Otetaas rekolat!

Mirkka Rekolaa (1931-2014) aforismiviikon päätteeksi

Hän jos kuka kuuluu tähän kastiin. Tässä koottuna tärkeimmät:

TUOREESSA MUISTISSA KEVÄT  - Aforistiset kokoelmat, WSOY 1998

Neljän aforismi/runokirjan koonta.

Muistikirja, 1969, aluksi.
Kirja, jota abikeväänä tarkasti tutkin, hyvä etten sanaa Sanana pitänyt.

Kunnes yhtenä sunnuntai-iltana palokunta ruiskutti vettä ja kasteli laina-aarteeni läpimäräksi. Pakkohan niiden oli: puutalo, jota hyyräsimme, Rantakadulla oli syttynyt palamaan. Maanantaina sitten kaivelemaan jäännöksiä, ja jäännöksistä kärsinyt sinertäväkantinen Muistikirja oli kaiveltava. Palautettava saman kadun varrella sijainneeseen kirjastoon.
Oma hommansa että uskoivat virkailijat kirjarepaleen kohtalon.
Yksi aforismi ylitse muiden pyörinyt siitä lähtien monessa muodossa päässä, tästä sen nyt sanatarkasti jäljennän:

"Kultaomenia hopeamaljassa ovat viisaan sanat ajallansa sanotut. Niitä ei syödä."

Ei ihan niin kuin Kirjavinkeissä tänään ilmitoin: malja se on eikä mikään arkinen lautanen.

Tulee toinen viisas nainen Mirkan viereen - Eeva. Eeva Kilpi (1928-) ja hänen muistikirjansa ja hänen koko tuotantonsa. Molemmat jotenkin taka-alalta kuiskineet painavan sanottavansa. Ovat saman ikäluokan ihmisiä; Eeva vanhempana yhä taivaltamassa. Oikeassa elämässä Mirkka Rekolan rinnalla eli puolivuosisataa Mirjam Polkunen (1926-2012), mutta ei siitä nyt tässä.

Eikä kokoelman muistakaan teoksista tässä tämän enempää kuin teoksesta

Tuoreessa muistissa kevät, 1987, parit mitä osuvimmat pisteen ja kysymysmerkin kanssa:

"Älä nyrkkiä, heristä korvia."

"Mutta miksi se nukkumatta tulee, aamu?"

Sekä vielä yksi helmi, jossa ei pistettäkään:

"Koskettaa kuulla"

Ta-kuulla.

Mirkka Rekola, kuva Kristina Carlson

 aforismiviikko   

I - II - III - IV - V - VI - VII

KIRJA-ARVOSTELUT