Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kianto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kianto. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. lokakuuta 2022

Lukupeekoosta ote

to klo 9.20 - tämä päivä 2022

Lopetin eilen Sydänsurujen-kirjan, ilmoitin siitä tekijälle: pian arvostelussa. Kasin (8) antaisin, vaan kun Kirjavinkeissä ei saa numeroita antaa, nähtävästi. Oman minän tunku tietokirjaan - piristävää, nostaa arvosanaa kummasti. 

Pasi Kauniston ek ilmestynyt aamulla siellä; täällä sille numeroarvostelu: 8+. Jos enemmän Pasin omaa puhetta suorana ilman välikäsiä, luiskahtaisi kiitettävän puolelle. Lehtolaisen Antti Ruuskasen elämäkerrassa sama vika: kohde ikään kuin vainaja jo, no keihäsuran kannalta kyllä. Siksi jätin sen kokonaan arvostelematta. (Toisaalta ymmärrettävää: dekkaristihan tarvitsee kirjoihinsa aina vainajan! 😐) 

Otan Kaikki isäni tavarat käteen, vaikkeivät mahdukaan. Tavaroita pientilan kaikki paikat pullollaan. 
Isä harrastanut käänteiskonmaritusta: kutakin tavaraa sata kappaletta! 
Jään kohtaan, jossa kertoja kertoo suunnittelevansa self-help-opasta karkottamaan oman pään samaa rataa junnaavia mörköajatuksia. Teoksen nimi olisi Olet jo muualla - tietoisen poissaolon voima.
Heti täältä yksi varaus!
Kolmannes kirjasta vasta luettu, joten arvosana vielä summittaisessa vaiheessa ~ 7-9.

Kirjan pohjustukseksi poimin 46 päivää sitten tallentamani jutun Riku Siivosen isä keskittyi muiden laps... hs.fi. 
Luen, jätän lukematta kirjasitaatit jotta kirjan tuoreus säilyisi.

Katos vaan, lukulistalla näkyy roikkuvan Kiantokin: IK oli mestarikirjailija, mutta Hurmeen mukaan myös:
Ei kai nyt sentään!
Kirjavinkeissä

lauantai 26. tammikuuta 2019

Kiantoa ja Järveä tilattu

💻 📚 taas viis-kuuskymppiä uhrattu kirjallisuuden alttarille

https://www.antikvaari.fi/

Myyjä: Antikvariaatti Pufendorf
Portaantie 90, 14700 Hauho
Tilaus nro 552076:

         Järvi K A: Sanomalehtipoika ym. kertomuksia, painos: 1902, Nidottu, kansikuva, kunto: K2, hinta: 20 e, määrä: 1, yhteensä: 20 e
        Kianto Ilmari: Suloisessa Suomessamme Pientä seikkailua Sirkka-Liisan kanssa rajaseudulla, painos: , 1925, Nidottu, kansikuva, kunto: K3, hinta: 30 e, määrä: 1, yhteensä: 30 e
        Kianto Uolevi: Saat kertoa kaiken, sanoi Iki-Kianto, painos: 2, 1966, Sidottu, ei kansipaperia, kunto: K3, hinta: 7 e, määrä: 1, yhteensä: 7 e

Järvi (Mällinen oikeammin) siksi kun hän on täällä syrjäpitäjässä aikoinaan samoissa hommissa luurannut, kollega ikään kuin siis, ja alkaa kokoelma pikkuhiljaa olla täynnä. Kolmea enää uupuu:
  • Työmiehiä: kertomus nykyajan oloista (Otava 1891)
  • Kuvauksia (H.W. Edlund 1891)
  • Peräkartanon ylioppilas (Waasan painoyhtiö 1893)
  • Puoli-luonne: kuvaus (WSOY 1897)
  • Sanomalehti-poika ym. kertomuksia (Boman ja Karlsson 1902)
  • Nousukas: kertomus (Yrjö Weilin 1904)
  • Akilles: kuvaus (WSOY 1906)
  • Opettaja: romaani (WSOY 1907)
  • Loinen: kertomus (Otava 1908)
  • Harry: romaani kansallisen herätyksen ajoilta (Keski-Suomi 1910)
  • Lahjomaton laki: karjalainen kertomus (Kustannusosakeyhtiö Kirja 1925)
  • Vieraan kylmällä liedellä: kertomus (Kustannusosakeyhtiö Kirja 1929)
Kianto (Calamnius oikeammin) siksi että hänkin täällä syrjäpitäjässä oleskellut Siviänsä perässä, kuten luimme täällä. Sirkka Liisana kulkee Siviä Karppi tuossa Suloisessa Suomessamme.

On tämä jännää! Tämä bibliofilia. 📖  📚
-13°C  🏂 hiihdot 12 km/315 km//€= 49 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Kirjabloggaaja on kuin juoruämmä

 - Ootteko kuullu sitä? Entäs tätä? Ja vielä tuota? Kauheeta taikka makkeeta! Mitenkä se nyt silleen...

Oikeastaan sentraalisantroja (vrt. Niskavuori) tässä ollaan ja paikataan kun sentraalisantrojen toimi on lakannut tarpeettomana.
Tuli vaan mieleen katsellessani kahden viime päivän potullisia Kiannosta. Selvää iltapäivälehti- ja Seiska-kamaa! Kaukana kirjallisuuden ytimestä.

Mutta näillä mennään ja samoilla linjoilla pysytellään - vaikka hampaat irvessä ja ikenet verillä.

Arvelin tänään puuttua Ilmarin rahankäyttöön, mutta sitä ennen iloita Ilmarin kerrankin epäonnistuneesta naisen valloituksesta. Jälleen näet uusi verski huushollerska on ilmestynyt Turjanlinnaan, nuori palvelustyttö Alma Koponen, joka kohta sai hatkat ja moiteryöpyn taidoistaan:
"Pahin puute oli se, että Alma suostui kyllä saunomaan yhdessä isännän kanssa ja nukkumaan samassa sängyssä, mutta ei taipunut mihinkään lähempään kanssakäymiseen. Mies teki monia yrityksiä, mutta tyttö pysyi tiukkana." PR
Tyttö huima, mitä lie ikää ollut - kirjailijalla kuitenkin yhä menossa jatkuva viidenkympin villitys.

Niin ne velat.
Niitähän kertyi väkisin, koska lapsia kymmenkunta, naisia pysyvästi kolme ynnä Turjanlinna Suomussalmella sekä mökki Kannaksen hiekoilla.

No, Otavassa laskettiin tilivelkaa; Reenpää silmäilee ja kuittailee:
  • 1927 - 51878 mk
  • 1928 - 78000 mk
  • 1929 - 100 000 mk
  • 1930 - 227 000 mk (81 000 €)
  • 1936 - 600 000 mk
Siis eivät semmoisetkaan klassikot ja myyntimenestykset kuin talviset kertomukset Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924) kesää tee!

Vaan selvisipä tuo noista aina vuoteen 1970.
Jolloin Iki-Kianto kuoli huhtikuun 27. päivä ja siunattiin 7. toukokuuta kun syntymästä oli kulunut tasan 96 vuotta.
Kolme päivää myöhemmin haudattiin Turjanlinnaa vastapäätä olevaan Niettusaareen - valtion kustannuksella.

Ilmari Calamnius, sittemmin Kianto  (1874-1970)
 
🏂 hiihdot 9+14 km/300 km/€=47 h

maanantai 21. tammikuuta 2019

Pyssyllä naista saa

Oh-hoh!
Eilinen soppa sen kuin kiehuu.

Ja nyt täällä meidän nurkilla! Meidän pitäjässä. Itsenäistymisvuonna.
Kahden naisen loukussa oleva kirjailija Ilmari Kianto hyvästelee äitinsä ja lapsikatraansa (6)Turjanlinnassa Suomussalmella, laittaa laukkuunsa Raamatun ja revolverin ja lähtee ampumaan avovaimonsa, joka on pelehtinyt vieraan miehen kanssa Savonlinnassa.
Alkumatka viiletellään porolla, sitten hevoskyydillä, junalla, hevosella, ja taas junalla.
Lopulta kuulu kirjailija on Hammaslahdessa ja 'sieltä hevosella Rääkkylään, Niemiseen, missä rakastettu oleskeli'.
"Ratkaiseva hetki lähestyi - astuin yön pimeydessä yhtäkkiä lemmittyni eteen ja näytin ilmiantokirjeen..."
Totta kaikki.

Niemisen koulun opettajan Heikki Karpin tytär on Ilmarin tähtäimessä:
Rakastajatar, kotiopettajatar Siviä Karppi (1895-1955), joka 'toimi' omantunnon vaimona oman oikean vaimon Hildurin ohella, mutta jonka Hildur oli karkottanut kirjailijan liirutessa maailmalla.
Siitäkös meteli!

Se, miten tuossa Ilmarin ja Siviän dramaattisessa kohtaamisessa käy, käy ilmi Panu Rajalan Suomussalmen sulttaani - Ilmari Kiannon elämä -teoksessa, tai vielä tarkemmin Raija-Liisa Kiannon isänsä muistiinpanoista kokoamassa kirjassa Kahden vaimon mies, Kiannon Turjanlinna Oy 2012.
Jotain voi päätellä enshätään myös tästä:



 -17°C 🏂 hiihdot 9 km/277 km/€=44 h
 

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Kaks s/tekstistä miestä


"Erityisesti nuoret puhtaat neidot ja naisten kauniit vaatteet kiinnostivat häntä." Vienassa.


SKS 2018
 Maukas matikkasoppahan siitä syntyy kun kaksi otsikossa adjektivoitua urosta liemittyy samassa kattilassa. Ei epäilystäkään, mikä pian makaa objektoituneena edessämme. Naisfiguuri.

 Tuo kattila on kirja. Miehet Ilmari ja Panu. Kianto ja Rajala.

Ja kuten sanottu: lämmittää se näin pakkaspäivänä.
Ja sitä, onneksi, riittää vielä moneksi päiväksi.
Ja kuten tiedetään:
soppahan paranee mitä useamman kerran lämmittää.



"Nuoret neidot houkuttivat - erityisesti Vasselein Verga, simpukanpyytäjän kaunis tytär."


-20°C 🏂 hiihdot 6+6 km/268 km/€= 43 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös