![]() |
| (lue) |
Kesällä sormiin sattuu kaiken maailman lukemista milloin miltäkin pöydältä; oikeastaan osuu tällä kertaa - ja uppoaa:
Remu.
Vaikuttava sekopää. Lingvististä tekstiä pursuava puhekone. Kielen vuoksi kiinnostava, yksinkertaista musiikkia takova tautologi. Kaiken takana kummittelee se ADHD.
Eiköhän nuo määreet tyhjennä miehen ilmiasun ja -olon. Persoona.
Remu.
Henry Olavi Aaltonen, s. 10.1.1948.
Mielenkiinnolla paneudun tyttären tuomaan Voima-lehden nelosnumeron Remuun. Jopa niin että kaivan hyllystä 'iki-ihanan' kirjan Poika varjoiselta kujalta, Love Kirjat 1984.
Sehän on kultakimpale, täynnä peittelemättömiä aforistisia ajatuksia ja totuudellisia tunnustuksia, päästöjä, kuten:
"Mä en oo lukenu mitään kirjoja, mä vaan luotan tommosiin omiin ajatuksiin."
Siinä meille toisten siivillä lentävillä sitatoiville kirjasiepoille mustutusta toisenlaisesta elämän etenemistavasta kerrakseen:
- Luota itseesi!
Ja tässä Voiman haastattelussa 40 vuoden jälkeenkin Remun ajatuslinja pysyy radallaan vastoin äiti-Eevan entisaikojen toppuuttelua, että pidä turpasi kiinni:
"... jos pitää aina turpansa kiinni, sit ei oo laiffiikaan."
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä




