Lähtöruutu

Kävivät ja lähtivät

Ovat ne kaikki! 

Kenen tahansa. Aika epeleitä, suloisia. 

Ai että! 

Niin kuin Hänkin mainio mulipää kakkatehtailija.

Mutta ei auta: leivän perään etelään lähdettävä on ... ...  ja miun muihen mukana. 

Vilkuttelenpa 

ja työnnän nokkanykeröni lähtöruutuun. 

Näinikkään:

- Nähhään!

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

(muuan haistattelu 👀😅😤)

Luota itseesi!

(lue)

Kesällä sormiin sattuu kaiken maailman lukemista milloin miltäkin pöydältä; oikeastaan osuu tällä kertaa - ja uppoaa: 

Remu.

Vaikuttava sekopää. Lingvististä tekstiä pursuava puhekone. Kielen vuoksi kiinnostava, yksinkertaista musiikkia takova tautologi. Kaiken takana kummittelee se ADHD.

Eiköhän nuo määreet tyhjennä miehen ilmiasun ja -olon. Persoona.

Remu.

Henry Olavi  Aaltonen, s. 10.1.1948. 

Mielenkiinnolla paneudun tyttären tuomaan Voima-lehden nelosnumeron Remuun. Jopa niin että kaivan hyllystä 'iki-ihanan' kirjan Poika varjoiselta kujalta, Love Kirjat 1984.

Sehän on kultakimpale, täynnä peittelemättömiä aforistisia ajatuksia ja totuudellisia tunnustuksia, päästöjä, kuten:

"Mä en oo lukenu mitään kirjoja, mä vaan luotan tommosiin omiin ajatuksiin."

Siinä meille toisten siivillä lentävillä sitatoiville kirjasiepoille mustutusta toisenlaisesta elämän etenemistavasta kerrakseen:

-  Luota itseesi!

Ja tässä Voiman haastattelussa 40 vuoden jälkeenkin Remun ajatuslinja pysyy radallaan vastoin äiti-Eevan entisaikojen toppuuttelua, että pidä turpasi kiinni:

"... jos pitää aina turpansa kiinni, sit ei oo laiffiikaan."

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kaksi oivaa kirjailijaa

2.

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Toista tekisi mieli tukistaa, toinenkaan ei sen kummempi eläjänä / ihmisenä.

Tukistettakoon akateemikko aluksi alta pois, kun vissiin ei huomannut ristiriitaa omassa käytöksessään: ilmastonmuutosta jaksaa kuitenkin surkutella.

Virossa muina miehinä piipahti: Ajoi autolla Hesaan, auto laivaan ja laivalla Tallinnaan. Tallinnasta Tarttoon, mutta sinne ei voinut jäädä kun hotellista puuttui ilmastointi, soitti Pärnuun ja vaati ilmastoidun huoneen. Aikanaan takaisin: autolla laivaan, laivalla Hesaan ja autolla kotiin. Sitten passaakin taas pahoitella ilmastonmuutosta, jonka ihminen käytöksellään saa/on saanut aikaiseksi.

En minä sillä, jotteikö matkustella saisi, vaan siksi että pitäisi vaan mölyt mahassa.

Jumalaksi melkein olen luullut tätä toista ylistämääni, neroksi ainakin, mutta mitä vielä! 

Sadan sivun jälkeen teen kirjasta välistävetoa:

Kustavin poika Turkuun oppikouluun siirryttyään eikös retkahtanut runoille niin että luokallensa jäädä jämähti (neloset: latina, venäjä ja geometria), ja siitäkös kirjeessä anteeksi pyytelemään isäukolta, jolta vastikään oli parkki Saari törmännyt kuunari Toivoon:

"Luulen, että teitä kohtaa onnettomuus onnettomuuden, harmi harmin perästä. Ensin kun lähdette Suomen armailta rannoilta kyntelemään merten ulappoja tuo harmillinen törmäys ja sitten kun pääsette Londooseen saatte kuulla jo aikaisemmin tapahtuneen surettavan luokallejääntini. Niin, tunnen tuon, tuntuu väliin siltä kuin seuraisi jälkiämme jokin pahansuopa haltiatar, joka sirottaa katkeruuden karvautta elon orjantappura polulle. Tuollaisina epätoiwon hetkinä sappeutuu sydän, synkkenee sielu ja mielen valtaa kolkko tyhjyys, järki ikäänkuin seisahtuu, tyrehtyy, kädet käpertyvät vasten tahtoakin nyrkkiin ja uhma mielin on valmis syöksymään minkälaisiin mielettömyyksiin tahansa."

Ylioppilaaksi kuitenkin huonokuuloisuudesta huolimatta punnersi ja maisteriksi pääkaupungissa 1885-1898 vähäisellä intohimolla ja epäkäytännöllisellä ainevalikoimalla: yleinen historia, kirjallisuushistoria, estetiikka, filosofia ja taidehistoria.

Ai niin, naapurin Silja on ensimmäinen ihastus, hyvä ettei rakkaus, niin ja sekin, että poika itse omapäisyydessään 12-vuotiaana natiaisena merkitytti Turussa koulutodistukseen Ericssonin paikalle nimen Kilpi.

Sata sivua nyt elämäkertaa takana, pian päästään kirjallisiin saavutuksiin.

Mielenkiintoista. Todella intresanttia. Ihan oikeasti. Uskokaa tai älkää.

Laura Kokko: Volter Kilpi. Elämäkerta SKS 2022

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Lahja-kirja

Vihon viimeksihän sitä nyt nykykreikkalaiselta elämänohjeita onkeensa ottaa!

Paikalliselta hjallikselta?

Siinä ensimmäinen ajatus pyörimässä tässä laiturinnokassa liikemies Stefanos Xsenakisin Lahjaa rapistellessa. Mies pahasti ylivarojen eläneestä EU-säännöistä piittaamattomasta Välimeren maasta jakamassa neuvoja, miten elää inhimillisesti.

Aikoihin on eletty, kun joutuu epäilemään Sokrateen, Platonin, Aristoteleen maan nykyneuvonantajia, elämänohjeiden jakajia! Auta muu kuin huutomerkein vahvistaa epäuskoaan.

Tuossahan tuo Stefanos meille
virnuilee hyvät neuvot jaettuaan.

Osoittautuu Stefanos kuitenkin inhimilliseksi mieheksi. On lopettanut liikemieskiipijä-uransa ja perustanut voittoa tavoittelemattoman Yes, I can -järjestön, joka opettaa elämäntaitoja lapsille.

Tässä Lahja-kirjassa, jonka alanimenä on Miten nauttia elämästä ja nähdä ihmeitä kaikkialla, Xenakis palaa elämän alkujuuriin ja kertoo lyhyin kertomuksin elämän perusasioiden ihmeellisyyksistä, jotka harmi kyllä muuttuvat itsestäänselvyyksiksi. Ne menettävät toistuvina jokapäiväisyyksinä ainutlaatuisen arvonsa, emmekä osaa niistä lahjoina iloita. Näin:

"Heräsin aikaisin. Makasin lämpimässä sängyssä puhtaissa lakanoissa. Nousin ylös, ja jalkani pitivät minua pystyssä. Ne tottelivat jokaista käskyäni. Jalkani veivät minut kylpyhuoneeseen. Avasin hanan ja nautin puhtaana ryöppyävästä vedestä."

Stefanos aloitti Ihmeiden päivä/muistikirjan pitämisen: "Ihmeiden muistikirjasta tuli kamerani." 

"Kauneutta oli ollut ympärillä aina!"

Merkintä jokaisen päivän lopuksi.

Tässäpä laiturin nokassa alan uskoa Stefanokseen - vaikka kreikkalainen onkin. 😃😄

Siksikin, koska tein tuota samaa kymmeniä vuosia lenkkipäiväkirjoja raapustellessani.

Gummerus 2021

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

- Elämä ainaista kivireen vetoa, sanovat

aforosmiviikko jatkuu
nyt kuvana:

vrt.

Eikö parempi vetää perässään jyrää - jälki tasaisempaa.

  aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII

KIRJA-ARVOSTELUT

Killin ajatukset

Veteraanipäivänä

... mites se nyt menikään koronan alku - kauanko tätä ...

Ihan pitää allakasta tarkastella kun ei tarkk'muisti enää yllä ei kanna.
Kuukauden verran kumminkin koronapirulaisen kanssa tässä ähelletty jossain muodossa, alitajunnassa lähinnä. Arkinen käpsehdintä ei juuri muuttunut.

Näin näyttää tuo allakka tumma:

17.3. ti Kerttu, Kerttuli

• Karanteeni > 70v.
• Yleisötilaisuudet: EI > 10 henk.

28.3. la Armas

• Uusimaa SULKU

15.4. ke Linda

• UM Purku - vapaa liikkuminen
• Muut rajoitukset jatk.

(Kaikki rajoitukset: tässä)

Viime sota alkoi 1939 ja loppui 1945. Pelkoaikaa kesti viisi vuotta.
Nyt on maisteltu elintilarajoituksia vasta kuukauden päivät. Alkusoittoa?
Kuvitelkaapa:
Jos korona kestäisi yhtä kauan kuin viime sota-aika, olemme - ketkä ovat - silloin vuodessa 2025!
Sodan voi sentään ihminen lopettaa halutessaan koska tahansa, tätäpä ei.

Ei ihme jos moni killin ajatuksin tässä elonpurressamme seilailee - vähän kuin veteraani Kuhmoisen Valdemar sodassa, Ylioppilaslehti 6.12.2012:

Miltä tuntui, kun oli pakko tappaa?
Sitä oli vähän niin kuin penkin ja seinän välissä, tappaa tai tulla tapetuksi.

Miltä jatkuva kuolema ympärillä tuntui?
Siinä oli aina sellaiset killin ajatukset, ei siinä muuta.

Mutta onneksi eihän se noin nyt  v o i  mennä. 
On kevät ja kaikki!
Katiskakin jo melkein järvessä.

Veteraanin iltahuuto
ja tässä Armas Ilvon esitys

KIRJA-ARVOSTELUT

Keihästäjä

- myös sanoilla.

Pauli Nevala Teuvalta.

Isä täysi juoppo, alkoholisti. Puukotettiin lasten silmien edessä. Pauli tuolloin vasta 9v. Ensi vuonna jo 80v.
Tässä välissä elämä kaikkine maineineen ja mausteineen.

Alkupalasia lautaselle:

Lähtötelineistä

• "Olimme kunnan vaivaisia. Köyhiä kuin rotat kirkossa. --- Siihen aikaan meitä oli kuusi lasta ja äiti."

Naisista

• "Vaikka ei minun ympärilläni koskaan naiset oikein pörränneet kun en ollut sellainen, että olisin hakeutunut sellaisiin paikkoihin. Vaimo oli kotona. Mitä sitä mies useammalla tekee?"

Koulusta

• "Matematiikka, joka on muuten mielestäni maailman suurinta humpuukia, kun mennään oikein korkeaan matematiikkaan, niin siitä minä en tykännyt. Murtolukujakin muutettiin kokonaisluvuiksi ja minun päähäni ei ollenkaan mennyt, että mikä tarkoitus tällä nyt oikein on. Se oli aivan täyttä utopiaa."

Työstä

• "Minä sain kovan työkoulutuksen. Olin aina ruumiillisessa työssä." "Kotona oli äiti ja liuta kakaroita. Pakko oli mennä, että jotain sai."

Harjoittelusta

• "Ei fysiikkaharjoitteluun tarvita hienoja kuntosaleja ja aurinkorantoja. Lapio ja kasa hiekkaa riittää oikein hyvin."

Tämä kirja, josta nämä lainaukset poimin, on juuri ilmestynyt toinen kirja miehestä, joka ei todella syntynyt kultalusikka suussa eikä kultamitali kaulassa.
Eikä kuvia kumartelemaan.

Ensimmäisen Soini Laxin kirjoittaman tarinan julkaisi Weilin+Göös vuonna 1971: Pauli Nevala - Teuvan Rivakka.
Keihäsmies oli tuolloin vasta kolmenkymmenen kieppeillä.
Nyt elämää enemmän nähneen miehen tarinointi kuvaliitteineen on Henry Ahon ylöskirjaama ja Atrain&Nordin kustantama kirja Kaamea heittäjä - Pauli Nevalan mietteitä urheilusta ja elämästä.

Kuten jo alkupaloista maisteltavissa: aihetta uuteen lauluun on. Hyvä ettei Rätykin tokaisuillaan kalpene ja jauhaudu toisen mestarin sanarattaassa.



Kirjavinkit

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Hyvä elämä

jatketaas urakkaa, kullan huuhtomista, josko edes yksi hippu vaskoolissa kimaltelisi

Maalaiseläjä lukee kiiltävää lehteä - osa 2

 

osio 2. HYVÄ ELÄMÄ

• 41 TEKIJÄ  Suunnittelija Julia Männistö yhdistää vaikka englantilaisen viktoriaanisen hovipukeutumisen ja jääkiekon. (hovipukeutumisen, pyh)
• 42 KILPAKENTILTÄ KADULLE  Katumuodin vallanneet tennarit tehtiin alun perin kisakentille. (muoti sanana aiheuttaa näppylöitä)
• 48  LISSABONIN VIISI VARMAA  Suosikkikaupungin ravintolat ovat ottaneet kehitysloikan. (ravintola/ruoka sanana = ks. ed. sulut; olisi edes juttua siitä kukkulalle kipuavasta keltaisesta raitiovaunusta)
• 58 MATKA  48 tuntia Nizzassa on taiteen rakastajan juhlaa. (sitä mennä leuhotellaan pitkin Eurooppaa, Pötsönlahti tekis poikaa)
• 61 RUOKA  Nokkonen on nyt parhaimmillaan. (kerrankin jokin maanläheinen ravintojuttu!)
• 62 VIINIKLUBI  Roseviini tuo monelle mieleen terassin, mutta se on ruokaviini. (terveyshaitta: just eilen taivaskanavan tohtori Reinikainen - ent. suurkäyttäjä - sanoi että korkeintaan teelusikallinen päivässä saa nauttia viiniä tai ruokalusikallisen olutta - syöpäriskin takia)
• 64 RAVINTOLAT  Arvioitavina helsinkiläiset Natura ja Hello Stranger. ('ei helekutissa: tottako tämmöinen tyhjänpäiväisyys' - kiihtymystä lukuilmassa)
• 66 KULTTUURI  Anne Bert kirjoitti kirjan viimeisestä kesästään ennen kuin kuoli lääkärien avustamana. (huh! helpottaa, kiihtymys - täytyy lukea vaikka onhan meillä omiakin vastaavia kuolonkamppailuja: runoilija Hannu Helin)
• 68 LAJINSA PARAS  Guccin kaulakello tuo mieleen 1970-luvun avainkaulalapset. (Guccin kaulakello. No vot!)
• 69  MUODISSA  Kauniit kengät pitävät selkärangan suorassa... (rumat eivät)
• 70 TILA  Mainostoimisto Wörks muutti suojeltuun Salaman taloon. (pehmeneekö bisnes)
• 73 YKKÖSLUOKASSA  Pekka Mattila astuu "palkitun muotoilijan" ajatuksiin. ()
• 74 KIRJAHYLLY  Bloggaaja Jenni Rotonen rakastaa asemien pokkarikauppoja. (yks köyhä  -nen eksynyt väärään seuraan)

No sitä saa mitä tilaa!
Mikä pakko muka on, ks. kommentti.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kaikkihan Optioa lukevat

 silloin on enempi juhlamenupuolella, tahi saa olla hetken herrain seurassa? 👏

Maalaiseläjä lukee kiiltävää lehteä - osa 1.

Lähdetääs järjestelmälliselle kahluulle: nro 5/2019
 

- osio 1 HYVÄ TYÖ 

• 11 NIMITETTY Työhön perustuva eläketurva on tärkeä osa hyvää yhteiskuntaa, sanoo Eläketurvakeskuksen uusi toimitusjohtaja Mikko Kautto. (lupaava alku)
• 12 KUNINGASIDEA Siskosten perustama Henua Orcanics haluaa olla luonnonkosmetiikan Chanel. (sivelee poskeaan)
• 13 AJATUSHAUTOMO Nykymartat osallistuva Pride-kulkueeseen. (että silleen)
• 14 Vaikuttaja Luksusyhtiö Keringin omistaja ja toimitusjohtaja Francois-Henri Pinault (c:ssä alakoukku; kiinnostus loppuu kesken virkkeen)
• 16 MAAILMALLA Liisa Nieminen työskentelee suunnittelijana Givenchyllä Pariisissa. (totta kai Pariisissa eikä missään Pötsönlahdessa)
• 18 TYÖELÄMÄ Menestys on pyrkimystä johonkin. (sehän se olennaista tässä elämässä)
• 20 SUHDANTEET Keskiluokan kasvava tyytymättömyys voi johtaa ongelmiin. (niinpä, kuten näistä sulkusisällöistä näkeekin)
• 22 KOLUMNI Pettymystä on vaikea viherpestä pois, kirjoittaa Cilla Bhose. (CB vrt hikkaj!)
• 24 ROLF ROHKEA Vaatesuunnittelija Rolf Ekrothissa yhdistyvät lahjakkuus, räväkkyys ja bisnesvainu. (pisnesvainu 👃💥 )
• 32 KUVANKAUNIS Instagram muutti suhteemme kauneuteen. Nyt kaiken pitää olla kuvauksellisenkaunista. (millään ei tällä haavaa jaksa edes sisällysluetteloa jatkaa...)... jatk. huomenna lehden toisella osiolla 2 HYVÄ ELÄMÄ.

Maalaiseläjä kauhistuu, kuinka kaukana hän on hyvästä työstä ja elämästä -
vrt. Maalaiskevätpäivänkulku. Sentään samassa maassa - kai.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kuolemaa tekevän kannustushuuto

Päivä päivän jälkeen seuraan syöpään ennen joulua (omin keinoin?) kuolevan  runoilija Hannu Helinin heittoja elämästä(än).
Totuus ei tunnu palavan tulessakaan.
Uskallusta ei puutu.
Eilinen tuhahdus
 oli
- taas -
sitä ihteään:

https://helinhannu.wordpress.com/2014/08/19/antti-nylen-laajentaa/

Tuosta on hyvä jatkaa elävien
vertaisellaan,
vaikka tällä keskisormijutulla:

http://www.hs.fi/urheilu/a1408417760638

*******************************************************************************************

ps
torstaina HH on vähemmän löysä - vähemmän löysässä hirressä jo? https://helinhannu.wordpress.com/2014/08/21/xyzzy/