
Koko sivun kuva Antti Holmasta; en tiedä kuin nimen - näyttelijä lie. Kuvan sisällä pääjutut: 18 Koronan hintalappu 22 Inarin imu ... 52 Säädytön näytelmä 'Jos nyrkkeilylle antautuu, se vie säälimättä mukaan.'
Tärppää!

Reportteri ja kuvaaja uppoutuvat vieraaseen aiheeseen.

Ingressi imaisee!
Vetää ohi Inarin imun:

"Nyrkkeily on sulaa hulluutta, mutta samaan aikaan kaunista ja kiihottavaa."

Sitten mennään railakkaasti vailla taustatietoa - skeptisin ennakkoluuloin, tietysti, mutta:

"Mitä pitemmälle ilta eteni, sitä enemmän innostuin. Vain paikan päällä kuulee, millainen ääni hanskasta lähtee, kun se läjähtää palleaan."

"Äsken Romanova oli puhdas, nyt hän on yltä päältä veressä. Mistä kaikki veri tuli, ihmettelen."

Toimittaja oli tehnyt kardinaalimunauksen, katse oli herpaantunut hetkeksi, katsonut muualle kuin kehään. Tilanne mennyt hetkessä ohi.
Niinpä:

"Kulmassa ei odotakaan valmentaja, vaan haavamies, jonka tehtävä on paikata ottelija minuutin aikana parhaan kykynsä mukaan. Veri vuotaa Lehtosen omasta silmästä."

Romanova on Oksana ja Lehtonen Satu.

Toimittaja on Sharma ja kuvaaja Tynkkynen. Sharma on Leena ja Tynkkynen Marjo.
Sen kummemmin alleviivaamatta.

Piilosanan lisäksi innostun tästä. Lehdestä jäävät muut jutut tuotatuonnemmaksi. Tässä on jotakin piilevää, ja muutenkin. Koko viikonhan, jos en kahta, olen paneutunut joltakin kantilta aiheeseen fyysinen voima/toksinen maskuliinisuus: 

Brander, tavallaan Hormiakin ja vastikään Magga.

En nyt sanoisi kuin Sharma että kiihottavaa, vaan lievemmin että kiehtovaa,

koska 

Sharman sanoin: 

"NYRKKEILEVÄ nainen herättää levottomuutta. Hän on vääränlainen, väärässä paikassa, julkea."

 Muistettakoon kuitenkin: 'NYRKKEILY on aina ollut köyhien laji.'

ps
Kuka nyt lehteä lukisi -sarjassa 
viimeksi ilmestynyt
HS-Kuukausiliite

11 km/1144 km/€  = 172 h
tuima luoteistuuli

KIRJA-ARVOSTELUT

Naisten pelissä

huom! ei sivumerkityksiä kuten ei tässäkään

Piti lähteä oikein paikan päälle todentamaan valokuvin tämän  omapiirtämän pesäpallokentän
ITE-kuvan paikkansa pitävyyttä, sen mittasuhteita ja yleispätevyyttä:

Valokuvin:

Miesten rajat - naisten keltaviivat eivät kuulla.

Ihan sama!

Vaan ootahan, yhenäkin sinne ilmestyy verkon taakse pyllistelijöitä:

Ja mittasuhteet alkoivat mennä muutenkin pieleen, kun porukkaa lappoi tuhatmäärin katsomoon:

 

Ja tästähän siinä loppujen lopuksi oli kysymys: Naisten ylimpään sarjaan, Superiin pääsystä.

Joma-Siipe. 

Ja onnistuihan se kotijoukkueelle  maan mainiossa lämpimän leppeässä loppukesän elokuisessa illassa. Kesän paras kesäteatteriesitys!

Kannatti maksaa vitonen.

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Himo

"Elkäät tuomitko ihmisten intohimoja, sillä ne ovat yhtä oikeutettuja kuin muutkin luonnonvoimat, tuli, vesi, tuuli, lämpö, valo, sähkö, vaan oppikaat niitä oikein, hilliten ja hyödyksi käyttämään."
Runoilija suunnittelemassa, alustamassa uutta näytelmäänsä "Himo". Valmiiksi puolustautumassa, varmistamassa...

Vaan ei riitä kärsivällisyys, jotta valmista tulisi: mitä sitä nyt paperille, kun voi luonnossa asian toimittaa, ympäröivässä elämässä. Ja taas mentiin! Helei! Wieniin ja ties minne maailmalle.

Panu Rajalan Runoilijan sydäntä, Otava 2006, tässä lopettelen alkusysäyksen tuolta sukulaisista saatuani. Ollutkin melkoinen matka kahden miehen kelkassa, pysymistä naisluvuissa; onneksi ei Leenu Erkon kyytiin hypännyt!

Ei ollut sankarrunoilija J. H. Erkosta (1849-1906), köyhästä, komeasta Orimattilan suurmiehestä, lopulta muuhun kuin naisten kauk'ihailuun linjalla - mitä nuorempi sen parempi. Runoihinsa toivekuvaa etsi, mallinukkea, impeä ihanaista, ei niinkään realistista näpelöitävää.

Ja sitä samaa läpi elämän!
Ei vaimoa, ei perhettä, ei omaa kotia.
Lopulta monen kihlauksen ja lukuisten rukkasten jälkeen elämän ehtoopuolella löytyi tyttönen, jolle rakensi talon, kuuulu Lallukka ja Häkli sponsoreinaan, Tuusulaan, sinne Halosen, Sibeliuksen, Ahon, Järnefeltinkin ja A. Kiven käyskentelemille tantereille.

Vaan kuis kävikään!

"Pesä tuli valmiiksi, mutta lintu lensi pesästä", itki Heikki Henrikki kaikille, myös Fanny Davidsonille, joka tämän koko runoilijamestarin tarinan kirjankertojana, Rajalan suuna, kertoo ja  kokoaa, hänkin yksi Erkon alkuajan ihastuksista.

Niin oli viimeinenkin kihlattu karannut: Thyra Nyqvist, 19 v, huomannut, että vanha mikä vanha sulhasmies maankuulu runoilija J. H. Erkko, 52 v. Ikäeroa huimat 33 v. Paljonkos tuo, mites Niinistö-Haukio? 29 v.

"Ei se Erkkoa kiusannut, mutta tyttöä arvatenkin." Tyttö otti ja lähti.

On kirjassa runotkin läpi käyty ja Erkon tuotantoakin, mutta kyllä nuo naisasiat seikkaperäisemmin esille ponnahtavat. Panustako taas johtunee, samanmielisestä, kuten sittemmin Kiannon elämäkerrassa Suomussalmen sulttaani.

Kieltämättä: luettavia kirjoja tuottaa tri Rajala.

🏂 hiihdot 5 km / 493 km//€=  77 h

 KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kirjabloggaaja on kuin juoruämmä

 - Ootteko kuullu sitä? Entäs tätä? Ja vielä tuota? Kauheeta taikka makkeeta! Mitenkä se nyt silleen...

Oikeastaan sentraalisantroja (vrt. Niskavuori) tässä ollaan ja paikataan kun sentraalisantrojen toimi on lakannut tarpeettomana.
Tuli vaan mieleen katsellessani kahden viime päivän potullisia Kiannosta. Selvää iltapäivälehti- ja Seiska-kamaa! Kaukana kirjallisuuden ytimestä.

Mutta näillä mennään ja samoilla linjoilla pysytellään - vaikka hampaat irvessä ja ikenet verillä.

Arvelin tänään puuttua Ilmarin rahankäyttöön, mutta sitä ennen iloita Ilmarin kerrankin epäonnistuneesta naisen valloituksesta. Jälleen näet uusi verski huushollerska on ilmestynyt Turjanlinnaan, nuori palvelustyttö Alma Koponen, joka kohta sai hatkat ja moiteryöpyn taidoistaan:

"Pahin puute oli se, että Alma suostui kyllä saunomaan yhdessä isännän kanssa ja nukkumaan samassa sängyssä, mutta ei taipunut mihinkään lähempään kanssakäymiseen. Mies teki monia yrityksiä, mutta tyttö pysyi tiukkana." PR

Tyttö huima, mitä lie ikää ollut - kirjailijalla kuitenkin yhä menossa jatkuva viidenkympin villitys.

Niin ne velat.
Niitähän kertyi väkisin, koska lapsia kymmenkunta, naisia pysyvästi kolme ynnä Turjanlinna Suomussalmella sekä mökki Kannaksen hiekoilla.

No, Otavassa laskettiin tilivelkaa; Reenpää silmäilee ja kuittailee:

• 1927 - 51878 mk
• 1928 - 78000 mk
• 1929 - 100 000 mk
• 1930 - 227 000 mk (81 000 €)
• 1936 - 600 000 mk

Siis eivät semmoisetkaan klassikot ja myyntimenestykset kuin talviset kertomukset Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924) kesää tee!

Vaan selvisipä tuo noista aina vuoteen 1970.
Jolloin Iki-Kianto kuoli huhtikuun 27. päivä ja siunattiin 7. toukokuuta kun syntymästä oli kulunut tasan 96 vuotta.
Kolme päivää myöhemmin haudattiin Turjanlinnaa vastapäätä olevaan Niettusaareen - valtion kustannuksella.

Ilmari Calamnius, sittemmin Kianto  (1874-1970)

 

🏂 hiihdot 9+14 km/300 km/€=47 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
 

Kirjailijakriteerit

Luen vain romaaneja, joiden kirjoittaja on

 A) vanhempi kuin minä
ja jotka ovat
 B) suomenkielisiä alkukieleltään.
Jokin roti sentään!
Paitsi kun on ollut pakko.

Syyt diskriminaatioon, rajoituksiin: 

1. Mitäpä ikäisilläni tai nuoremmilla olisi annettavaa elämän viisauksissa metafyysisesti, mikä on koko romaanin luvun idea.
2. Kieli on soitin, ja suomen kieli soi kauneimmin, kotoisimmin ja tutuimmin, tunteikkaimmin sekä monivivahteisimmin kaikkine nyansseineen.

Neljäänkymmeneen ikävuoteen ei ollut mitään hankaluuksia löytää kriteerit täyttäviä teoksia. Nyt on päivä päivältä yhä tuskallisempaa löytää luettavaa; Turunen, Tuuri, Salama, Hyry - melkeinpä siinä ne ovat vielä kirjoitusvireiset viriilit veikot.
Noiden varaan ei sentään ole vara jättäytyä lopuksi elämää - voisi tulla vielä äitiä ikävä.

Iän myötä, ettei siis liian suppeaksi ajatusmaailma typistyisi, on ollut pakko laajentaa lukukehää, armahtaa, laskea liki muitakin.
Niinpä lukuringin sisään ovat nyttemmin päässeet kaikki

C) kuolleet kirjailijat sekä
D) naiset - elävinä tai kuolleina.

Eli nyt on reviiri taas laaja, minulla on taas mistä ammentaa, ja, mikä tärkeintä, pystyn pitämään ulottumattomissa minua nuoremmat mieskirjailijat, jotka edelleen samaistan elämäntiedoiltaan keltaisen lehdistön toimittajien joukkoon.

Iloitsen eskalaatiostani ja tartun innokkaasti lopettelemaan
Joel Lehtosen Raita vuodelta 1927
sekä aloittelemaan
Marja Björkin viime vuotista Mustalaisäidin kehtolaulua.

-2 C  hiihdot 347 km/€