Kirjailijakriteerit

Luen vain romaaneja, joiden kirjoittaja on

 A) vanhempi kuin minä
ja jotka ovat
 B) suomenkielisiä alkukieleltään.
Jokin roti sentään!
Paitsi kun on ollut pakko.

Syyt diskriminaatioon, rajoituksiin: 

1. Mitäpä ikäisilläni tai nuoremmilla olisi annettavaa elämän viisauksissa metafyysisesti, mikä on koko romaanin luvun idea.
2. Kieli on soitin, ja suomen kieli soi kauneimmin, kotoisimmin ja tutuimmin, tunteikkaimmin sekä monivivahteisimmin kaikkine nyansseineen.

Neljäänkymmeneen ikävuoteen ei ollut mitään hankaluuksia löytää kriteerit täyttäviä teoksia. Nyt on päivä päivältä yhä tuskallisempaa löytää luettavaa; Turunen, Tuuri, Salama, Hyry - melkeinpä siinä ne ovat vielä kirjoitusvireiset viriilit veikot.
Noiden varaan ei sentään ole vara jättäytyä lopuksi elämää - voisi tulla vielä äitiä ikävä.

Iän myötä, ettei siis liian suppeaksi ajatusmaailma typistyisi, on ollut pakko laajentaa lukukehää, armahtaa, laskea liki muitakin.
Niinpä lukuringin sisään ovat nyttemmin päässeet kaikki

C) kuolleet kirjailijat sekä
D) naiset - elävinä tai kuolleina.

Eli nyt on reviiri taas laaja, minulla on taas mistä ammentaa, ja, mikä tärkeintä, pystyn pitämään ulottumattomissa minua nuoremmat mieskirjailijat, jotka edelleen samaistan elämäntiedoiltaan keltaisen lehdistön toimittajien joukkoon.

Iloitsen eskalaatiostani ja tartun innokkaasti lopettelemaan
Joel Lehtosen Raita vuodelta 1927
sekä aloittelemaan
Marja Björkin viime vuotista Mustalaisäidin kehtolaulua.

-2 C  hiihdot 347 km/€