Miehessä oli rahtu samaa menevyyttä ja julkisuudessa palloilua kuin Matti Nykäsessä, erona tietysti mitalien määrä ja laatu jos ei muu. Niin ja vaimojen määrä, Nykänen/Purhonen: 6 - 3.
Purhonen sentään miehistyi, lopetti julkisuudessa tyhjällä rälläämisen ja narsisti alkoikin puuhan toisen hyväksi, oli mukana Kriisipalvelun kantavana voimana ja sai kiitokseksi sosiaalineuvoksen arvonimen.
Monen mutkan kautta, monen grogin ja naisen kautta piti kulkea mutkikas katu ennen parannusta. Kuuluisin vaimoista oli meidän kaikkien tv-Teija, Teija Sopanen. Hänet Purtsi iski itselleen kymmeneksi vuodeksi, kunnes vaimo sai tarpeekseen - niin tarpeekseen ettei muistelmateoksessaan sanallakaan maininnut - nyt raitistuneesta, uskoon tulleesta miehestä.
"Vaikeinta tässä useamman vuoden mittaisessa aviokriisissä oli käsittää, että jos kerran olin kelvannut juovuksissa öykkäröidessäni ja krapuloissa oksennellen, niin miksen kelvannut enää selvin päin", kummasteli Purhonen Apu-lehdessä.
No, ehkä elämä ei sittenkään tasaantunut, sillä Purtsi oli pujahtanut Kalevi Keihäsen mallin mukaan matka-alalle ja perustanut Matkaset-matkatoimiston, joka sittemmin päättyi konkurssiin. Mutta sitten astui peliin Jumalan rakkaus, joka johti laupeuden työhön Kriisipalvelussa, mikä lopulta aiheutti burn outin tai nyrkkeilykielellä knock outin.
Purtsi oli mennyt naimisiin toisen kerran, nyt Ellenin kanssa ja sekin liitto hiipui. Liiton päättyessä Purtsi oli nyt kahden pojan, Pasin ja Panun isä.
Vielä kerran mies meni tai joutui naimisiin Alzheimerin taudin jo jyllätessä, nyt Eevan kanssa vuonna 2006. Se liitto vietettiin suurimmaksi osaksi sairaalassa taudin voimistuessa. Purtsin Pasi-poika ei yksin hyvällä muistele, oikeastaan haluaa että sen liiton muistelu jätettäisiin vähemmälle tässä tarinassa:
"Pojan näkövinkkelistä se oli hemmetin haastava tilanne, onko isä siinä kunnossa, että tietää mitä tekee, ja jos on, miten selviää."
Pertti Purhonen s. 14.6.1942 Helsinki, k. 5.2.2011 Helsinki
https://areena.yle.fi/1-3469055 |
Sitä oon aina ihmetellyt, tuotapahan uskoon tulemista juopottelun jäläkeen. Ihan pelottaa, miten tässä itekullekin käypi.
VastaaPoistaHyvin sulla on hiihtokunto säilynyt, vaikka oli välillä luppopäiviä. Hiekottivatko potkuripolun?
ej
Poistaparemp nähä enkeleitä kuin siipiveikkoja raittiuden tiellä Emmaukseen.
Kasvattelen tässä lupolla kuntoa: tekee eetvarttia kun muistaa pitää sillon tällön kuntoakasvattavan tauon.
Monena syksynä sillon kiivaimpina juoksuaikoina tuntui olo kalutulta, voimattomalta ja ontolta niin kun ois ollu pelekät nahkat yllä kesärääkin jäliltä: vaan kun tauotit parit viikot ja otit siitepölyuutekuurin ja purkillisen stark proteiinia niin pian olit entiselläs.
Täh. En oo ikänä kuullut tuon nimisistä aineista. Jostain tiskin alta tietysti saisi.
Poistaej
Poistaolivat apteekkitavaraa sillon, nyt en oo kyselly.
Nykysin oon tyytyny tyydyttymättömiin juokseviin rasvahappoihin. Antaa rasvojen juosta ravata, nyt kun en enää ite juokse. :)
Kumma kun kateus jatkuu vuosia asianosaisen kuoltua. Sopanen kieltää elämänsä, jos ei jostain osasta kirjoita.
VastaaPoista