Päivät kuluvat hyvin vanhana Koskelan Jussina: pientä pintatouhuilua enää. Koskelan Akselin tarmo kaukana takana. Kellonympäritouhut ollutta ja mennyttä.
Kunhan nyt neljäkin tuntia, siinä nokko.
Että mitä taas ukko höpäjät?
No kun tämä juurakko pitäisi jaksaa irti jaksia ja ihan jussina kuokkia:
jotta siitä tulisi tämmöinen unelma:
Monivuotiskasvien siemenet kuulemma pitää pakastaa ja sitten vasta ensi keväänä kylvää - kummallista, mutta niin sanoi Urho ja samaa sanoo Niittysiemen - taikka sitten myöhäsyksyllä, talven tehdessä tuloaan, kohmeiseen maahan ripotella.
KIRJA-ARVOSTELUT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti