Kai Laitinen

  vanhat Parnassot -sarjan 30.

+1° C

30 kW/83

"Niin vain taitaa tauti häipyä kolmannella viikolla - hushus! - sinne mistä tullut on: tietämättömiin. Sentään kävelynmakuun vihdoin pääsimme; vastatuuleen auraamattomalla kuivatusalueen nilpputiellä monet kilsat: 6 km. Sähkösauna päälle: 1 kW"

3. nide - Huhtikuu 1973

Paasilinna, Ilaskivi, Linkola. 

Ei voi olla totta: vielä tuo kolmikko käy kisaa - vuoden jo käyneet - ja nujakoi, ken on fiksuin ja etevin luonnonsuojelija!  

Linkola kuittaa potin näin: "Luonnonsuojelu voidaan näet määritellä kahdeksalla sanalla; luonnonsuojelua on se mikä vähentää tuotantoa ja kulutusta."

Saas nähä, vieläkö jatkavat, yltyvät käymään toistensa kraiveliin juupas eipäs -meiningillä.

Toinen samantyylinen verta nenästä kaiveleva kiista on käynnissä lehden porvarillisesta linjasta sen hyökätessä Neuvostoliiton kulttuuria ja etenkin sosialistista realismia vastaan - ainakin Akateemisen Sosialistiseuran estetiikan osaston mielestä. ASSOE todistaa asian kymmensivuisella kannanotollaan, jossa käy yksityiskohdin Parnasson pahansuopaisuutta vastaan tyyliin:

"Parnasso syyllistyy hyväksymään karkeimmat dokumentointia ja lähdetekniikkaa koskevat virheet...

Johdonmukaisena seurauksena tästä umpikujasta nämä pikkuporvarit joutuvatkin turvautumaan viimeiseen oljenkorteen: sitaattiväärennökseen ja valheeseen...

Parnasson artikkeli banalisoi Leninin teoreettista estetiikkaa...

Naiivin parjauksen tasolle Parnasso lähtee väittämällä ettei 'Leninillä ollut omakohtaista suhdetta kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen eikä ylipäänsä esteettisiin ilmiöihin'...

Vääristeltyään marxilaista estetiikkaa ja Marxin, Engelsin ja Leninin kirjallisuutta koskevia lausuntoja Parnasson artikkeli lähtee mestaroimaan Neuvostoliiton kirjallisuutta ja sen luovaa metodia sosialistista realismia..."

10 sivua samaan tahtiin.

Tylsää-ää.

No onneksi tahti tasaantuu ja tasapuolistuu, kun Parnasson entinen päätoimittaja ja tri Kai Laitinen alkaa selvittää Metsästä kaupunkiin otsikoidussa kirjoituksessa suomalaisen kirjallisuuden kehitystä Aleksis Kivestä 1970-luvulle. (huom! huom! huom! Teksti on esitetty alustuksena suomalais-neuvostoliittolaisessa  kirjailijaseminaarissa Helsingissä 19. helmikuuta 1973 ja joka ilmestyy myöhemmin Amerikassa julkaistavassa suomalaisen kirjallisuuden antologiassa.)

Sieltä putoilevat Laitisen suusta kuuluville kaikki tärkeimmät kirjailijanimet, jotka yhä vuonna 2023 ovat mainitsemisen arvoisia: mitä noita nyt olisi - parikolmekymmentä säilynyttä nimimiestä. Nimenomaan miestä, sillä vain Jotuni, Joenpelto ja Pennanen ovat naisnimistä maailmalle levitettävässä listassa mukana. Lyyrikoista ainoastaan Eino Leino. Muttei hätää: selaan ja löydän loput tärkeät lyyrikot Laitisen kirjasta Suomen kirjallisuus 1917-1967.

Tuolloin Parnasson ilmestymisvuonna tämä nuori untuvikko opekokelas lienee vetänyt ahnaasti henkeä ja tietoa väärään kurkkuun, sillä niin tuntemattomia olivat monet monien tunnettujen kirjailijoiden kirjat, kun nyt tässä konkarina kaikki on moneen kertaan koluttu, kuitattu, nuoltu ja nautittu - silti viisastumatta! 😕

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä