Heikki Turunen

   vanhat Parnassot -sarjan 35.

-4° C

49 kW/94

"Jos eilen takkusikin, antoi tänään luistella ja luikutella - ra ti ri ti rallaa!"

8. nide - Joulukuu 1973

Toivoton numero luettavaksi: yli puolet 60 sivusta nielaisee neljä asiaansa paneutuvaa (=siis pitkäveteistä) kirjoittajaa pientä piiriä kiinnostavasta spesifistä aiheesta. 

• Nils-Börje Stormbom: Itsekeskeisiä mietteitä
• Paul E. Kustaanheimo: Luominen (ks. tyyli kuvasta)
• Tom Hedlund: Tomas Tranströmer
• Iiro Kajanto: Antigones-taru Brechtin ja Anouilhin näytelmissä

En ole kohderyhmässä, joten huithait!  ja ohi Heikki Turuseen, joka ikään kuin sattumalta on parin tunnin päästä telkussa Arto Nybergin vieraana.

 

(Sittemmin yhteistyökyvytön SARVista erotettu) Risto Koivisto arvostelee Turusen (sittemmin Kekkosen kiittämän) Simpauttajan Elämän rehevyys arviossa.

Tässä ollaankin jo omilla maisemilla omimpien kertojien parissa, toisin kuin noiden alussa lueteltujen tietäjien.

Kesä aikaisemmin ennen Simpauttajan ilmestymistä täällä Joensuussa olin jollakin kirjallisuusleirillä, missä WSOY:n Vilho Viksten ohimennen mainitsi, että täältä on pian tulossa esikoiskirjailija, jolla on potentiaalia ja alkuvoimaa yllin kyllin; ei VV nimeä vielä rohjennut mainita, mutta Heikkihän se.

Koivisto jää positiiviselle odotuskannalle Simpauttaja-arvostelussaan: toiveita antavasta kisällinäytteestä se käy. Turuselta uskaltaa jatkossa odottaa eeppisesti kiinteämpää työtä, kunhan vain mielikuvitus jaksaa toimia, kurinalaisesti.

Näyttääpä Koivisto saaneen ennusteelleen vastinetta kirjavuoren muodossa, vaikka kurinalaisuudesta ei aina tietoa olisikaan:

Turusen teokset

Hehkuva sydän

runokokoelmat

Herkät syrjähypyt 

runokokoelmat

Hojo hojo!

pakinakokoelmat

Hongan tarina

romaanit

Hupeli

romaanit

Hämärätunnin tarinoita

novellikokoelmat

Joensuun Elli

romaanit

Jumalan piika

romaanit

Kaikkitietävän tasavalta

romaanit

Karhunpäinen metsänvartija

runokokoelmat

Karjalan kuningas

romaanit

Kivenpyörittäjän kylä

romaanit

Kolmen hevosen mies

romaanit

Kuokka ja kannel

romaanit

Maalainen

romaanit

Maan veri

romaanit

Mustarinnan lapset

romaanit

Nenkoset

romaanit

Orpopojan valssi

romaanit

Pohjoinen ulottuvuus

romaanit

Punahongan hehku

romaanit

Seitsemän kurvin suora 

romaanit

Simpauttaja

romaanit

Soakkunoita susirajalta

pakinakokoelmat

Tie, totuus ja elämä

romaanit

Timotein tuoksu

romaanit

Tulilintu

romaanit

Turusen pyssystä

pakinakokoelmat

Vinoristin kansa

romaanit

Yö kevään kuun

romaanit

Näytelmät

Kenraali Tiijana

näytelmät

Sadut

Satu, joka olikin totta

sadut

Eikö tuo hurjaluonto Heikki lähennelle jo 80 vuotta ja yhä sieltä pesee.

Vaan viis Koivistosta, kun itsekin näyn aikoinaan työntäneen lusikkani soppaan Karjalaisen kautta.

Tuon moinen repaleinen pala löytyi Pekka Tarkan Suomalaisia nykykirjailijoita -kirjan välistä, sen painoksen, johon Tarkka oli vielä kelpuuttanut Turusen eli laskenut kirjailijaksi!

Kai tuo arvostelu täydestä meni ja on mennyt, koska SARV ei vieläkään ole erottanut minua jäsenistöstään. 😇

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 8 km 211 km/€ = 36 h

P. Haavikko

  vanhat Parnassot -sarjan 34.

-4° C

39 kW/80

"Kompostin toinen lokero täyttyi, piti kääntää aukeava kansi tyhjälle puolelle. Hiihtäminen oli yhtä takkuamista, lumi takertui suksen pohjiin; tuli mieleen alokasaikojen 'sisäänajohiihto'. Tuolloin hiihdettiin kolme päivää ja kolme yötä miltei yhtäsoittoa nuoskalumessa, suksenpohjissa kymmenen senttiä lunta. Välillä pystytettiin teltta muka lepoa varten."

7. nide - Marraskuu 1973

Ensin meinasin meinata ja tarttua Anna Friedin kirjoitukseen Suomen kirjallisuudesta ja historiasta, sen tunnetuksi tekemisvaikeuksista ulkomaille. 

Sitten Maija Savutien Neuvostokirjallisuus Suomessa kääntyi luupin alle, mutta turhan pitkänä liki 10-sivuisena sai hylsyt, jo siitäkin syystä, ettei Neuvostoliiton sos.realismin aikana juuri mainitsemisen arvoisia kirjailijoita päässyt syntymään muita kuin Pasternak, Solženitsyn - se se Gorki.

Niinpä P. Haavikko lopulta valikoitui eilisen P. Mustapään seuraajaksi, kumpikin antiikkimiehiä.

 

Paavo Juhani Haavikko (1931 - 2008), yksi jännäri myös Anders Lieksman -nimellä - Bar-niminen mies.

Varsinainen kirjallinen möhkäle, jokalajin taitaja, loppupeleissä enemmän kuin kymppiottelija, mutta Parnasson tämän vuosikerran vuonna vielä oikeastaan pelkkä runoilija. Ainakin runoilijana käsittelee Tuomas Anhava Haavikon esseessään Haavikko ja antiikki.  

Ei voi muuta kuin kiitellä Anhavan kädestä puristavaa otetta Kuinka lukea Haavikkoa? -ohjauksessa. Haavikon runomaailma avautuu - lukijan silmistä kaikkoaa kumpikin kaihi - Anhavan taustoittaessa ja upottaessa lukijan likoonsa!

Antiikin vaikutus kirjallisuudessa kulkee kahtena pääjuonteena: viitteellisenä ja historiallisena. Jos kirjailijalla ja lukijalla on klassinen koulutus, viitteellisyys riittää vastaanottamaan kirjailijan sanoman. Haavikolla ei ole klassista koulutusta latinoineen, kuten esimerkiksi Mustapää-Haaviolla, joten kirjoittaessa on avattava enemmän tapahtumien historiallista taustaa.

 

Vaan avaakos Haavikko, kissan viikset! Anhava joutuu selvitysmieheksi käsitellessään Haavikon runoutta: Tuuliöinä; Lehdet lehtiä; Talvipalatsi; Puut, kaikki heidän vihreytensä; Neljätoista hallitsijaa.

Ilman Anhavaa, kuten sanottu, lukija olisi eksyksissä pahemman kerran Haavikon kelkkakyydissä. Vaikka toisaalta tuntuukin, että aika kaukaa Anhava joskus hakee selitystä asiain laidoille, niin kuin kokoelman Puut, kaikki heidän vihreytensä naisesta ja Rooman seitsemän kukkulan yhteydestä selvitellessään asiaa näin sanoen:

"Kun sarjan toisessa runossa on alettu naisen suulla luetella hänen fysionomiansa kohokohtia - olkapäät rinnat vatsa polvet - on, niin kuvittelen, välähdyksenomainen yhteenlasku antanut tuloksen seitsemän ja mielleyhtymä Rooman kukkulat, ja näin nousee Ikuinen Kaupunki kypsän naisen vertauskuvaksi."

Siis: Oikea olkapää, vasen olkapää, vasen rinta, oikea rinta, vatsakumpu, oikea polvi, vasen polvi... 7!

Ovat nämä aika veitikoita loppujen lopuksi nämäkin kaikkein viisaimmat sananselittäjät, niin kirjailijat kuin heidän kriitikkonsa. Antavat luvan ja tilaa monenlaiselle lukemistavalle ja tulkinnalle. 

Eli ei voi sittenkään lukea väärin - luki miten luki.

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51 

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 10 km 203 km/€ = 35 h

P. Mustapää

  vanhat Parnassot -sarjan 33.

-2° C

34 kW/76

"Tänään, 59 vuotta sitten, jysähti pommi: hentoinen kaasuhellalla suksia tervaava poika, 13 v, sai tietää jääneensä eilisiltana isättömäksi."

6. nide - Lokakuu 1973

Martti Haavio (1899-1973) keksi runoilijanimekseen P. Mustapää Tallinnan reissullaan. Nimen suojissa hän pystyi runoilemaan ja 'varjelemaan' yliopistouraansa kauan, kunnes Olavi Paavolainen paljasti salaisuuden. Oman vaimon kuoltua hän avioitui vielä runoilijakollegansa Aale Tynnin kanssa.

Nyt Parnassossa julkaistu Viimeinen luento, jonka hän piti klassikkojen päivillä Turun yliopistossa 27.1.1973, on hänen viimeinen sanansa julkisuudessa: viikon päästä 4.2. hän menehtyi aivoinfarktin jälkiseurauksiin.

Mielenkiintoisen esitelmän Haavio pitikin antiikin vaikutuksesta runoiluunsa. Hän todistelee, ettei pitäisi ja on turha 'selvittää runon sepityksen prosessia ja osoitella sormellaan sitä materiaalia, josta hänen runonsa rakentuu'.

"Miksi olisi runoilta riistettävä niiden salaverhot?" hän sanoo viitaten poetiikan tutkija Emil Staigeriin, joka Goethen runon An den Mond kimpussa ähellettyään lausahti: 

- En ymmärrä sitä, mutta tunnen sen.

Raottelee lisäinformaatiolla Haavio silti joitakin P. Mustapäänä tekemiään runoja, kuten runon Inhimillinen pyrkimys, jossa Oknos-orja ja aasi ovat pääosassa: orja punoo turhaan olkinuoraa, sillä sitä mukaa kun nuoraa valmistuu, aasi pureskelee sen ruuakseen.

"Vaan Oknos tuijottaa

ja punoo uutterasti

nuoraansa olkista

aamusta iltaan asti.

Käärmeiden keltaisten

vikkelä parvi mataa

jaloissa paljaissa

ja lepakoita sataa

syliinsä. Hirveiden lintujen öisten soittoon

hän tuskin nukahtaa, kun herää aamun koittoon

ja käsin väsynein taas tarttuu korsipivoon.

Sammakot hiljaiset kuorona ryhtyvät

kiimaiseen virteen rivoon:

se leikkaa korvia Oknoksen suruisen.

Ja varjot vainajain:

Tityos, Tantalos, Sisyfos - jokainen

laulavat valittain.

Vaan Oknos tuijottaa ja punoo uutterasti

nuoraansa kultaista aamusta iltaan asti.

Ja aasi ahnas on.

Ruohoa kuloista se korskahdellen potkii

ja näykkii, haukkaa, hotkii

kultaista köyttä tuon punojan uutteran.

Ei edisty siis työ:

sen, minkä kiertää hän, sen herja aasi syö.

Näin Lethen kentillä, myrttien tummain alla

rangaistaan Oknosta

kostolla ankaralla.

Opetus

Kun pyrkimyksesi

pyhän ja korkean, professori kaasi,

niin muista, dosentti,

noin kiersit köyttä myös, vaan söi sen aasi."

Sitten Haavion selitystä, selvennystä: Paraabeli, vertauskertomus, on olemassa sanonta toivottoman työn tekijästä: Hän punoo Oknoksen köyttä, Oknoksella sama kohtalo kuin kivenpyörittäjä Sisyfoksella, 

"En minä ryhtynyt runolle kertoakseni tuota kreikkalaista tarua --- Tämän runoni on kuitenkin sepitetty lähinnä yksityistapauksen johdosta. Samastin erään tutkijatoverini kokemuksen Oknoksen kohtaloon."

Tutkijatoveri oli panostanut ja pannut paljon huolta tärkeän tieteellisen ongelman pohtimiseen ja päässyt oivalliseen tulokseen. Mutta: Sitten tulee auktoritatiivinen professori joka julkisella foorumilla kritikoi tutkimuksen pataluhaksi. 

"--- minulle tuotti pahanilkistä huvia, kun sain samastaa hänen kritikoijansa tyhmään aasiin." "Elämyksellinen ydin on asennoitumiseni tuohon akateemiseen kiistaan. --- Runo pyrkii myös yleistykseen, levittäytymään jonkinlaiseksi maailmankatsomukseksi. Goethe lausui Oknoksesta; Hän on ihmisten sukukunnalle ominaisen hellittämättömän pyrkimyksen symboli."

Ai että: mikä tulevaisuus tässä vielä edessä odottamassa! 

= 

Saada tutustua Haavion / P. Mustapään koko tuotantoon:

Jäähyväiset Arkadialle

runokokoelmat

Koiruoho, ruusunkukka

runokokoelmat

Kootut runot

kokoomateokset

runokokoelmat

Laulu ihanista silmistä

runokokoelmat

Laulu vaakalinnusta

runokokoelmat

Linnustaja

runokokoelmat

Pekka Peloton

kuvakirjat

Prinsessa Ruusunen

kuvakirjat

Tuuli airistolta

runokokoelmat

- lähde Kirjasampo -

Martti Haavio Larin Paraske -veistoksen vierellä
Kyytinen, Pekka, kuvaaja - Museovirasto

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 6 km 193 km/€ = 33 h