Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 30. tammikuuta 2023

Minna Canth

  vanhat Parnassot -sarjan 43.

-1° C
37 kW/87
Tuostapa näpäyttämällä aloitan, muistaakseni, mitä mieltä olen ollut Minna Canthista (1844-1897), jonka kirjeitä Eila Pennanen Parnassossa nyt pöyhii. 
Arvossa, näemmä, olen aina pitänyt, niin kuin Pennanenkin.

Menneisyys niin lähellä -10-sivuisessa kirjoituksessaan Pennanen lukee Helle Kannilan toimittamaa 792-sivuista kirjaa Minna Canthin kirjeet, SKS 1973.

"Niissä on näkyvillä heikko ihminen kaikkine puutteineen ja kummallisuuksineen.
Ei mikään yli-ihminen siis Minnakaan. Hän jäi seitsemän lapsen yksinhuoltajaäidiksi Johan Canthin kuoltua vuonna 1879; se seitsemäs lapsi, Lyyli, oli vielä vatsassa kehittymässä.

Edessä tenkkapoo?  Tomeraa naista ei yksi kuolema nitistä. 
Ei, vaan lähtö Jyväskylästä isän ja veljen kauppaa jatkamaan Kuopioon.

Myös kirjoja, näytelmiä kirjoittamaan.
Edessä seuraelämää maan huipulta: Brofeldtin veljekset, Erkot, Bergbomit, Järnefeltit.

Sitten eteen astuvat uudet vastoinkäymiset pahasisuisine kritiikkeineen, Meurmanit sun muut Yrjö Koskiset, vanhoilliset: eihän noin radikaaleja tasa-arvo-/ naisasia-ajatuksia sovi kansalle syöttää!

Tuota rataa se meni, ja lopulta nuokin esitellyt ystävät kaikkosivat. 
Minna jää yksin. Nyt edessä autius. Väsymys. Masennus.

"Korttipeli ja spiritismi lohdutuksena, kaikki näennäisesti hyvin, Minnan nauru kaikuu edelleenkin ja hän istuu keinutuolissaan leveänä ja hymyilevänä ja saattaa huvitella repäisevästikin, kun hänet houkutellaan seuraelämään", kuvailee Pennanen. (Muuten: nämäkin tunnetut veljet kävivät siellä lasia kuljettelemassa, vaikkei Pennanen sitä tiedäkään.)

Lapsista 16-vuotias, toiseksi vanhin, Elli-tytär huolestuu ja matkalla ollessaan varoittaa kirjeessä, ettei 'äitiä saanut jättää yksin miettimään, kun hän on sairas, ja että lapset eivät saaneet häiritä häntä jottei hän väsyisi'. 

Kirjeitä on puolentuhatta; ne on kirjoitettu 74 eri henkilölle. 
Pennanen on innoissaan kirjekokoelmasta: kirjeet ovat vaikuttavia, ajankuvauksena, henkilökuvien sarjana ja Minnan muotokuvana.

Eli löytyihän tästä vuoden 1974 viimeisestäkin Parnassosta taas edes yksi luettava kirjoitus, joka on jokaisen ymmärrettävissä ja joka pitää mukanaan vielä tulevan vuoden: tilauskuponki on näemmä reivtty lehdestä irti ja lähetetty. Vähän tosin tuntuu ja haiskahtaa: kunhan ei olisi herrainherkkua koko Parnasso 😔

Parnasso-sarja 1970 - 1975
kokonaisena:
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51
Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 9 km 266 km/€ = 45 h

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti