Minna Canth

  vanhat Parnassot -sarjan 43.

-1° C

37 kW/87

Nide 8 - Joulukuu 1974

https://hikkaj.blogspot.com/2021/03/minna-canth.html

↑

Tuostapa näpäyttämällä aloitan, muistaakseni, mitä mieltä olen ollut Minna Canthista (1844-1897), jonka kirjeitä Eila Pennanen Parnassossa nyt pöyhii. 

Arvossa, näemmä, olen aina pitänyt, niin kuin Pennanenkin.

Menneisyys niin lähellä -10-sivuisessa kirjoituksessaan Pennanen lukee Helle Kannilan toimittamaa 792-sivuista kirjaa Minna Canthin kirjeet, SKS 1973.

"Niissä on näkyvillä heikko ihminen kaikkine puutteineen ja kummallisuuksineen." 

Ei mikään yli-ihminen siis Minnakaan. Hän jäi seitsemän lapsen yksinhuoltajaäidiksi Johan Canthin kuoltua vuonna 1879; se seitsemäs lapsi, Lyyli, oli vielä vatsassa kehittymässä.

Edessä tenkkapoo?  Tomeraa naista ei yksi kuolema nitistä. 

Ei, vaan lähtö Jyväskylästä isän ja veljen kauppaa jatkamaan Kuopioon.

Myös kirjoja, näytelmiä kirjoittamaan.

Edessä seuraelämää maan huipulta: Brofeldtin veljekset, Erkot, Bergbomit, Järnefeltit.

Sitten eteen astuvat uudet vastoinkäymiset pahasisuisine kritiikkeineen, Meurmanit sun muut Yrjö Koskiset, vanhoilliset: eihän noin radikaaleja tasa-arvo-/ naisasia-ajatuksia sovi kansalle syöttää!

Tuota rataa se meni, ja lopulta nuokin esitellyt ystävät kaikkosivat. 

Minna jää yksin. Nyt edessä autius. Väsymys. Masennus.

"Korttipeli ja spiritismi lohdutuksena, kaikki näennäisesti hyvin, Minnan nauru kaikuu edelleenkin ja hän istuu keinutuolissaan leveänä ja hymyilevänä ja saattaa huvitella repäisevästikin, kun hänet houkutellaan seuraelämään", kuvailee Pennanen. (Muuten: nämäkin tunnetut veljet kävivät siellä lasia kuljettelemassa, vaikkei Pennanen sitä tiedäkään.)

Lapsista 16-vuotias, toiseksi vanhin, Elli-tytär huolestuu ja matkalla ollessaan varoittaa kirjeessä, ettei 'äitiä saanut jättää yksin miettimään, kun hän on sairas, ja että lapset eivät saaneet häiritä häntä jottei hän väsyisi'. 

Kirjeitä on puolentuhatta; ne on kirjoitettu 74 eri henkilölle. 

Pennanen on innoissaan kirjekokoelmasta: kirjeet ovat vaikuttavia, ajankuvauksena, henkilökuvien sarjana ja Minnan muotokuvana.

Eli löytyihän tästä vuoden 1974 viimeisestäkin Parnassosta taas edes yksi luettava kirjoitus, joka on jokaisen ymmärrettävissä ja joka pitää mukanaan vielä tulevan vuoden: tilauskuponki on näemmä reivtty lehdestä irti ja lähetetty. Vähän tosin tuntuu ja haiskahtaa: kunhan ei olisi herrainherkkua koko Parnasso 😔

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 9 km 266 km/€ = 45 h

Minna Canth

on erräillä kanttia sanoa!

Tänään on tuon naisen liputuspäivä, tasa-arvon päivä. On tuon Justiinan patsaan juurelle käyty kumartumassa niin Jyväskylässä kuin Kuopiossakin.

Ja tähän ikään ehtineenä on huvittavaa huomata, miten paljon hänestä olen kirjoitellut - ja pelkkää hyvää. Joten älkää huolestuko, jottako halventaisin tätä päivää tai tuota naista, jota Justiinaksi nimittelin, sillä nimi on laina Antti Hurskaisen juuri ilmestyneestä autoproosakirjasta Kuihtuminen (Siltala 2021), joka alkaa ihan oikeasti Minnan panettelulla ja Justiinaksi nimittelyllä Kuopion kirjallisuustapahtumassa:

"Ehkä Canthin jämäkkä olemus herättää kansakunnassa seksuaalista värinää. Sivistys-Justiinan kaulin tuntuu hyvältä, sama millaisia latteuksia hän huutaa kun lyö."

"--- on turha väittää, että Canthin teokset olisivat edelleen lukukelpoisia. Aho, Pakkala, Jotuni - yli sadan vuoden takaiset kaanonnimet ovat järjestään vakuuttavampia kuin Canth, jonka tuotanto koostuu aivan tasokkaista kouluaineista."

"Ihmettelen, mitä he näkevät Canthin tökeröissä pamfleteissa, Lopo-nimisessä henkilöhahmossa ja proosakielessä, joka on lapsellista."

Hurskaisen uteluun, mitähän ne näkevät, on vastauksia pilvin pimein. 

Jopa minun kauttani on kulkenut ja siivilöitynyt monet fanituskirjoitukset, joista käy ilmi Minnan arvo.

Painaisen googleen hikkaj minna canth ja alan selvitystyön Antille.

Punaiset kengät ainakin kannattaa käydä Hurskaisen tsiigailemassa, josko tyydyttävä vastaus löytyisi Minna Maijalan teoksesta.

Punaiset tennarit ovat jääeet itselleni melkeinpä ainoana mieleen kymmenen vuoden takaisesta Papin perhe teatteriesityksestä Kuopiossa, josta siitäkin näyn kirjoittaneeni vankan mielipiteen KL:ään.

Poiminpa sen lystikseni tähän jotta muistaisi olennaisemman:

Ville Riekkiselle teatterityömaata

30.01.2011 - 13:00 | hikkaj | koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS, ESITYKSET

Olette kuulleet ennenkin: Turhaan ihminen toistansa kadehtii - ei sen kummempaa kellään. Kulissit kummemmat voivat olla, mutta itse elämä ei. Vaikka olette kuulleetkin, niin ette ole uskoneet. Miksi! Vaikka niin se on.

Kennedyjä katseltu tässä viikon varrella telkusta ja Papin perhettä paikan päällä Canthin kaupungissa.

Mitä Kennedyistä jäljelle jää - sekasotkuinen perhesukuelämä.

Mitä Valtarin pappisperheestä - sekasotkuinen perhe-elämä. Tyranni-isän sotkema.

Pappilassa paljon muuta iloa ole kuin Maiju-teinityttären punaiset tennarit. Ne minne ilmestyvät, ne tuovat  'rockin', edes tilapäisen ilon ja menon. Muuten Mustaa, Tummaa, harrrmaata. Muuten, ukkopapilla on harvinaisen jalo kyky karsia ilo sekä riemu ympäriltä; no, tietäähän nämä vanhamielet.

Kolme lastaan, kaikki, hän menettää hyvää hyvyyttään ja samalla pahaa pahuuttaan. Karkottaa, ajaa maailmalle: Jussi-poikansa kieltää pojakseen tämän aatteiden takia! Hanna lähtee myös mukaan Helsinkiin. Maiju pakenee perästä.

Kaspa vain: syyllinenkin löytyy - ja ihan siitä rinnalta:

- Sinä et osannut kasvattaa lapsiamme, anteeksi vain, kääntyy pappi papin rouvan puoleen.

Eikähän se pappi pahuuttaan, vaan Jumalan sanan - papin näkemän - mukaan täytyy, elettämän pitää.

Kauppias Minna Canthin näytelmä on vuodelta 1891, miedointa Minnaa. Kuitenkin niin väkivahva esitys kaikilta näyttelijöiltä. 

Mitä sanoisikaan nykykirkon menosta Minnan pastori Valtari! Olisi siinä kuulijalla katsojalla kärsimistä vapisemista kun kiroisi karkottaisi homot, naispapit sun muut tasa-arvofeministit hornan tuuttiin tuo tyranki. Olisi siinä Riekkisen Piispa-Villellä työmaata omassa hiippakunnassaan. Onneksemme valtareja ei enää ole... - kuin näyttämöllä ja hei, jääkiekkokommentaattoreina: Juhani Tamminen on ilmetty pastori Valtari, käykää vaikka itse toteamassa, a) Niiralan montun vieressä sijaitsevassa teatterissa, b) ei siinä KalPan.

 

"Kovan onnen lasten  katastrofin jälkeen Minna Canth näki viisaammaksi tarjota teatterille jotain sellaista, millä ei olisi riskiä tulla teilatuksi. Liikenaisena hän tajusi että työ olisi myös saatava kaupaksi."

Kuopion kaupungin teatterin käsiohjelma 2011: Minna Canth - Papin perhe

                   Esityskuva Mikko Mäntyniemi

                                             Kuva Antti Karppinen  

 Henna Haverinen, Mikko Paananen, Katri-Maria Peltola,
Seija Pitkänen ja Pekka Kekäläinen

(13.broosyyri)

5 kommenttia

😃💋

10+10 km/ 711 km/€ = 109 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä tänään

Karo Hämäläisen Kansalliskirjailija

Tasa-arvovaatimus

vaikka naisella 20 % vähemmän fyysistä voimaa!

Tuolla juonnolla olisi helppo saada kunnon rähäkkä aikaan. Siihen kun vielä lisäisi nämä muumit, jotka eilen ilmestyivät uudistuneina telkkuun; kovin ovat nykyaikaisia kuten aina: sukupuolineutraaleja, genitaalittomia - loukkaamattomia siis - alastomina käyskennellessään.

Siis: MITÄ?
Mihin olet poika näppäimiesi kanssa menossa? Tulta päin turhanpäiten rientämässä?

Miniesseetä tässä värkkäilen tasa-arvon ydintä tavoitellen ja yhtyen Minna Maijalan käsitykseen esseen olemuksesta:
'Se kurottaa kohti lukijaansa ja pyrkii härnäämään tämän omat ajatukset liikkeelle.'

Minnat Canth ja Maijala
kuvat Museovirasto ja Sampo Korhonen

Minkä Minna Maijalan?
No tämän etunimikaimansa, Canthin, läpikotaisin tuntijan, hänestä väitelleen, konkreettisestikin siinä tilaisuudessa punaisissa kengissä, koska tunsi olevansa täysissä voimissaan, kuin energiapatukka, oikeutettu sanomaan sanottavansa. Oikeastihan punaiset kengät on kapasiteettivajeen symboli eli sille naisen kapasiteetille, jota miehet eivät anna naisen käyttää jotta pysyisivät ruodussa ja alisteisina miehille.

Punaiset kengät käsite juontuu H. C. Andersenin sadusta Satu punaisista kengistä ja Hannusta ja Rietusta vuodelta 1845. Turhamaisesta Karenista, joka saatuaan haluamansa, nuo punaiset kengät, on noiden itsestään tanssivien kenkien kanssa lirissä. Tyttö joutuu pyövelillä katkaisuttamaan jalkansa, jotta tanssi lakkaisi.
Melkoinen satu!
No sadut olivat ennen julmia, melkein yhtä julmia kuin nykyiset tietokonepelit.

Parempi pitää nuo punaiset voimakengät piilossa, kaapissa kuin jaloissaan. Naisen kapasiteettinsa kätköksissä tässä miesten maailmassa, patriarkaatissa.

Mutta: tuollainen maailmahan on murrettava!
No siitähän tässä on koko ajan kysymys - ollut jo kauan. Moista maailmaa vastaan kävi Kuopion Minna Canth (1844-1897) taistelunsa jo edellisellä vuosituhannella. Sen verran onnistui, että jo vuonna 2007 Minnan syntymäpäivä 19.3. määrättiin yleiseksi tasa-arvon liputuspäiväksi.

Miniessee täytyy päättää tähän, jotta pysyisi mininä.
Pitempi essee aiheesta on luettavissa tästä Canth-tohtori Minna Maijalan punaisesta kirjasta järkevämpänä versiona neljän muun ihmisarvoesseen kanssa:

 

Punaiset kengät, tasa-arvo-sarja

I - II - III -IV

🏂 hiihdot 7 + 13 km / 520 km//€= 81 h 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös