Killin ajatukset

Veteraanipäivänä

... mites se nyt menikään koronan alku - kauanko tätä ...

Ihan pitää allakasta tarkastella kun ei tarkk'muisti enää yllä ei kanna.
Kuukauden verran kumminkin koronapirulaisen kanssa tässä ähelletty jossain muodossa, alitajunnassa lähinnä. Arkinen käpsehdintä ei juuri muuttunut.

Näin näyttää tuo allakka tumma:

17.3. ti Kerttu, Kerttuli

• Karanteeni > 70v.
• Yleisötilaisuudet: EI > 10 henk.

28.3. la Armas

• Uusimaa SULKU

15.4. ke Linda

• UM Purku - vapaa liikkuminen
• Muut rajoitukset jatk.

(Kaikki rajoitukset: tässä)

Viime sota alkoi 1939 ja loppui 1945. Pelkoaikaa kesti viisi vuotta.
Nyt on maisteltu elintilarajoituksia vasta kuukauden päivät. Alkusoittoa?
Kuvitelkaapa:
Jos korona kestäisi yhtä kauan kuin viime sota-aika, olemme - ketkä ovat - silloin vuodessa 2025!
Sodan voi sentään ihminen lopettaa halutessaan koska tahansa, tätäpä ei.

Ei ihme jos moni killin ajatuksin tässä elonpurressamme seilailee - vähän kuin veteraani Kuhmoisen Valdemar sodassa, Ylioppilaslehti 6.12.2012:

Miltä tuntui, kun oli pakko tappaa?
Sitä oli vähän niin kuin penkin ja seinän välissä, tappaa tai tulla tapetuksi.

Miltä jatkuva kuolema ympärillä tuntui?
Siinä oli aina sellaiset killin ajatukset, ei siinä muuta.

Mutta onneksi eihän se noin nyt  v o i  mennä. 
On kevät ja kaikki!
Katiskakin jo melkein järvessä.

Veteraanin iltahuuto
ja tässä Armas Ilvon esitys

KIRJA-ARVOSTELUT

Almanakka - Tammikuu

Opettajan kalenteri olis. EVVK.
Yliopiston almanakka yhä ilmestyy,

vaikka monopolia ei enää ole. VK=vois kiinnostaa jos ois.

Eeva Kilpi -almanakka. EK=ehottomasti kiinnostaa.                                           Tai ei se almanakka ole, vaan runo-/aforismi-/toteamiskirja: Kuolinsiivous vuodelta 2013. Siihen Eeva (s. 1928) on koonnut päiväkirjojaan vuosilta 1984-2011. Merkinnöissä nuo eletyt 27 vuotta kiertyvät 12 kuukaudeksi.

Miten eri ikäisenä vuoden eri kuukaudet on kokenut ja mitä on elontiellä tapahtunut - pääasiassa mielentilassa.

Nyt on tammikuu.

Oma päiväkirjani on paljon positiivisempi kuin Eevan. Mutta ajatuksiltaan paljon laihempi, nälkiintynyt suorastaan: 'Hiihdän. Hiihdämme. Hyytsaareen - joka päiväinen leipämme. En tarvitse kuin yöpuvun ja hiihtopuvun. Niitä vaihdan tarpeen mukaan. Eivät kulu muut vaatteet. Vaatekaupoissa ei huoli käydä.'  jne.

Joten otetaan Eevan tammikuita eri ikäisenä:

2.1.
Älä sure, tulee uusia huolia. 1994 - 66 v.
On kirjoitettava vain silloin kun on valmis panemaan itsensä alttiiksi. 2005 - 77 v.
11.1.
Minua väsyttää aina, koska kannan joka hetki mukanani ajatusteni taakkaa,
 kaikkialle. 2006 - 78 v.
14.1.
Yönukkuja herää viluun yltäpäältä hiessä. 2003 - 75 v.
29.1.
Se mitä minä en muista on kasvattanut minua eniten?
Se minkä muistan auttaa minua. 1996 - 68 v.

Tästäpä on hyvä jatkaa meidän sitten helmikuulla, muistakaa muistuttaa!

Mutta yksi Eeva vielä, jos jaksatte -  29.1.1996 klo 10.15

"Turhaan siivoatte. Teidän likanne on aina teidän ympärillänne."

Ja pakko on laittaa näytille tuolle negaatiolle toisenlainen, positiivisempi tulkinta, siltä Venkulalta, joka toteaa että koko maailma on pohjimmiltaan pelkkää estetiikkaa, pyrkimystä ruman poistamiseen:

"Siivoaminen -

ei minulle enää vuosiin ole ollut ikävää 'lian poistamista' vaan torstaiaamuisin raivoisan riemukkaasti toteuttamaani kauneuden lisäämistä luomalla järjestystä ympäristöön. Astioiden pesemisellä palautan likaisen lautasen rumuuden perimmäiseen kauneuteensa ja siihen aristoteelisesti hyveelliseen tehtäväänsä, johon lautanen on tarkoitettu: puhtaaksi uutta ruokaa varten."

hiihdot: 149 km/€

helmikuu