Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 28. helmikuuta 2023

Murhemielin, mutta

siitä se iloksi muuttuu

Olisikohan jo aika kaivaa ystävämme Onni Eläkeläinen näin Onnin ja Sisun nimipäivän kunniaksi esiin, kun on näet syrjäläisenä ollut, hyvä ettei naftaliinissa. Ja miksei Kalevalankin kunniaksi: liippahan Onni jo sitä ikäluokkaa.

On ollut vähän murhemielin mies omassa maailmoissaan, jonka on luonut mieleisekseen niin ettei ulkopuolisilla häiriötekijöillä ole pääsyä ollut.

Kaikenjoutavan on torjunut, jättänyt ns. taakseen oven taakse. 
Paratiisinsa ulkopuolelle eli ympäröivän tienpuoleisen kuusiaidan.

Sinne ovat jääneet Ukrainan sodat ja paholaisputinit, siinä missä melskeiset tv-ohjelmatkin. Valikoiden sitäkin värkkiä on katsellut: Sirkkasen on kelpuuttanut ja nyt nuo Planican hiihtämisen MM-kaatumiskisat. Eveliina Piipossa on särmää - sille tytölle hän on antanut monta monta pistettä, tosin se yksi ruma sana vähän pudotti pojoja.

Omat 'lankkunsa' on OE muistanut ottaa esille ja töpöttää pitovoiteita voidepesään lähes jok'ikinen päivä, myös tänään pohjanakkain impien ainojen väinämöisten ja joukahaisten kalevalaisena juhlapäivänä, jolloin talven hiihtourakoinnissa täyttyy puolimatkan krouvi.

Mutta ei aivan onnellinen Onni ole, jokin jäytää, nokertaa onnen tilaa. Onko sittenkin Paratiisiin päässyt livahtamaan kärmes talvesta piittaamatta? Onni näet muutamin öin, pissireissujensa päälle, on jäänyt valveille, eikä muutama kirjanlukukaan ole tainnuttanut oitis unten maille.

Jottei vain vanhaksi alkaisi tuntea itseään, vaikkei kolota ei jäydä kipu ruumista, ojitettu sydänkään (operaatiosta tark. KL) ei pahemmin pompi omilla teillään. No siinäpä se! Tuostapa sydämestä se murhemieli taitaakin kummuta, tai siitä, kun laskee, jotta moniko ikätovereista enää huokuisi hengissä ilman lääketieteen ihmeellisyyksiä. Kuolleina tahi rampautuneina olisivat kaikki. Näitä miettii Onni Eläkeläinen, jos ei nyt synkkänä niin vähän kummissaan. 

Mistäs moiset mietteet lennähtäneet jos ei se kärmes kerta?

Eilisestähän ne. Ensin tuli soitto, jotta etkö tulisi kun syömiset on loppu. 
- No mikä?
- Perjantaita vasten yöllä ahisti, ei kulukenu henki. Pakko oli soittaa ampulanssi. Mäni koko perjantai sairaalassa oottelussa ja tutkimuksissa, iltakuuteen käytävillä syömätä juomata. Kotiin toi kelataksi ylopistonapteekin kautta kun oma apteekki ois ollu kiinni.
- Ohhoh. Ja mikä ol?
- Syvämmessä vajaatoimintoo, nestettä pakkautuu ja ...

Näkyyköhän kärmes kuvassa?
Vaan 
ei jätetä Onniamme murehtimaan.

Päinvastoin: 
Nostetaan Onni ylös sohvaltaan katsomaan läpi kuusiaidan: sieltä pilkistää kirkas, melkein keväinen valo.

Piankos 
Onni Eläkeläinen on taas entisensä ja mennä viuhtomassa hankia pitkin hymysuin. 
Tietysti 
sinne rivitaloille päin, josko ystäväparhain voipi jo paremmin...


Kirjavinkeissä
🏂 hiihdot 11 km 500 km/€ = 81 h

2 kommenttia:

  1. Tätä se on.
    Meillä on ollut muutaman kuukauden aikana kahdet hautajaiset, miehen veljen ja minun siskoni miehen. Jos oma terveystilanne on tasapainossa, niin sitä joutuu murehtimaan toisten kohtaloita.

    Mutta ei auta, Onnista mallia ottaen katsotaan valoon päin! Terveiset Onni Eläkeläislle ja liukkaita latuja hänelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM
      sama täällä.
      Serkku haudattiin Kajaanin-reissun aikana, ja parin viikon päästä taas läheinen. Ysikymppisiä, viimeiseen saakka omilla jaloilla pysyneitä.

      - Valoon päin varjojen kautta! kuuluu Onni E. porstuassa höpisevän intoa puhkuen kalhu ja lyly kainalossaan.

      Poista